Ne totisesti ovat Jumalasta, jotka mielellään kuulevat Jumalan sanaa, tutkivat sitä vireästi, painavat sen sydämiinsä ja ojentautuvat sen mukaan. Sillä niin kuin Jumala on elävä Jumala, niin pitää kaikilla niilläkin olla elämä, jotka ovat hänestä ja kuulevat hänen sanaansa. Ja tästä puhuu myös Jeesus evankeliumissamme näillä ihanilla sanoilla: ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän.”
Mutta mitä tarkoittaa kuulla Jumalan sanaa? Ei mitään muuta, kuin että uskotaan todeksi, mitä Kristus evankeliumissaan meille lupaa syntien anteeksi antamisesta ja iankaikkisesta elämästä, ja että pysytään lujana sellaisessa uskossa ja toivossa.
Martti Luther, Lyhyt evankeliumipostilla, s. 142, SLEY-Media Oy, 2016.
Kuullessamme hyvän paimenen ääntä, kääntykäämme heti hänen tykönsä eli tehkäämme parannus! Älkäämme jatkako syntistä elämäämme, vaan kääntykäämme ja tehkäämme parannus, uskoen, ettei hyvä paimenemme, Jeesus Kristus, jätä meitä eksyksiin, vaan ottaa meidät jälleen armoihinsa ja sovittaa meidät Isänsä kanssa. Parannus ei näet ole vain ulkonaisen elämän puolesta hurskaammaksi tulemista, vaan on se Jumalan hyvyyteen turvaamista Kristuksen kautta ja syntien anteeksiantamuksen uskomista. Sellaisia syntisiä Kristus vastaanottaa…
Mitä sitten saadaan Kristukselta kuulla? Ei muuta kuin sitä, että Jumala on Kristuksen tähden syntisille armollinen ja tekee heidät autuaiksi, kun he vain ottavat vaarin hänen kutsumuksestaan ja kun eivät juokse kauemmas harhateille, vaan kääntyvät heti kuultuaan paimenen äänen antautuen Herran Kristuksen kannettaviksi, joka jo heidän syntinsä täydelleen maksoi ja heidät sovitti Jumalan kanssa.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 512, SLEY, 1945.
Pro Fide taitaa laulaa jossakin kappaleessaan: Ei luvannut helppoa tietä, Jeesus omilleen, sen läpi joudut kulkemaan, vaan yksin et sitä tee.
Vaikeuksien kautta voittoon!
Uskovaisella kristityllä on siis Kristuksessa kaikkein syntien anteeksi saaminen, joka kelpaa iankaikkisuudessakin, jolla hän voi lohduttaa itseään, vastoin kaikkia syntejä.
Uskovaisella on iankaikkinen lunastus
Todellakin! sillä lunastus, jolla Herramme Kristus on verellänsä vapahtanut rakkaat valittunsa heidän synneistänsä, on iankaikkinen lunastus, joka on ikuisesti pysyvä. Sillä niin on selvästi kirjoitettuna Hebr. 9:12 ”Kristus on kerran oman verensä kautta mennyt pyhään ja iankaikkisen lunastuksen löytänyt.” Ken siis on puhdistettu synneistänsä, hän on puhdistettu kaikista synneistä, joita hän kaikkena elinaikanansa on tehnyt, ja on täydellisesti puhdas. ”Sillä Kristus on yhdellä uhrilla iankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään”, Hebr. 10:14.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 9, SLEY, 1925. Sana syntein on muutettu muotoon syntien ja sana ijankaikkinen muotoon iankaikkinen.
Joka minua syö, elää minun kauttani. Joh. 6:57
Kun saamme ravintomme Kristuksesta, hänen voimansa tulee meidän voimaksemme. Kun saat ravintosi viljasta, viljan voima tulee sinuun ja sinun voimaksesi. Nauti ravintosi Kristuksesta ja mene sitten elämään; silloin Kristus elää sinussa auttaen köyhiä, puhuen totta, taistellen taistelut ja voittaen kruunun.
Phillips Brooks, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Ainoastaan Pyhä Henki käy käsiksi SYDÄMESSÄMME asuvaan pahaan. Kun et ota ketään hengiltä, et ole uskoton, et kiroile etkä ryyppää, se ei suinkaan todista, että olet saanut Pyhän Hengen. Nämä ovat syntejä, joista järki ja omatuntokin tuomitsevat sinut. Mutta kun olet levoton pahojen ajatustesi, likaisten himojesi, turhien sanojesi, salaisen ylpeytesi, välinpitämättömän jumalasuhteesi, laiskan rukoilemisesi jne. takia, se on paljon varmempi todiste siitä, että Pyhä Henki vaikuttaa sydämessäsi, kuin kaikkein suurenmoisimmat suoritukset.
C. O. Rosenius, Synti se on, s. 15, SLEY, 1975.
Monet uskolle omistetut määritteet osoittavat, että vanhurskauttava usko on olennaisesti luottamusta. Martin Chemnitz huomauttaa siitä, että uskoa kutsutaan toivottujen asioiden todisteeksi (hypostasis), ts. varmaksi odotukseksi. Kielikuvaa käyttäen sitä kutsutaan ”kilveksi” (Ef. 6:16), ”rintahaarniskaksi” (1. Tess. 5:8), ”taisteluksi” (1. Tim. 6:12), ”ankkuriksi” (Hebr. 6:19), ja ”vaivannäöksi” (1. Tess. 1:3). Sitä kutsutaan ”täydeksi varmuudeksi” (Room. 4:21, Hebr. 6:17), ”vakaumukseksi”, ”uskallukseksi”, ”varmaksi luottamukseksi” ja ”varmuudeksi”, mikä on epäilyn täydellinen vastakohta. Usko pitää ”Kristuksen sanan” (Joh. 8:51; 14:23), ”kätkee” sanan (Luuk. 11:28) ja ”vastaanottaa” sanan (Luuk. 18:13; 1. Tim. 1:4). Usko ei koskaan tuomitse, arvostele tai epäile sanaa (Room. 4:20; Ap. t. 10:20; Matt. 8:26).
Robert D. Preus (1924-1995), Vanhurskauttaminen ja Rooma, s. 71, Concordia ry, 2014. Suomennos Hannu Lehtonen.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 2. Kor. 5:19
Kaikkein korkein lohdutus, mikä meillä ihmisraukoilla täällä maan päällä moninaisissa ahdistuksissamme (Room. 5:1-6) on, on se, että meillä on sovitettu ja armollinen Jumala taivaassa. Vaikka luonnostamme olemmekin kurjia syntisparkoja ja sen tähden vihanlapsia, ei Herra Jumala kuitenkaan vihastu meihin, kuten hän syystä kyllä voisi, vaan hän on meille rakkaan Poikansa tähden armollinen. Hänen rakas Poikansa, Kristus, hänen kunniansa kirkkaus, on meidän tähtemme tullut ihmiseksi, ristillä vuodattanut pyhän verensä ja siten maksanut meidän syntimme velan sekä poistanut Isän vihan.
Stefan Prätorius, Armoa armosta, s. 84, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
HYVÄ OMATUNTO
Vilpittömyys ja rehellisyys on minun suojani. Sinuun, Herra, minä luotan. Ps. 25:21
Elämä on opettanut, että on hyvä tehdä oikein ja toimia rehellisesti. Silloin voi nukkua yönsä levollisesti. Jos kärsin siksi, että olen kulkenut sanasi viitoittamaa tietä, en sellaista kärsimystä pelkää. Se ei minua vahingoita. Kun vilpittömyys ja rehellisyys ovat omantunnon suojana, voin luottaa lupaamaasi siunaukseen. Joskus en vain syntejäni näe. Puhdista siksi minut ja tee minusta vilpitön vaeltaja. Ohjaa rehellisyyteen, jos olen kulkenut harhaan. Omaatuntoa vastaan ei ole hyvä toimia. Tahdon sitoa omantuntoni sanaasi, vain se näyttää oikean suunnan. Pidä minut tahtosi tiellä silloinkin, kun kiusaus poiketa sivuun on väkevä. Luo minuun puhdas sydän ja anna uusi, vahva henki. Anna vilpitön ja rehellinen mieli. Sinun johdatukseesi, Herra, minä luotan.
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2021.
Jeesus rakastaa koko maailmaa! Jesus loves the whole world!
”Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan; hän huuhtoo vaatteensa viinissä; viittansa rypäleen veressä.” (1. Moos. 49:11)
Tässä Jaakob selvästi ennustaa Jeesuksesta. Tässä jakeessa on kuvattuna Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin. Allegorisen eli vertauskuvallisen tulkinnan mukaan tässä jakeessa ennustetaan myös Kaanan häät ja Golgatan veriset tapahtumat.
Jokainen siis oppikoon turvaamaan rakkaan Herramme Kristuksen pyhyyteen ja viattomuuteen, ollaksemme hyvässä turvassa, niin ei synti eikä kuolema pääse meitä voittamaan. Sen suokoon meille rakas Herramme Kristus! Amen.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 138, SLEY, 1945.