Kamerunissa työ oli samaa papin työtä kuin täällä kotimaassammekin, mutta osuhteet vain olivat toisenlaisia. Lapsia oli valtavan paljon ja siksi myös lasten kasteet olivat merkittävä osa työstäni. Tässä olen vierailulla erästä äskettäin syntynyttä katsomassa.
Sunnuntai 31.03.2019
4. paastonajan sunnuntai, latinankielinen nimi Laetare
Elämän leipä
1. lukukappale: 5. Moos. 8:2-3
Jumalan kansa oli päässyt lähtemään Egyptistä matkatakseen luvattuun maahan Kanaaniin. Tien tavoite oli päästä orjuudesta vapauteen, sortajan vallasta omiin oloihinsa.
Matkalle tuli kuitenkin viivytyksiä, kun kansa lankesi Jumalan viitoittamalta tieltä omille teilleen.
Neljäkymmentä vuotta autiomaavaellusta
Oleskelu autiomaassa, Siinailla ja sen ympäristössä, kesti yhteensä noin 40 vuotta. Sinä aikana oli kasvanut toinen sukupolvi ja olosuhteet olivat muuttuneet. Monet aikaisemmat tapahtumat olivat vain vanhimmilla muistissaan, nuoremmat olivat kuulleet niistä vain aikaisempien sukupolvien kertomana.
Tuossa tilanteessa Mooses oli kuin jäänne aikaisemmilta ajoilta. Kokonaisen miespolven hän oli johtanut kansaa ja opettanut sille Jumalan tuntemista. Kuitenkin koko ilmoituksen historiaa ajatellen voimme todeta, että hän oli vain välikappale Jumalan työssä. Jumala itse toimi. Jumala johdatti kansaansa. Hän itse antoi lupauksen tulevaisuudesta, mutta hän myös kuritti kansaa, kun tämä lankesi hänen teiltään.
Kaikki tämä koitui Jumalan hyvyyden valossa ojennukseksi ja kasvatukseksi. Näin kansa oppi kärsivällisyyttä ja Jumalan tahdon tiellä kulkemista. Omaan voimaansa ei ollut luottamista, koska alati tuli uusia ja uusia lankeemuksia. Kaikki edistyminen oli Jumalan työtä. Hänen rakkautensa, armonsa ja lupauksensa varassa.
Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette.
Manna – elämän leipä
Autiomaan ruokavarat olivat vähäiset. Jumala piti kansastaan huolta. Hän antoi mannaa syötäväksi. Manna oli Jumalan ihmeellinen lahja kansalleen, taivaan antia maan päällä vaeltaville. Tämän ruuan voimin kansa jatkoi matkaansa ja pääsi perille luvattuun maahan.
Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne.
Jeesus viittasi autiomaan aikaiseen manna-ihmeeseen, kun hän selitti tekemänsä leipäihmeen merkitystä meille hänen seuraajilleen. Vapahtajamme kertoi että hänen lihansa syöminen ja hänen verensä juominen ovat tarpeen iankaikkiseen elämään pääsemiseksi.
Tällä puheellaan Jeesus kertoi Herran pyhän ehtoollisen varsinaisesta annista: Alttarin sakramentin leipä on Kristuksen ruumis ja viini on Kristuksen veri. Ehtoollisen nauttiminen antaa iankaikkisen elämän. Apostolisten isien sanonnassa, että Herran pyhä ehtoollinen on iankaikkisen elämän lääke, on perusteena juuri Jeesuksen opetus hänen lihansa syömisestä ja verensä juomisesta.
Joh. 6: 53 –
Jeesus sanoi heille: »Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.»
Herran pyhä ehtoollinen on sakramentti, Jumalan armon väline meidän pelastukseksemme. Sakramentti on Jumalan puhuttelu koko ihmiselle, koko ihmisen pelastamista varten. Ruumis ottaa vastaan aterian ja sydän kuulee Jumalan sanan, näin koko ihminen saa tulevaisuuden ja toivon, iankaikkisen elämän osallisuuden taivaan kirkkaudessa.
Jumalan sana on elämän voima
Mooses puhui Jumalan antamia sanoja. Hän opetti, että Jumalan puhe on elämässämme välttämätöntä. Pelkkä ulkonainen ruoka ei riitä koko elämän hoitamiseen. Ajalliselle elämälle ruoka on välttämätöntä, mutta se ei ole kaikki. Ihminen tarvitsee myös elämäänsä sisällön ja tarkoituksen.
Jumala on meidät luonut, siksi ihminen saa täyden onnen ja tyytyväisyyden vasta kun koko elämä aukeaa Jumalan puheesta käsin. Mooses välitti pyhälle kansalle Jumalan sanan.
Meidän Vapahtajamme tuli täyttämään tämän jo Vanhassa liitossa olleen lupauksen ja elämän toivon sanan. Jeesus itse on Jumalan Sana, isolla alkukirjaimella, elävä henkilöitynyt Sana. Siksi joka kerta, kun lausumme sanan Jumalasta, sanomme sen Jumalan kasvojen edessä, hänen itsensä läsnä ollessa.
Jeesus on läsnä aina kun hänen nimeensä kokoonnutaan. Koska kirkko on Kristuksen ruumis, niin koko kirkko on läsnä aina, kun kokoonnutaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen, olipa paikalla sitten kaksi tai kaksi miljoonaa ihmistä. Kirkon läsnäolo samaistuu siihen, että Kristus itse on Jumalan Sana, joka tulee luoksemme jokaisessa tilanteessa, missä Jumalan sanan ääreen kokoonnutaan.
Hän (Jumala) halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.
Leipäsunnuntai
n tekstit sekä sunnuntain lyhyt esittely on luettavissa osoiteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20190331
Erinomainen blogi, kiitos Matias. On hyvä tapa käydä sunnuntaina luterilaisessa messussa. Jeesuksen ruumis ja veri!
Juha
Kiitos puheenvuorostasi
Apostoli Paavali kirjoittaa 1. Kor. 11 luvussa miten Ehtoollista voidaan nauttia kelvottomasti ja ollaan siten syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. Tämän pitäisi herättää ajatuksia siitä miten sitä pitäisi nauttia ja kenelle Ehtoollinen on tarkoitettu.
Urho Muroma tuo eräässä kirjassaan esille, että ”Ehtoollinen on Herralle kuuluvien pyhä ateria, jolle maailman ihmisillä ei pitäisi olla mitään asiaa.”
Ehtoollinen kuuluu niille, jotka tuntevat kurjuutensa ja syyllisyytensä ja saavat sen kautta armon ja anteeksiannon.
Hän sanoo: ”Sakramenttejä käytetään suurelta osin kirkossamme väärin.
Kasteesta on tehty suruttomuuden perusta ja sitä vielä Ehtoollisella vahvistetaan ja näin ollen näitä pyhiä toimituksia käytetään aivan vastoin Jeesuksen tahtoa.”
Omasta puolestani sanon sen, että jos pelastuskysymyksessä asetetaan mitä tahansa uskon edelle, joudutaan automaattisesti harhaan.
Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, sanoo Jeesus.
Paavali sanoo, Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Meidät monet on kastettu pieninä josta meillä ei ole mitään muistikuvaa.
Jos me emme myöhemmin ota tietoisesti uskon kautta Jeesusta vastaan elämäämme ja anna oikeutta itseemme Hänelle, jää kaste pelkäksi lupaukseksi eikä johda pelastukseen ja näin on tilanne aika monen kohdalla kirkossamme.
Ehtoollisen kohdalla moni paatuu paatumistaan kun syö ja juo sitä kelvottomasti.
Jo Luther sanoi aikanaan, että sakramenttia ei saa heittää kaiken kansan tallattavaksi niinkuin paavi oli tehnyt.
Kaikki tämäkin lopulta juontaa Muroman mukaan alkunsa siitä, että ”evankeliumin väärinkäyttö johtaa kirkkokansan penseyteen.
Missä evankeliumia saarnataan ilman parannuksen vaatimusta, siellä petetään sielut.”
Katsokaa ja kuulkaa mitä Henki seurakunnille sanoo.
Jorma
Kiitos puheenvuorostasi!
Muroma oli merkittävä herätyssaarnaaja. Kun hän tuli saarnaamaan esimerkiksi Lappeenrantaan, niin elokuvateatteri sulkivat näytöksensä tuoksi ajaksi, koska väki meni Muroman kokouksiin.
Teemme kuitenkin väärin hänen myönteiselle saavutukselleen, jos teemme hänen voimakkaista ilmauksistaan sellaisen opillisen pohjan, jota käännetään luterilaisen opin perusteisiin kuuluvaa armon avaruutta vastaan.
Olen yllä ottanut esille Johanneksen evankeliumin järkkymättömän sanan siitä, että Jeesuksen lihan syömisellä ja hänen verensä juomiselle eli siis Herran pyhän ehtoollisen nauttimisella Kristus tulee elämäämme ja koska Kristus on ikuisen elämän lahja, niin myös hänen nauttimisensa ojentaa meille ikuisen elämän.
On teologisesti virheellinen vastakkainasettelu, jos menetellään niin jumalattomasti että usko ja sakramentit ajetaan edes jossain mielessä toisiaan vastaan oleviksi käsitteiksi. Nehän kuuluvat ehdottomasti yhteen. Usko tarttuu sakramenttiin ja näin ollen pelastuksen todellisuus on aina uskon todellisuutta joka aina pitäytyy sakramenttien välityksellä ojennettuun Kristuksen armoon.
Paavali puhuu siitä miten Pyhä Henki toimii sekä kasteen että ehtoollisen sakramentissa: Meidät on kastettu Pyhässä Hengessä ja me olemme saaneet juoda Pyhää Henkeä ehtoolisen juomassa.
1. Kor. 12
12:13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.