Jumalan sana on luettua, saarnattua ja laulettua sanaa, joka tuodaan julki ja jota myös kuunnellaan ja jota seurataan. Kamerunissa meillä oli sanonta, että pitää kuunnella Jumalan sanaa ja myös panna se toimimaan käytännössä. Kuvassa Raamatun lukua jumalanpalveluksessa.
SUNNUNTAI 19.7.2020
7. sunnuntai helluntaista
Rakkauden laki
Ensimmäinen lukukappale: 1. Sam. 15:22-26
Kuningas Saul oli ensimmäinen kaikkia Israelin heimoja yhdistänyt kuningas. Hän oli saanut vihkimyksen kuninkaan virkaan profeetta Samuelilta. Saulin aika oli hyvin sotaisa. Monet naapurivaltiot olivat kaiken aikaa uhkana kansan itsenäisyydelle. Filistealaiset olivat näistä kaikkein vaikeimmin Israelin elämää orjuuttanut maa.
En jatka pidemmälle näitä ulkonaisia historian kuvauksia. Sen sijaan nostan esille ensimmäisen lukukappaleen teologisesti merkittävän sanoman. Samuel painottaa Jumalan sanan kuulemisen ja sen tottelemisen merkitystä. Pitää olla kuuliainen sanalle.
Samuel vertaa tätä Jumalan sanan kuulemisen ja sen seuraamisen merkitystä uhriliturgiaan. Näin heprealaiseen tapaan verrattiin kahta elämän tärkeintä asiaa toisiinsa. Samuel siis liikkuu samoilla linjoilla kuin meidän 1948 Kristinoppimme, joka sanoo:
”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”
Uhriateriat olivat yhteisen rukouksen, Jumalan sanan lukemisen ja laulamisen liturgioita, joissa aterioitiin uhrin suorittamista varten valmistettua lihaa, syötiin myös leipää ja juotiin viiniä. uhriaterian aikana Samuel oli kutsunut Saulin kuninkaan virkaan. Liturgia siis oli hyvin korkeassa arvossa Samuelin teologiassa.
Nyt kuitenkin kuningas Saul oli tehnyt teon, joka johti profeetan puhutteluun. Samuel totesi, ettei kuningas ollut totellut Jumalaa koko sydämestään. Näin kuningas oli kapinoinut Jumalaa vastaan ja siitä seurasi merkittävä rangaistus Saulille. Saul oli menettänyt moraalisen oikeutensa kuninkaan virkaan. Vaikka ulkonaisesti kuninkaan virka vielä jatkuikin niin sen henkinen pohja oli jo romahtanut.
Tässä tilanteessa Samuel sanoi sanansa, että kuuliaisuus on parempi kuin uhri. Samuel siis halusi painottaa sitä, että niin uhrissa kuin Jumalan sanan harjoittamisessa Jumala itse on kaiken keskus. Niinpä Jumalan totteleminen on tärkeintä elämässä.
Tässä toteutuu ensimmäisen käskyn keskeinen ajatus. Jumala on yksi. Häntä meidän tulee palvoa. Häntä ainoastaan palvella Jumalana. Häntä rakastaa yli kaiken. Tästä Jumalan rakkaudesta, Jumalan tottelemisesta ja hänelle kuuliaisena elämisestä sitten seuraa kaikki muu, mitä elämäämme kuuluu. Jumala on kaikki kaikessa. Siksi tämä kuuliaisuus on niin merkittävää elämässämme.
Jumalan sana on lakia ja evankeliumia.
Laki kertoo meille, että itsessämme me emme ole Jumalan hyvyyttä ja rakkautta ansainneet, vaan me tarvitsemme apua Jumalan edessä. Tämä oman tilan toteaminen saa meidä kääntymään Jeesuksen Kristuksen luo evankeliumin vapauttavaa sanomaa kuulemaan ja Vapahtajamme armoa vastaanottamaan.
Evankeliumi puolestaan kertoo meille, että rakkaan Vapahtajamme sovitustyön takia armo riittää meillekin. Saamme turvallisin mielin panna kaiken luotttamuksemme Jumalaamme ja odottaa häneltä toivorikasta tulevaisuutta Jumalan lapsena Taivaan Isän sylissä, Jumalan lohdutusta elämäämme vastaanottaen.
Vuoden 1948 Kristinoppi sanoo:
Laki ja evankeliumi
Jumalan sana on lakia ja evankeliumia. Laki ilmaisee meille Jumalan pyhän tahdon ja kurittaa meitä Kristuksen luo. Evankeliumi on iloinen sanoma Jumalan armosta, joka tarjotaan meille Kristuksessa.
Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin. Ps. 119:4.
Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Gal. 3:24.
Lain kautta tulee synnin tunto. Room. 1:20.
Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Luuk. 2:10-11.
Tässä pyhäpäivän ensimmäinen lukukappale
1. Sam. 15: 22-26
Samuel sanoi kuningas Saulille:
– Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus?
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri,
totteleminen parempi kuin oinasten rasva.
Kapinointi on noituuden vertainen synti,
röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat.
Sinä olet hylännyt Herran sanan.
Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.
Saul vastasi Samuelille: ”Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen.” Mutta Samuel sanoi Saulille: ”Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas.”
Karthagolaiset, tai karthakolaiset
”Karthago (lat. Carthāgō; puuniksi ???•????, Qart-Ḥadašt) oli historiallinen kaupunki Pohjois-Afrikassa nykyisessä Tunisiassa. Karthagon perustivat Tyroksen kaupungista tulleet foinikialaiset 814 eaa. Kaupankäynnin ansiosta Karthagosta tuli 500-luvulla eaa. läntisen Välimeren alueen suurvalta, jolla oli laaja imperiumi siirtokuntineen. Karthago kävi kilpailevia Välimeren valtioita vastaan useita sotia. Roomalaiset löivät Karthagon puunilaissodissa, ja Karthago tuhottiin 146 eaa. kolmannen puunilaissodan jälkeen. Roomalaiset perustivat vuonna 122 eaa. Karthagon paikalle roomalaisen siirtokunnan. Seuraavan vuosituhannen aikana kaupunkia hallitsivat vandaalit, Bysantti ja arabit, ja lopulta se jäi Tunisin kaupungin alle. ”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karthago
Tarja
Arabit, seemiläisiä hekin, pystyivät valtaamaan Pohjois-Afrikan niin helpolla siitä syystä, että siellä oli aikanaan ollut valtiaana tuo seemiläisten foinikialaisten läntinen asutus.
Koska tuo kuuluisan Hannibalin aikana heillä oli merkittävä asema myös nykyisessä Espanjassa, niin Hannibal saattoi marssittaa efefanttinsa tuolta käsin nykyisen Sveitsin kautta kulkevaa tietä myöten. (Olen itse ollut paikan päällä katsomassa yhtä osuutta noista teistä Tessinan kantonissa. )
Huomaa, että tuo tekstissäsi mainittu Tyros olivat yhdessä Sidonin kanssa itäisten foinikialaisten suurimmat kaupungit, mutta kuitenkin ne olivat foinikialaisten läntiseen suurkaupunkiin Karthagoon nähden hyvin pieniä.
Matias
Siitä ei ollut kysmys, vaan siitä, että toistat uudelleen ja uudelleen, että juutalaisviha olisi syntynyt puunilaissodista.
Miksi heidän pitäisi kantaa vihaa niistäkin, kun eivät olleet edes mukana.
Tarja
Siksi että juutalaiset ovat seemiläisiä ja sellaisina tavallinen kansa ei vähimmässäkään määrin pystynyt tekemään mitään eroa noiden alkuaan läheisten naapurien välillä.
Otetaanpa vertailuun tuossa Karthago -nimessä oleva uusi -sana, joka perusmuodossaan on heperalaisin kirjaimin kirjoitettuna חדש , mutta sitä vastaava uudistaa -sana on hepreassa חדש ja arameassa חדש eli vanhassa kirjoituksessa nämä sanat ovat tasan samalla tavalla kirjoitettuja. Huomaa, että suomalaisessa kulttuurissa itä ja länsimurteiden ero on paljon suurempi.
matias
”Arabit, seemiläisiä hekin, pystyivät valtaamaan Pohjois-Afrikan niin helpolla siitä syystä, että siellä oli aikanaan ollut valtiaana tuo seemiläisten foinikialaisten läntinen asutus.”
Pitääkö juutalaisten kantaa myös arbien tekemiset? Ei perhonen, nyt menee liian siivekkääksi tämä syntien kantaminen.
Koraanihan sanoo suoraan. ” Olemme tuhonneet monia kansoja ennen teitä, ja nettekö te niitä missään. ” Eivät he pelkää tunnustaa omia tekemisiään, eivätkä syytä niistä juutalaisia.
Tarja
Silloin kun Muhammed joutui lähtemään Mekkasta Medinaan, hän halusi varmistaa suotuisan vastaanoton tuossa uudessa kotikaupungissaan. Kaupungin viidestä johtavasta suvusta kaksi oli juutalaisia. Varmistaakseen heidän myönteisen asenteensa uutta tulijaa kohtaan hän kirjoitti Joosef –suutan, joka on miellyttävä yhteenveto Egyptin visiirinä toimineesta Jaakobin pojasta. Hänen pyrkimyksensä onnistui ja hän pääsi kaupungissa niin hyvään asemaan, että hän myöhemmin saattoi palata Mekkaan tämän kotikaupunkinsa johtajaksi. —– Myöhemmin islamin ja juutalaisuuden väliset suhteet ovat vaihdelleet ajasta ja paikasta riippuen. Niiden kuvaus ei kùlu enää tähän keskusteluun.
Tarja
Sinä puhut siitä, että juutalaisten oikeaksi syyksi pantaisiin myös puunilaissodat. Minun näkökulmani on juuri päinvastainen. Yritän sanoa tuolla kulttuurihistoriallisella katsauksellani, että juutalaiset ovat ilman omaa syytään joutuneet kärsimään toisten seemiläisten tekemisistä, kun roomalaisten ja karthagolaisten eli läntisten foinikialaisten välisten sotien kauhumuistot ovat värjänneet roomalaisten kollektiivista tajuntaa.
Huomaan, että tarkastelukulmasi on virittäytynyt huomattavasti nykyaikaisempien olosuhteiden tasolle, joten noiden paljon aikaisemmin syntyneitten kulttuuristen yhteyksien näkeminen on jäänyt huomaamatta. Onhan muistettava että foinikialaiset olivat merkittävässä asemassa Välimeren laivayhteyksien ylläpitämisessä muinaisessa Persian valtakunnassa. Näin myös Salamin taistelussa 480 eKr. foinikialaisilla oli merkittävä asema Persian laivastossa.
Matias
Kuka ne Jeesuksen murhasyytteet keksi ?
Tarja
Nuo on ensi kerran lausuttu hyvin lyhyen ajan kuluttua Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Tuossa tilanteessa ei suinkaan ollut tarkoitus syyllistää koko kansaa, vaan niitä muutamia, jotka olivat ajaneet Jeesuksen tuomioon johtaneeseen ratkaisuun. Olihan taustalla paitsi virallinen syy jumalanpilkasta tuomitseminen, myös kaiken maailman kateudesta yms johtuva tarve oman asemansa varmistamisesta, joka muuten ei ole vierasta millekään tuntemalleni kulttuurille.
Matias
Ei se ole vierasta evankeliumille , sieltä ne löytyvät apostolien teoista. Mitä te aiotte tehdä sille?
Onhan se kaikunut läpi historian, järkyttävin seurauksin. Ei siitä voi syyttää ainakaan puunilaissotia.
Tarja
Se mikä on evankeliumeissa ja Apostolien teoissa on kauttaaltaan juutalaisten ihmisten keskenään käymää keskustelua. On täysin vääriin mittoihin panemista, jos tuo muutetaan antisemitismiksi. Sellaisen esittäminenhän olisi asettanut myös kirjoittajansa syytettyjen penkille.
Tässä on aivan ratkaiseva ero siihen nähden, mikä on myöhemmin roomalaisen kulttuurin keskuudessa kehittynyt todellinen antisemitismi, jonka juuret puolestaan ovat kulttuurihistoriallisesti puunilaissotien synnyttämästä asenteesta peräisin.
Täällä sanotaan näin:
”Vatikaani on julkaissut merkittävän uuden dokumentin, joka kieltää katolilaisia yrittämästä juutalaisten käännyttämistä.
Sama kanta on ilmaistu myös aiemmin, mutta tällä kertaa se tehdään erityisen vahvasti.
Uuden dokumentin tarkoituksena on lopettaa vuosisatoja jatkunut juutalaisten vainoaminen. Vatikaanin mukaan he uskovat samaan Jumalaan kuin kristityt.”
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/vatikaanin-uusi-linjaus-juutalaisia-ei-pida-kaannyttaa/
Eikö tämä osoita selvästi, mistä juutalaisvainot ovat olleet peräisin. ” Tarkoitus on lopettaa vuosisatoja kestänyt juutalaisten vainoaminen. ”
Lause, ”Juutalaiset uskovat samaan jumalaan kuin kristityt ”, Juutalaiset siis uskoisivat Jeesukseen jumalana, vähän vaikea uskoa, mutta mistäs minä tiedän, en ole kysynyt. Maailma on muutenkin sekaisin kuin seinäkello.
JHWH ei ole kuitenkaan sama, kuin ICXC .
Mutta yhdistyiväthän ne Amon ja Ra’kin, tosin Ra nousi sitten taivaalle pyörittämään aurinkolaivaa ja Amon jäi pääjumalaksi.
Tarja
Juutalaisten vainot ovat olleet surkeaa todellisuutta länsimaiden historiassa. Luettelo kaikista vainoista modostuisi todella pitkäksi. Tämä on todellisuutta.
Omalla kulttuiurihistoriallisella toteamuksella olen vain halunnut tuoda julki, mistä tämä länsimaiden paha perinne on alkuaan peräisin. Kysymys on puoliksi tiedostamattomassa perintönä kulkeneesta epäluulosta, joka on peräisin puunilaissodista. Tätä syvää tuntemusta ei edes sellainen todellisuus kuin se, että Jeesus ja apostolit ovat olleet juutalaisia ole pystynyt estämään, vaan se on elänyt näistä evankeliumin tosiasioista houlimatta.
Sen sijaan kysymyksessä Raamatusta voitiin vastustaa antisemiittisiä suuntauksia. Niinpä jo toisen vuosisadan puolivälissä torjuttiin Markionin opetus, että Vanha testamentti pitäisi hylätä. Näin pystyttiin pitämään koko Raamattu yhtenäisenä teoksena.
Välillä tuli huomattaviakin takaiskuja. Vainoja syntyi eri puolille Eurooppaa.
Samaan aikaan on huomattava, että myös merkittävilläkin tasoilla on yritetty estää liian räikeitä antisemitismin muotoja. Niinpä vuoden 1518 Augsburgin valtiopäivillä annettiin Ingolstadtin yliopiston vararehtorille Balthasar Hubmaierille niin ankara varoitus kansan kiihottamisesta juutalaisia vastaan, että se käytännössä merkitsitsi hänelle potkuja yliopisoton virasta. Myöhemmin hänet tunnetaan yhtenä, joka pyrki talonpoikaiskapinan johtajaksi, mutta epäonnistui tässä pyrkimyksessään. Edelleen hänet tunnetaan anabaptistisen teorian luojana useilla kirjoillaan 1525-27. Hänet tuomittiin kuolemaan 1528.
Huomaapa edelleen, että yllä viittaamassasi Kotimaan artikkelissa kerrotaan, että Vatikaanin toiseen konsiiliin 1960 -luvulla torjuttiin julistus juutalaisten kollektiivisesta syyllisyydestä Jeesuksen kuolemaan. Uutisoinnin kertoma näkökulma oli vain osaksi uutta, osa työskentelystä kirkon ja juutalaisuuden suhteiden parantamiseksi on aloitettu jo paljon ennen uutisen taustalla olevaa uutta julistusta.
Tarja
Olen aikoinani pitänyt luentosarjan juutalaisuuden ja kristinuskon välisistä suhteista.
Ennen tuon pitämistä keskustelin erään erittäin lukeneen ja paljon tietävän juutalaisen herrasmiehen kanssa.
Totesimme, että monissa kysymyksissä, missä näennäisesti on erilaisia tapoja ja oppeja, kysymys kuitenkin on vain saman opin erilaisista historiallisista kehityksen eri suuntiin menosta.
Ratkaisevaksi eroksi tulee kysymys Messiaasta. Kristityille Jeesus on Messias, joka jo on tullut, kun taas synagogajuutalaiset vielä odottavat Messiaan tuloa.
Tästä erosta sitten seuraavat sellaisetkin kuin oppi Jumalasta, siitä, miten ymmärretään se, että Jumala on yksi, joka on sama usko molemmille, kristinuskossa kolmiyhteisestä Jumalasta, kun taas synagogajuutalaisuudessa usko yhteen Jumalaan ilmaistaan eri tavalla.
Matias Roto toeat:
””Kaikki ihmisen tekosynnit ovat olemukseltaan vain hänessä olevan perisynnistä nousevia ulokkeita. Perisynti on se ihmisen syntinen olemus, josta yksittäiset pahat teot nousevat ikään kuin hedelminä. Paha puu tuottaa pahoja hedelmiä. Ihmisen pahasta sydämestä nousevat pahat ajatukset ja teot.””(Matias Roto)
Entäpä kuinka Jeesus selkeästi sanoo:
Matt. 3:10
Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
Matt. 12:33
Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
Joh. 15:2
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, HÄN PUHDISTAA, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
Joh. 15:4
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Joh. 15:5
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Joh. 15:8
Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
Ari
Nuo viittaamasi raamatunkohdat puhuvat samasta ihmisen perustavan luonteen merkityksestä ihmisen yksittäisiin tekoihin. Yksittäisiin tekoihin kiinnittyminen on samaa kuin puhuisi vain perunoista, kun pitäisi tarkastella koko ruokalautasta.
Samalla linjalla on Jeesuksen ajatus, johon viittasin.
Matteuksen evankeliumi:
15:19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Matias Roto entäpä kun Jumala on Mooseksen kautta antanut tiettyjen yksittäisten ihmisten yksittäisille teoille rangaistuksen eli jopa kivittämisen eli poistamisen Hänen omasta kansastaan?
Kyllä siinä jää muukin ruoka lautaselta syömättä kun perunan takia koko lautanen heitetään tuleen.
Ari
Jotenkin tartut kerta toisensa jälkeen epäoleellisiin.
Ota huomioon että synnin varsinainen olemus on epäusko. Tämä liittyy siihen, että kukaan ei voi pelastua ilman kastetta, koska ihmisen oma teko on vain epäuskon seurausta, koska ei uskota Jumalan kykyyn pelastaa meidät. Epäuskon takia ihminen tekee itselleen epäjumalia eli rakentaa itse tekemiään jumalia joiden joukkoon voi kuulua myös henkisempiä epäjumalalia eli luottamuksen paneminen omiin ”hyviin” tekoihin, kun kerran jotain omatekoista pitää palvonnassa olla mukana silloin kun täysi luottamus täysin Jumalan tekemään täytettyyn pelastustyöhön epäuskon takia pannaan kyseenalaiseksi.
Matias Roto nyt otat esille todella evankeliumin perusasian eli uskon, usko Jeesuksen sanoihin.
Epäusko ei usko Jeesuksen sanoihin eli ei tee parannusta, siis uskoo itse jo olevansa vanhurskas jollain konstilla (lue luterilaiset kasteen kautta), ei enää tarvitse parantajaa.
Epäusko ei usko että Jumala antaa voimaa voittaa kaikki kiusaukset vaan keksii jonkin selityksen ettei näin ole (lue perisynti).
Epäusko ei usko Raamatun sanaan vaan omien isien sanoihin, ei tee parannusta vaikka hyvin voi lukea Raamatusta että rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa ja että Pyhän Hengen kautta Jumalan rakkaus vuodatetaan jokaiseen uskovaan, siis on rakkaus jolla rakastaa lähimmäisiä ja Jumalaa.
Epäusko on voimaton synnin edessä.
Ari
Puhut osaksi asiaa, mutta teet ratkaisevan virheen kasteopissasi. Sinulta jää huomaamatta että juuri kaste on kaiken parannuksen ainoa perusta. Ilman kastetta ei ole olemassa pienintäkään todellista parannusta, koska parannus on vain ja ainoastaan Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella ja tähän pelastukseen saamme yhteyden kasteessa. Kaste myös antaa sen uuden elämän, johon usko sitten voi pitäytyä ylösnousemuselämää eläessään. Rooma. 6:2-11.
Puhut ruuasta mutta unohdat suun johon se pitäisi syöttää ja vatsan jonka pitäisi ottaa se vastaan. Kasteen unohtamalla jää pelastuksen ulkopuolelle. Koska kasteessa meidät puetaan Kristukseen.
Galatalaiskirje:
3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Muista myös että Jeesus sanoi Nikodemukselle, ettei kukaan voi päästä taivaaseen ilman kasteen antamaa uuden elämän alkua.
Johanneksen evankeliumi:
3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”
3:5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Ari
Toinen opillinen eksytyksesi on siinä, että kuvittelet ”parannuksen teon” vaikuttavan niin suuren muutoksen, että perisynnin vallassa oleva ihminen myös muuttuisi sellaiseksi, ettei hän enää syntiä tee.
Tällaisen opin takia olen erittäin kriittinen tapaasi käyttää sanaa ”parannus”. Kun katson sen sisältöä sinun jutuissasi, niin se mielestäni merkitsee, että pitää luopua vanhan kirkon yksimielisestä opetuksesta siitä, että parannus saadaan kasteessa ja sen sijaan on ”parannettava tapojaan” niin paljon, ettei kaikki heikkoudet enää tule kovin räikeästi näkyviin ja että samalla on luovuttava kasteen antamasta pelastuksen toivosta ja itse omin voimin aloitettava elämän räpiköinti, koska muka on niin täydellinen että synti ei enää vaivaa.
Tuleepa mieleeni yksi Äiti, onks tää varmasti oikea tapa -vitseistä. ”
– Aiti. Onks tää varmaan oikea tapa matkustaa Austraaliaan?”
– ”Olkaa hiljaa lapset ja jatkakaa uimista!”
Koska kiellät Jumalan täydellisen teon pyhässä kasteessa ja sen tuoman pelastuksen, niin samalla kiellät Raamatun totuuden kaikista ihmisistä: ”Kaikki ovat syntiä tehneet.”
Roomalaiskirje:
3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet –