Opetuslapset kysyivät kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesus näyttää lasta ja antaa opetuksen, joka luotaa syvälle. Pienen ihmisen arvo on mittaamattoman suuri Jumalan edessä. Kaikkein heikoimman ihmisen suojelusenkeli on kaikkein korkeimmassa asemassa taivaan valtaistuimen edessä. Lapsen enkeli on sijoitettu Jumalan kasvojen eteen Ikikuninkaan valtaistuinsalissa taivaan kirkkaudessa.
Puheensa aikana Jeesus jatkaa aiheen käsittelyä ajallisista taivaallisiin. Maallisen elämän kiihkosta löytää valtaa ja suuruutta mennään elämän suurten perusteiden alueelle. Pienet sanat ja vaatimattomat vihjeet avaavatkin suuren oven avaruuksien yli menevän suuren tulevaisuuden näköaloihin. Hän siirtää puheen siihen miten päästään sisälle Jumalan valtakuntaan.
Lapsen läsnäolosta siirrytäänkin Jumalan lapseksi tulemisen kysymykseen. Samaa aihetta Jeesus oli käsitellyt Nikodemuksen kanssa erään vesperin aikana käymässään opetuskeskustelussa. Nikodemukselle Jeesus oli sanonut että uudesti Jumalasta syntyminen oli välttämätöntä Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Sitten hän vielä täsmensi että tämä tapahtui pyhän kasteen välityksellä, vedestä ja Hengestä syntymisessä.
Nyt Jeesus siirtyy samaan aiheeseen pienen lapsen ollessa läsnä. Paikalla olleesta pienestä lapsesta puhe siirtyi kasteessa tapahtuvaan uuden elämän alkuun. Kasteessa ihminen saa kokonaan uuden alun. Perkeleen lapsesta tulee Jumalan lapsi, kadotuksen alaisesta taivaan perillinen, pakanasta kristitty. Kastettuaan ensimmäisen lapsensa Luther sanoi, että nyt yhdestä pakanasta oli tullut kristitty.
Juutalaisilla oli tapana sanoa kääntymyksen kasteen jälkeen että entisestä pakanasta oli tullut ”yhden päivän ikäinen” eli he tarkoittivat että tästä lähtien kasteen saanut aloitti yhtä lailla uuden elämän kuin mitä vauvan syntymässä hän oli saanut ensimmäisen elämänsä. Tämä uuden elämän alkaminen Jumalan kansan yhteydessä, pyhän kansan jäsenenä oli toinen elämän alku, uudestisyntyminen, uuden elämän ensimmäinen hetki. Pakanalla ei ollut osaa pyhän kansan pyhiin toimituksiin, kasteen jälkeen hän oli arvollinen osallistumaan Pyhän Jumalan palvontaan. Kasteessa hän oli saanut Pyhän Hengen, Jumalan kansan täyden osallisuuden.
Jeesuksen opetus taivasten valtakuntaan sisälle käymisestä kertoo lapseuden syvimmästä asteesta, Jumalan lapseksi tulemisesta.
Pieni kielellinen huomio. Jeesus on puhunut arameaksi. Tämä tulee esille Uuden testamentin alkukielen kreikkalaisesta sanamuodosta jossa ”kääntymys” ja ”lapseksi tuleminen” mainitaan samassa yhteydessä. Esimerkiksi Pyhän Pietarin helluntaisaarnassa sama ajatus on sanottu sanoin ”kääntymys” ja ”kasteen vastaanottaminen”. Kummassakin tapauksessa on taustalla sama ajatus siitä että ihminen siirtyy Jumalan valtakuntaan ja näin hän saa uuden elämän alun. Kaste on uuden elämisen syntymähetki. Hän on siirtynyt ensimmäisen syntymänsä aikaisesta elämästä uuteen, kasteesta alkaneeseen elämään Jumalan kansan jäsenenä, Jumalan lapsena, hän on syntynyt uudesti elämään Jumalan yhteydessä.
Nämä ajatukset ovat nousseet Mikkelinpäivän evankeliumista Matt. 18:1-10.
Tuossa olisi montakin valtavaa aihetta käsiteltäväksi. Tässä on kuitenkin näytetty vain yksi tekstin sisältämistä avauksista.
Matias Roto mitä tarkoittaa”me tuomitsemme” esim ”uudestikastajat”?
Mitä siis tuomitseminen käytännössä on?
Ari
Tuonaikaisen kielenkäytön mukaisesti se tarkoittaa, että todetaan tuollaiset opit virheellisiksi. Ne todetaan puhuvan sellaista mikä ei pidä paikkaansa. Ne siis todetaan epätosiksi, vääriksi opetuksiksi.
Tuonaikaisessa yhteiskunnassa väärän opin esittämisestä seurasi myös yhteiskunnallisia rangaistuksia, koska jokaisen piti tunnustaa sitä uskoa, mikä valtakunnassa oli sallittua.
Matias Roto kuinka sinä ajattelet kun vielä tuot esille samaa ”tuomitsemista”?
Pelastuuko ne joita ”tuomitset”?
Ari
Nykykielenkäytön mukainen ratkaiseva tuomio on Jumalan, hänen yksistään. Vain hän tuntee ihmisen kokonaan ja täysin erehtymättä.
Meidän tehtävämme on ainoastaan varottaa valheellisista opeista, jotta ihmiset saisivat terveellistä opetusta ja voisivat panna täyden luottamuksensa Kristuksen armoon ja hyvyyteen ilman että heidän tarvitsee mennä kaiken maailman kotkotusten mukaan turhuuksia tavoittelemaan ja itseään pettämään valheellisten viettelyksiin menemällä.
Kristuksen armosta me pelastumme ja tämän Kristuksen armon varassa me saamme elää turvallista elämää Jumalan lapsina. Kukaan ei voi vetää meitä pois rakkaan Vapahtajamme yhteydestä.
Eikä pelkästään ”rangaistuksena SAATTOI olla kuolema” vaan myös oli. Arviot roviolla poltetuista, hukutetuista, mestatuista tai muuten hyvinkin raa’asti surmatuista anabaptisteista vaihtelevat muutamasta tuhannesta jopa 30 000. Sama sinänsä, kumpi luku on lähempänä. Luterilainen maailmanliitto jo pyysi anteeksi osallisuuttaan siihen. Nyt odotan enää, että LML joskus myöntää , että anabaptisteilla oli raamatullisempi teologiakin. Niinhän asia on. Ja kyllä se päivä tuleekin.
Tässä on niin pitkästi perisynnistä, että en yritä kommentoida kaikkea, mutta kysyn tämän.
Lähden siitä, että vesikaste on syntien anteeksisaamiseksi ja pelastukseksi ja se todella olemuksellisesti voi välittää niitä pelastumattomalle ihmiselle, kun hän evankeliumin kuulemisen ja uskomisen jälkeen menee kasteelle. Mutta kuten aina toistan, niin niitä voivat välittää synninpäästö ja suorakin lähestyminen Jumalaa. Oleellista on, että katuva syntinen lähestyy Jumalaa tunnustaen syntinsä ja Jeesuksen.
Kun monet ajattelevat, että vauvakin pitää kastaa perisynnin takia hänen pelastamisekseen, niin eikö teistä ole outoa, ettei Raamatussa sitten ole ainoatakaan selvää kehotusta sellaiseen tai ainoatakaan esimerkkiä sellaisesta. Päinvastoin sanotaan, että ne, jotka ottivat sanan vastaan, ne kastettiin. Ja sanotaan, että Samariassa kastettiin miehet ja naiset eikä mainita vauvoja. Ja niin edelleen. Jeesus vielä sanoo, että heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta. Ja sanotaan, että kukin saa TEKOJENSA mukaan, joita vauvalla ei ole.
Jos vauva olisi kadotettu ilman kastetta – mikä hullu ajatus sinänsä mutta jos niin olisi – niin eikö luulisi, että Jeesus ja apostolit olisivat antaneet yksiselitteisen selkeät ohjeet heidän kastamisekseen? Ja eivätkö he olisi selkeästi selittäneet, että he olisivat muuten ilman pelastusta ja syntien anteeksisaamista eli kadotettuja tms. Eivätkö he silloin olisi kirjoituttaneet sanan perisynti Raamattuun? Sitähän ei siellä ole. Eikö tämä olisi loogista?
Vauvat kastettiin alkukirkossa ja se oli yleinen käytäntö. Syynä oli Jumalan käsky ( Mt 28). Jeesus itse asetti kasteen. Alkukirkossa tilanne oli kuitenkin monimuotoinen, sillä ihmiset kohtasivat kristinuskon ensimmäisen kerran ja kaste koulut olivat yleensä pitkiä opetusjaksoja jotka sitten päätyivät aikuisten kasteeseen, samalla kastettiin myös perheen lapset ja vauvat.
Kysymys on siitä miten synnin jäki korjataan ja saadaan yhteys Kristukseen. Aadamin kautta synti tuli maailmaan ja Jeesus korjaa tämän tapaturman antamalla kasteen avuksi. Raamatussa ei ole myöskään kaikkia teologisia sanoja joita käytämme kielessämme, teologinen kieli on tietysti johdettu ja sanoitettu aina joistakin Raamatun kohdista, se ei siis sinänsä todista kielen epäraamatullisuudesta vaan voi todistaa juiuri päinvastaista.
Alkukirkossa löytyy myös linja jossa kristittyjen kotien lapsia ei kastettu, syyt ovat historialliset ja tunnetut. Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa lapsikaste käytännön kanssa joka oli yleisesti tunnettu kirkossa.
Risto
Ihminen pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan vain ja ainoastaan kasteen kautta. Joh. 3:5.
Ihminen otetaan Golgatan sovintotyön ja ylösnousemuksen yhteyteen vain kasteen kautta. Room. 6:2-11.
Kaste antaa uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen uudistuksen. (huom sanan lytrou genetiivi viittaa sekä uudestisyntymiseen että Pyhän Hengen uudistumiseen Tiit. 3:5. )
Koska tämän keskustelun kuluessa edellä on ollut puhetta Ireneuksesta niin otan tähän vielä yhden arvostetun kirkkoisämme tekstin missä hän selvääkin selvemmin puhuu vauvan kasteesta.
”Kristus tuli pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä, jotka hänen kauttaan uudestisynnytetään Jumalalle, imeväisiä lapsia, pieniä lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia.”
Matias, lähdetään Irenaeuksesta. Teologit ovat nykyään aika yksimielisiä siitä, että Irenaeus ei kirjoittanut kasteessa uudestisyntymisestä. Jotkuthan ovat nähneet, että tuo teksti olisi ensimmäinen maininta lapsikasteesta, mutta niin ei näytä olevan.
Irenaeusta tutkinut John Lawson kirjoitti siitä jo vuonna 1948. Tuoreempi käsittely löytyy Everett Fergusonilta. Irenaeus ei puhu kontekstissa kasteesta vaan Jeesuksen maailman tulosta ja selvästi viittaa sen mukana tulevana uudistumiseen, joka seurakunnan kautta toteutuu. Hän ei käytä termiä regenero, uudestisyntyä, vaan renasco. Niistä tavoista, joilla Irenaeus käyttää näitä termejä, on päätelty, että hän ei todellakaan tarkoita vauvan uudestisyntymistä kasteessa. Irenaeushan kuvaa lapsia viattomiksi ja pelastuneiksi, koska he eivät tunne pahaa. Eli sinun kannattamaasi oppia ei mitä ilmeisimmin ollut vielä 100-luvun lopulla Irenaeuksella.
Sami Paajanen ja Matias Roto,
esitätte ilman perusteluja paljon propagandistia väitteitä tyyliin ”Vauvat kastettiin alkukirkossa ja se oli yleinen käytäntö”. Ikään kuin meidän pitäisi uskoa ne sokeasti. Apostoliseen aikaan ei voi todistaa kastetun vauvojen Kirkkojen maailmanneuvoston teologiryhmänkään mukaan (BEM-raportti), mutta sinä, Sami, esität sen faktana, joka minun pitäisi noin vain uskoa. Ehkä tällä tasolla ei lankaan kannattaisi keskustella?
Olen esittänyt monia eri tapoja tulkita Joh. 3:5, mutta sinä, Matias, et ole niitä ilmeisesti edes huomioinut saati analysoinut tai kommentoinut, vaan esität omaa väitettäsi ja tulkintaasi niinkuin iskulausetta luottaen ilmeisesti sokeasti, että olet oikeassa. Sinähän olet LUTERILAINEN ja luterilaiset ovat niitä, jotka ovat oikeassa. (Anteeksi sarkasmi, mutta piti todeta…)
Huomauttaisin varmaan turhaan myös siitä, että Room 6 teksti kirjoitettiin sellaisille, jotka oli kastettu heidän uskottuaan Jeesukseen, samoin kuin muutkin kohdat, joissa puhutaan ”Kristukseen kastetuista”. Näin ollen niiden sisällön soveltamisessa vauvakastettuihin mennään harhaan. Sama pätee tietysti Tiit. 3:5:een. Kaste, joka UT:ssa otettiin välittömästi evankeliumin kuulemisen ja uskomisen jälkeen, oli todella uudestisynnyttävä, koska se oli vastaus Jumalan kutsuun ja tunnustautuminen Jeesukseen. Ihminen tunnusti oman syntisyytensä, syyllisyytensä ja myös Jeesuksen herruuden. Ja Jeesus tunnusti lupauksensa mukaan tämän henkilön. Hän uudestisyntyi Jumalan lapseksi ja sai anteeksi.
Mutta ajatus, että vauva saisi kasteessa anteeksi 200 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen keksityn ”perisynnin syyllisyyden”, ja uudestisynnyttäisi siten pikkuisen, se ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Sellaista ajatusta ei Paavalilla ollut. Kun vauvakaste ilmaantui, ja kun lopulta luultiin sitä apostoliseksi tavaksi, ja kasteen lupauksien kuviteltiin soveltuvan niihinkin, niin silloin tultiin lopulta siihen kummalliseen teologiaan, jota täällä promotoitte: ”syntinen vauva uudestisyntyy ja pelastuu kadotuksesta kasteessa”.
No, ei sellaiseen kovin moni enää usko.
Risto
Vetoat Everett Fergusonin kantaan. Hän on paljon tutkinut varhaisen kirkon tekstejä. Siinä hänen tuotantonsa on hyvinkin monipuolinen ja laaja.
Sen sijaan jätit kertomatta että Everett Ferguson kuuluu lapsikasteen vastaisesti opettavaan kirkkokuntaan. Tämä värittää hänen tapaansa tulkita vanhoissa teksteissä olevia sanoja toisin kuin mitä noita sanoja on käytetty vanhassa kirkossa.
Mikäli kasteen sisältöä kuvaava uudestisyntyminen jo lähtökohdissaan tulkitaan toisin kuin vanha kirkko teki niin onhan silloin tuloksena jo metodisesta lähtökohdasta johtuen toinen tulos kuin mitä vanha kristikunta alkuperäisesti opetti.
Jos otat rehellisesti sen historiallisen todellisuuden että lapsikasteen kieltävä opetus keksittiin vasta 1520 -luvulla, kun talonpoikaiskapinaan liittyvien erilaisten ilmiöiden aikana haluttiin uhmata esivaltaa ensiksi kieltäytymällä kastattamasta lapsiaan ja sen jälkeen kastattamalla itsensä, niin voit saada vähän teoreettista pohjaa niiden filosofisten kysymysten antamista tulkinnallisista malleista mitkä liittyvät keskusteluumme.
Risto
Turhaan odotat että joku luterilainen alkaisi ihan virallisesti luopumaan Raamatun pohjalta ja vastoin Pyhää Jumalan sanaa opettamaan että anabaptistien oppi muka olisi raamatullinen.
Että siellä täällä joku yksittäinen henkilö luopuu Raamatun kasteopetuksesta ja vastain Raamatun sanaa ottaa toisen kerran kasteen ei muuta sitä Raamatun sanaa että kaste on _ y k s i _.
Matias Roto entä kun luterilaisten kaste ei olekkaan Jumalasta ja näin ei olekkaan mainitsemaasi ”toista” kastetta vaan ainostaan parannuksen jälkeen otettava kaste. En minä ainakaan ole vauvana tehnyt parannusta ja ottanut kastetta niinkuin Pietari sanoo helluntai saarnassaan.
Ari
Pietarin hellutaisaarnassa tuo ”parannus” ja ”kaste” ovat yhden ainoan tapahtuman ilmaus (vrt ilmaukseen ”avata suunsa ja alkaa puhua”, ”nousta seisaalleen ja aloittaa puhe”, jne.). Pietari siinä kehottaa ottamaan vastaan sen kääntymyksen kasteen minkä kasteen kautta sen vastaanottaja siirretään sisälle Jumalan valtakuntaan, hänelle annetaan synnit anteeksi ja hänelle annetaan Pyhän Hengen lahja. Ja huomaa tämä: Pietari sanoo, että tämä kasteen anti kuuluu myös _ l a p s i l l e _ .
Parannusta ei ole olemassa kasteesta irrallisena todellisuutena. Ethän sinäkään tule jonkun talon omistajaksi vain sillä että sinä mielessäsi alat ajattelemaan tuon talon kuuluvan sinulle. Vasta kauppakirjan välityksellä tuo talo tulee omaksesi. Samalla tavalla pelkkä ajatuksissa tapahtunut muutos ei tuota ihmiselle parannusta vaan vasta se että ihminen tulee Jumalan lapseksi eli syntyy uudesti kasteen toimituksessa, missä Pyhä Henki kääntää ihmisen.
Sen, joka aikaisemmin jo on kastettu mutta on luopunut kasteen armosta, pitää palata jo aikaisemmin saamansa kasteen antamaan Jumalan lapseuden sinettiin eli palata kasteen armoon.
Samalla tavalla jos joku jo on saanut omistusoikeuden edellä puhumaani talovertauksen taloon, mutta sitten on laiminlyönyt talonsa käytön, niin hänen tarvitsee vain palata tuohon jo aikaisemmasta ajasta alkaen omistamaansa taloon. Hänen ei tarvitse mennä tekemään uusia kauppoja. Sellainen jopa olisi täysin mahdotontakin, miten voisi myydä itselleen jo aikaisemmin omistamaansa taloa. Yhtä mieletön on yrittää uudistaa sitä armon liittoa, jonka Jumala itse on jo kerran aikaisemmin tehnyt pyhässä kasteessa.
Roto ei ole kommentoinut väärää opetustaan, jota ilmeisesti on jatkanut koko ikänsä, koskien kirjoitustaan “Markuksen evankeliumi:16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Lupasin käydä lävitse Roton esiin nostamia Ut:n jakeita, mutta se on turhaa, kun rehellistä vuoropuhelua ei saa millään aikaiseksi.
Kun ei löydy rehellisyyttä tutkia opetusta Raamatun valossa, niin mikä on ihmisen arvopohja? Ainakin se on selvää, että arvopohja on jossain muualla kuin yksin pyhissä kirjoituksissa.
”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu (Gal.1:8-9)
Minkä galatalaiset saivat, oli täysi evankeliumi. Se on kätkettynä Raamattuun ja varsinkin Vt:n esikuviin, joiden perusteella Paavali muotoili Herralta saamansa evankeliumin.
Tarkoitukseni on löytää galatalaisille julistetusta evankeliumista edes palasia, mitään poistamatta ja siihen mitään lisäämättä pyhiin kirjoituksiin. Tämä vuoropuhelu ei palvele sitä tarkoitusta.
Kiitos keskustelusta ja hyvää jatkoa.
Tapio
Ihmettelen arviointiasi ”rehellisestä vuoropuhelusta”. On aivan selvää ettei minusta ole mielekästä seurata sinun esittämiäsi vanhan kirkon opetuksen vastaisi mielipiteitäsi. Olen niin rehellinen että kerron tämän suoraan enkä yritä kierrellen ilmaista, että tuossa ja tuossa asiassa olisi ehkä harkittavissa toistakin vaihtoehtoa.
Kun koko tapasi päätellä ajatusten kulkua rakentuu 1500 -luvulla keksityn oppirakennelman varaan, niin koen turhaksi mennä kohta kohdalta erilaisten ilmassa leijuvien teorioiden mukaiseen sanojenvaihtoon.
Anabaptistinen kastekäsitys on sekä filosofisesti että sosiologisesti ollut mahdollista syntyä vasta 1520 -luvun saksalaisessa kieli- ja kulttuuritilanteessa. Silloin saksalaisessa kulttuuriyhteisössä käytiin talonpoikaiskapinaksi nimitetty sota, jonka aikana kuoli ainakin 100 000 ihmistä, uusimpien kirjojen mukaan jopa 200 000 ihmistä.
Tuon sodan pyörteissä eräät alkoivat protestiksi esivaltaa vastaan jättää lapsiaan kastamatta. Kun esivalta sitten tiukensi otteitaan ja vaati vanhempia tuomaan lapsensa kasteelle, niin tammikuussa 1525 eräät esittivät tuohon vastalauseensa niin, että kastattivat itsensä uudelleen aikuisena.
Entinen Ingolstadtin yliopiston vararehtori Hubmeier liittyi joukkoon ja otti kasteen huhtikuussa ja suoritti joukkokasteen noin 300 ihmistä pääsiäisenä 1525 omassa kirkossaan käyttäen maitokannua kastemaljanaan. Hänen kirjoittamansa kirjojen opetus on kaikkien myöhempien lapsikasteen kieltävien oppien taustalla (useimmiten näiden ihmisten edes itse sitä tietämättä).
Hänen opetuksensa raamatunvastaisuus selittää kaikkien lapsikasteen kieltäjien kummalliset, tekstin varsinaisen tarkoituksen vastaisten tutkintojen väitteet.
Kun Raamattu sanoo, että kaste kuuluu lapsillekin, niin tuon tulkinnan mukaan sanotaan että eipäs.
Kun Raamattu sanoo, että kaste pelastaa, niin tuon tulkinnan mukaan sanotaan että eipäs.
Kun Raamattu sanoo että koko kansa sai kasteen Punaisessa meressä, niin tuon tulkinnan mukaan sanotaan että eipäs.
Kun Raamattu sanoo, että Jumala itse toimii kasteessa, niin tuon tulkinnan mukaan sanotaan että eipäs.
Kun Raamattu sanoo, että kaste pyhittää ja vanhurskauttaa, niin tuon tulkinnan mukaan sanotaan että eipäs.
Kun Raamattu sanoo, että kaste uudestisynnyttää ja antaa Pyhän Hengen lahjan tai uudistuksen, niin tuon tulkinnan mukaan sanotaan että eipäs.
Jne.
Muutama sana Markuksen evankeliumin kastekäskystä, jota lapsikasteen vastustajat rääkkäävät virheellisillä tulkinnoillaan kääntäen koko kysymyksenasettelun täysin väärin.
Kirkkomme tunnustus tulkitsee tuon kohdan saman suuntaisesti kuin koko vanha kirkko. Se on suuremmoinen pelastukssen ja uskon julistus, joka kertoo kuinka me kasteen välityksellä pelastumme kun panemme uskon luottamuksen tuon sanan lupaamaan pelastukseen.
Tunnustuskirjoistamme Lutherin vähä katekismus sanoo tuon jakeen kohdalla seuraavaa kasteen lahjasta. .
1) Kaste antaa syntien anteeksiantamuksen
2) Vapauttaa kuoleman vallasta
3) Vapauttaa perkeleen vallasta
4) Antaa iankaikkisen autuuden eli iankaikkisen elämän iloa täynnä
Kaiken tämän saa se joka uskoo eli turvautuu tähän Jumalan sanan lupaukseen.
Tässä itse teksti:
”Toiseksi
Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.
Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset? Vastaus:
Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” ”
Myös Lutherin Iso katekismus kuuluu kirkkomme tunnustuskirjoihin. Siinä sanotaan johdannossa näin.
”Kaste
” ”Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” ”Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan.” Yksinkertaiselle riittää tämä tieto Raamatun kasteopetuksesta.”
Myöhemmin Luther syventää opetustaan kasteesta mm seuraavin sanoin
”Ensimmäinen ja kaikkein tärkein asia on hyvin oppia ne sanat, joihin perustuu kaste ja kaikki, mitä siitä on sanottava. Ne ovat Herran Kristuksen sanat Matteuksen evankeliumin viimeisessä luvussa: (Matt. 28:19)
”Menkää kaikkeen maailmaan, opettakaa kaikkia pakanoita ja kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Samoin myös Markuksen evankeliumin viimeisessä luvussa: (Mark. 16:16) ”Joka uskoo ja kastetaan pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Sinun on ensiksikin otettava huomioon se, että näihin sanoihin sisältyy Jumalan käsky ja asetus. Siksi ei ole mitään syytä epäillä, että kaste on Jumalasta lähtöisin. Ihmiset eivät ole sitä keksineet omasta päästään. Yhtä lailla kuin voin sanoa, ettei kukaan ihminen ole omista ajatuksistaan punonut kymmentä käskyä, uskontunnusta eikä Isä meidän -rukousta, vaan että itse Jumala on ne ilmoittanut ja antanut, yhtä lailla voin kerskata kasteesta: se ei ole ihmisten keksimä vaan Jumalan itsensä asettama.
Lisäksi meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua.
Ei pidä kuvitella, että kaste olisi yhdentekevä asia, kuten on esimerkiksi uuteen, punaiseen pukuun pukeutuminen.
Sillä aivan kaikki on sen varassa, pidetäänkö kastetta voimallisena, ihanana ja tärkeänä asiana. Juuri siitä me käymme useimmat kiistamme ja taistelumme, koska maailma on nyt täynnänsä lahkolaisia, jotka huutavat, että kaste on ulkonainen asia ja ettei ulkonaisesta ole mitään hyötyä. Mutta olkoon vain ulkonainen asia, miten ulkonainen tahansa, tässä on se Jumalan sana ja käsky, joka asettaa, perustaa ja vahvistaa kasteen. Mitä Jumala on asettanut ja käskenyt, ei voi olla tarpeetonta, vaan sen täytyy olla äärettömän kallisarvoista, vaikka näyttäisi oljenkorttakin vähäpätöisemmältä.
Jos tähän mennessä on voitu pitää isossa arvossa aneita, jotka paavi on kirjeissään ja bullissaan jakanut, tai alttareita ja kirkkoja, jotka hän on samalla tavoin vahvistanut käyttöön – kaikki tämä arvonanto on kirjeen ja sinetin tähden – niin onhan meidän pidettävä kastetta paljon suurempana ja kallisarvoisempana, koska Jumala on sen käskenyt ja se kaiken lisäksi tapahtuu hänen nimeensä. Sillä näin sanat kuuluvat: ”Menkää, kastakaa”, mutta älkää omaan nimeenne, vaan ”Jumalan nimeen”.
Sillä kun kastetaan Jumalan nimeen, kastetta eivät suorita ihmiset, vaan Jumala itse. Vaikka välikappaleena siis onkin ihmiskäsi, se on silti todella Jumalan oma teko.
Jokainen voi tämän perusteella itse päätellä, että se on paljon suuriarvoisempi teko kuin yksikään niistä, joita ihmiset ja pyhimykset ovat suorittaneet. Eihän mikään teko voi olla suurempi kuin Jumalan teko. Mutta nyt onkin Perkele käynyt töihin sokaistakseen meidät valheellisella ulkonaisella pyhyydellä ja johtaakseen meidät Jumalan teoista omiin tekoihimme.
—-
Edellä sanotusta sinun on opittava käsittämään asia ja vastaamaan oikein, kun kysytään, mitä kaste on.
Vastaa siis näin:
Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan Jumalan sanaan ja käskyyn sisältyvää ja sen pyhittämää vettä. Siksi se onkin jumalallista vettä, ei tosin sen vuoksi, että vesi sinänsä olisi muuta vettä jalompaa, vaan sen vuoksi, että Jumalan sana ja käsky liittyvät siihen.
Pelkkää konnankoukkuilua ja Perkeleen ilveilyä onkin nykyisten hurmahenkiemme tapa pilkata kastetta: he hylkäävät sitä koskevan Jumalan sanan ja asetuksen eivätkä pidä kastetta minään muuna kuin kaivosta nostettuna vetenä. Sitten he vielä jaarittelevat näin: ”Miten kourallinen vettä muka sielua auttaisi?”
Ystävä kallis, kenen sinä luulet pitävän vettä muuna kuin vetenä, jos kasteen kaksi osaa erotetaan toisistaan?
Mutta miten sinä rohkenet tuolla tavoin käydä käsiksi Jumalan säädökseen ja repiä siitä irti sen parhaimman aarteen, jonka Jumala on siihen yhdistänyt ja sisällyttänyt ja jota hän ei anna siitä erottaa. Sillä veden varsinainen sisältö on Jumalan sana eli käsky ja Jumalan nimi. Tämä aarre on suurempi ja jalompi kuin taivas ja maa.
Ymmärrä siis, mikä ero tässä on. Kaste on aivan eri asia kuin muu vesi. Tämä ei johdu veden luonnollisesta olemuksesta, vaan siitä, että veteen tulee jotain jalompaa.
Jumala itse luovuttaa siihen kunniansa ja panee siihen valtansa ja voimansa. Siksi se ei olekaan pelkkää luonnollista vettä, vaan jumalallista, taivaallista, pyhää ja pelastavaa vettä tai jotain vielä ylistettävämpää.
Kaikki tämä johtuu sanasta, taivaallisesta ja pyhästä sanasta, jota kukaan ei pysty kyllin ylistämään. Tässä sanassa on kaikki, ja se voi kaiken, mitä Jumala on ja voi. Myös kasteen olemus eli se, että se on sakramentti, on juuri tästä peräisin. Pyhä Augustinuskin opettaa näin: Accedat verbum ad elementum et fit sacramentum, eli: ”Kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti”, mikä on pyhä, jumalallinen toimitus ja merkki.
Me opetamme sen vuoksi aina, ettei sakramentteja eikä mitään muitakaan Jumalan säätämiä ja asettamia ulkonaisia asioita tule arvioida niiden karkean, näkyvän hahmon perusteella, aivan kuin pähkinästä nähdään pelkkä kuori. Niitä on arvioitava sen Jumalan sanan perusteella, joka niihin sisältyy.
—
Tällä tavoin ja vielä paljon enemmän sinun on sanan tähden kunnioitettava ja ihasteltava kastetta, sillä Jumala itse on kunnioittanut sitä sekä sanoin että teoin, vieläpä vahvistanut sen taivaallisella ihmeellä. Et kai sentään pidä leikkinä sitä, että Kristusta kastettaessa taivas avautui, Pyhä Henki laskeutui alas kaikkien nähden ja tuon hetken täytti jumalallinen kunnia ja valta.
Tämän vuoksi muistutan jälleen siitä, ettei näitä kahta, sanaa ja vettä, saa missään tapauksessa erottaa ja irrottaa toisistaan. Jos näet kasteesta otetaan pois sana, se ei enää mitenkään eroa siitä vedestä, jota palvelustyttö käyttää keittiössä, ja sitä voitaisiin hyvin nimittää vaikkapa kylvyksi. Mutta jos sana on siinä mukana Jumalan säätämällä tavalla, se on sakramentti ja sen nimi on Kristuksen kaste.
Tämä ensimmäinen kohta käsitteli siis pyhän sakramentin olemusta ja arvoa. ”
Tässä jotakin siitä mitä kirkkomme tunnustus sanoo pyhästä kasteesta. Tässä siis Luther neljä vuotta anabaptistisen kasteen keksimisen jälkeen ottaa kantaa tuon lahkon opetuksiin samalla kun hän kertoo valtavan kirkkaan selkeästi siitä miten suuria ovat ne lupaukset mitkä sisältyvät pyhään kasteeseen. Tässä myös näkyy että tästä selityksestä puuttuvat täysin anabaptistien asian vierestä puhuvat saivartelut joilla yritetään seli-seli-seli -menetelmällä tehdä tyhjäksi Markuksen avankeliumin kastekäskyn suuri lupaus, että _ k a s t e _ _ p e l a s t a a_
Tässä vielä tuo Lutherin yhteenveto Ison katekismuksen johdanto-osassa kertomat sanat kasteesta:
”Kaste
”Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” ”Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan.” Yksinkertaiselle riittää tämä tieto Raamatun kasteopetuksesta.”
Tapio
Tässä aikoinaan kirjoittamani lyhyt tutkielma Markuksen evankeliumin kastekäskystä.
http://www.roto.nu/doku.php/text005
Matias, olen lukenut paljon Lutheria ja Hubmaierin koko tuotannon. Jälkimmäisen kaste- ja seurakuntateologia ovat raamatullisia. Edellisen eivät. Huomaan kirjoituksistasi, ettet ole Hubmaierin soteriologiaan perehtynyt.
Oma asiansa, Matias, on sekin, että kuunnellako sellaista miestä, joka kehottaa surmaamaan asioidensa ajamiseksi, vaiko sellaista, joka on valmis kuolemaan uskonsa vuoksi. Minä ainakin uskon ennemmin jälkimmäistä.
Risto
Koska olet lukenut Hubmeierin koko tuotannon, niin olet varmaan myös tietoinen hänen nostattamastaan metelistä juutalaisia vastaan, jotka johtivat jopa erään synagogan pois ottamiseen juutalaisilta. Olet sitten varmaan myös tietoinen siitä että tuosta juutalaisvastaisuudestaan hän joutui vastaamaan vuoden 1518 valtiopäivillä ja sai sellaisen varoituksen että se käytännössä merkitsi Ingolstadtin yliopiston vararehtorin paikan menettämiseen. Olet sitten myös varmaan tietoinen minkälaisia pyrkimyksiä hänellä oli tuon talonpoikaskapinan aikaisen liikkeen johtoon, mutta muut valtasivat nuo paikat.
Toki kokonaiskuvan tasapuolistamiseksi on huomattava että tuo sisällissodan laajuuden saanut kansannousu oli hyvinkin monimuotoinen eri puolilla. Niinpä toiset ovat vanhastaan lukeneet siihen tiettyjä alueita ja näin on annettu lukuja noin 100 000 kuolleesta ihmisestä, kun taas uudemmassa kirjallisuudessa on liikkeen piiriin laskettu useampien alueiden kansannousuja ja kuolleiden määräksi on annettu jopa 200 000 henkeä.
Risto
On helppoa nähdä ettei Hubmeier ole tajunnut kasteen olemusta.
Jos hän olisi ymmärtänyt kasteen merkityksen, niin hän ei olisi kirjoittanut, kuten hän tekee:
”Vesi ei ole kaste, koska silloinhan koko Tonava olisi kastetta ja kalastajat ja merimiehet tulisivat päivittäin kastetuiksi.”
Tässä hän kokonaan sivuuttaa kasteen liturgisen puolen, Jumalan sanan. Hän sivuuttaa kokonaan sen että kasteeseen kuuluvat sekä Jumalan sana että vesi.
Hän ei ota tosissaan sanoja ”vesi” ja ”kaste” 1. Piet 20-22 missä Kristuksen työ annetaan ihmiselle Jumalan meille kasteessa välittämässä liitossa.
δι’ ὕδατος
di’ hydatos
välityksellä/kautta veden
νῦν σῴζει βάπτισμα,
nyn sōzei baptisma
nyt pelastaa kaste.
Hubmeierin retoriikkaan kuuluu irvailevin sanoin tätä ja vastaavia raamatunkohtia vastaan suunnattu hyökkäily. Värikkäällä kielenkäytöllä siirretään ihmisten huomio pois sanatarkasta Raamatun sanasta, joka esim. tässä kohtaa sanoo että kaste pelastaa veden välityksellä ja joka samalla kertoo että tuossa kasteessa sanoma Jumalan Pojan ylösnousemuksesta otetaan tosissaan kun yhteys ylösnousseeseen Vapahtajaan syntyy.
Matias, et tunne Hubmaieria. Olet varmaankin lukenut hänestä vain pahansuopaisesti kirjoitettuja tekstejä ja olet näköjään itsekin pahansuopainen etkä esimerkiksi akateemisen analyyttinen. Todettakoon, että mainitsemasi juutalaisvastainen toiminta tapahtui ennen hänen hengellistä uudistumistaan, joka tapahtui noin 1522. Hän tunnustaa itse entisen syntisen elämänsä. Hubmaier ei uudistuttuaan osoita millään tapaa juutalaisvastaisuutta. Lutherin juutalaisvastaisuus taas tuli ilmi, kun hän oli jo iäkäs.
Hubmaierilla oli kytköksiä henkilöihin, jotka yllyttivät talonpoikaissotaan. Hänen oppinutta käden jälkeään saattaa joidenkin lähteiden mukaan olla näkyvissä niissä 12 artiklassa, joita nämä levittivät, vaikka esimerkiksi Wikipedia ei häntä niiden tekijänä mainitse. Historian tiedot ovat epäselvät ja tulkinnanvaraiset. Hubmaieria ei kuitenkaan voi millään tapaan pitää edes osasyyllisenä talonpoikaissotaan. Häntä kiinnosti kirkon uudistaminen. Varhaisessa kirjassaan Von Ketzern und Ihre Vehrbrennern (Harhaoppisista ja niistä, jotka polttavat heitä) hän tekee selväksi, että uskoon ei voi pakottaa. Hänen linjansa oli siis toinen kuin luterilaisilla ja protestanteilla. Hän kuvasi, että miekalla ei siis tehdä kristittyjä. Hän sanoi selvästi, että turkkilaista ja kerettiläistä ei voiteta miekalla ja tulella vaan kärsivällisyydellä, vetoomuksilla ja rukouksilla. Hän ei missään kirjoituksessaan kehottanut ketään kapinoimaan miekalla. Esivallalle hän silti myönsi miekan käytön. Inkvisiittorit hän kuitenkin nimitti suurimmiksi kerettiläisiksi, koska he eivät noudata Jeesuksen opetusta ja esimerkkiä.
Hubmaier ei muuten kirjoita irvailevasti. Hänen kielen käyttönsä on todettu olleen huomattavasti asiallisempaa kuin hänen keskustelukumppanillaan Zwinglillä. Puhuttamaan tietystä Lutherista, joka todella osasi solvaamisen. Erasmuskin mietti, että miten sellaista kieltä käyttävä henkilö voisi olla Jumalan mies. Lutherin solvauksillahan on täytetty nettisivuja. http://ergofabulous.org/luther/
Mutta,Matias … vaikka Hubmaier olisikin ollut juutalaisvastainen ja talonpoikaissodan vaikuttaja ja jopa törkyturpa, niin eihän sillä olisi yhtään mitään merkitystä sen kanssa, olisiko hänen kaste- ja seurakuntaoppinsa raamatullista. Ymmärrätkö? Ne asiat ratkaistaan Raamattua tutkimalla eikä arvioimalla tulkintojen esittäjän toimintaa ja ratkaisuja elämässään.
En minäkään torju Lutherin kaste- ja seurakuntaoppeja sillä perusteella, että hän vaati teologisten vastustajiensa eli pasifististen anabaptistien ja myös kapinoivien talonpoikien surmaamista ja puhkui vihaa juutalaisia vastaan vanhoilla päivillään. Enkä hänen kielenkäyttönsä perusteella. Oleellista on se, mitä Raamattu sanoo. Löytyyko sieltä vauvakaste ja koko kansan kattava seurakunta ym.
Hubmaier käsittelee muuten usein Pietarin sanoja jakeessa 1. Piet. 3:21 ja analysoi niitä tarkkaan. Hän näkee niissä tertulliaanista sakramenttiteologiaa. Vaikeaselkoisen sanan eperooteema hän tulkitsee lupaukseksi tai sitoutumiseksi. Jos oikein muistan, jo reformaation aikaan käytetty käännös liitto saattoi vilahtaa hänen teksteissään – ainakin muilla anabaptisteilla, jotka ko. jaetta tulkitsivat. He vain eivät nähneet jaetta sillä väärällä tavalla, joka on laitettu nykyiseen 1992 käännökseen. Jumalahan on alkukielessä tekemisen kohde, mutta käännöksessä tekijä. Mutta en taida välittää selittää enempää. Ylipäänsä sanon, että ei Hubmaier kieltänyt kasteen pelastusvaikutusta sen alkuperäisessä kontekstissa. Kastamattoman vauvan hän ei uskonut joutuvan kadotukseen vaan totesi Augustinuksen väittävän sellaista perusteetta. Hän ei hyväksynyt Augustinuksen sakramentin määritelmää niin kuin en minäkään. Tertullianuksella on parempi lähtökohta aiheeseen.
Esität muutenkin paljon väitteitä Hubmaierista ja hänen opistaan, jotka yksinkertaisesti eivät pidä paikkaansa. Eivät lainkaan. Teetköhän tarkoituksellisesti olkinukkea, koska tiedät, ettet pysty oikeisiin argumentteihin vastaamaan? Ihmettelen kovasti.
Saattaa olla, että teen tapiotuomaalat ja lopetan keskustelun. Veisi varmaan liikaa aikaa käsitellä kaikki asiat. Ja olen joka tapauksessa julkaisemassa kasteteologista materiaalia muualla. Annan joskus ehkä vinkkiä siitä.
Ethän pahastu, että laitan vielä tämän jatkoksi logiikan 10 väittämää muistutukseksi. Kyllä ne varmaan tunnetkin? Niitä ja vastaavia olisi hyvä noudattaa kasteesta keskusteltaessa. Niiden avulla on sentään toivoa, että päästään eteenpäin.
Hyvää jatkoa ja Jumalan siunausta.
Tässä näitä.
1. Älä hyökkää henkilöä vaan väittämää vastaan. (Ad hominem)
2. Älä liiottele tai esitä väärin toisen väittämää helpottaaksesi sen kritisoimista. (Olkinukke, straw man)
3. Sinun ei pidä pienestä otannasta loppupäätelmää tekemän. (Hätäinen päätelmä, hasty generalisation)
4. Älä esitä väittämää, joka olettaa lopputuloksen oikeaksi. (Kehäpäätelmä, begging the question)
5. Älä väitä, että jokin tapahtui ennen toista, ensimmäinen on syy jälkimmäiselle. (Post hoc)
6. Älä sievennä väittämää vain kahteen mahdolliseen vaihtoehtoon. (Väärä dilemma, false dichotomy)
7. Älä oleta, että väitteen on oltava epätosi vain, koska sille ei voida esittää todisteita. (Ad ignorantum)
8. Todistustaakka ei voi olla väitteen kyseenalaistajalla. (Käänteinen todistustaakka, burden of proof reversal)
9. Älä oleta ”tämän” seuraavan ”tuosta, kun asioilla ei ole loogista yhteyttä. (Non sequitur)
10. Väite ei ole tosi, vain koska oletus on suosittu. (Suosituimmuiteen vetoaminen, ad populum, bandwagon fallacy)
Risto
1) Lapsikasteen merkityksen kieltävä opetus keksittiin vasta 1520-luvulla. Tuo opetus oli tuolloin uutuus, jota ei maailmanhistoriassa ollut aikaisemmin esiintynyt.
2) 1. Piet. 3:20-22 yhteydessä oleva eperooteema -sana ei suinkaan ole vaikeaselkoinen. Siitä on aivan riittävästi materiaalia että sen tehtävä tässä yhteydessä tulee päivänselväksi. Vuoden 1992 käännöksen sana liitto kertoo täsan tarkkaan mikä sanan merkitys tässä yhteydessä on.
Jumala itse tekee liiton kasteen välityksellä ja tämän liiton suurena antina on _ p e l a s t u s _.
Tämä sanan merkitys vastaa myös täysin koko tekstin taustalla olevaan Vanhan testamentin tekstiin 1.Moos. 9. luvussa. Asia ei muutu siitä että Septuagintassa on käytetty diatheke -sanaa.
bə-rî-ṯî , בְּרִיתִ֖י , minun liittoni.
Siinäkin Jumalan liitto on:
1) Yksistään Jumalan oma teko
2) Olemukseltaan koko maailmaa koskeva lupaus, kuten Markuksen lähetyskäskyssä
3) Koskee yli sukupolvien menevää väkeä eli ei siis tee eroa eri ikäluokkien tai sukupolvien, kuten myös Pietarin helluntaisaarnassa.
1. Moos. 9:
9:9 ”Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa —
9:11 Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele.”
9:12 Ja Jumala sanoi: ”Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat:
9:13 minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä.
9:15 muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa.
9:16 Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on.”
9:17 Ja Jumala sanoi Nooalle: ”Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on.”
Matias Roto väitteesi olisi helposti kumottavissa Raamatun Sanalla, jos meillä olisi vain yhteinen kieli ja kielioppi. Nyt väität asioita täysin vastoin suomen kieltä, siis tunget kasteeseen parannuksen eli ”tehkää parannus ja ottakaa kaste” on mielestäsi pelkkä kaste eikä sitä edes tarvitse itse tehdä kun sen voi pappi tehdä tiedostamattomalle vauvalle.
Ari
Kyllä meillä on ihan perustava kielioppi.
Sinun käsitteesi vain ovat toiset kuin Raamatun keskeisessä sanomassa. Sinun ymmärryksesi mukaan sanan parannus käsitekenttä on kasteen ulkopuolella. Mutta Raamatussa käsite parannus toteutuu kasteessa. Sinun käsitekentässäsi parantelu on ihmisten tekoa, Raamatussa parannus on Jumalan teko. Jne.
Hesekiel 36 sanoo
1. että parannus on kokonaisen kansan parannus.
2. että parannus annetaan veden vihmomisella eli siis kasteessa
3. että parannusta ei tee ihminen vaan _ J u m a l a _
4. että tämä kaste antaa puhdistuksen saastaisuudesta
5. että tämä kaste antaa kääntymyksen epäjumalanpalveluksesta elävän Jumalan palvelukseen
6. että tämä kaste antaa Pyhän Hengen (Jumala sanoo ”Minun Henkeni”)
7. että tämä kaste tekee koko kansasta kokonaisena kansana Jumalan kansan.
8. ja kieliopissa pysyäksemme
8A. koko toimituksen subjekti on vain ja ainoastaan Jumala (huomaa sana _ m i n ä _ )
8B koko toimituksen instumentti on veden vihmonta. Sitä Jumala käyttää kaiken uudistuksen aikaansaamiseksi (huomaa _ v i h m o n _ _ v e t t ä _ ).
Tässä tuo raamatunkohta Hes. 36: 25-29
25 Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä.
26 Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.
27 Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.
28 Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.
29 Minä vapautan teidät kaikesta, mikä on teitä saastuttanut.
Voiko tiedostamaton vauva uskoa? Onko uskoa tietoa vai jotakin muuta? Usko on toinen olemistodellisuus, se on Kristuksen läsnäolo ihmisessä, syntymättömissä vauvasta vanhukseen asti.
Matias Roto,kenelle käsky : ’Tehkää’ on osoitettu? Eiköä se ole osoitettu ihmisille eikä Jumalalle. Siis ihmisiä kehotetaan t e k e m ä ä n parannus. Selvää suomea…
Seppo
Tuo parannuksen teko tapahtuu siinä että ihminen joko kastetaan jos häntä ei ole kastettu tai jos hänet jo on kastettu niin hän palaa kasteessa hänelle lahjoitettuun Jumalan armoon.
Tunnustuskirjamme puhuvat parannuksesta siten että seurakunta julista parannuksen tekijälle synninpäästön. Augsburgin tunnustus sanoo että parannuksen tekijälle pitää antaa synninpäästö.
”XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta.”
Huomattava että katumus ei ole ansio eikä väline jolla parannus tehdään, vaan ainoastaan olemassa olevan ahdistuksen ja pelästymisen toteamista ja tunnustamista. Parannuksen varsinainen vaikuttava puoli on anteeksiantamuksen sana joka saarnataan evankeliumin vapauttavana ja lohduttavana lahjana.
Kyllä on Matiaksella vapaata tulkinta selvän teonsanan imperatiivista. Ei vastasyntynyt vauva kykene tekemään mitään. Jos asia olisi kuten Matias esittää,olisi lause kuulunut esim. Ottakaa kaste ja saatte samalla parannuksen…
Seppo
Tuon lauseen olisi voinut kääntää suomeksi ilmauksella: ”Tehkää parannus ottamalla kaste.”
Matias Roto mitä ihmettä kirjoitat:””Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. ””
Ei kai vaan ihminen itse tee parannusta? Eikö tällainen pitäisi kastaa kun kerran kaste sisältää parannuksen? Ei kaiketi ihminen itse voi mitään tehdä ja kun kerran opetat selkeästi että vain ja ainoastaan kasteessa on sisällä parannus.
Ari
Kaste toimitetaan vain kerran, mutta sen vaikutus ulottuu aina ikuisuuteen asti.
Kasteen lahja on suurempi kuin luonnollisen syntymän. Luonnollinen syntymä antaa elämän vain tätä ajallista elämää varten, mutta kasteen antama uudestisyntymä antaa iankaikkisen elämän. Ero on niin suuri kuin on ajallisesti rajallisen ja iankaikkisen elämän välinen ero.
Luonnollinen syntymä on vain kerran, parantua voi monta kertaa, milloin mistäkin taudista. Samoin uudestisynyminen on eri asia kuin parannus. Jumalan lapseksi tullaan vain kerran, mutta parannusta tarvitaan yhä uudestaan niin kauan kuin tässä syntisessä maailmassa vaelletaan.
Martti
Kiitos hyvästä täydennyksestä.
Tästä puhumastasi jokapäiväisestä parannuksesta Luther kirjoittaa kasteen selityksessään seuraavasti.
” Neljänneksi
Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee? Vastaus:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.” ”