Colette opettaa saarnaajien puolisoita Mengin opistossa Kamerunissa. Hän on Kamerunin kirkon järjestyksen mukaisesti diakoniksi vihitty ja on tehnyt paljon evankelioimistyötä eri puolilla Kamerunia.
Hän on laulanut Martin Luther kuorossa. Pyhäkoulunopettajana hän toimi ensiksi Yaounden seurakunnassa, sitten kirkon kasvaessa Yaounden rovastikunnassa ja edelleen kasvaessa Eteläisessä hiippakunnassa. Pääkaupungissa Yaoundessa hänen apunaan oli puolentoistakymmentä muuta diakonia.
Kirkon diakonian virka on historiallinen jatkumo juutalaisen synagogan synagogapalvelijan tehtävästä.
SUNNUNTAI 26.4.2020
2. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Misericordia Domini
Psalmi: Ps. 23
Ensimmäinen lukukappale: Jer. 23: 1-4
Toinen lukukappale: 1. Piet. 5: 1-4
Evankeliumi: Joh. 21: 15-19.
Juutalaisessa synagogassa oli hyvä järjestys. Synagogan esimies ohjasi kaikkea toimintaa. Kukaan ei saanut tehdä vähääkään merkittävää työtä ilman hänen lupaansa. Hän valtuutti opettajat ja liturgian toimittajat ynnä ohjasi muunkin toiminnan.
Kirkon virkarakenteessa piispan virka on suora jatkumo synagogan esimiehelle.
Piispanvihkimys evankeliumissa
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Pietarin kutsusta piispalliseen tehtävään. Jeesus kohtasi Pietarin Tiberiaan järven rannalla. Siellä Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastaako tämä häntä ja kolme kertaa hän julisti tehtävänannon Pietarille. Sama kaava toistuu yhä edelleen piispan virkaan vihkimisessä. Virkaan vihittävälle asetetaan kolme kysymystä ja kolmesti vahvistetaan hänen tehtävänsä.
Pietarin aikana Jerusalemin seurakunnassa ei vielä ollut niin paljoa kreikankielisiä, että Pietaria olisi alettu nimittää piispaksi. Hän siis oli evankeliumien kielenkäyttöä seurataksemme Jeesusta seuraavan synagogan esimies.
Mutta jo hänen seuraajansa Jaakob Vanhurskaan aikana kreikankielisten määrä oli kasvanut niin suureksi, että Jaakob otti käyttöön piispan nimen. Jaakob oli sosiologisesti Jeesuksen veli, kasvoi samassa lapsikatraassa Jeesuksen kanssa. Biologisesti hän oli Joosefin aikaisemmasta avioliitosta, jopa iältään vanhempi kuin Neitsyt Maria.
Jaakob Vanhurskaan jälkeen Jerusalemin piispaksi tuli Simeon Jerusalemilainen, Joosefin veljen Kleopaan poika. Hän toimi Jerusalemin järjestyksessään toisena piispana vuosina 63-107.
Nykyisin vuodesta 2005 alkaen samaa virkaa hoitaa Jerusalemin ja koko Palestiinan patriarkka Teofilos III.
Papin virka
Toisessa lukukappaleessa kirjoittaja kutsuu itseään ”vanhemmaksi”. Nykykielessä tuo nimitys ei kerro, mistä virasta on kysymys. Alkukielessä siinä käytetään sanaa ”presbýteros”, joka on sama sana kuin esimerkiksi ruotsin präst, englannin priest ja ranskan prêtre eli suomen pappi.
Virka on suora jatkumo juutalaisen synagogan rabbin virasta. Sekin sana merkitsee konkreettisessa kielenkäytössä ”isoa”, ”vanhempaa”, mutta jumalanpalvelusyhteisössä sillä oli erityisen merkitys, sananpalvelija.
Samalla tavalla kuin synagogassa tarvittiin synagogan esimiehen lupa, ennen kuin rabbi saattoi opettaa, samalla tavalla myös kirkossa on alusta asti ollut käytössä pappisvihkimys, ennen kuin pappi voi opettaa kirkon virallisena äänenä.
Yksittäinen henkilökohtainen todistus on eri asia, silloin puhuu omasta puolestaan ja omasta uskostaan, mutta kun puhuu virallisesti kirkon ääntä edustaen, niin silloin tarvitaan pappisvihkimys.
Sanalle ”vanhempi” on eräissä piireissä tullut 1500 -luvulla uusi tulkinta, kun sanaa alettiin käyttämään saksalaisen kaupunginraadin jäsenten kaltaisen hallintorakenteen jäsenistä ja alettiin nimittämään kirkkoneuvoston jäseniä ”vanhemmistoksi”.
Tämä on kuitenkin uudelleentulkinta eikä ota huomioon alkuperäisen pappi sanan tehtävää Jumalan sanan ja sakramenttien hoidossa Jumalan kansan palveluksessa.
Kirkon palvelija on kirkkokansaa varten
Jeremian profetiassa moititaan niitä juutalaisen kansan johtajia, jotka ovat kelvottomasti hoitaneet tehtäväänsä Jumalan kansan palvelijana. Nämä ovat unohtaneet, mitä varten heidät on tehtäväänsä asettu. He eivät ole ajatelleet heidän vastuulleen annettua kanssaa, vaan ovat keskittyneet oman etunsa ajamiseen ja laiminlöyneet tehtävänsä.
He joutuvat siitä vastuuseen.
Heidän tilalleen Jumala herättää uusia johtajia, jotka pitävät kansastaan huolta. Nämä toimivat kansan parhaaksi. Pitävät Jumalan omista huolta ja järjestävät näille hyvän elämän edellytykset. Näin kansa saa siunauksen ja menestyy kaikissa toimissaan. Jumalan siunaus on näiden uskollisten Jumalan kansan palvelijoitten mukana ja ihmiset saavat turvallisina elää Herran huomassa ja hyvässä hoidossa.
Suokoon Jumala meidänkin kirkollemme uskollisia sanan palvelijoita, jotka Herralle kuuliaisina tuovat esille elämän sanaa ja runsain määrin pitävät esillä hengen ravintoa sielujen virvoitukseksi.
Tässä vielä ensimmäinen lukukappale luettavaksemme
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:
”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
”Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”
Tässä esitellään sunnuntain aihetta ja tekstit
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-26-4-2020/
Söndagens tema och texterna presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-26-4-2020/
Oliko Pietarilla mitään asiaa olla synagoogan esimies?
Minulle on selkeää ettei näin voinut olla kun Jeesus Sanoo seyraavaa:
Joh. 16:2
He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
Ari
Sekotat historiallisen tilanteen missä viitataan siihen, että tulee aika jolloin kristikunnan osa joutuu erotetuksi joidenkin synagogien yhteydestä siitä syystä, että he seurasivat Jeesusta,
ja toisaalta
kirkon virkarakenteeseen kuuluvan selkeän järjestätyneen organisaation, missä ei sallittu minkäänlaisten villihenkien eli omin nokkineen suuriksi opettajiksi pyrkivien haihatteluja.
Synagogassa ei kukaan, ei todellakaan kukaan, saanut toimia rabbina ellei häntä ollut asiaan kuuluvan vihkimyksen mukaisesti virkaansa vihitty, ja tämän virkaansa vihkimisen toimitti synagogan esimies.
Samaten kirkossa kukaan ei saanut opettaa seurakunnan nimissä, ellei piispa ollut antanut hänelle siihen lupaa. Kyseessä siis ei ollut kahta eri virkaa, vaan saman viran esiintyminen kummassakin tapuksessa.
Juutalaisessa Qumranin yhteisössä tämä oli vieläkin tiukempaa. Toiset eivät saaneet edes avata suutaan kokoontumisissa ellei johtaja antanut puheenvuoroa.
Sitä mukaa kuin kreikankielisen väestön määrä lisääntyi, niin tälle johtajalle annettiin kreikakielinen nimi episkopos, josta meidän piispa -sanamme on peräisin.
Ota huomioon, että pitkään kirkko toimi aivan tavallisena juutalaisena yhteisönä ennen kuin vähitellen kasvoi muun juutalaisen yhteisön ulkopuolelle.
Jeesus julisti virkaan vihittynä rabbina synagogissa kulkiessaan ympäriinsä rakennusmiehenä. Myöhemmin Jeesus opetti Jerusalemin temppelissä, joka oli aikansa korkein juutalaisten oppilaitos. Onpa Jeesusta pidetty aikansa oppineimpana juutalaisena.
Paavali julisti virkaan vihittynä rabbina kulkiessaan ympäriinsä teltantekijänä.
Kumpikin osallistui säännöllisesti juutalaiseen liturgiaan ja esim Paavali vielä lähetysmatkoilta tultuaankin kävi temppelissä toimittamassa juutalaisen uhrin.
Samaten ensimmäinen joka Jerusalemissa käytti piispa nimeä, Pietarin seuraaja Jaakob Vanhurskas, osallistui Jerusalemin temppelin uhriliturgioihin ja rukoili temppelissä niin paljon ja niin säännöllisesti, että hänestä sanottiin, että hänen polvensa olivat tulleet känsäisiksi kuin kamelin.
Jaakob Vanhurskas myös laati kirkkoa varten liturgian, joka tosin historian kuluessa tapahtunein pienin muutoksin on edelleen ortodoksisessa kirkossa käytössä oleva Pyhän Jaakobin liturgia. Siinäkään ei menty omia teitään vaan seurattiin juutalaista liturgista perinnettä, mutta nimenomaan Jeesuksen julistuksen ja toiminnan ohjaamin uudelleen muotoiluin.
Juutalainen liturgia ja kirkon liturgia ovat jo noin 2000 vuotta kulkeneet omia teitään. Kuitenkin kun menen juutalaiseen synagogaliturgiaan saatan tunnistaa mitkä meidän kirkkomme liturgian osat vastaavat tuossa juutalaisessa liturgiasa menossa olevia osia. Näiden yhteyksien huomaamiseen tosin tarvitaan jo melkoista liturgian historian tuntemusta. Sen verran paljon on muutoksia ehtinyt tapahtua kummallakin puolella.
Olen tässä kuvannut vähän enemmänkin kuin vain muutamalla sanalla vastaukseesi vastaten siitä syystä, että tajuaisit historiallisen jatkumon juutalaisen yhteisön ja kirkon välillä. Näin sinulle pitäisi tulla selväksi mihin yhteyteen kuuluu se, että ikivanha juutalaisen synagogan virkarakenne on yhä edelleen soveltuvin osin käytössä meidän nykyaikaisessa kirkossammekin eikä vain Pietarin aikana.
Muista että yhteen aikaan Pietari toimi myös Jerusalemin temppelissä opettajana eli siis tuon ajan mukaisen ”yliopiston” professorina, kuten Jeesus aikaisemmin.
Matias.
Hyvää huomenta.
Ei millään pahalla, mutta sieltä jäi kokonaan pois temppeli ja papisto juutalaisuudesta kerrottaessa.
Essealainen ryhmä oli lähtenyt omille teilleen, ja valinnut askeettisuuden, köyhät, nöyrät, tielle lähteneet, valon lapset, jne. ja perustanut uuden liiton. Mutta paljon ennen Jeesuksen aikaa.
Papisto piti itseään tietysti virallisena edustajana, kuten sinäkin kerrot kirkon olevan virallinen edustaja. Essealaiset olivat juuri epävirallisia, minun käsityksen mukaan. Se vain nousi kansan keskuudesta, Kansasta kerääntynyt ryhmä, joka laajeni. He moittivat Herodeksen suvun naimakuppoja sukulaisten kanssa, eivät pitäneet Jerusalemin ylimystön elämänmuodosta, Herodeksesta, joka murhasi lapsiaan, kansaa ja vaimojaan, kuten Mariamnen. Papisto eli siellä mukana, mutta he eivät uskaltaneet moittia muuta ylimystöä, Kuningasta ja Roomaa, koska ne sallivat heille mukavat olot ja elinpäivät. Ja kansa syytti heitä maan kavaltamisesta, eli roomalaismielisyydestä. Maan luovuttamisesta roomalaisille.
Jos mennään VT:n mukaan; – pappeus oli säädetty leeviläisille, heille sallittiin kymmenykset temppelitoimen hoitamisesta, eli elanto, mutta he eivät saaneet perintöosaa. He olivat ikäänkuin palkkansa saaneet.
Juudan heimolla ei ole pappeja, vaan rabbeja, eli opettajia. Leeviläisiä ei enää tunneta, he ovat sulautuneet Juudan heimoon.
Paavali sanoo: ”Meidän herramme on nousut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei mitään puhunut. ”
Paavalin mukaan samalla tuli myös lain muutos. Lieneekö vain Paavalin mielipide, vai virallinen mielipide. Ainakin lainselityksiä ja pohdiskelua on Talmudin täydeltä.
Synagogat toimivat myös kouluina, ja rabbit opettajina, joten ehkä ne ovat enemmänkin koulujen alkukoti, kuin kirkon.
Tarja
Kysymys Qumranista on paljon monimuotoisempi, kuin annat ymmärtää. Qumraniin yhteisön tekstit luovat paljon valoa kaikkeen tuon ajan elämänmuodon ymmärtämiseen. Kuva Jeesuksen ajan moninaisuudesta juutalaisuuden keskuudessa on avartunut aivan ratkaisevalla tavalla Qumran-tutkimuksen mukana.
Temppeli oli paitsi jumalanpalveluksen paikka myös korkein juutalainen oppilaitos eräänlainen aikansa ”yliopisto”. Jerusalemin temppeli oli jopa kaksi kertaa isompi kuin Ateenan vastaava pyhäkkö ja oppilaitos Areiopagi. Kuten ymmärrät niin koko on aina suhteessa käyttöön, joten Jerusalem oli tuolloin todella merkittävä kulttuurikeskus. Jeesus opetti tuolla, vieläpä temppelin vanhimmassa osassa Salomonin pylväskäytävässä, joka oli jäänyt hävittämättä 587 eKr..
Nämä opetustehtävät eivät rajoittuneet vain leeviläisiin. kuten liturgisten teurasuhrien tekemiset, vaan niitä varten oli oma järjestelmänsä. Juutalainen professori David Flusser on kirjoittanut, että Jeesus oli oman aikansa oppinein mies.
Pietari muuten toimi myös yhteen aikaan opettajana Jerusalemin temppelissä.
Juutalainen uhripapisto, Aaronin jälkeläiset, oli yhteinen kaikille heimoille. Siinä Juudan heimo ei tehnyt poikkeusta. Juudan heimolla siis oli myös uhripappinsa, mutta he olivat Leevin heimon jäseniä.
Kun pakkosiirtolaisuuden aikana ei voinut tehdä uhripalveluksia, koska temppeli oli hävitetty, niin liturgiaa hoidettiin synagogissa ja silloin tuli käyttöön myös järjestelmä synagogan esimiehistä ja rabbeista ja synagogapalvelijoista. Rabbien tehtäviä oli paitsi rukouksen ja liturgian toimittaminen tai opetuksen antaminen myös paikallisena terveysviranomaisena ja paikallisena tuomarina jne tehtävien toimittajina. Syötäväksi kelpaava lihakin piti tarkistaa rabbin alaisena. Vielä viime vuosisadan alkupuolella esim Turun synagogan pihalla teurastettiin kosher -lihaa, kunnes sitten aivan toisiin yhteyksiin tarkoitetut uudet säädökset teurastuksista sen sitten ikäänkuin sivutuotteena kielsivät.
Näin kerran elokuvan. En muista oliko se Israelilainen, mutta juutalainen kuitenkin.
Nuoripari, joka oli menossa avioon menivät rabbin luokse keskustelemaan avioliitosta. Vanhemmat olivat valinneet heidät toisilleen, avioliitto oli sovittu. Neito ei ollut innostunut. Rabbi kyseli kaikenlaista ja neidolta, että tunteeko hän iloa tästä tulevasta liitosta. Neito vastasi nöyrästi haluavan tehdä niinkuin kaikille on hyväksi, haluaa tehdä vanhemmat tyytyväisiksi.
Rabbi sanoi; Ei sinun pidä muiden mielipiteiden mukaan toimia, pitää kuunnella omaa sydäntä. Mitä se sydän sanoo ?
Samassa sisälle ryntäsi vanha mummo, ja rabbi kysyi mitä nyt, mikä hätänä ?
Mummo selittämään, että hänen pitäisi ostaa uusi hella, ja hän tuli hakemaan rabbia avuksi, kun ei ymmärrä näitä uusia vempaimia, ja pitäisi saada neuvoa ja opastusta.
Kun nuoripari oli mennyt, lähti rabbi mummon kanssa ostamaan hänelle uutta hellaa.
Rabbien täytyy olla monitaitoisia/ -tietoisia, niin maallisissa, kuin hegellisissäkin kysymyksissä. Se oli niin suloista ja lämminhenkistä. Ei mitään rituaalinomaista, sääntömääräistä, tai ei kuulu minun toimenkuvaan, mene sinne, tai tuonne, tai tilaa kaupasta, ne tuo ja opastaa, tai eikö sinulla ole lapsia, aviomiestä, velipoikaa, naapuria, minulla ei ole nyt aikaa.
Ei mitää kysymyksiä, mentiin vain hellan ostoon tekemättä, siitä turhan monimutkaista mietiskelyä, että olenko nyt omavanhurskas kun menen ja teen, vai pitäiskö jättää menemättä ja luottaa armoon, että kyllä se joku herra auttaa.
Torstaiaamua
Kiitos mielenkiinnosta juttuani kohtaan.
Kiitos tuosta hyvästä kertomuksesta rabbien monipuolisesta toimenkuvasta. He ovat seurakuntalaistensa mukana kaikessa elämässä. Kuvauksesi vastaa erittäin hyvin mielikuvaani siitä miten rabbien käytännön työ on juuri tuollaista monipuolista jokapäiväistä mukana elämistä ihmisten arjessa.
Kiitos Matias blogistasi.
Arvostan blogejasi isosti. Sinulla on kokemusta, osaamista ja tietoa runsaasti!
Raamatussa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa puhutaan myös kelvottomista paimenista ja vääristä profeetoista ja annetaan ohjeita heidän kohtaamiseen. Miten mielestäsi kirkon jäsenten tulisi tällaisiin paimeniin suhtautua, jos kirkon hierarkia ei oppinsa mukaisesti siirrä, halua siirtää tai pysty siirtämään tällaisia paimenia syrjään? Kuka kirkossa tällaisessa tapauksessa silloin suojelee vielä uskon alkeissa olevia?
Mikko
Tunnustuskirjojemme periaate on se että seurakuntalaisen ei tarvitse miettiä papin hengellistä elämää, vaan papin työ on Jumalan työtä täysin riippumatta siitä mikä papin hengellinen tila on. Oleellista on se että hän tuo esille Jumalan sanaa.
Yleensä papin viran hoidossa pitää olla erittäin suuria puutteita ennen kuin häntä voi panna syrjään aivan siitä syystä että virkamiehenä hänellä on merkittävän vahva oikeusturva työtään varten. Tämän tarkoituksena on turvata se että pappi voi tehtä työnsä sen mukaan mikä on oikein ettei tarvitse olla huolissaan omasta työstään.
Vanhan kirkon esimerkit antavat suuntaviittaa siihen, että kovin mitättömistä syistä ei pidä mennä pappia tai muuta työntekijää erottamaan, koska tällainen useinkin vahingoittaa enemmän kuin auttaa. Mikälli tällaiselle mielialalle annetaan tilaa liian herkästi niin siitä kärsivät kaikki osapuolet. Sen sijaan jos huomataan tilanne täysin kestämättömäksi niin silloin on ryhdyttävä toimenpiteisiin että yhteisön elämä saadaan pysymään terveenä.
Amerikoissahan missä seurakunnat ovat enemmän yhdistysmallisesti järjestäytyneet seurakunnan suurimmat lahjoittajat voivat myös sanella mitä pappi sanoo ja kuinka hän toimii. Olosuhteiden pakosta papista helposti tulee suurlahjoittajien mainosnukkeja.
Kiitos vastauksestasi Matias.
Itse olen viime vuosina ihmetellyt, sitä miten joidenkin Suomen ev. lut kirkon hiippakuntien pappeja on erotettu pappisvirasta, vaikka nähdäkseni kysymys ei ole ollut harhaopin levittämisestä tms. Erottamisten syyt ovat kaiketi liittyneet järjestykseen, mikä minusta vaikuttaa keveältä perusteelta, koska samaan aikaan kirkon pappeina toimii henkilöitä, jotka opettavat täysin raamatun vastaisesti.
Ohessa joitakin linkkejä tapauksiin liittyen:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/jalleen-yksi-lahetyshiippakunnan-pappi-erotettu/
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/viisi-lahetyshiippakunnan-pappia-menetti-pappisoikeutensa#f63ba639
https://yle.fi/uutiset/3-7916357
Tuossa viimeisessä linkissä papit sanoivat mielestäni hyvin ”emme pettäneet pappisvalaamme”
Mielestäni nämä erottamiset lisäävät kirkon todistusvoiman heikkenemistä ja sen pirstaloitumista.
Matias
”Kysymys Qumranista on paljon monimuotoisempi, kuin annat ymmärtää.”
Tiedän kyllä, Josefuksen kirjassa on heistä pitkästi kerrottu ja myös muualta olen lukenut heistä. Kuten kirja; ” Kiista Kuolleenmeren kääröistä ”
Joka selvittää kuinka epäoikeudenmukaisesti juutalaisia kohdeltiin, heitä ei päästetty ensialkuun ollenkaan tutkimuksiin mukaan. Vaikka kysymyn oli heidän kulttuuriperinnöstään.
Kommenttiin ei voi kovin pitkästi kirjoittaa, siinä syy siihen, että on pakko typistää
Kummallista muuten, että evankeliumi ei tiedä essealaisista mitään, miksi heidät on jätetty huomiotta. ?
Tarja
Syitä tutkimuksen eri vaiheiden kulusta on useitakin, Ensi alkuun löytöjä alettiin julkaisemaan jo 1950 luvulla. Useita hyviäkin tutkimuksia tuli julki, vaikka toki myös virhearviointeja, joita asiantuntijat pystyivät hetimiten korjailemaan, mutta tiedotusvälineet eivät aina pysyneet mukana, joten urbaanilegendojakin syntyi milloin mistäkin kysymyksestä.
Mutta siiten todettiin, että ne jotka olivat alloittaneet tehtyjen löytöjen julkaisutyön eivät saaneet valmista riittävän nopeasti. Tämä jarrutti tutkimuksen eteenpäin menoa.
Vasta pitkän ajan jälkeen saatiin työhön lisää varoja ja samalla pääsi valtaan avoimempi linja kun uusia tutkijoita pääsi mukaan löytöjen julkaisuun. Tämä uusi vaihe pääsi vauhtiin 1989 ja ensimmäiset näistä julkaisuista tulivat julkisuuteen 1991.
Essealaiset todellakin olivat enemmän omissa oloissaan. Vain Herran pyhän ehtoollisen asettamisen yhteydessä todetaan Jeesuksen pyytäneen huonetta essealaisilta – mies kantoi vesiruukkua -.
Muutoin Jeesus liikkuin enemmän fariseusten keskuudessa. Tämä osoittaa että hän oli huomattavan lähellä heitä. Monessa Jeesuksen opetuksessa näkyy nimenomaan fariseusten keskuudessa olleiden kysymyksenasettelujen olevan vertausten taustalla. Onpa jopa mahdollista että joissakin tapauksissa esimerkiksi Jeesuksen kovat sanat fariseuksista voisivat olla liikkeen sisäistä kritiikkiä: ”Voi meitä fariseuksia, jos vanhurskautemme ei ole —jne.” Mutta jossain vaiheessa kuitenkin muutamien fariseusten ja Jeesuksen linjat eriytyneet, koska muutamista fariseuksista tuli kovia Jeesuksen vastustajia.
Paavali totesi kerran Suuren neuvoston istunnossa, että hän on fariseus.
Essealaisista on muuten viime aikoina tullut muutama oikein hyvä kirja. Opiskelukaverini Raija Sollamo on ollut järjesteleämässä ison ruhmän nuorempia tutkijoita kääntämään monia hyviä juttuja Qumranin löytöjen tekstejä.
Matias
”Juutalainen professori David Flusser on kirjoittanut, että Jeesus oli oman aikansa oppinein mies. ”
No niinpä sitten näemme, että juutalaisilla on hyvä sydän, he kehuvat vaikka ei ole aihetta.
Tarja
Olen tavannut David Flusserin, kun hän tuli meille Lapinjärvelle viikoksi pitämään seminaaria. Kerroinko että vapaa-aikanamme keskustelimme kirjallisuudesta.
Hän mm pohti, että mitenkähän he juutalaiset voisivat saada oman Paasikivensä, joka voisi heille luoda rauhan ja hyvät naapurisuhteet ”isoon itäiseen naapuriin”.
Matias
Ehkä Flusser on tarkoittanut Jesefuksen kirjassa olevaa ylipappi Jeesusta, heitä oli kaksi. Toinen oli Ananus tai Ananias.
Tämä Jeesus oli varmasti aikansa oppineimpia miehiä, hän piti hyvän puheen kapinallisille, yritti rauhoitella ja toppuutella heidän raivoaan siinä vaiheessa. Ja selittää, että me emme ole luovuttamassa maata roomalaisille.
Suurin osa näintä raivokkaista oli idumealaisia.
Mutta hän ei sovi evankeliumin Jeesukseksi.
Eikä tätä Jeesusta ristiinnaulittu. Pappeja kyllä surmattiin kapinallisten toimesta.
Kirjassa on monta Jeesus nimistä henkilöä.
Tarja
Jeesus nimi on kreikkalainen muoto Mooseksen seuraajan nimestä. Niinpä Septuaginta kreikannoksessa Joosuan kirja on Jeesuksen kirja. Tästä syystä Jeesus nimisiä oli suuri määrä Vapahtajamme maallisen elämän aikana.
Flusserin erityisosaaminen on juuri Jeesuksen ajan juutalaisuuden tutkimus. Hänen tutkimuksensa osoittavat erittäin syvää ja yksiytiskohtaista paneutumista tuon ajan kysymyksenasetteluihin.
Lausunnollaan hän tarkoitti nimenmaan Jeesus Nasaretilaista eikä ketään muuta. Hän on ollut vakaasti sitä mieltä.
Blogisi on tavanmukaista perusteellista tekstiä, jossa on tietoa takana. Haluaisin kuitenkin puuttua kriittisesti niihin johtopäätöksiin, joita teet. Sellaiset otsikot kuin ”Piispanvihkimys evankeliumissa” tai ” Papin virka” liioittelevat vahvasti Raamatussa kerrottua.
Esimerkiksi lause ”Jaakob Vanhurskaan aikana kreikankielisten määrä oli kasvanut niin suureksi, että Jaakob otti käyttöön piispan nimen” ei tietenkään ole Raamatusta otettu vaan jotakin ihan muuta. Ja sana ”presbýteros” käännetään yksituumaisesti ”vanhin”, ”kaitsija” tai vastaavaa ihan kaikilla kielillä. Olisi ilmeistä tarkoitushakuisuutta käyttää käännöksessä sanaa pappi, eikö totta? Timoteuskirjeen ja Tituskirjeen kriteerit olivat käytössä alkuseurakunnassa, myöhemmin normisto erilaisissa pappeuksissa on paljon muuttunut. Esimerkiksi ”yhden vaimon mies” ei mitenkään selibaattimääräystä tue. Naimisissa oloa ei toki vaadita, olihan Paavalik poikamies siinä missä Pietari tunnetaan ukkomiehenä.
On tietysti oikeutettua nähdä, että Raamatun kirjoittamisen jälkeen tuli seurakuntien johtoon palkattu papisto. Eikä siihen kauan apostolien kuolemasta kulunut, poikkeaminen alkuperäisestä mallista on toistuvasti Raamatussa ennustettu. ”Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa”, varoitteli Paavali alkuseurakunnan jäseniä.(Apt20:30)
Sinulla on Matias epäilemättä erinomaiset tiedot Jeesuksen ajan juutalaisuudesta. Kuten Ari tuossa totesi, siitä suunnasta varhaiskristillisyys sai pahimmat vihollisensa. Lienet samaa mieltä siitä, etteivät Jeesus ja Paavali juutalaista uskontojärjestelmää kovin myönteisessä valossa nähneet. Uskonnolliset johtajat veivät omaisuuskansaa kohti tuhoa, joka sitten vuonna 70 Jeesuksen ennustamana toteutuikin.
Raamatun vanhemmalta puolelta en ole löytänyt sanaa rabbi. Ei taida löytää kukaan muukaan?
Kreikkalaisella puolella kyllä rabbi sitten esiintyy kielenkäytössä ”opettajana”. Jeesukseltakin kysyttiin: ”’Rabbi’ — se merkitsee: opettaja — ’missä sinä asut?”(Joh1:38)
Wikipedia kertoo tuosta ”rabbi”-tittelistä seuraavaa: ”Arvonimenä rabbi ei esiinny vielä Toorassa. Matteus (23:7) mainitsee sen merkityksessä ’mestarini’, jota fariseukset mielellään halusivat itsestään käytettävän.”
Ilmankos Jeesus viittasi juuri aikansa uskonnolliseen johtoon, kun hän opetti sanan ”rabbi” käytöstä kristittyjen kesken: ”He istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä.”(Mat23:6-8)
Rauli
Kiitos mielenkiinnosta blogiani kohtaan.
Maininta Jaakob Vanhurskaasta ensimmäisenä piispan nimeä käyttävänä ei toki ole mainittu Raamatussa, mutta se on kyllä täysin yksiselitteistä kirkkohistoriaa. Usein vain amerikkalaisissa liikkeissä on vanhan kirkkohistorian opiskelu sivuutettu täysin, joten tällainen aivan tavanomaisen historian kertomus on jäänyt huomaamatta.
Samaten papin virka kreikaksi presbyteros on aivan kirkon historian todellisuutta. Valitettavasti vain tässäkin on liian vähäinen historian tuntemus tehnyt tepposensa ja välillä näyttää, että sellaiset ”tutkijat”, joiden taustalla on reformoituun erityisesti presbyteeriseen suuntaukseen kuuluva t tausta, ovat yrittäneet syrjäyttää selkeät historialliset suuntaviivat omaan oppiinsa sopiviksi.
Otetaanpa sana pappi muutamalla kielellä niin sinun pitäisi huomata miten nämä sanat ovat suora äännelakien mukainen nykymuunnos presbyteros sanasta.
Afrikaansi priester, albania prift, englanti priest, friisi priest, haitinkreoli prèt, hausa firist (Huom. p ja f ovat sama ja ylimääräinen i alkuun), hollanti priester, islanti prestur, italia prete, korsika prete, latvia priesteris, norja prest, ranska prêtre, romania preot, ruotsi präst, saksa Priester, shona mupristi (huomaa alkuliite mu-) , tagalog pari, tanska præst, viro preester, zulu umpristi (huomaa alkuliite um-).
Tästä luettelosta sinun pitäisi huomata, miten nykyinen kirkon papin virka on suora jatkumo vanhan kirkon presbyteros virasta, joka puolestaan on suora jatkumo juutalaisesta rabbin virasta. Kummassakin tuo ajatus ”minun isoni, minun isäni, minun vanhempani”
Tuo teoria että muka vähän jälkeen apostolien ajan olisi kirkkoon tullut jonkinlaisena vieraana elementtinä kirkon virka ei alkuunkaan pidä yhtä kirkon jatkuvan historian tietojen kanssa. Sellainen on tuulesta temmattu väite.
Tiedämme nimittäin vanhan kirkon historiasta, että evankelista Markus oli Epyptin ensimmäinen piispa, jonka viran nykyinen haltija on koptilainen paavi, tiedämme että Apostolien teoissa mainittu Kornelius oli Kesarean ensimmäinen piispa ja hänen jälkeensä jossain vaiheessa Jerikosta tunnettu Sakkeus. Efeson ensimmäinen piispa oli Paavalin työkaveri Timoteus ja vähän myöhemmin Filemonin kirjeen Onesimus oli samassa virassa. Pietari oli Syyrian Antiokian ja Rooman ensimmäinen piispa, Tiitus oli Kreetan ensimmäinen piispa ja Filippiläiskirjeessä mainittu Klemens Rooman neljäs piispa eli nykyisen paavin viran haltijana jne Eivät nämä ole mitään salatiedettä vaan aivan tavallista kirkkohistoriaa, jos vain vaivautuu sitä lukemaan.
Ne varoitukset mitkä Paavali antoi vääristä opettajista, hän antoi kokoontuneille piispoille.
En tiedä mistä olet saanut kummallisen käsityksen että muka Jeesus ja Paavali eivät olisi olleet juutalaiselle yhteiskunnalle myönteisiä. Kumpikin piti itseään juutalaisena. Edelleen taivaassa Isän oikealla puolella istuessaan Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, on nimenomaan inhimillisen luontonsa puolesta juutalainen. Mihin hänen sukujuurensa Ikuisen neitsyeen Marian puolelta olisivat hävinneet, vaikka tässä juutalaisuus ei merkitse rajausta toisiin kansoihin, vaan ainaostaan merkitsee mistä juurista hän on peräisin: Pelastus on juutalaisista, sanoi Jeesus samarialaiselle naiselle.
Jeesus opetti juutalaisissa synagogissa. Kukaan ei saanut toimia tällaisessa tehtävässä ellei hänellä ollut vihkimystä rabbin virkaan. Jeesus siis oli virkaansa vihitty rabbi. Joh. 8 luvussa kerrotaan myös miten hän toimi juutalaisen rabbin työhön kuuluvana paikallistuomarina, tai kerran perinnön jakajana, jonka toimittamisen aikana hän varoitteli ahneuden synnistä.
Jeesus opetti myös Jerusalemin temppelissä, aikansa merkittävimmässä oppilaitoksessa, oli siis tuon ajan ”yliopiston professori”, ja opetuspaikkansa oli siinä osassa temppeliä, mikä oli vuoden 587 eKr. hävityksessä jäänyt jäljelle, Salomonin pylväskäytävässä.
Muista myös että Paavalikin lähetysmatkaltaan tultuaan uhrasi Jerusalemin temppelissä.
Valitettavan paljon ihmiset ovat tehneet historiallisia virkoja koskevia johtopäätöksiä siitä, että Jeesus varotti noiden virkojen väärinkäytöksistä. Nämä oikosulkumaisten johtopäästösten vetäjät eivät ole huomanneet, että väärinkäytöksistä varoittaminen edellyttää myös oikein toimivia vastaavia viranhaltijoita, joita kirkon historia on täynnään kaikkina aikoina menneistä ajoista meidän aikaamme asti.
Jälleen kiitos sinulle Matias kasiallisuudesta keskustelussa, jossa näkemyksemme eroavat toisistaan hyvin paljon. Esimerkiksi tämä lause selittää erilaiset näkökulmamme: ”Maininta Jaakob Vanhurskaasta ensimmäisenä piispan nimeä käyttävänä ei toki ole mainittu Raamatussa, mutta se on kyllä täysin yksiselitteistä kirkkohistoriaa.” Kyseessä ei siis oikeasti ole otsikkosi mukainen ”Piispanvihkimys evankeliumissa” vaan tarkennettuna ”Piispanvihkimys alkuseurakunnan jälkeisessä kirkkohistoriassa”.
Toteat pappi-sanan alkuperään vedoten, että ”Tästä luettelosta sinun pitäisi huomata, miten nykyinen kirkon papin virka on suora jatkumo vanhan kirkon presbyteros virasta.”
Ongelma on tässä nyt se, että vaikka nimike on otettu Raamatusta, sisältöä välttämättä ei. Kiinnitin huomiota pappeuteen hiukan myöhemmin ympättyyn selibaattimääräykseen, joka on kyllä ”yksikäsitteistä kirkkohistoriaa” mutta josta Raamatu ei puhu mitään. Nyt hiukan lisää eroavaisutta alkuseurakunnan vanhimman tehtävän vaatimuksiin. Samalla saanen siteerata vastaustasi Mikko Sunille.
Vastasit papin roolista näin: ”papin työ on Jumalan työtä täysin riippumatta siitä mikä papin hengellinen tila on”. Raamattu sanoo näin seurakunnan vanhimmista/kaitsijoista: ”Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää…Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet.”(Tit1:7,9) Minä näen noilla määrityksillä vissin eron, vaikka syntisistä ihmisistä puhuttaessa virheettömyyttä on turha odottaa. Näetkö sinä?
En hetkeäkään epäile, että sana pappi on ”suora äännelakien mukainen nykymuunnos presbyteros sanasta”. Joskus näissä sanojen siirtämisessä kieleltä toiselle käy hullumminkin. Tulee mieleen papin asemaa seurakunnassa määrittelevä sanassa kirkkoherra. Se kuulemani mukaan on seurausta ruotsin herde-sanan taitamattomasta kääntämisestä.
Ajatus siitä, että presbyteros ”on suora jatkumo juutalaisesta rabbin virasta”, herättää myös paljon kysymyksiä. Missä päin Raamattua tuollaisesta rabbin virasta edes on mainintoja? Alamäkeä Luojan silmissä lasketellut juutalaisuus sellaisen käytännön aloitti, siinä missä ne mintut ja tillitkin.
Alun perin vanhimmat palvelivat myös lakiliitossa sen alusta asti: ”Tultuaan takaisin Mooses kutsui koolle Israelin vanhimmat ja kertoi heille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen sanoa.”(2. Mo19:7) Jeesuksen päivinä oli sitten tultu tällaiseen onnettomaan tilanteeseen: ”Kun päivä koitti, kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat neuvoston istuntoon. Jeesus tuotiin heidän eteensä…”(Lu22:66)
Paavali ja Jeesus opettivat synagogissa, mutta mistään rabbeihin liittyvistä lupakäytännöstä ei Raamatussa puhuta. Mistä sinun ”saarnalupa”-ajatuksesi on peräisin? Asiaan olet varmasti perehtynyt, sitä en epäile.
Eräänkin kerran Paavali ja Barnabas saapuivat Pisidian Antiokiaan, menivät synagogaan ja ”Kun lakia ja profeettoja oli luettu, synagogan esimiehet lähettivät heille sanan: ”Veljet, jos haluatte lausua seurakunnalle joitakin kehotuksen sanoja, niin puhukaa.”(Apt13:15) Ja sitten juutalaistaustainen Paavali sai puheenvuoron ilman mitään kummempia lisenssejä.
Myöhemmin Efesoksessa ”Kolmen kuukauden ajan Paavali sitten kävi synagogassa, keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vetoavasti Jumalan valtakunnasta..(Apt19:8) (Seurakunnan kokouksia ei koskaan Raamatun mukaan pidetty synagogissa.) Ja sitten ” Kun muutamat kuitenkin kovettivat sydämensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat Herran tiestä pahaa kaikkien kuullen, Paavali lähti heidän luotaan ja vei opetuslapset mukanaan. Siitä alkaen hän opetti ja keskusteli päivittäin Tyrannoksen koulussa.”(9)
Jeesuksen kanta seurakunnan arvoasemiin käy hyvin ilmi siitä, mitä hän Raamatussa opettaa: ”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa.”(Mat23:8,9) Missä vaiheessa näistä Jeesuksen sanoista alettiin lipsua ja uskonnolliset arvonimet pujahtivst kristillisyyteen? Sinulla on varmaankin tietoa myös tästä?
Rauli
Mielestäni ongelmasi on siinä, ettet ota täysin todesta sitä, että Jeesus on elänyt täysin juutalaisessa ympäristössä ja samaten myös hänen opetuslapsensa. Niinpä myös koko hänen arkielämänsä oli nimenomaan juutalaisen kulttuurin arkitodellisuutta. Juutalainen liturgia, juutalainen tapakulttuuri, juutalainen perinne, juutalainen ruokavalio, juutalainen yhteiskunnan ja synagogan organisaatio jne. Näin ollen myös kirkon koko tämän puolen järjestelyt olivat nimenomaan juutalaisen mallin mukaan järjestäytyneitä.
Pietarin piispaksi vihkiminen oli täysin selvä Raamatun kertomus, ei siis Raamatun jälkeistä kirkon historiaa. Siinä Jeesus asetti apostolin pitämään huolta hänelle uskotusta laumasta eli siis piispan tehtävään. Kaitsija = kreikaksi episkopos –> piispa, suoraa äännelain mukaista jatkumoa.
Samaten täysin riippumatta siitä kuinka paljon Raamatussa puhutaan rabbin virasta tuon aikainen juutalainen seurakuntajärjestys jatkui opetuslasten keskuudessa. Jeesushan oli rabbiksi vihitty, koska hänen annettiin saarnata synagogassa. ”Synagogan esimies” Jairus siis oli juutalaisessa järjestelmässä piispan virassa.
Kyllä näistä siis puhutaan Raamatussa mutta koska elämä oli monimuotoisempi kuin Raamatun sivumäärään mahtui, niin myös suurin osa arkielämän todellisuudesta otettiin sellaisenaan ilman erillistä mainintaa.
Verrataanpa sitä muutosta, mikä opetuslasten julistuksesta seurasi juutalaiseen yhteisöön vähän historiallisen todellisuuden muutoksen vauhtiin maamme siirtymisestä luterilaiseen uskonmuotoon.
Kun valtiopäivät olivat tehneet päätöksen siitä, että Ruotsi siirtyy luterilaiseen uskoon, niin Sipoon kirkossa sama pappi samassa kirkossa jatkoi samaa liturgiaa latinaksi ja samaa saarnaamistaan ruotsin kielellä ja saman seurakunnan hoitoa täysin entiseen malliin kuten aikaisemmin. Sitten kahdeksan vuotta tuon päätöksen jälkeen valtakunnan byrokratia ehti niin pitkälle että saivat kirjeen tuolle papille ja siinä hänet valtuutettiin tästä eteenpäin hoitamaan luterilaisena pappina samassa seurakunnassa samassa kirkossa samaa liturgiaa ja saarnaamaan samalla tavalla kuin aikaisemminkin.
Siis se mikä muuttui oli tuo uusittu valtuutus joka kertoi valtakunnan muuttuneen valtiopäivien päätöksellä luterilaiseksi.
Valitettavan usein unohdetaan tämä historiallisen todellisuuden merkitys ihmisten elämään ihan konkreettisen arkielämän tasolla.
Kiitosta jälleen puheenvuorostasi, josta luulen ymmärtäneeni jotakin näkemyksiemme eroavuuden perusteita. Suusanallisesti olisin hoksannut asian jo aiemmin, luulisin.
Kiinnitit huomioni tähän: ”Jeesus on elänyt täysin juutalaisessa ympäristössä ja samaten myös hänen opetuslapsensa. Niinpä myös koko hänen arkielämänsä oli nimenomaan juutalaisen kulttuurin arkitodellisuutta.” En voisi tästä olla enempää samaa mieltä.
Nyt se ero on siinä, että Jeesus täytti Isänsä tahdon täällä maan päällä ollessaan. Hän kertoi, että ” Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.”(Mat5:17) Fariseusten johtamasta menosta hän edeltäjänsä Johannes Kastajan tavoin yritti saada laivaa kääntymään. ”Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.”(Mat23:37) Ja siksi Jeesuksen ennustus toteutui omaisuuskansan suhteen: ”Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.”(Mat24:2)
Lyhyesti: Jeesus totteli Isänsä laatimia ohjeita eikä millään muotoa antanut tukea tuolle rabbien opetukselle enempää kuin temppelin rajanvaihtajille. Kristillisyyden hän perusti korvaamaan paremmalla liitolla lakiliiton, joka Raamatun mukaan oli ”oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti”.(Kol3:24)
Edellä mainituilla perusteilla en mitenkään voi nähdä Jeesuksen ajan rappiojuutalaisuudessa suoraa mallia kristilliselle seurakunnalle.
Rauli
Kun Johannes Kastaja ja Jeesus saarnasivat väärinkäytöksiä vastaan, niin silloin he eivät lähteneet vastustamaan oikeaa käyttöä.
On suorastaan johdonmukaista se että jos on mahdollista torua väärinkäyttöä, niin oikea käyttö on silloin myös olemassaolevaa arkirealismia .
Fariseusten ryhmä oli yksi haara noin parisen sataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää syntyneestä hasidim liikkeestä . Fariseusten mielessä oli kaksi päämäärää Jumalan sanan tuttkistelussa. Toisallta haluttiin löytää koko Lain ja Profeettojen ydinsanoma. Hillel supisti tämän rakkauden käskyyn, jossa Jeesus seurasi hänen opetustaan asiallisesti täysin yhtenevästi, mutta vähän eri sanoitusta käyttäen. Hillelin lapsenlapsi Gamaliel opetti saman periaatteen Paavalille. Rakkaus on lain keskus ja ydin.
Toinen fariseusten periaate oli että jokainen sana ja jokainen kirjain otettiin niin tarkasti kuin pystyttiiin jotta Laki tulisi mahdollisimman tarkoin toteutetuksi ei vain ulkonaissesti vaan myös sisäisesti. Sitä varten laadittiin Lain varsinaista pykälää tukemaan ja edesauttamaan apuohjeita. Tätäkin opetusta Jeesus noudatti. Niinpä hän tappamisen käskyn noudattamista terottaakseen opetti ettei saanut edes vihastua toiseen ihmiseen, koska viha voi pahimmassa tapauksesssa johtaa tappamiseen. Tai valan vannomisessa jotta voisi varmasti vannoa oikein oli parasta että mahdollisuuksiensa mukaan vältti valan vannomista niin paljon kuin mahdollista. Silloin vaara vannoa väärin olisi mahdollisimman vähäinen.
Jeesus siis ei suinkaan ollut ollut fariseuksiin nähden niin ulkopuolinen kuin mitä muutamat sanat ulkonaisesti näyttävät. Kaikki eivät huomaa sanontoihin liittyvää ydintä, pyrkimystä mahdollisimman täydelliseen Lain noudattamiseen aina sydämen pohjasta saakka. Näin siis tuo sydämen pohjaan saakka ulottuva Lain noudattaminen oli loogista jatkoa aikaisemmalle fariseusten opetukselle, missä kirjoitetun tekstin apurakenteilla pyrittiin mahdollisimman hyvin turvaamaan varsinaisen kirjoitetun Lain ja Profeettojen ohjeiden noudattaminen.
Jeesus siis ei kritisoinut isien perinnäissääntöjä vastaan periaatteen tasolla, vaan niiden väärinkäyttöä vastaan eli kuten muuan työehtoneuvottelija lausui, ettei juridisilla vippaskonsteilla pidä turmella hyvää sopimusta.
Apostolisten isien teksteissä näkyy, miten apostolien seuraajat noudattivat diakonin, papin ja piispan virkanimikkeitä. Esimerkiksi Ignatiius, joka toimi Antiokian piispana eli patriarkkana 68-110 jKr., yksi Pietarin seuraajista ja nykyisten viiden eri patriarkan viran varhainen edeltäjä kertoo kirjeessään Efesolaisille, miten piispan ja papiston ja diakonien välillä pitää olla hyvä yhteistyö, ja vertaa sitä hyvin vireessä olevan soittimen kieliin. Ign. Ef. 4:1-2.
Verrataanpa noita vuosia esim. apostoli Johannes Teologin kuolinvuoteen, joka perinteen mukaan oli 104 jKr.
Tai otetaan sitten vertailuun Aleksandrian ensimmäiset piispa eli paavit evankelista Markuksesta alkaen:
Aleksandrian paavit
1. Markus (43–68)
2. Anianus (68–82)
3. Avilius (83–95)
4. Kedronus (96–106)
5. Primus (106–118), jonka viranhoitoaikana kolleegansa ”ylirabbin virassa” Ignatius Antiokialainen kärsi marttyyrikuoleman.
Juutalaisuudessa ylirabbin eli patriarkan eli paavin virka perustettiin hoitamaan juutalaisuuden yhteisiä tehtäviä heti sen jälkeen, kun Jerusalemin temppelin hävitys oli käytännössä poistanut ylipapin viran, jonka hoitoon kuului koko maailmanlaajan juutalaisuuden yhteyden pidon konkreettisena yhdysjäsenenä. Näin ylipapin tehtävien hoitoa jatkoi juutalaisten paavi aina vuoteen 429 jKr. jolloin tilanne oli muuttunut Rooman valtakunnassa niin paljon että virka koettiin paremmaksi lopettaa. Kirkon puolella virka kuitenkin on säilynyt meidän aikaamme asti Jerusalemin, Antiokian ja Aleksandrian patriarkkojen sekä Aleksandrian ja Rooman paavien virkoina.
Kiitos Matias perusteellisesta kommentistasi, sinä et todellakaan keskustele huitaisemalla. Sellainen ei ole minullakaan tapana. Kirkkohistoriasta ei minulla ole paljon vara olla eri mieltä kanssasi, sen nivoutumisesta Raamatun sanomaan ajatuksia kannattaa vaihtaa.
Otsikostasi mainittiin ”Jumalan sanan palvelijat”, jollaisia fariseukset eivät olleet. Sinä näet ilmeisesti asian toisin. Raamatusta ilmenee, että Jeesuksella oli paljon hampaankolossa fariseuksia kohtaan, eikä se ollut vain muutaman epäkohdan korjailua. Sapatti taitaa olla se kiistellyin aihe, sen rikkomisesta fariseukset toistuvasti Jeesusta syyttivät. Mutta Jeesusta he moittivat virheellisesti monesta muustakin asiasta, myönteistä palautetta en Raamatustani löydä.
Fariseusten laajaa vaikutusta Jumalan omaisuuskansaan Jeesus luonnehti näin: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa.”(Mat23:2) Ilmeisesti opetuksessa oli myös jotakin hyvää, koska Kristus seuraavaksi sanoi näin: ”Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.”(3)
Fariseuksille näyttää olevan tyypillistä, etteivät he pitäytyneet vain Raamatun antamassa ohjauksessa vaan Jeesuksen mukaan ”He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa.”(4) Toki Mooseksen laista oli otettu pohja, mutta opetus oli saanut pahan kallistuman: ”Laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden.”(Mat23:23b)
Jeesuksen seuraajia fariseuksista ei tullut, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Siis Raamatussa kerrotun mukaan, myöhempi kirkkohistoria voi olla eri mieltä. Syykin paljastetaan: ”Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta.”(Joh12:42)
Nikodemos poikkesi myönteisellä tavalla Raamatun fariseuksista antamasta yleiskuvasta. Yöaikaan joutui Jeesukseen ottamaan yhteyttä siinä ”fariseusten pelossa”. Rohkeasti mies kuitenkin myös päiväsaikaan oikeaa palvontaa puolusti oman ryhmänsä edessä. Episodi alkoi siitä, kun joku näki Jeesuksen opetuksen erilaisuuden: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.”(Joh7:46)
Fariseukset eivät oikein pitäneet Jeesuksen saamasta suosiosta: ”Silloin fariseukset sanoivat: ’Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus?”(Joh7:47-48)
Seuraavasta jakeesta ilmenee fariseusten suhtautuminen tavalliseen kansaan, tasan päinvastainen Jeesuksen asenteeseen: ”Tuo rahvas ei tiedä laista mitään — kirottuja kaikki!”
Tuossa tilanteessa Nikodemos puolusti fariseusten halveksimaa ”rahvasta”. Muita fariseusten joukosta myönteisellä tavalla erottuvia Raamatussa olivat Gamaliel ja tietenkin Saulus, joka käänsi kelkkansa ja alkoi seurata Jeesusta. Ja sai juutalaisen uskonnollisen johdon kimppuunsa. Kuninkaan edessä hän viittasi vainoojirnsa tuntevan hänen onnettoman menneisyytensä jopa kristittyjen kuoleman tuottajana: ”He tuntevat minut jo entuudestaan ja voivat todistaa — jos vain haluavat — että olin fariseus ja elin siis uskontomme ankarimman suunnan mukaan.”(Apt28:5)
Tunnet Matias luonnollisesti hyvin, kuinka Jumalan omaisuuskansa muinoin joutui pakkosiirtolaisuuteen. Sille oli syynsä, ja Raamattu kertoo aiheesta paljon. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen ei Daavidin suvun hallitsijaa kuninkaana ole nähty, jos taivaallista kuningasta Jeesusta Kristusta ei lasketa. Fariseuksia, saddukeuksia ja muita ryhmittymiä pääsi vapaasti mellastamaan lakiliitossa eläneen kansan keskellä. Johannes Kastaja aloitti työnsä ohjata juutalaisia takaisin Jumalansa Jahven/Jehovan luokse. Vain Paavalin tapaisten yksilöiden ”jäännös” kuitenkin uuteen liittoon astui. Siksi samarialaisilleb ja ympärileikkaamattomille avattiin Jeesuksen välittämä liittosuhde Jumalan kanssa.
Taidan toistaa tässä jälleen sen, miten Juutalaista järjestelmää kohtasi loppu vuonna 70. Kristityt pakenivat Jeesuksen ohjeiden mukaan Jerusalemista vuoristoseudulle, mistä tapahtumasta se kirkkohistoriakin puhuu. Juutalaisuus eteni omaa tahtiaan ja kristillisyys valitsi omat linjauksensa.
Jeesus kertoo ”isännän” roolistaan lopun aikana koetaan seuraavaa: ”Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa.”(Mat24:45-47)
Tuossa kerrotaan sinun.blogisi jälkimmäisestä osasta: ”ovat Jumalan kansan palvelijoita.” Keitä he ovat, antakaamme se päätös Jeesukselle ja hänen Kaikkivaltiaalle Isälleen.
Ari Pasanen
Opettele keskustelukavereitasi kohtaan siistimpi kielenkäyttö.
Olen poistanut puheenvuorojasi keskusteluun sopimattomien ilmaisujen takia.
Sekä henkevässä keskustelussa että avioliitossa pätee sama lainalaisuus: Ystävällisyys ja myönteinen asenne rakentaa, mutta riitely ja toisten ärsyttäminen hajottaa.
Matias Roto siis jos kerran Totuus loukkaa sinua niin onko vika silloin missä?
Evankeliumi loukkaa niitä jotka eivät nöyrry Jeesuksen Sanan edessä vaan luottavat omaan ”viisautteen ja ymmärrykseen”.
Ari
Totuus ei vähimmässäkään määrin loukkaa, mutta on täysin virheellistä käyttää toisista ihmisistä loukkaavia sanontoja.
Totuus jopa vapauttaa, mutta toisia loukkaavat sanat ovat todella vaarallisia. Niitä en alkuunkaan salli näissä keskusteluissani.
Viisaus on Jumalan lahja. Sellainen ei loukkaa, mutta tyhmyyden sanat loukkaavat.
Muista että Jeesus oli oman aikansa oppinein mies ja että opetuslasten tuntomerkkinä oli nimenomaan viisaus.
Luepps mitä Raamattu sanoo ja opi ettei tyhmyyttä kannata puolustaa.
Apostolien teot:
6:3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
6:10 mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.
7:10 ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.
7:22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
Ja pannaanpa tähän muutama sana Sananlaskuista, jotta ymmärrät että tyhmyys ei ole kenellekään hyödyksi, vaan sitä verrataan Jumalan pilkkaamiseen.
Sananlaskut:
1:22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
1:32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
3:35 Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä.
8:5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
10:1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
10:18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
Matias Roto:””Totuus ei vähimmässäkään määrin loukkaa””
Miksi Jeesus ristiinnaulittiin, eikö juuri sen takia kun Hän julisti Totuutta ja sitä eivät juutalaiset kärsineet kuulla?
Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ja parannusta Hän käski myös seuraajiensa julistaa, siis kun julistan kaikille (myös sinulle) parannusta niin loukkaako se, kun loukkaa niin miksi, miksi et ota Jeesuksen Sanoja vastaan sillä Jeesus selkeästi Sanoo:
3 ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
(Matt.18)
Mitä on ”lapsen kaltaiseksi” onko se omaan opittuun viisauteen ja ymmärrykseen luottamista VAI juuri siitä kaikesta luopumista?
Mietippä nyt Pietaria, siis hän oli täysin oppimaton kalastaja ja Jeesus kutsui häntä seuraamaan itseään ja Pietari läksi. Kolme vuotta Pietari oli Jeesuksen opissa, siis oppiko hän ja ymmärsikö hän Jeesuksen Sanat? EI vaan Pietari väitti Jeesuksen Sanoja vastaan kun luotti omaan ymmärrykseensä, mutta joutui nöyrtymään lopulta todella täydellisesti ja kielsi Jeesuksen palvelustytön edessä.
Siis mistä Pietari sai kaiken ”viisauden”, vasta silloin kun sai Pyhän Hengen eli se mitä tuot esille
””Henkeä ja viisautta täynnä”” ””mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan”” ovat juuri Pyhän Hengen antamaa viisautta eikä ihmis viisautta.
Samoin Paavali, hän oli kaikkein oppineimpia juutalaisittain, kuinkas hän joutui nöytymään kun kohtasi Jeesuksen, siis kun Paavali sai Pyhän Hengen niin hän joutui toteamaan ettei aiemmalla oppineisuudellaan pystynyt yhtään ymmärtämään mikä on Jumalan tahto ja viisaus vaan hän totesi sen roskaksi Jeesuksen tuntemisen rinnalla.
Seuraava Arille ihan ystävällisesti.
Olen lukenut näitä kotimaa24:n blogeja pitkään ja näin ollen myös Matiaksen blogeja, joita suuresti arvostan. Minulle välittyy sellainen kuva, että sinä kysyt ja haluat väitellä Matiaksen kanssa, vaikka mielestäni Matias on useasti perinpohjaisesti sinulle vastannut.
Onkohan mielessäsi käynyt sellaista ajatusta, että kun sinä kommenteillasi täytät tämän keskusteluosion, niin joku joka haluaisi ehkä esittää kysymyksiä Matiakselle, saattaa jättää sen tekemättä, koska, jos ilmaisu sallitaan, niin sinä ”täytät tilan”?
Oletko koskaan ajatellut kirjoittaa vaikka omia blogeja, joissa voisit tuoda omia näkökulmiasi esille?
Ari
Jeesus oli juutalainen. Hän oli aikansa oppinein mies, opetti aikansa korkeimmassa oppilaitoksessa Jerusalemin temppelissä. Nimen omaan totuuden julistamisesta hän sai arvostusta. Hän opetti niin kuin se jolla on valta eikä höpötellyt mitä sattuu saivarteluja.
Hän oli myös erittäin suosittu. Siihen aikaan kun toiset saivat koolle muutamia sanankuulijoita, hänen luokseen virtasi niin paljon väkeä, että toisinaan oli vaikeaa löytää itselleen lepoaikaa.
Onko mielessäsi siis kuva hänestä jonkinlaisena pässinpäänä, joka oli poikkiteloin kaikkia vastaan. Sellainen hän ei alkuunkaan ollut.
Hän toimi arkielämässä rakennusmiehenä ja rabbin tehtäviä hän hoiti ympäriinsä niillä paikkakunnilla, mihin hänen oli kulloinkin mentävä rakennusprojektien mukana. Rabbina häntä myös kysyttiin esimerkiksi langenneen naisen oikeusjutun ratkaisijaksi tai toisen kerran perinnönjakajaksi, jonka toimituksen yhteydessä hän puhui ahneutta vastaan.
Puheesi parannuksen tekemisestä menee hutiksi. Sen sijaan että puhuisit Raamatun mukaisesta parannuksesta sinä omissa taistelupoteroissasi alat ampumaan Herran omia etkä ota huomioon toisia ja heidän tilannettaan. Tässä et hyvin teet, vaan tappelet Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan repien ja raastaen kärttyisillä sanoillasi.
Jos otat huomioon mitä jo Johannes Kastaja oli julistanut ja mitä myös Vapahtajamme julisti, niin silloin huomaisit, että koko Jeesuksen toiminta: Sairaiden parantaminen, kansan opettaminen, liturgian toimittaminen rabbina, kansan parannukseen kehottaminen, takaisintulostaan puhuminen jne siis kaikki, on Johanneksen evankeliumissa tiivistetty sanomaan, että Jeesus kastoi.
Johanneksen evankeliumi:
3:22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.
3:23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
Ota huomioon että juuri tämä kaste välitti parannuksen. Kaste siis on parannuksen väline, kaste antaa parannuksen. Huomaapa seuraavassa että kyseessä on objektin ilmaiseva genetiivi. Siinä siis sanotaan, mitä Jumala lahjoittaa nimenomaan kasteen välityksellä. Ihmisen omista teoista tässä ei puhuta mitään, vaan vain ja ainoastaan Jumalan armoteosta kasteen välityksellä eli siis kasteen armosta.
Luukkaan evankeliumi:
3:3 Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi
p a r a n n u K S E N kastetta syntien anteeksisaamiseksi,
Tämän mukaisesti parannuksen teko on palaamista kasteen armoon, ei mitään muuta. Kaikki oma ähertely ja rehkiminen tai omien ansioitten hankkiminen on tästä pois suljettu, koska meidän vanhurskautemme annetaan meille armosta, täysin lahjaksi, yksinomaan Kristuksen tähden.
Matias Roto miksi Jeesus ristiinnaulittiin ja keiden aloitteesta(roomalaiset suorittivat)?
Kohta varmaan väität ettei Häntä ristiinnaulittukaan tai ainakaan juutalaiset eivät sitä saaneet aikaan.
Ari
Jos otat tuon kysymyksesi aivan syntyjä syviä myöten, niin vastaukseksi tulee, että minun ja sinun sekä myös muiden ihmisten syntien takia hänet ristiinnaulittiin.
Sen sijaan että alkaisit kaivelemaan syitä toisista ja leimaamaan heitä, sinun on aihetta katsoa peiliin ja todeta tosiasiat: Meidän tähtemme hänet naulittiin ristille.
Otetaanpa tähän sisarkirkkomme Katolisten katekismuksesta pieni lainaus, niin voit tutkia, mistä on kysymys ja kuinka suurimpia syntisiä olemme, juuri me, sinä ja minä.
KAIKKI SYNTISET AIHEUTTIVAT KRISTUKSEN KÄRSIMISEN
598. Kirkko on opetusvirkansa lausunnoissa ja pyhimystensä todistuksessa
aina muistanut, että ”syntiset itse olivat syy ja tavallaan myös väline kaikkiin niihin kärsimyksiin, jotka jumalallinen Vapahtaja otti kantaakseen”436
Koska kirkko on tietoinen siitä, että meidän syntimme osuvat itse KristukUskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan
— kirkko ei epäröi laskea raskainta vastuuta Jeesuksen kärsisimisestä
kristittyjen harteille – kun taas nämä puolestaan ovat liian usein panneet vastuun yksistään juutalaisten kannettavaksi:
”Tämä syyllisyys koskee ennen kaikkea niitä, jotka lankeavat toistuvasti syntiin.
Sillä koska syntimme ajoivat Kristuksen, Herran, ristinkuolemaan, niin tosiasiassa
’ristiinnaulitsevat’ ne, jotka rypevät synnissä ja paheissa, ’nyt uudestaan itse Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!’ (Hepr. 6:6) – se on rikos, joka näyttänee meidän tekemänämme vielä raskaammalta kuin juutalaisten teko. ’Sillä jos he olisivat kirkkauden Herran tunteneet,’ niin kuin apostoli sanoo, ’he eivät olisi ristiinnaulinneet häntä’ (1 Kor. 2:8). Me sen sijaan väitämme tuntevamme hänet, mutta käymme kuitenkin ikään kuin käsiksi häneen kieltäessämme hänet teollamme.”
”Eivät demonit häntä naulinneet ristille, vaan sinä, joka olet heidän kanssaan
naulinnut hänet ristiin ja yhä naulitset nautiskellessasi paheissa ja synneissä.”
Näin siis tämä sisarkirkkomme katekismus sanoo totuuden siitä, kenen syytä Jeesuksen ristiinnaulitseminen oikein on: Se on meidän, sinun ja minun ja muiden.
Matias Roto tuota selitystäsi ei taida löytyä Raamatusta.
Siis niinkuin ohimennen mainitsit Paavalin sanoneen että juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen, siis Jumalan oma kansa ei ottanut Jeesusta vastaan vaan hylkäsivät Hänen Sanansa ja ristiinnaulitsivat Hänet.
On eriasia että samalla Hän sovitti minunkin synnit, siis todella kuoli myös minunkin puolesta, mutta että minä olisin Hänet ristiinnaulinnut niin kaukaa haettu on kun en silloin elänytkään.
Se että Jeesus kuoli minunkin syntien tähden sovittaen ne, niin vieläkö eläisin syntiä tehden ja ”lisäisin” syntitaakkaa kun kerran Jeesus on vapauttanut minut synnin orjuudesta.
Ari
Miksi yrität väistää meidän syyllisyyttämme Jeesuksen kuolemaan.
Siitä puhuu jo pitkänperjantain lukukappale yli puoli vuosituhatta vuotta ennen Jeesuksen syntymää ihmiseksi.
Jesaja:
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Joten kuuleppas: Älä yritä livistää karkuun Jumalan puhuttelua.
Lue tuosta niin kauan ettäs ymmärrät: Meidän rikkomustemme tähden.
Ja jotta ymmärtäisit, ettei meidän inhimillinen aikamme ole mikään este Jumalan ikuisesti läsnä olevalle todellisuudelle, niin turha sinun on puolustella sillä, ettet muka silloin vielä elänytkään kun hänet ristiinnaulittiin. Etkö tajua että Vapahtajamme on tehnyt kaiken kerralla, yhdellä kertaa hän sovitti koko maailmanhistorian kaikki synnit. Vain siten sinulla ja minulla on mahdollisuus elää armahdettuna Jumalan lapsena.
Mutta koska hän teki kaiken tuon kärsimyksen ja kuoleman meidän tähtemme niin siis meidän syntimme olivat syynä siihen, että hänet ristiinnaulittiin. Hänen työnsä syy oli tarkoitushakuista: Meidän armahtamisemme, meidän pelastuksemme, meidän vanhurskautemme Jumalan edessä. Siksi Jeesus kuoli. Siksi hänet pantiin ristille.
Koska meidän syntimme, joita joka päivä teemme aina siihen asti kunnes kerran pääsemme taivaan kotiin, juuri siksi me tarvitsemme joka päivä syntien anteeksiantamusta ja hänen kuolemansa tuomaa armoa. Armosta me olemme pelastetut, emme itsemme kautta eikä omien ansioittemme tähden.