Opetuslapset kysyivät kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesus näyttää lasta ja antaa opetuksen, joka luotaa syvälle. Pienen ihmisen arvo on mittaamattoman suuri Jumalan edessä. Kaikkein heikoimman ihmisen suojelusenkeli on kaikkein korkeimmassa asemassa taivaan valtaistuimen edessä. Lapsen enkeli on sijoitettu Jumalan kasvojen eteen Ikikuninkaan valtaistuinsalissa taivaan kirkkaudessa.
Puheensa aikana Jeesus jatkaa aiheen käsittelyä ajallisista taivaallisiin. Maallisen elämän kiihkosta löytää valtaa ja suuruutta mennään elämän suurten perusteiden alueelle. Pienet sanat ja vaatimattomat vihjeet avaavatkin suuren oven avaruuksien yli menevän suuren tulevaisuuden näköaloihin. Hän siirtää puheen siihen miten päästään sisälle Jumalan valtakuntaan.
Lapsen läsnäolosta siirrytäänkin Jumalan lapseksi tulemisen kysymykseen. Samaa aihetta Jeesus oli käsitellyt Nikodemuksen kanssa erään vesperin aikana käymässään opetuskeskustelussa. Nikodemukselle Jeesus oli sanonut että uudesti Jumalasta syntyminen oli välttämätöntä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Sitten hän vielä täsmensi että tämä tapahtui pyhän kasteen välityksellä, vedestä ja Hengestä syntymisessä.
Nyt Jeesus siirtyy samaan aiheeseen pienen lapsen ollessa läsnä. Paikalla olleesta pienestä lapsesta puhe siirtyi kasteessa tapahtuvaan uuden elämän alkuun. Kasteessa ihminen saa kokonaan uuden alun. Perkeleen lapsesta tulee Jumalan lapsi, kadotuksen alaisesta taivaan perillinen, pakanasta kristitty. Kastettuaan ensimmäisen lapsensa Luther sanoi, että nyt yhdestä pakanasta oli tullut kristitty.
Juutalaisilla oli tapana sanoa kääntymyksen kasteen jälkeen että entisestä pakanasta oli tullut ”yhden päivän ikäinen” eli he tarkoittivat että tästä lähtien kasteen saanut aloitti yhtä lailla uuden elämän kuin mitä vauvan syntymässä hän oli saanut ensimmäisen elämänsä. Tämä uuden elämän alkaminen Jumalan kansan yhteydessä, pyhän kansan jäsenenä oli toinen elämän alku, uudestisyntyminen, uuden elämän ensimmäinen hetki. Pakanalla ei ollut osaa pyhän kansan pyhiin toimituksiin, kasteen jälkeen hän oli arvollinen osallistumaan Pyhän Jumalan palvontaan. Kasteessa hän oli saanut Pyhän Hengen, Jumalan kansan täyden osallisuuden.
Jeesuksen opetus taivasten valtakuntaan sisälle käymisestä kertoo lapseuden syvimmästä asteesta, Jumalan lapseksi tulemisesta.
Pieni kielellinen huomio. Jeesus on puhunut arameaksi. Tämä tulee esille Uuden testamentin alkukielen kreikkalaisesta sanamuodosta jossa ”kääntymys” ja ”lapseksi tuleminen” mainitaan samassa yhteydessä. Esimerkiksi Pyhän Pietarin helluntaisaarnassa sama ajatus on sanottu sanoin ”kääntymys” ja ”kasteen vastaanottaminen”. Kummassakin tapauksessa on taustalla sama ajatus siitä että ihminen siirtyy Jumalan valtakuntaan ja näin hän saa uuden elämän alun. Kaste on uuden elämisen syntymähetki. Hän on siirtynyt ensimmäisen syntymänsä aikaisesta elämästä uuteen, kasteesta alkaneeseen elämään Jumalan kansan jäsenenä, Jumalan lapsena, hän on syntynyt uudesti elämään Jumalan yhteydessä.
Nämä ajatukset ovat nousseet Mikkelinpäivän evankeliumista Matt. 18:1-10.
Tuossa olisi montakin valtavaa aihetta käsiteltäväksi. Tässä on kuitenkin näytetty vain yksi tekstin sisältämistä avauksista.
Tästä osoitteesta näkee esittelyä mikkelinpäivästä sekä juhlapäivän tekstit
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20171001
Täsä yksi Jumalanlapsenkohtalo:
Lehtiuutinen: ”Helluntailainen isä ja äiti saivat syytteen taposta.
Vanhempia saattaa odottaa jopa 15 vuoden vankeus.
Vanhempia saattaa odottaa jopa 15 vuoden vankeus. (LANSING POLICE DEPARTMENT.)
Rachel, 30 ja hänen miehensä Joshua Piland, 36, saivat vauvan 6. helmikuuta tänä vuonna. Vauva syntyi kotona Lansingissa Michiganissa. Mukana synnytyksessä oli kätilö.
Syntyessään Abigail-tyttö vaikutti terveeltä. Pariskunnalla oli ennestään kaksi lasta ja sama kätilö oli silloinkin ollut auttamassa synnytyksissä.
Kätilö palasi seuraavana päivänä ja sanoi vanhemmille, että vauvalla näyttäisi olevan keltatauti. Jos häntä ei viedä välittömästi sairaalaan, lapsi saattaa saada aivovaurion ja kuolla.
Äiti kieltäytyi viemästä lasta hoitoon. Hän oli sanonut kätilölle, että jumala ei tee virheitä, kirjoittaa Lansing State Journal.
Pariskunta on tehnyt myös lähetyssaarnaajan työtä Afrikassa.
Hengitys kulki vaivalloisesti
Kaksi päivää syntymän jälkeen 8. helmikuuta Rachelin äiti Rebecca Kerr oli katsomassa lasta. Hän oli huolissaan siitä, että lapsi näytti oudon väriselle.
Rachel kertoi, mitä kätilö oli sanonut, mutta sen sijaan, että olisi tehnyt mitään, hän lähti jumalanpalvelukseen.
9. helmikuuta Abigailin nenästä tuli verta, lapsi ei syönyt ja hengitys kulki vaivalloisesti.
Isoäiti Rebecca olisi halunnut kutsua apua, mutta äiti kieltäytyi. Klo 11 aamupäivällä lapsi kuoli.
Yrittivät herättää kuolleista
Pariskunta kantoi kuolleen lapsen yläkertaan. He kutsuivat paikalle seurakuntansa jäseniä rukoilemaan Abigailin kuolleista heräämisen puolesta. Vanhemmat eivät ottaneet yhteyttä viranomaisiin.
Lopulta äidin veli oli hälyttänyt poliisit. He löysivät kuolleen lapsen ja sen ympärillä rukoilevia ihmisiä.
Lansing State Journalin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan lapsi olisi erittäin todennäköisesti selvinnyt, jos hänet olisi viety heti hoitoon.
Isää ja äitiä syytetään nyt alkaneessa oikeudenkäynnissä taposta. Jos heidät tuomitaan, he saattavat saada jopa 15 vuoden vankeusrangaistuksen.
Pariskunta kuuluu helluntailaiseksi luettavaan Faith Tech Ministries-järjestöön.”
PEKKA NUMMINEN
pekka.numminen@iltalehti.fi”
Seppo
Tämä juttu ei ole tarkoitettu joidenkin perheiden mielettömien tekojen reposteluun, koska sellaisesta löytyy tyhmiä esimerkkejä lähempääkin: ”Akat ja kakarat pellolle”, sanoi juopunut äijä kun kotiin tuli.
Nämä vanhemmat eivät olleet humalassa vaan uskomassa. Ja eikös tässä lapsista ollut kysymys?
Seppo
Puheenvuorossasi sekaantuvat vanhempien sekaisin meno ja kristillisen uskon olemus.
Vastapainoksi voimme ottaa esimerkin Tuusulan koulusurmasta. Teon tekijä julisti olevansa ateisti. Hän sanoi että hän itse on oma jumalansa. Uutinen tuosta hänen ateistisesta julistuksestaan pääsi julkisuuteen aluksi, mutta pian se poistettiin uutisoinnista, jottei kaikkia ateisteja leimattaisi koulusurmaajiksi.
Olen työskentelyni aikana tehnyt lukuisia sairaalakäyntejä ja kohdannut monenlaisia ihmiskohtaloita, joissa potilaan mieli on järkkynyt. Nuo ihmiskohtalot ovat olleet niin erilaisia ja erilaisista tilanteista nousseita, että olisi ollut täysin työn perusteisiin asti menevä metodivirhe lähteä tekemään oikosulkumaisia päätelmiä ihmisten vakaumusten ja heidän ongelmiensa välille.
Roto: ”Nikodemukselle Jeesus oli sanonut että uudesti Jumalasta syntyminen oli välttämätöntä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Sitten hän vielä täsmensi että tämä tapahtui pyhän kasteen välityksellä, vedestä ja Hengestä syntymisessä.”
Vesi on synonyymi sanalle. Antakaa Raamatun selittää, mitä käsitteet merkitsevät.
Ef.5:26 ”että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,”
Jeesus pesee sanan vedellä.
Ette lue sanatarkasti, mitä Jeesus sanoi Nikodeemukselle:
”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”
Nyt te väitätte tietävänne, että syntyy uudesti kastevedestä. Koettakaa nyt uskoa kirjoituksista, ettei voi tietää, mistä tuuli tulee ja minne menee.
Minun ja Matias Roton ero näyttäisi olevan siinä, että uskon kirjoitetun lisäämättä siihen omia tai kirkon tulkintoja. Roto muokkaa jakeita mieleisekseen. Mutta ehkä olen liian lapsenmielinen enkä osaa tehdä yksinkertaisesta vaikeaa ja epäloogista.
Tapio
Ero ei ole siinä, että kirkko lisäisi omiaan vaan siinä että uudestikastajat eivät tiedä mitä nuo raamatunkohdat tarkoittavat.
Olet virheellisesti informoitu noiden raamatunkohtien merkityksestä. Ne nimenomaan puhuvat kristillisestä kasteesta joka toimitetaan Jumalan sanan mukaisesti vettä välineenä käyttäen.
Kaste on kaste silloin kun liturgisessa toimituksessa Jumalan sana yhdistyy veden käyttöön.
Niinpä tuo Efesolaiskirjeen kohta on selvää kuin pässinliha, että siinä puhutaan veden käytöstä. Yritys vääntää vesi joksikin muuksi, se jos mikään, on Pyhän Sanan vääristelyä. Sanojen on annettava olla sitä mitä ne ovat elikkä että vesi tarkoittaa nimenomaan vettä eikä sitä pidä vääntää ties minkälaiseen vänkyrään jotain muuta tarkoittamaan.
Alkukielellä kreikaksi tuo kaste eli ”vedellä pesu” tarkoittaa ihan oikean veden käyttöä pyhässä kasteessa. Eihän kuivuneille kotikukillekaan riitä että sanoo että veden sijaan annan teille kauniita sanoja virkistyäksenne nahistuneesta kuihtuneisuudestanne.
τῷ λουτρῷ τοῦ ὕδατος
tō loutrō tou hydatos
pesulla veden.
Tämä Efesolaiskirjeen kohta sanoo, että kaste pyhittää ja puhdistaa. Kasteen välityksellä siis saamme syntien anteeksiannon ja Pyhän Hengen lahjan.
Raamatun oikean sanoman ymmärtämiseksi ei tarvitse mitään muuta kuin sisälukutaitoa niin ettei lue tekstistä sellaista mitä siihen ei ole kirjoitettu.
Johanneksen evankeliumin luvussa kolme liturgisen iltarukouksen eli vesperin eli klo 18 hetkirukouksen (juutalaisen vuorokausikäsityksen mukaan yö alkoi klo 18, kun aurinko laski) aikana juutalaisilla oli tapana keskustella Raamatun sanasta. Nikodemuksen ja Jeesuksen tekstinä oli 1. Moos. 1. luvun alkujakeet.
Siinä Pyhä Henki liikkuu vesipilven päällä maa on autiomaan tyhjää ja kuivan kasvutonta korppumaisesti karrelle käpristynyttä ilman elämää olevaa: ”Maa oli autio ja tyhjä.”
Veden pisaroiden ripottelu pilven siunatusta vedestä kostuttaa maan. Pyhän Hengen kasteen siunaavat pisarat herättävät kasvuston maahan, eläimetkin tulevat esille, autiomaa alkaa kukoistamaan ja hedelmää tuottava ja vihreyttään rehevästi paratiisimainen puutarha nousee ja ihminen tulee sinne. Pyhän Hengen kastelun siunaava ja elämää antava vesi on elämän lähde. Elämä syntyy ja kasvaa. Luominen saa mielekkyytensä kuolleista herättävän veden kostuttavan virvoituksen välityksellä.
Tämä luomistyö oli kolmiyhteisen Jumalan työ. Isä loi Pojassaan ja Pyhän Hengen toiminta siunaavan ja elämää antavan veden välityksellä antoi elämän ja rehevyyden välittömästi kun Jumalan antama valo pääsi loistamaan maan päälle. Kasvaakseen elämä tarvitsee vettä ja valoa. Nämä elämän elementit kolmiyhteinen Jumala antoi maailmalle, kun hän sen loi.
Luomiskertomus ei kerro mistä Pyhä Henki tuli ja minne Hän meni kun Hän liihotteli ilmassa olevan veden mukana ikään kuin linnun siivin.
Luomiskertomus ei siis puhu siitä mistä ja minne, vaan kertoo paljon oleellisemman. Se kertoo että Pyhä Henki on jo luomisessa mukana ollut Pyhän Jumalan kolmas persoona, joka veden pisaroiden välityksellä toimien uudistaa eli luo uudestaan eli uudesti synnyttää yksityisen ihmisenkin pyhässä kasteessa eli antaa ”vedestä ja Hengestä” syntymisen.
Roto, kirjoitit: ”Yritys vääntää vesi joksikin muuksi, se jos mikään, on Pyhän Sanan vääristelyä. Sanojen on annettava olla sitä mitä ne ovat elikkä että vesi tarkoittaa nimenomaan vettä.”
Jeesus sanoi: ”joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”.
On siis vettä, joka tulee jonkin toisen veden lähteeksi. Ja sitä vettä ”juodaan”. Sopiiko se kasteveteen? Ovatko ne molemmat vedet todellakin H20:ta kuten haluat tulkita? Vai voisiko sittenkin olla kyseessä vaikkapa sanan vesi, joka tulee hengen veden lähteeksi? Jeesushan kyllä käytti vertauksia ja kielikuvia…
Olen Tuomaalan kanssa samaa mieltä, että sinä hiukan lisäilit tulkintoja… esimerkiksi kun kirjoitit: ”Paikalla olleesta pienestä lapsesta puhe siirtyi kasteessa tapahtuvaan uuden elämän alkuun.” Tuollaista on hyvin vaikea lukea Jeesuksen sanoista Matt. 18:1-10:ssä. Myönnät varmaan itsekin, että se on kaukaa haettua?
Tuomaalan esittämä tulkinta ”sanan vesi” on vanha ja varteenotettava. Toisaalta ilmaisu ”vedestä ja hengestä” on monen teologin mielestä ns. hendiadys-ilmaus (kreikasta ἓν διὰ δυοῖν), eikä vesi siis viittaisi kasteeseen vaan liittyisi toiseen sanaan eli henkeen. Selitän asiaa. Vastaavia on sekulaarissa kielessä ja Raamatussakin useita. Wikipedia kertoo: ”The basic idea is to use two words linked by the conjunction ”and” instead of the one modifying the other.”
”Exodus 15:4 ”the chariots of Pharaoh and his army” for ”the chariots of Pharaoh’s army”
In Leviticus 25:47 ”the alien and the resident”, but the phrase means a ”resident alien”.
In Lamentations 2:9 ”ruined and broken”, but the phrase means ”totally destroyed”.
In Isaiah 4:5 cloud and smoke for cloud of smoke”
In Mark 11:24, the Greek says ”ὅσα προσεύχεσθε καὶ αἰτεῖσθε”, literally translated as ”whatever you pray and ask”, but the phrase means ”whatever you ask in prayer”.”
Eli tältä pohjalta kyse olisi ”Hengen vedestä”. Se toisaalta ei ole kaukana sanan vedestäkään, koska Jeesus sanoo myös: ”Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”
Joka tapauksessa koko kuviohan meni niin, että varhaisimmat kirkkoisät nimittivät vauvoja viattomiksi, eikä vauvoja alussa kastettukaan. Herrahan antaa kullekin hänen tekojensa mukaan eikä Aadamin tekojen mukaan.
Mutta kun lapsikaste alkoi ensin kuolemansairaiden lasten kastamisina ja alkoi levitä siitä, niin siinä vaiheessa kehitettiin perisyntiajattelu selittämään sitä miksi kirkko kastaa lapsia. Kyprianus (200–258) ja Augustinus (354-430) erityisesti kunnostautuivat siinä projektissa. Ja tekstiä Joh. 3:5 käytettiin jo varhain perusteluksi sille, että ilman kastetta ei vauvakaan voisi pelastua, vaan joutuisi kastamattomana kuollessaan kadotukseen.
Eli, Roto, näin kehittyi tämä sinun edustamasi linja, jota sovellettiin vauvoihinkin: ”Kasteessa ihminen saa kokonaan uuden alun. Perkeleen lapsesta tulee Jumalan lapsi, kadotuksen alaisesta taivaan perillinen, pakanasta kristitty.”
Ajateltiin, että vesikasteessa vauva pelastuu Perkeleen hallinnasta Jumalan omaisuudeksi.
Mutta eihän se niin mene. Ei voi liittää alkuperäiseen kasteeseen liitettyjä lupauksia myöhäsyntyiseen vauvakasteeseen. Raamatullinen kaste toki sai aikaan mainittuja asioita. Kastehan oli evankeliumin kuulleen ja uskoneen henkilön vastaus Jumalan kutsuun ja ensimmäinen tunnustautuminen Jeesukseen. Ja silloin Jeesus tunnusti lupauksensa mukaan tämän uskovan Isänsä edessä. Kastetusta tuli näin Jumalan lapsi. Mutta kaikkien harhaantuneiden onneksi, jotka eivät ole kasteteologiaa oikein ymmärtäneet, on myös lupaus, että suun tunnustus ajaa uskon rinnalla aivan saman asian kuin kastekin.
Usko + kaste = pelastus (Mark. 16:16) ja
Usko + suun tunnustus = pelastus (Room. 10:10)
Emmeköhän kiitä Herraa siitä?
Vai ovatkohan monet täällä eri mieltä näistä? Ajatellaanko täällä, että vauvat , joita ei ole kastettu, eivät ole uudestisyntyneet, ja siitä syystä he eivät voi päästä Jumalan valtakuntaan vaan joutuvat kuollessaan kadotukseen? Niinhän täytyy blogissa kuvatun tulkinnan pohjalta ehdottomasti olettaa, jos ollaan johdonmukaisia. Sehän on selvä. Eikö olekin?
Opetatko sinä, Roto, kastamattomina kuolleiden vauvojen joutuvan kadotukseen?
No, harva sellaista kehtaa nykyään sanoa, vaikka imeväiskasteesta monet haluavatkin pitää tiukasti kiinni. Minä silti kehotan miettimään, että kannattaako siitä kuitenkaan pitää kiinni. Se on maallistuneen jälkivarhaiskirkon ikävä erehdys, jonka näkee, kun asiaa oikein tutkii. Puoli miljardia helluntailaista ja baptistia on jo hyljännyt sen ja perinteistenkin kirkkojen seurakuntalaiset yhä harvemmin viitsivät vauvakasteen riittiä lapsilleen toimituttaa. Ehkä asia pitäisi Suomenkin luterilaisten piirissä nostaa avoimen arvioinnin kohteeksi. Riittäisikö kenelläkään siihen rohkeutta?
Roto, voidaan toki edetä myös sillä tulkintalinjalla, että Joh. 3:5:n vesi ei tässä kohden ole vertauskuvallinen, vaan vesi on vettä ja nimenomaan kastevettä. Sehän on mahdollista.
Viitataanko silloin tekstissä uskovien kasteeseen vai myös myöhäsyntyiseen imeväiskasteeseen?
Taustaksi pitää myös tutkia, mitä muualla sanotaan uudestisyntymisestä.
1.Piet.1:23. ”…te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”
Joh.1:12 käyttää sanoja ”tulla Jumalan lapsiksi”. Se tarkoittaa uudestisyntymistä Jumalan lapseksi. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä…”
Tekstin mukaan siis uudestisyntyminen tapahtuu ottamalla vastaan Jeesus (josta hän edellä käyttää myös nimitystä Sana). Ja hän lisää: ”niille, jotka uskovat hänen nimeensä”. Samoin 1.Joh.5:1 kytkee uskon ja uudestisyntymisen: ”joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt”.
Siis Jeesuksen vastaanottaminen, Jumalan sana ja usko vaikuttavat uudestisyntymisen.
Jos ajatellaan siis, että Joh. 3:5:n vesi on kastevettä, niin vesikasteitakin on Raamatussa useita: Johanneksen kaste, uskovien kaste, kuolleiden puolesta suoritettu kaste ja on olemassa myös Raamatun ajan jälkeen tullut lapsikaste. Onko vesi uudestisynnyttämässä ihmistä kaikissa näissä kasteissa?
Hylätään saman tien Johanneksen kaste ja kuolleiden puolesta kastattaminen.
Kysymys on: vaikuttaako uudestisyntymiseen kaste, jonka ottaa ihminen, joka on kuullut evankeliumin ja ottaa Jeesuksen antaman kehotuksen perusteella kasteen ja tunnustautuu siinä Jeesukseen?
Ja toinen kysymys: vaikuttaako Raamatun ajan jälkeen tullut lapsikaste uudestisynnyttävästi?
Edellä tehtiin muiden uudestisyntymisestä kertovien Raamatun kohtien perusteella seuraava johtopäätös: ”Jeesuksen vastaanottaminen, Jumalan sana ja usko vaikuttavat uudestisyntymisen.”
Ovatko nämä mukana uskovien (tai uskoontulevien) kasteessa?
Selvästi ne ovat. Raamatun mallissa ne kastettiin, joille oli julistettu evankeliumia Jeesuksesta ja jotka uskoivat sen ja ottivat Jeesuksen vastaan. He uudestisyntyivät.
Ovatko nämä uudestisyntymiseen vaikuttavat kolme tekijää mukana lapsikasteessa? Ottaako vauva vastaan Jeesuksen? Onko vauvalla usko Jumalan sanaan ja Jeesukseen?
Siinä mielessä kuin usko Raamatussa esitetään (”luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”), ei voi sanoa lapsella olevan uskoa. Usko tulee lisäksi kuulemisesta, eikä senkään pohjalta voi ajatella vauvan uskovan.
Jeesuksen vastaanottaminen on tietoinen päätös, jota vauva ei voi tehdä.
Johtopäätös on, että silläkin tulkintalinjalla, jossa vesi halutaan ottaa kirjaimellisesti kastevetenä, Joh.3:5 ei kuitenkaan puhu lapsikasteen puolesta huomioiden kaikki, mitä uudestisyntymisestä Raamatussa sanotaan.
Kuitenkin on hyvin ymmärrettävää, että evankeliumin kuullut ja uskonut henkilö uudestisyntyi tunnustautuessaan kasteessa ensimmäisen kerran Jeesukseen. Uudestisyntyminen ei kuitenkaan ole sidottu kasteeseen. Jeesuksen vastaanottaminen, Jumalan sanan kuuleminen ja usko vaikuttavat uudestisyntymisen ilman kastettakin.
Näin minä ymmärrän ja kokemukseni omasta elämästäni ja havaintoni muiden vauvana kastettujen suomalaisten elämästä vakuuttavat minulle, että olen oikeassa.
”Usko + kaste = pelastus (Mark. 16:16)”
Viittaa Hengen kasteeseen. Johannes kastoi vedellä, mutta hänen jälkeensä tulee oikea kastaja, jonka esikuva Johannes vesikasteineen oli.
Mark. 16:16, siinä ei ole suomentajien lisäämää sanaa kadotus. Oikea oppi meneekin niin, että joka ei ole kastettu Hengellä, joutuu tuomittavaksi tekojen mukaan. Tämä sama oppi löytyy Jeesuksen kansojen tuomio profetiasta. Lampaat ja vuohet tuomitaan tekojensa mukaan. Miten täytitte tärkeimmän käskyn, lähimmäisen rakkauden.
Kirkkojen oppi vesikasteista tekee Jumalasta väärämielisen. Roton kannattaisi joskus pysähtyä miettimään, miltä hänen oppinsa tuntuu ateistilta. Heistä löytyy oman kokemukseni mukaan enemmän oikeamielisyyttä kuin konservatiivisistä kristityistä. Vanhurskaus tarkoittaa lapsenkin ymmärtämää oikeamielisyyttä. Mutta kuka aikuinen ymmärtää, mitä tarkoittaa kirkkojen vanhurskaus?
Jumala on oikeamielinen ja tuomitsee ihmiset oikeudenmukaisesti. Joillekin tuomio on iloksi ja riemuksi, toisille häpeäksi. Huomatkaa, miten kansojen tuomio profetiassa niin lampaat kuin vuohet ovat yllätettyjä. Se tarkoittaa, että Jeesuksen edessä vuohet pitävät itseään lampaina ja lampaat vuohina. Ehkä niin lampaat kuin vuohet ovat sisäistäneet kristillisen opin pelastuksesta ja vesikasteista. Ne eivä auta Jeesuksen edessä , ellei ole samalla toteuttanut käskyistä tärkeintä, rakkautta.
Tapio Tuomaala, kiitos mielenkiintoisista kommenteistasi. Lausun aamenen monelle asialle. Erityisesti kun korostat rakkautta.
Kuitenkin huomautan, että vanha tapa on ollut nähdä, että kaste Mark. 16:16:ssa viittaa vesikasteeseen. Opetuslapsetkin toimivat sen mukaan ja kastoivat nimenomaan vedellä niitä, jotka uskoivat.
Henkikaste ja vesikaste kulkevat tietyllä tapaa rinta rinnan, vaikka eivät ole kytkettyjä toisiinsa. Lähden tästä: Paavali kirjoittaa: ”minä teen teille tiettäväksi (…) ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”, paitsi Pyhässä Hengessä.” Samoin sanaton tunnustaminenkin esim. sillä tavalla kuin se tapahtui Raamatun kertomuksissa eli ottamalla kaste, tapahtui myös Pyhässä Hengessä. Jumalan Henki oli ilmoittanut ihmiselle, että evankeliumi Jeesuksesta oli totta. Muistetaan, että kun Pietari ensimmäisenä tunnusti uskonsa siihen, että Jeesus on elävän Jumalan Poika (Matt. 16:16), niin Jeesus totesi, että Jumala oli sen Pietarille ilmoittanut.
Liian usein sivuutettu tunnustuksen teologia on mielestäni avain moneen pulmaan. Kredobaptisteille on perinteisesti ollut hankala ajatus vesikasteessa pelastumisesta tai uudestisyntymisestä. Kokemus ei ole ollut sellainen, että kasteessa olisi pelastuttu. Käytännöllisesti katsoen uskoontulo on aina ollut kasteesta erillinen tapahtuma. Eikä todellakaan uskota, että vauvakaste pelastaisi tai uudestisynnyttäisi. Asia kuitenkin selkenee, kun ajattelee kontekstuaalisesti. Missä asemassa kaste oli UT:n aikana? Se oli käytännössä aina ensimmäinen tunnustautuminen Jeesukseen. Usko näkyi ensimmäisen kerran siinä, että mentiin kasteelle. Ja Jeesus todellakin lupaa tunnustaa Isänsä edessä sen, joka tunnustaa hänet ihmisten edessä. Ja muista vastaavia lupauksia löytyy useita. Kaste siis todella vaikutti pelastumiseen sellaisessa asetelmassa. Minä en ainakaan uskalla sanoa, että pelkällä uskollaan olisi pelastunut sellainen henkilö, joka olisi uskonut Pietarin helluntaisaarnan, mutta olisi jostain syystä kävellyt pois ottamatta kastetta – jos esimerkiksi lähipiirin sosiaalinen paine olisi vaikuttanut. Silloin ei kyllä olisi ollut todellista uskoakaan. Pistishän tarkoittaa paitsi uskoa, niin myös uskollisuutta.
Pahoittelen, jos toistan itseäni. Olet varmaan lukenut näitä juttujani?
Roto ei taida muista tai ei halua muistaa,että heprealaiset kutsuivat esim. Tooran tekstejä vedeksi. Näin siksi että ilman vokaaleja teksti ottaa -kuten vesi tekee- sen ’astian’ muodon johon se kaadetaan eli kuulijan tekstiä tulkitsevat aivot. Aivoista puhdistettuja aivokuoria onkinkäytetty myös muinaisuudessa maljoina.
Toki etenkin essealaisilla oli mikve-puhdistusaltaita, jotka symboloivat kohtua ja kohtuvettä,joissa peseydyttiin ja noustiin ’uudestisyntyneinä’ ylös. Näissä altaissa myös ’siityttiin’ uudelleen. Mallina kertomus Jeremiaan tyttären tulo raskaaksi kylpyaltaassa isänsä siemenestä:
”Jeremia oli ollut kylpylässä ja saanut kylpysoikossa ejakulaation. Hänen siemenensä säilyi elinvoimaisena ja kun hänen tyttärensä sitten oli käyttänyt samaa sammiota, oli tytär tullut raskaaksi ja näin synnyttänyt sitten Ben Sirahin. Ben Sirah olisi siis ollut isänsä ja tämän
tyttären poika. Jotkut 1ähteet sanovatkin, että pojan nimi kuuluisikin olla Ben Ze-ra eli Siemenen poika. Zer kun on siemen hepreaksi.
Edellä esitettyihin kertomuksiin liittyy mielenkiintoinen gematrinen yksityiskohta: Sekä nimen Jeremia sekä käsitteen siemen lukuarvot ovatkin samat 271.
Seppo
Erilaisten kuvallisten ilmauksien ketjussa on tarkoin harkittava kuvien looginen järjestys. On täysin korrektia nimittää Tooraa vedeksi. Tässä siis sanotaan että Toora on ihmisen hengellisen elämän hoitamisessa yhtä merkittävää kuin vesi on ihmisen, eläinten ja kasvien elämälle. Niin kuin vesi antaa elämän ulkonaisessa luonnossa, niin Toora hoitaa ihmisen suhdetta Jumalaan.
Sen sijaan tämä ei toimi toisin päin. Ei voida yleisellä tasolla sanoa että vesi on Toora. Tässä nimittäin mennään virheelliseen kategoriahyppyyn. Vain jossain näytelmässä missä tilanne on rakennettu erilaisten esineiden varaan voidaan tuon erityistilanteen puitteissa sanoa että joku puupala tarkoittaa jotain ja joku savi jotain toista ja sitten sanotaan että vesi tarkoittaa Tooraa. Tämä toimii vain tuon tilanteen sisällä, mutta ei yleisellä tasolla.
Uudestikastajien suuri ongelma on siinä että selkeät ja konkreettiset kasteen veden ilmaukset yritetään välttää tulkitsemalla ne sekä terveen kielenkäytön että vanhan kirkon opetusten vastaisesti jollakin keinotekoisella kiertämisellä, esimerkiksi sanomalla että tässä kyllä sanotaan vesi, mutta silti sillä tarkoitetaan sanaa.
Nämä vanhemmat eivät olleet humalassa vaan uskomassa. Ja eikös tässä lapsista ollut kysymys?
Risto Kauppinen: ”Missä asemassa kaste oli UT:n aikana? Se oli käytännössä aina ensimmäinen tunnustautuminen Jeesukseen. ”
Kun pakanat ensimmäisen kerran liitettiin uuteen liittoon Korneliuksen kodissa, heidät kastettiin Hengellä, kuten viittasin Mark.16:16. Kuka heidät kastoi? Ei vesikaste ole voinut antaa enää mitään lisää siinä tilanteessa. Mutta koska juutalaiset näkivät vesikasteen tärkeänä, Pietari katsoi sen tarpeelliseksi.
Pietari tähdentää kirjeessään, että vesikaste on hyvän omantunon pyyntö Jumalalta. Se on ikään kuin merkki maailmalle, kun kastaa itsensä Kristukselle.
Lupaus perhekunnan, tarkemmin ilmaistuna talon, pelastumisesta toteutui Korneliuksen talossa. Perhekunnan pelastusoppi on edelleen voimassa, vaikka kirkot ja herätysliikkeet ovat sen kieltäneet.
Tapio Tuomaala, sanoit, että Pietari olisi kastanut juutalaisten takia. Siis siksi, että juutalaiset näkivät vesikasteen tärkeänä. En ihan ymmärrä. Eiköhän kyseessä ollut yksinkertaisesti se, että Pietari toimi Jeesuksen lähetyskäskyn mukaan? Mitä ajattelet Matteuksen lähetyskäskystä? Eikö siinäkään mielestäsi puhuta vesikasteesta? Niin on aina ajateltu samoin kuin Mark 16:16 suhteen myös. En tiedä, millä perusteella väität, ettei vesikaste antanut mitään lisää? Olisiko se turhaan asetettu? Kyllä kasteessa annettiin pelastaa itsensä nurjasta sukupolvesta ja erottauduttiin Jeesukselle, tunnustauduttiin häneen hänen itsensä asettamalla tavalla. Ja sillä on iankkaikkiset vaikutuksensa.
Korneliuksen perhekunnassa (oikos) kaikki, jotka saarnan kuulivat, myös uskoivat. Ja elävästi uskovalla on valmius tunnustaakin usko.
Tiesin tietysti, että Korneliuksen perhekunta sai Hengen ennen kastetta. Henki tulee uskossa kuulemisesta (Gal. 3:2). Ja Samariassa henkikasteen saaminen ei tullut välittömästi vesikasteen vaikutuksesta, mutta he uskoivat Jeesukseen ja tunnustivatkin Hänet. Siksi kirjoitinkin, että ”Henkikaste ja vesikaste kulkevat tietyllä tapaa rinta rinnan, vaikka eivät ole kytkettyjä toisiinsa”. Niiden yhteys näkyy myös jakeessa 1. Joh 4:2: ”jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta”. Alkuperäisessä kasteessa vaikutti juuri tunnustus. En kirjoittanut, että vesikaste olisi esim. edellytys Pyhän Hengen saamiselle. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Mutta Hengellä ja tunnustuksella vaikkapa kasteessa on yhteys.
Ja kun totesin vesikasteella olevan tiettyä yhteyttä henkikasteeseen, en tietenkään tarkoittanut, että vaikuttavaa olisi itse veden valuttaminen ja esim. sen yhteydessä lausutut sanat, vaan usko ja – näin väitän – todellakin myös tunnustaminen. Tai ainakin elävästä uskosta tuleva valmius siihen kenties. En tiedä, pääsetkö perille ajatuksestani. Tunnustus liittyi kasteeseen alussa erottamattomasti. Kaste oli tunnustus. Voin ehkä myöhemmin yrittää täsmentää.
Hyvän omantunnon pyytäminen liittyy mielestäni alkuperäiseen kasteeseen sikäli, että kun esim. Pietaria kuunnelleet saivat piston sydämiinsä, kaste toimi – paitsi Jeesuksen myös – synnin ja syyllisyyden tunnustuksena. Ja sitä kautta tuli hyvä omatunto ja rauha. Kun tunnustaa syyllisyytensä, saa hyvän omantunnon. Ja se pysyy. Sydän ei enää tuomiollakaan syytä. Eikö ole näin?
Kasteelle voi poimia Raamatusta monenlaisia merkityksiä ja niitä voi painottaa eri tavoin. Olen kuitenkin huomannut, että ei päästä kovin pitkälle väittämällä vesikasteen olevan pelkkä merkki, ilman että sillä olisi tai voisi olla koskaan missään kontekstissa mitään merkitystä pelastumisen kannalta. En tiedä, ajatteletko niin. Mutta jos tuollaista esittää, niin imeväiskasteen kannattajat toteavat, että onpa outo oppi… Ja he nostavat heti esiin monta Raamatun jaetta. ”…kaste syntien anteeksisaamiseksi”; ”anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi”: ”vesikin pelastaa kasteena”; ”joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” ja Room. 6. alustakin vedetään yhteyttä pelastumiseen. Ja he ovat ihan oikeassa. Mutta he ovat siinä väärässä, että noita jakeita voisi soveltaa vauvakasteeseen ikään kuin kastamaton vauva olisi kadotettu. Kaste vaikutti kaiken tuon, kun se oli siinä kontekstissa, jossa se oli alussa.
Tuo viittauksesi perhekunnittain pelastumiseen jää suppeudessaan hieman hämäräksi. Mitähän tarkoitat? Jeesuksen mukaan pelastus ei kulje perhekunnittain. ”Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.’”
Juutalainen ajattelu Jumalan lapseudesta oli mekaaninen. Jumalalla ei siinä ollut mitään osuutta. Jeesus ei hyväksynyt heidän näkemystään. Sama juutalaiskuvio toistuu kristillisyyden vesikasteessa. Se on mekanismi, jossa Jumalalla ei ole muuta roolia kuin automaattina hyväksyä ihmisten tekeminen. Vesikasteoppi sopi katolisen kirkon asearsenaaliin, sillä mitä enemmän vedellä kastettiin, joko miekan tai sopuisan puheen avustamana, sitä enemmän kirkko sai jäseniä ja valtaa.
Samaan mekaaniseen ajatteluun perustuu apostolinen suksessio, jossa Jumala automaattina hyväksyy ihmisten keskinäiset sopuilut pappeudesta ja joskus suoranaisen kieroilun kätten päälle panemisineen. On vaikea ymmärtää näiden oppien levittäjien motiiveja, kun he teoillaan ja puheillaan tekevät Kaikkivaltiaasta käskyläistään. Mitä he luulevat olevansa vai onko päähän kihahtanut Babylonian terästetty viini?
Jumala on ennalta valinnut omansa eikä siihen ihmisillä ole mitään sanomista, saati että heiltä jotain kysyttäisiin. Oikeastaan heitä ei ole valittu, vaan arvottu Paavalin mukaan. Mitä se mahtaisi tarkoittaa?
No, miten tämä liikuttaa seurakuntalaista? En usko vaikuttavan mitenkään, koska ihmiset tuomitaan tekojen mukaan. Mutta kirkkojen- tai vapaiden suuntien oppi voi vaikuttaa siten, että kun niitä imee itsensä täyteen, kuvittelee olevansa tuomion yläpuolella, synnit anteeksi annettuna sen ainoan oikean apostolisen suksession saaneen papin antaman synninpäästön kautta. He saattavat olla niitä, jotka tuomiopäivänä Jeesuksen edessä näkevät itsensä lampaina eivätkä tiedä joutuvansa seuraavassa hetkessä vuohien karsinaan.
Uskonnollisuus tekee jotkut kylmiksi, varsinkin vääräoppisia kohtaan. Kun vääräoppinen muukalainen kolkuttaa ovelle ja pyytää yösijaa, niin oikeaoppinen käskee menemään muualle ja sulkee oven (Mat.25).
Aikamoinen yleistys tuo ”Sama juutalaiskuvio toistuu kristillisyyden vesikasteessa. Se on mekanismi, jossa Jumalalla ei ole muuta roolia kuin automaattina hyväksyä ihmisten tekeminen. ”
Se sopii ehkä tiettyihin kasteteologioihin, muttei kaikkiin. Mutta totta on, että kaste- ja pelastuskäsityksiä on monenlaisia ja useissa on paljon harhaa.
Edellä julkaistuihin vuodatuksiin totean tässä lyhyesti kaksi asiaa.
1) Väite, ettei lapsen kaste muka ole pelastava kaste, on ensimmäisen kerran koko maailmanhistorian aikana keksitty vasta 1520 -luvulla. Ensimmäinen uudelleen kaste sillä perusteella ettei lapsen kaste muka ole pelastava kaste toteutettiin vasta tammikuussa 1525.
Vanhan kirkon yksimielinen opetus on että kaste pelastaa.
2) Jo apostoleilta vanha kirkko on saanut opetuksen ja käytännön, että kaste koskettaa kaiken ikäisiä äskensyntyneistä vauvoista yli satavuotiaisiin.
Maailman vanhin kasteen käsikirja aivan kirkon alkuajoilta kertoo että kastetoimituksessa kastettiin ensiksi lapset ja sitten vasta aikuiset.
Maailman ensimmäisessä kirkolliskokouksessa missä kasteen iästä keskusteltiin vanhana apostoleilta peräisin olevana opetuksena oli että kaste toimitetaan välittömästi synnytyksen jälkeen. Uutuutena tarjottu ”modernimpi” ratkaisu lähti siitä että odotetaan yksi viikko syntymästä niin vauva on jo ehtinyt kuivua ja toimitus on miellyttävämpää toimittaa. Tämän tueksi otettiin vielä ympärileikkauksen toimituksen ikä yksi viikko, vanhan matematiikan mukainen ”kahdeksas päivä”.
Karthagon kokouksen päätökseksi tuli että seurataan vanhaa linjaa niin että lapsi kastetaan heti kun kaste vain voidaan järjestää.
Jo sukupolvia ennen kristinuskon syntyä juutalaisessa kääntymyksen kasteessa kastettiin _ a i n a _ koko perhe. Lupaa kasteen toimittamiseen ei annettu kenellekään, jos perheeseen jäi yksikin pakana eli kastamaton ihminen. Ei sallittu pakanuuden pilaavan uudestisyntyneen perheen elämää. Koko perhe aloitti elämän alusta tai sitten ei kukaan. Kaste antoi tämän uuden elämän alun juutalaisuudessa. Kasteessa saatu kääntymys tapahtui aina perheittäin vauvasta vaariin, vanhoista nuoriin, aikuisista lapsiin, miehistä naisiin, joka kerta vain ja ainoastaan kokonaiset perheet otettiin uskon yhteyteen.
Tämä perinne kaikkien sukupolvien yhteisestä uskosta yhteisessä Jumalan kansassa eli yhteisessä kirkossa jatkui kristikunnassa ja on jatkunut tähän päivään asti ja tulee jatkumaan aina ikuisuuteen asti.
Muutamaan muuhun yksityiskohtaisempaan näkökohtaan palaan myöhemmin. Useimpiin väärinkäsitysten pohjalle tekaistuihin väitteisiin riittää vastineeksi se että ymmärtää yllä esitellyn kahden näkökohdan merkityksen ja niiden pohjalta huomaa ilmassa roikkuvat väitteet perusteettomiksi. Niistä puuttuu historian todellisuuteen perustuva pohja.
Jätit vastaamatta teologiseen kysymykseeni, että joutuuko kastamattomana kuollut vauva kadotukseen.
Vastaatko siihen ensin ja sitten voisi pohtia kasteoppia Raamatussa ja ehkä myös lapsikasteen löytymistä ensimmäiseltä kahdelta vuosisadalta (Didakhe, Hermaan paimen…) Ja voisi unohtaa nuo myöhemmät maallistumisen ja kirkollistumiskehityksen mukanaan tuomat näkemykset. Voisin toki niitäkin kommentoida, mutta vastaatko kumminkin kysymykseeni, että joutuuko kastamattomana kuollut vauva kadotukseen sinun mielestäsi.
Kyllä vai ei?
Risto
Ilman Kristusta kukaan ei pelastu. Ilman kastetta kukaan ei ole Kristuksen oma, koska meidät juuri kasteessa liitetään hänen yhteyteensä. Niinpä pelastusta ei ole kasteen ulkopuolella. Tämä on myös yhtenevä sen opetuksen kanssa että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, koska kukaan ei voi olla Kristuksen jäsen olematta elävässä yhteydessä Kristuksen ruumiiseen joka on kirkko.
Tähän ikivanhaan yhteisen kirkon opetukseen liittyy myös meidän luterilainen kirkkomme kun se perustavassa uskontunnustuksessaan Augsburgin tunnustuksessa sanoo näin:
II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.
Matias, et kehdannut sanoa suoraan, että ”kyllä, kastamattomina kuolleet vauvat joutuvat kadotukseen”. Menit luterilaisten Tunnustuskirjojen taakse, jotka kyllä tunsin. Olen ne hyvällä arvosanalla tenttinytkin.
Mutta selvästi sinä taidat opettaa, että kastamattomina kuolleet vauvat perkeleen lapsia ja kadotukseen joutuvia.
Minä toisaalta näen, että he ovat Jeesuksen lunastamia. Jeesuksen lunastustyö on suurempi kuin Aadamin lankeemus, eikä sitä saa väheksyä. Se ei ollut turha. He ovat Jeesuksen työn tähden Hänen omiaan. Ei ole syntiä, mikä erottaisi heidät hänestä. He eivät ole kääntäneet Hänelle selkäänsä. Pitää muistaa heidän suhteensa sekin, että missä lakia ei ole, siellä syntiä ei lueta. Herra antaa kullekin hänen tekojensa mukaan eikä Aadamin tekojen mukaan. He eivät kanna kenenkään toisen syntivelkaa. Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Evl. Tunnustuskirjat voivat sanoa mitä tahansa, mutta luotan enemmän Jumalan sanaan.
Takanani on Raamatun lisäksi varhaisimmat kirkkoisät. Sinä perustat näkemyksesi Augustinukseen, joka erityisesti pelagiolaiskeskusteluista alkaen järkeilee kastamattomina kuolleiden lasten karua kohtaloa. Ennen häntä oli koko joukko varhaisempia kirkkoisiä, jotka nimittivät vauvoja viattomiksi. Niin teki esimerkiksi Irenaeus, eivätkä Tertullianus tai Origeneskaan opettaneet perisyntiä, vaikka jälkimmäinen erehtyikin luulemaan vauvakastetta apostoliseksi. Itäisessä kirkossa Augustinuksen linjaa ei ole omaksuttu kai vieläkään. Perisyntiopin historiasta kirjoittaneet ovat ymmärtäneet, että se luotiin selittämään kirkkoon ilmaantunutta tapaa kastaa vauvoja. Kahtena ensimmäisenä vuosisatana ei sellaista tunnettu. Koska kaste on syntien anteeksisaamiseksi ja koska kirkko kastaa vauvoja, niin heillä piti silloin olla syntiä. Ja koska heillä ei ollut tekosyntejä, niin heillä piti olettaa olevan perittyä syntiä. Näin ovat nähneet monet teologit.
On muuten useita varhaisia kirjoittajia, jotka toteavat, että alussa vauvoja ei kastettu. Jostain syystä vain Origeneen lausumaa lainataan toistuvasti vauvoja kastavissa kirkoissa.
Eli älä, Matias, anna enää Herrastamme sellaista todistusta, että hän heittäisi kadotukseen vauvat vain sen tähden, että kukaan ei ole valuttanut heidän päähänsä vettä ja lausunut tiettyjä sanoja.
Kirkkonne lausuu Augsburgin tunnustuksessa tuomion kaltaisilleni, jotka ”opettavat lasten pelastuvan ilman kastetta”. Siihen totean Paavalin tavoin: ”siitä minä hyvin välitän, että te minut tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus”.
Risto
Vanhastaan kirkon kastekaavaan on kuulunut riivaajien ulosajo. Näin toimitaan yhä edelleen valtaosassa kristikuntaa. Meidän kirkossamme tuo kohta kastekaavasta on valitettavasti vesitetty niin että sitä on vaikea huomata vanhaa alkuperäistä tarkoitusta merkitseväksi. Kaste vapauttaa ihmisen riivaajien vallasta.
Tiituksen kirjeessä näkyy, että kastamaton ihminen on pahan vallassa. Tässä ei mainita mitään ikärajoitusta.
Huomaa Tiituksen kirjeessä mitä sanotaan ennen kastetta: elimme pahuudessa.
Kasteen lahjana puolestaan uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen uudistus.
Tiituksen kirje:
3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
3:6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
3:7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
Risto
Olen pitänyt esitelmiä sekä Didakhesta että Hermaan Paimenesta sekä kaikista muistakin apostolisista isistä. Lukenut ne alkukielellä sekä tieteellisten kommentaarien avulla. On siis täysin mieletöntä kuvitella noiden nimien mainitsemisella voitavan kieltää lasten kastamista, joka vanhassa juutalaisessa kääntymyksen kasteessa oli ehdoton edellytys että yksikään perheen jäsen olisi otettu pyhän kansan jäseneksi ja oikeutetuksi osallistumaan yksin juutalaisille varattuihin pyhiin toimituksiin. Tämän juutalaisen perinteen voima oli niin suuri, että jos lapsilta olisi kielletty kaste niin siitä olisi kirjoitettu Uudessa testamentissa vielä enemmän kuin ympärileikkauksesta. Todistustaakka siis on niillä jotka yrittävät kieltää lasten kasteen. Mutta kuten jo useasti on todettu niin tuollainen kieltäminen on räikeässä ristiriidassa Apostolien teoissa mainitun Pietarin helluntaisaarnan lapsimyönteisyyttä vastaan. ” — kaste — lapsillenne —” Ap.t. 2:38-39.