Jumala on luonut jokaisen ihmisen erilaiseksi Jumalan kuvaksi. Kristus on sovittanut jokaisen ihmisen synnit. Tässä ei ole eroa miehellä eikä naisella, ei orjalla eikä vapaalla, ei hetorolla tai homolla. Paavali, jota mukaelin, ei itsekään ollut täysin sisäistänyt tätä, sillä perustellessaan kaikkien tarvitsevan yhtäläisesti armoa lipsautti: Me olemme syntyperältämme juutalaisia, emme syntisiä pakanoita (Gal 2:15). Ihmisten yhdenvertaisuus kuuluu siis sekä ensimmäiseen että toiseen uskonkappaleeseen.
Minua yllättää, kun merkittävä kirkollinen vaikuttaja Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummela on huolissaan siitä, että kirkko yhteiskunnan lain vuoksi vie yhdenvertaisuuden periaatteen liian pitkälle. Asian pitäisi olla juuri toisin päin: kirkon pitäisi puolustaa heikommassa asemassa olevia ja kritisoida yhteiskuntaa siellä, missä yhteiskunta luistaa omista periaatteistaan. Sellaisen profeetan äänen pitäisi kuulua kirkolle.
Eikö hengellisen johtajan pitäisi pikemminkin kantaa huolta siitä, että hänen laumansa vetoaa uskonnonvapauteen voidakseen polkea toisten oikeuksia? Eikö hänen tehtävänsä olisi nuhdella omiaan ja kannustaa tekemään parannusta itsensä asettamisesta toisen yläpuolelle? Minusta tuore pääkirjoitus lähes viettelee hengelliseen ylpeyteen ja omahyväisyyteen.
Jossakin tilanteessa on oikeutettua rikkoa lakia. Mutta tässä asiassa kirkko on itse päättänyt noudattaa lakia ja hyvä niin. Marttyyrien veri virtasi, koska valtiovalta vaati jumalattoman käskyn noudattamista. Yhdenvertaisuus lain kohdalla sekulaarin valtion laki haastaa jokaisen meistä tutkimaan tekojaan ja toteuttamaan vanhurskautta. Tämä haaste koskee myös niitä, jotka eivät voi itse kuvitella kristittyinä jakavansa toisen ihmisen elämäntapaa.
Voin mielelläni allekirjoittaa Heikin tulkinnan Paavalin ”yhdenvertaisuuslaista”, joka on tietenkin oikeasti täyttä evankeliumia. Mutta se herättää kysymyksiä. Jos ja kun evankeliumi kuuluu kaikille yhtäläisesti, onko myös laki kaikille sama? Tarvitsevatko kaikki yhtäläisesti armoa ja anteeksiantamusta? Jälkimmäiseen vastaisin epäröimättä myöntävästi. Mutta edellisen kysymyksen kohdalla ei myöntävä vastaus ole itsestään selvyys. En ole päässyt varmuuteen siitä, mitä johtopäätöksiä tästä epätietoisuudesta olisi vedettävä. Nimittäin jos laki on kaikille sama, niin silloin myös kristillisen elämäntavan ihanteet ovat samat riippumatta siitä, miten vaikeaa niiden noudattaminen itsekullekin käytännössä on. Kilvoittelun vaikeusaste voi pysyä tasaveroisena vain jos hyväksytään sellainen kanta, että erilaisilla ihmisillä on myös erilaiset säännöt.
Kyllä tuo yhdenvertaisuus mahtuu kolmannen uskonkappaleen sisälle myös. Nummelan pääkirjoitus oli loistava puolustustus jossa otetaan todesta Jumalan sanan merkitys. Kaikkia harhaoppisia profeettoja tulee todella karttaa, mutta ei kaikkia koiran taluttajia tarvitse uskoa.
Homoseksuaaalisuus on kirkkoja ja maailmanlaajuisesti hyvin jakava aihe, ei siitä tarvitse olla huolissaan. Huolta pitää kantaa siitä, että lähetysseura noudatti lakia ja ohitti Jumalan lain. Kilvoittelua meillä on siinä että noudatamme Jumalan sanaa, ei siinä että poljemme sitä tasa-arvon nimissä, tai keisarilla on uudet vaatteet kultin edessä.
Jumalan sanan valjastaminen omien ennakkoluulojen pönkittämiseen ja ihmisten sortamiseen on synti — täysin riippumatta siitä, mitä muuta ihminen pitää syntinä.
Samaa mieltä Heikin kanssa.
Heikki, kiitos kirjoituksesta. Aiheesi on Jumalan laki; tiedämmekö, mitä Jumala meiltä vaatii? Voimmeko itse päättää mitä käskyjä me haluamme noudattaa?
Jeesus opetti Jumalan laista ja sen pysyvyydestä seuraavasti:
Jeesuksen ajan saddukeukset olivat mieltyneet hellenistiseen ihmisviisauteen. Samoin suuri osa kirkon ”saddukeuksista” on mieltynyt ihmisviisauteen ja he sen kautta tulkitsevat Raamattua väärin. Tämän päivän kirkon ”saddukeuksista” osa ei usko ylösnousemukseen, neitseestäsyntymiseen, iankaikkiseen kadotukseen jne. Monien kirkon ”saddukeusten” elämää hallitsee ihmisviisaus, josta he ammentavat opetusta, jota he opettavat kansalle.
Papisto joka kumoaa Jumalan sanan, nuff said!
[Tästä on poistettu linkki sivulle, joka ei kuulu tähän keskusteluun. HL]
Oletko Heikki ajatellut, että kun puhumme laista niin mistä silloin oikeasti puhumme. Puhumme nimittäin sovituista monenmoisista säännöistä. Se ei turhenna ketään eikä mitään vaan säätelee elämäämme mutta ei tuomitse taikka puutu ihmisyyteen. Jos seksuaalisuus on osa ihmisyyttä niin tällöin se ei ole tasa-arvon eikä minkään vastaavan kysymys elävässä elämässä. Tämä nyt meneillään oleva keskustelu on siis täysin virheellinen tulkinta ihmisyydestä.
No mikä se oikein on se Jumalan Laki tässä homoasiassa. Se kun on ajan ja paikan mukan näköjään vaihteleva. Suomessakin se on määrännyt joskus vankilaa homoudesta ja nykyään sitten määrää homoparin lähetystyöntekijöiksi. Ja nykyäänkin afriikassa Jumalan Laki kuulemma käskee tappaa homot. Ei 3-10v vankeutta riitä…
Tuomo Hirvi: ”Oletko Heikki ajatellut, että kun puhumme laista niin mistä silloin oikeasti puhumme. Puhumme nimittäin sovituista monenmoisista säännöistä. Se ei turhenna ketään eikä mitään vaan säätelee elämäämme mutta ei tuomitse taikka puutu ihmisyyteen.”
Eikö eikö apartheidlaki puuttunut ihmisyyteen tai turhentanut ketään?
Tai natsien juutalaislait?
Jännä juttu sinänsä kun useimmiten ”laki” käsitetään listaksi rangaistuksia. Laissa yleensäkin on aina kolme tasoa: käsky tai kielto itsessään, rangaistus käskyn rikkomisesta ja syy ja peruste miksi jokin määräys tai kielto on annettu.
Viimeksi mainittu pitää itse oivaltaa, mutta missään nimessä lain oleellisin osa ei ole sen rikkomisesta säädetty rangaistus!
Jumalan laki perustuu sille miten Jumala on jonkin asian tarkoittanut ja suunnitellut.
Jos (ja kun oman näkemykseni mukaan) Jumala on tarkoittanut seksuaalisuuden toteutukseen ainoastaan miehen ja naisen välisen avioliiton, asia on niin. Mutta rangaistus on eri juttu. Uudessa liitossa ei ole määrätty muuta ihmisten toteuttettavaksi tarkoitettua rangaistusta kuin seurakunnasta erottaminen tarvittaessa. Ja lisäksi synnintekijöitä on varoitettava ja ojennettava.
Lopullinen tuomio kuuluu Jumalalle.