Kirkkomusiikin soitin Bafousamissa 2.4.2006 pidetyssä messussa.
Vanhan testamentin profetiat annettiin yleensä laulaen. Teksti oli runollisesti muotoiltu ja sävel oli tekstiin sopiva. Erilaisia soittimia käytettiin runsaasti kulloisenkin liturgian mukaisesti.
Hesekielin profetiat olivat vetäviä musiikkikappaleita. Ihmiset kokoontuivat kuuntelemaan niitä, kuin meillä Suomessa erilaisille festivaaleilleille laulua ja musiikkia kuuntelemaan.
Myös Profeettojen kuninkaaksi kutsutun Jesajan kirja on heprealaista huippurunoutta alusta loppuun asti, kolmea lukua vailla. Jesajan kirjakin on luotu laulaen esitettäväksi ja kolme lukua resitoitavaksi.
Profeetat olivat saaneet valtuutuksen profetoimiseensa öljyllä voitelun toimituksessa. Kyseessä oli samanlainen Pyhän Hengen voitelu kuin papistolla ja kuninkaillakin oli Vanhan testamentin aikana.
Profeettojen tehtävänä oli toimia neuvonantajina mitä erisimmissa elämän tilanteissa. Erityisesti kuninkailla ja muilla merkittäviä ratkaisuja vaativien viranhaltijoiden palveluksessa oli useitakin profeettoja, mahtavimmilla jopa satoja. Eräässä mielessä heidän tehtäviään nyky-yhteiskunnassa vastaa valtion ja kuntien virkamieskunta, joka valmistelee mitä erilaisimpia asioita päättäjien avuksi.
Profeettojen virkaa varten saatiin koulutusta. Olosuhteiden muuttuessa näiden koulujen tehtävää jatkoivat kirjanoppineet. He huolehtivat kansan kasvatuksesta ja vanhojen profeettojen tavoin antoivat ihmisille tukea ja neuvoja mitä erilaisimmissa asioissa.
SUNNUNTAI 13.6.2021
3. sunnuntai helluntaista
Kutsu Jumalan valtakuntaan
Ensimmäinen lukukappale Hes. 33:30-33
Jeesuskin koulutti omat oppilaansa näiden profeetalliseen tehtävään. Kristuksen seurakunta eli kirkko on rakentunut apostolien välittämälle pelastussanomalle meidän rakkaasta Vapahtajastamme. Nikean tunnustus sanoo: ”Uskomme yhden, pyhän, yleisen ja apostolisen kirkon. ”
Vanhassa kirkossa profeetallisten ja muiden karismaattisten armolahjojen esiintymisen paikka liturgiassa oli tekstinlukemisten ja Herran pyhän ehtoollisen vieton yhteydessä. Näin ne sijoittuivat samoille paikoille kuin nykyisin laulu ja musiikkiesiintymisten paika on meidän suomalaisessa nykyliturgiassamme.
Hesekielin aikana pakkosiirtolaisuuteen joutunut kansa kävi kokonaisena kansana profeettaa kuuntelemassa. Tämä on todellakin Raamatun kokonaisasenteen mukaista. Vanhassa testamentissa Jumalan kansa oli koko kansa. Uudessa testamentissa lähetyskäsky koskettaa koko maailmaa. Niinpä kaikki kansat on pyhän kasteen välityksellä tehtävä Jeesuksen opetuslapsiksi. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Matt. 28:19.
Käykäämme mekin kokonaisena kansana Jumalan pyhäkköön pyhää sanaa kuulemaan ja sakramenttien suurta armon lahjaa omaksemme ottamaan.
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale:
Hes. 33:30–33
Minulle tuli tämä Herran sana:
”Ihminen, sinun maanmiehesi puhuvat sinusta seinänvierillä ja talojen ovilla ja sanovat toisilleen: ’Mennään kuulemaan, millainen sanoma Herralta nyt on tullut.’ He tulevat miehissä luoksesi, istuvat edessäsi, niin kuin kansani kuuluu tehdä, ja kuuntelevat sinun puhettasi. Sen mukaisesti he eivät kuitenkaan elä. Heidän suunsa on täynnä valhetta, heidän sydämensä on keinottelun ja voiton lumoissa. Sinä olet heille vain kuin lemmenlaulujen laulaja, kaunisääninen ja taitavasti soittava viihdyttäjä. He kuuntelevat puhettasi mutta eivät elä sen mukaan. Mutta kun minun sanani toteutuvat – ja ne toteutuvat – he ymmärtävät, että heidän keskellään on ollut profeetta.”
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-13-6-2021/
Temat för söndagen presenteras och texterna förevisas här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-13-6-2021/
Matias
”Myös Profeettojen kuninkaaksi kutsutun Jesajan kirja on heprealaista huippurunoutta alusta loppuun asti, kolmea lukua vailla. ”
Eikö Jesajan alkuperäinen nimi ole Isaiah ? Jesaja/ Isaiah muuttaa hyvin paljon Mooseksen käskyistä tuttuja asioita, kuten esimerkiksi paaston merkitystä.
56:6-12
”Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet? Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: ”Katso, tässä minä olen”. Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”.
Tarja
Kiitos kommentistasi ja kiitos kysymästä.
1) Jesajan alkukielinen nimi on hepreaksi Jə·ša‘·jā·hū , יְשַֽׁעְיָ֣הוּ .
afrikaansiksi Yesha’yahu
albaniaksi Isaia,
bulgariaksi Исаия,
Englanniksi Isaiah
kiinaksi CUVMP – käännös perinteisin merkein 以賽亞 yǐ sài yà
jne.
2) Erilaiset tavat ja niiden käytön perusteet yleensä muuttuvat eri aikakausien mukaan kunkin ajankohdan kulttuuritilanteen ja tarpeitten mukaan.
Verrattakoon esimerkiksi naisten yötyökieltoa. Alkuaan tuo säädettiin nimenomaan naisten suojelemiseksi liialta rasitukselta, kun olisi pitänyt huolehtia omasta perheestään ja sen lisäksi vielä jaksaa tehdä yötyövuoroja työpaikassaan. Kun olosuhteet muuttuivat niin tuo alkuaan naisten suojeluksi tehty lainkohta osoittautuikin naisten työhönsijoittumisen ja uralla kehittymisen esteeksi, kun naisten asema sekä yhteiskunnassa että kotioloissa olivat muuttuneet.
Mielestäni nuo esille nostamasi erilaiset painotukset erilaisista paastojen perusteista eivät sodi toisiaan vastaan, vaan täydentävät toinen toistaan. Uusissa oloissa oli aihetta painottaa oikean paaston luonnetta yhteisön yhteenkuuluvuutta edistävänä toimena, kun itse elettiin vaatimattomammin, niin oli myös varaa auttaa toisia ihmisiä.
”Ps. 18:17–20, 26–29
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. ”
Linkissä oli lainauksia psalmeista, mutta tässä psalmissa ja näissä jakeissa ei lue näin, vaan aivan toisella tavalla.
Tosin, tuota sanotaankin antifoniksi, joka lauletaan psalmin alussa ja lopussa, mutta se on kristillinen lisäys, ei siellä psalmissa puhuta mitään isästä ja pojasta.
Tarja
Kiitos hyvästä kysymyksestä.
Kristinusko on syntynyt juutalaisen yhteisön keskellä. Näin myös juutalainen hengenperintö näkyy kaikessa vanhassa kristillisessä elämässä sekä jumalanpalveluksissa että arkielämässä.
Tämä näkyy myös alkuaikojen virsien laulamisessa. Kristikunta jatkoi oman perinteensä mukaisesti psalmeja niin jumalanpalveluksissa kuin pienemmissä liturgisissa hartausksissa sekä omaksi ilokseen. Psalmit olivat tuon ajan virsiä. Tämä jatkumo näkyy vieläkin ruotsin kielen virsi -sanassa ”psalm”.
Kun synagoga-juutalaisuus ja kristikunta sitten Jerusalemin hävityksen vuonna 70 AD jälkeen kulkeutuivat eri teille, niin silloin myös vähitellen alettiin painottamaan sitä, että psalmien laulaminen ei ollut minkä tahansa laulun laulamista, vaan kyseessä oli Jumalalle pyhitetyn laulun pyhästä laulamisesta. Tämän painottamiseksi lisättiin tämän laulun loppuylistykseksi kolmiyhteisen Jumalan nimen ylistys. Näin syntyi Gloria Patri. Tämä näkyy yhä edelleen jumalanpalveluksen aiheeseen liittyvän psalmin laulun yhteydessä.
Kautta aikojen erilaisiin tilanteisiin on tuotu pieniä lisäyksiä, joilla erilaisten laulujen laulamista koristellaan erilaisin lisäyksiä ja taiteellisin korostuksin. Näin kävi myös psalmien laulamiselle. Laulavat ihmiset jaettiin ryhmiin, joista jotkut lauloivat jonkun osan ja toiset lauloivat toisen osan. Osa näistä lisäkoristeista muodostui eräänlaiseksi laulavien ryhmien välisiksi vuorolauluiksi, jolloin johonkin ajatukseen liitettiin sen vastaääni, antifoni. Tämä saattoi toistaa saman ajatuksen eri sanoin tai nostaa esille jonkin keskeisen teeman edellä lauletusta. Vähitellen antifonien käyttö vakiintui tarkoin harkituiksi lauseiksi jumalanpalveluksen keskeisen psalmin laulamisen yhteydessä.
Hyvin paljon käytetään psalmien lukemisessa tai laulamisessa myös sitä että psalmin laulaminen jaetaan kahden lukija tai lauluryhmän välille, niin että jonkun säeparin laulavat esim miehet ja seuraavan naiset ja niin mennään koko tuon päivän psalmi läpi. Kuoroissa tätä voidaan myös jakaa eri tavoin kunkin kuoron edellytysten mukaan muotoillen.
Kiitos hyvästä kysymyksestäsi, jonka vastauksen keskeisen sanoman voisi tiivistää ajatukseen että psalmeista tuli kristikunnan virsiperinteen ydin siten että ne veisattiin kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Samalla haluttiin myös siellä missä se oli mahdollista haluttiin saada lisää juhlavuutta ja kauneutta muillakin pienillä mutta merkittävillä laulua piristävillä lisäyksillä ja esityksen monipuolistamisella.
Matias
Jos foni tarkoittaa ääntä , ja anti jotakin vastakohtaa, vastaväitettä, niin onko antifoni sitten yhtä kuin vastaääni ja mitä se sitten tarkoittaa? Jotakin vastaan tai vastakohtaa kuitenkin, koska anti tarkoittaa sitä.
Vertaa antikristus. Vastakristus, tai väärä kristus. Väärä ääni, antifoni.
Tarja
Kiitos kommentistasi ja kiitos kysymyksestäsi.
Otat esille eräisiin sanoihin liittyviä erilaisia ulottuvuuksia, jotka eri tilanteissa saavat erisuuntaisia merkityksiä.
Vastaääni antifoni tarkoittaa kahden lauluryhmän vuorottelua lauluosuuksien toteutuksessa. Ensiksi toinen ryhmä laulaa jotain ja sitten toinen ryhmä antaa joko vastauksena tai kertosäkeenä tai edelleen ajatusta kehittäen vie kokonaisuutta eteenpäin jne.
Näin kummankin lauluryhmän esitykset täydentävät toisiaan ja kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
Kokonaan toisenlainen on vastustamisen ja vastustajan merkityskentästä riippuva vastaanpanemisen ääni, joka pahimmillaan voi johtaa melkoiseen sanasotaan.
Näitä ei pidä sekottaa toisiinsa, koska niiden sosiaalinen ja esityksellinen vaikutussuunnat ovat päinvastaisia.
Matias
Minulle tuli mieleen, että psalmi on tässä aivankuin joulukuusi, joka sahataan pois juuriltaan ja koristellaan juhlan kunniaksi, ja sen jälkeen unohdetaan.
Se on menettänyt alkuperäisen merkityksensä, juurensa ja sitä kautta elävän elämänsä. Siitä on tullut isän ja pojan leikkikalu, ja ryöstösaalis.
Jos tarkoitus oli viedä eteenpäin, sen olisi pitänyt kelvata sellaisena kuin se on. Nykyisin puhutaan myös tekijänoikeuksista. Ja Pyhien kirjoitusten kohdalla tekijänoikeuksien luulisi olevan, jopa erityisen loukkaamattomia.
Tarja
Pyhät kirjoitukset ovat yhteisön käytössä olevia tekstejä. Raamattu on kirkon kirja. Näin myös kirkon yhteisissä kokoontumisissa Raamattua käytetään yhteiseksi rakentumiseksi.
Jos jonkun puun runko haarautuu joidenkin ulkonaisten tekijöitten vaikutuksesta, niin toinen haara ei voi sanoa toiselle haaralle, että te olette vieneet meidän puumme ja varastaneet ne omaan käyttöönne. Samalla tavalla ei myöskään ole mitään mieltä kieltää omia juuriaan jotka nousevat ikivanhasta Jumalan työstä jo vanhan testamentin aikana ja sitä seuranneina aikoina juutalaisten kirjanoppineitten kouluissa edelleen kehiteltynä.
Jo Vanhan testamentin sisällä näkyy monenlaisten ajatusten kehittyminen aina sen mukaan minkälaiset ulkonaiset olosuhteet ovat olleet vallalla kunakin aikana. Esimerkiksi kalenteri on vaihtunut hyvinkin moneen kertaan ja eri kalenterien jälkiä näkyy Vanhan testamentin eri teksteissä. Niinpä kuukausien nimetkin ovat peräisin Baabelin vankeuden ajalta ja ovat lähes sellaisinaan akkadin kielestä heprean malliin sovitettuja.
Ihmisen luovuutta ei pidä aliarvostaa. Psalmit ovat käyttörunoutta, nimenomaan kirkon yhteisessä elämässä elävää Jumalalle kunnian antoa. Yhtä luonnollista kuin on sepittää aina kullekin ajalle uusia tarpeita varten uusia lauluja, yhtä luonnollista on myös rakentaa vanhojen tekstien pohjalle uusia taiteellisia tai uusia tarpeita varten uusia muunnoksia. Tällainen kunkin ajan tarpeita varten soveltaminen on yhtä luonollista, kuin että keikkamatkoilleen lähtevä muusikko säveltää ja sanoittaa koko ajan uusia kappaleita.
Matias
Ymmärrän kyllä, että tango voi muuttua räpiksi ja valssi hiphopiksi liittyen aikojen muutoksiin, ja päivien laskeminen on kalenterijuttu.
Mutta jos puu tekee vesan ja se versoo, niin se on sitä samaa juurta, samaa lajia, ei viinipuusta verso kouívunoksia, eikä viikunapuusta kasva mämmynkäpyjä, aika ei tähän vaikuta.
Jos sitten mennään oksastamaan viinipuuhun koivunoksia, se ei ole enää viinipuu, se on silloin sekasikiö.
Lisäksi, olen hyvin tietoinen siitä, että kirkko on erittäin tarkka omasta sanastaan eli kirkon kannasta. Synodaalisuus suojelee kirkkoa miltä tahansa uskonasian muuttamiselta.
Tarja
Kiitos mielenkiinnostasi blogiani kohtaan.
On asioita, joiden on muututtava ajan mukana, jotta elämä menee eteenpäin. Näin myös luonto tekee. Kukat avaavat terälehtensä päiväksi mutta yöksi ne saattavat käydä levolle. Metsän puusto mukautuu ympäröivien puiden valojen ja varjojen maailmaan jne, mutta mänty pysyy mäntynä ja koivu koivuna näistä muutoksista huolimatta.
Jumala on sama Jumala koko maailmankaikkeuden aikana aina luomisesta asti aina tämän maailman muuttumisen hetkeen, kun Jumala uudistaa kaiken luomalla uudet taivaat ja uuden maan. Jumala on ikuinen. Siksi myös hänen kansansa on koko ajan samaa yhteisöä, koska Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Niinpä kuten toteatkin kirkon olemuksessa on myös muuttumatonta ja alati voimassa pysyvää, koska Jumala ei vaihdu eikä hänen rakkautensa ruostu, vaan hän on saman rakkauden antaja iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen asti.