Kuvassa olemme rakkaani Coletten kanssa
”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joosua.
SUNNUNTAI 11.7.2021
7. sunnuntai helluntaista
Rakkauden laki
Ensimmäinen lukukappale: Joos. 24:21–27
Ensimmäisen käskyn sanoma
Jumala puhuu kansalle Joosuan kautta. Jumalan kunnioitus on kaiken elämän edellytys. Olemmehan me hänen tekoaan ja elämme ylläpito on hänen käsissään.
Tekstissä puhutaan ensimmäisestä käskystä. Lutherin Vähä katekismus sanoo lyhyesti ja ytimekkäästi:
Kymmenen käskyä
niin kuin perheenisän on ne väelleen yksinkertaisesti opetettava
Ensimmäinen
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen.
Isossa katekismuksessa Luther sanoo, että kaikki muut käskyt ovat seurausta ensimmäisestä käskystä. Jos pidämme ensimmäisen käskyn, niin silloin myös muiden käskyjen noudattaminen kasvaa tästä. Ja myös päinvastainenkin todellisuus on realiteetti. Jos rikomme jotain muuta käskyä vastaan, niin silloin rikomme myös ensimmäistä käskyvä vastaan.
Näin ollen suhteemme Jumalaan määrää koko elämäämme ja ohjaa meitä elämässämme eteenpäin. Jos olemme Jumalan seurassa, niin hänen rakkautensa kutsuu meitä rakastamaan, mutta jos torjumme hänet, niin silloin torjumme myös kanssaihmisemme, joka on hänen tekoaan.
Tämä Jumalan liitossa elämisen merkitys meidän elämämme suunnalle tulee näkyviin myös sisarkirkkomme katolisten katekismuksessa.
Katolinen katekismus muistuttaa, että käskyt seuraavat Jumalan ja ihmisen välistä liittoa. Ne saavat merkityksensä nimenomaan liiton puitteissa. (§§2060-62)
Dekalogia ei koskaan välitetä eteenpäin muuten kuin liitosta muistuttamisen jälkeen
”Herra, meidän Jumalamme, teki meidän kanssamme liiton Horebilla”. 5 Moos. 5:2.
Käskyt saavat täyden merkityksensä liiton puitteissa. Raamatun mukaan ihmisen moraalinen toiminta saa varsinaisen sisältönsä liitossa ja liiton kautta.
Ensimmäinen ”kymmenestä sanasta” muistuttaa, että Jumala on ensin rakastanut kansaansa:
Koska siirtyminen paratiisin vapaudesta tämän maailman orjuuteen oli tapahtunut rangaistuksena synnistä, dekalogin ensimmäinen lause, Jumalan käskyjen ensimmäinen sana koskee vapautta: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka olen johtanut sinut Egyptistä, orjuuden talosta” 2 Moos. 20:2; 5 Moos. 5:6.
Varsinaiset käskyt seuraavat vasta toisella sijalla; ne sanovat, mitä seuraa siitä, että ihminen kuuluu liiton kautta Jumalalle. Moraalinen elämä on vastaus Herran rakastavaan aloitteeseen. Se on tunnustuksen, kunnian ja kiitoksen antamista Jumalalle.
Mielestäni tässä on sanottu jotakin hyvin merkittävää: Moraalinen elämä on kunnian ja kiitoksen antamista Jumalallemme.
Jumalan kunnioitus näkyy lähimmäisen rakastamisessa
Kirjassaan Kristityn vapaus Luther tuo esille sen, että uskon kautta me olemme kokonaan vapaita emmekä kenenkään alaisia. Mutta sitten hän myös tuo esille sen, että rakkauden kautta me olemme kaikkien palvelijoita ja pyrimme auttamaan kaikkia ihmisiä. Hänen sanomansa siis on se, että usko vapauttaa meidät todelliseen palvelevaan toinen toisensa rakastamiseen ja toinen toisestaan huolen kantamiseen.
Myös sisarkirkkomme katolisten katekismuksessa on sama sanoma.
Katolinen katekismus sanoo, että lähimmäisen rakastaminen liittää meidät yhteen. Sana ja sakramentit vahvistavat meitä. Kasvamme yhteisön jäseninä. Kristus yhteisön hedelmänä on keskinäinen rakkaus. Tämä pääsee esille Pyhän Hengen voimasta. (§ 2074)
Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette voi tehdä mitään” (Joh. 15:5). Hedelmä, josta tässä on puhe, tarkoittaa Kristuksen yhteydessä eletyn, hedelmällisen elämän pyhyyttä. Kun uskomme Kristukseen, osallistumme hänen salaisuuksiinsa ja pidämme hänen käskynsä, Vapahtaja tulee itse meihin rakastamaan meissä Isäänsä ja veljiään, meidän Isäämme ja meidän veljiämme. Pyhän Hengen armon kautta hänen persoonastaan tulee oman toimintamme elävä sisäinen ohjenuora. ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä” (Joh. 5:12).
Pitäkäämme siis Jumala mielessä ja rakkauden sanat kielellä. Osoittakaamme rakkauttamme toinen toistamme kohtaan niin sanoin kuin teoin.
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale
Joos. 24:21–27
Kansa sanoi Joosualle: ”Me tahdomme palvella Herraa!” Silloin Joosua sanoi kansalle: ”Te olette nyt valinneet Herran ja tahdotte palvella häntä. Te olette itse tämän todistajia.” Israelilaiset vastasivat: ”Niin olemme.” Joosua sanoi: ”Hylätkää ja hävittäkää siis vieraat jumalanne ja antakaa sydämenne kääntyä Herran, Israelin Jumalan puoleen.” Kansa sanoi Joosualle: ”Me tahdomme palvella Herraa, Jumalaamme. Häntä me tahdomme totella.”
Joosua vahvisti Sikemissä kansan päätöksen palvella Herraa ja julisti kansalle tämän liiton lait ja säädökset. Joosua kirjoitti ne kaikki Jumalan lain kirjaan ja pystytti suuren kiven Herran pyhässä paikassa kasvavan suuren puun juurelle. Sitten Joosua sanoi kansalle: ”Katsokaa, tämä kivi on oleva todistajana, sillä se on kuullut ne sanat, jotka Herra on puhunut teidän kanssanne. Se on todistava teitä vastaan, jos kiellätte Jumalanne.”
Rakkauden sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-11-7-2021/
Se , että periaatteessa olemme vapaita, mutta että rakkaus ja myötätunto orjuuttaa meitä on hieno dynaaminen ja tosielämän kanssa yhteen menevä ajatus. Periaatteellinen vapaus antaa mahdollisuudet elää elämää sen moninaisuudessa , mutta kyllä omatuntomme huomauttaa hyvinkin tehokkaasti jos rakkaus ja myötätunto eivät ole yhtenä motiivina kaikessa mitä teemme.
Markku
Kiitos kommentistasi
Todellakin. Lutherilla on jalat terveesti maassa monissa asioissa.
Käytännön työssä usein tulee esille se, miten rakkaus toimii ja mitä siitä voikaan seurata.
Tässä osoitteessa Valma Luukka kertoo, miten kätilö Hellin Elomaan työ pelasti kokonaisen kansan tulevaisuuden. Hän toimi lähettinä bushmannien keskuudessa.
https://www.luukanvalma.com/42359
Mitenkään sinänsä arvokasta esim. diakoniatyötä väheksyen niin jotenkin minusta tuntuu että on olemassa ollut ja on myös kulttuureja, joiden jäsenet ovat rakastaneet tosiaan lämpimästi ihan ilman kristillistä helvetti/taivas dikotomian mukaista viha/rakkaus Jumalaakin.
Esimerkiksi ns. Onnellisen Hymyn maan asukkaat ja Tyynen meren saarivaltioiden aikanaan onnelliset ennekuin valkoinen mies meni pilaaman nekin saaret.