Colette opettaa saarnaajien puolisoita Mengin opistossa Kamerunissa. Hän on Kamerunin kirkon järjestyksen mukaisesti diakoniksi vihitty ja on tehnyt paljon evankelioimistyötä eri puolilla Kamerunia.
Hän on laulanut Martin Luther kuorossa. Pyhäkoulunopettajana hän toimi ensiksi Yaounden seurakunnassa, sitten kirkon kasvaessa Yaounden rovastikunnassa ja edelleen kasvaessa Eteläisessä hiippakunnassa. Pääkaupungissa Yaoundessa hänen apunaan oli puolentoistakymmentä muuta diakonia.
Kirkon diakonian virka on historiallinen jatkumo juutalaisen synagogan synagogapalvelijan tehtävästä.
SUNNUNTAI 26.4.2020
2. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Misericordia Domini
Psalmi: Ps. 23
Ensimmäinen lukukappale: Jer. 23: 1-4
Toinen lukukappale: 1. Piet. 5: 1-4
Evankeliumi: Joh. 21: 15-19.
Juutalaisessa synagogassa oli hyvä järjestys. Synagogan esimies ohjasi kaikkea toimintaa. Kukaan ei saanut tehdä vähääkään merkittävää työtä ilman hänen lupaansa. Hän valtuutti opettajat ja liturgian toimittajat ynnä ohjasi muunkin toiminnan.
Kirkon virkarakenteessa piispan virka on suora jatkumo synagogan esimiehelle.
Piispanvihkimys evankeliumissa
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Pietarin kutsusta piispalliseen tehtävään. Jeesus kohtasi Pietarin Tiberiaan järven rannalla. Siellä Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastaako tämä häntä ja kolme kertaa hän julisti tehtävänannon Pietarille. Sama kaava toistuu yhä edelleen piispan virkaan vihkimisessä. Virkaan vihittävälle asetetaan kolme kysymystä ja kolmesti vahvistetaan hänen tehtävänsä.
Pietarin aikana Jerusalemin seurakunnassa ei vielä ollut niin paljoa kreikankielisiä, että Pietaria olisi alettu nimittää piispaksi. Hän siis oli evankeliumien kielenkäyttöä seurataksemme Jeesusta seuraavan synagogan esimies.
Mutta jo hänen seuraajansa Jaakob Vanhurskaan aikana kreikankielisten määrä oli kasvanut niin suureksi, että Jaakob otti käyttöön piispan nimen. Jaakob oli sosiologisesti Jeesuksen veli, kasvoi samassa lapsikatraassa Jeesuksen kanssa. Biologisesti hän oli Joosefin aikaisemmasta avioliitosta, jopa iältään vanhempi kuin Neitsyt Maria.
Jaakob Vanhurskaan jälkeen Jerusalemin piispaksi tuli Simeon Jerusalemilainen, Joosefin veljen Kleopaan poika. Hän toimi Jerusalemin järjestyksessään toisena piispana vuosina 63-107.
Nykyisin vuodesta 2005 alkaen samaa virkaa hoitaa Jerusalemin ja koko Palestiinan patriarkka Teofilos III.
Papin virka
Toisessa lukukappaleessa kirjoittaja kutsuu itseään ”vanhemmaksi”. Nykykielessä tuo nimitys ei kerro, mistä virasta on kysymys. Alkukielessä siinä käytetään sanaa ”presbýteros”, joka on sama sana kuin esimerkiksi ruotsin präst, englannin priest ja ranskan prêtre eli suomen pappi.
Virka on suora jatkumo juutalaisen synagogan rabbin virasta. Sekin sana merkitsee konkreettisessa kielenkäytössä ”isoa”, ”vanhempaa”, mutta jumalanpalvelusyhteisössä sillä oli erityisen merkitys, sananpalvelija.
Samalla tavalla kuin synagogassa tarvittiin synagogan esimiehen lupa, ennen kuin rabbi saattoi opettaa, samalla tavalla myös kirkossa on alusta asti ollut käytössä pappisvihkimys, ennen kuin pappi voi opettaa kirkon virallisena äänenä.
Yksittäinen henkilökohtainen todistus on eri asia, silloin puhuu omasta puolestaan ja omasta uskostaan, mutta kun puhuu virallisesti kirkon ääntä edustaen, niin silloin tarvitaan pappisvihkimys.
Sanalle ”vanhempi” on eräissä piireissä tullut 1500 -luvulla uusi tulkinta, kun sanaa alettiin käyttämään saksalaisen kaupunginraadin jäsenten kaltaisen hallintorakenteen jäsenistä ja alettiin nimittämään kirkkoneuvoston jäseniä ”vanhemmistoksi”.
Tämä on kuitenkin uudelleentulkinta eikä ota huomioon alkuperäisen pappi sanan tehtävää Jumalan sanan ja sakramenttien hoidossa Jumalan kansan palveluksessa.
Kirkon palvelija on kirkkokansaa varten
Jeremian profetiassa moititaan niitä juutalaisen kansan johtajia, jotka ovat kelvottomasti hoitaneet tehtäväänsä Jumalan kansan palvelijana. Nämä ovat unohtaneet, mitä varten heidät on tehtäväänsä asettu. He eivät ole ajatelleet heidän vastuulleen annettua kanssaa, vaan ovat keskittyneet oman etunsa ajamiseen ja laiminlöyneet tehtävänsä.
He joutuvat siitä vastuuseen.
Heidän tilalleen Jumala herättää uusia johtajia, jotka pitävät kansastaan huolta. Nämä toimivat kansan parhaaksi. Pitävät Jumalan omista huolta ja järjestävät näille hyvän elämän edellytykset. Näin kansa saa siunauksen ja menestyy kaikissa toimissaan. Jumalan siunaus on näiden uskollisten Jumalan kansan palvelijoitten mukana ja ihmiset saavat turvallisina elää Herran huomassa ja hyvässä hoidossa.
Suokoon Jumala meidänkin kirkollemme uskollisia sanan palvelijoita, jotka Herralle kuuliaisina tuovat esille elämän sanaa ja runsain määrin pitävät esillä hengen ravintoa sielujen virvoitukseksi.
Tässä vielä ensimmäinen lukukappale luettavaksemme
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:
”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
”Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”
Matias
Kiitos vastauksista, kuittaan luetuksi.
Flusser
”Lausunnollaan hän tarkoitti nimenmaan Jeesus Nasaretilaista eikä ketään muuta. Hän on ollut vakaasti sitä mieltä.”
En käy kiistelemään aiheesta koska en ole ollut paikalla. Hän ei sitten kuitenkaan toivonut Jeesusta takaisin tulevaksi, vaan toivoi, että heilläkin olisi Paasikivi.
Kirja; ”Kuolleenmeren kirjakääröt” kertoo Eisenmanin tutkimusten myötä, että
termit: ebionim, nostrim, hasidim, tsadikim ( eli ebionit, Palestiinan kristityt, essealaiset ja sadokilaiset ) osoittautuvat muunnelmiksi samasta aiheeesta, ja Qumranin yhteisön itsestään käyttämät erilaiset ilmaukset kuten ” Valon lapset” …eivät kaikki tarkoita erillisiä ryhmiä, vaan niitä käytetään keskenään vaihdettavissa olevina metaforina.
Sotaisat selootit ja tikarimiehet osoittautuvat nekin muunnelmaksi samasta aiheesta, saman liikeen ilmentymiksi. Liike on luonteeltaan sotaisa, kansallismielinen, kapinallinen, muukalaisia vihaava, ja messiaaninen. Sen juuret ovat Vanhan testamentin aikakaudella, mutta se kasvaa yhtenäiseksi makkabilaisella ajalla eli 100-luvilla eKr. Ensimmäisen vuosisadan jKr. tapahtumat antavat sille uutta erityisen hurjaa voimaa. ”
Tarja
Flusserin tausta on se että hän oli ateisti. Sitten hän tuli uskoon kristityksi. Tämän jälkeen hän alkoi tutkia omia juutalaisia juuriaan ja alkoi näkemään oman juutalaisen perinteensä arvon aivan valtavan suureksi. Näin hän nimenomaan kristillisen vaikutuksen kautta havantui eläväksi juutalaiseksi, jota on kunnoitettu kaikissa juutalaisten piireissä sekä hurskaana miehenä että erittäin pätevänä tiedemiehenä.
Eisenmann on ollut erittäin tuottelias Qumran tutkija. Hänen tuotantoaan on seurattu Suomessakin useammalla taholla. Hänelle on ollut tunnusomaista se, että hän koko ajan tuo esille uusia erilaisia teorioita Qumranin yhteisön kytköksistä eri piireihin. Yksi teoria mm on sellainen ettei kyseessä olisikaan mikään varsinainen yhteisö, vaan että kyseessä olisivat herodilaiset, jotka pitivät Qumrania kirjojen tuonnon yksikkönään.
En ole seurannut häntä viime aikoina, joten en uskalla sanoa, missä hänen linjauksensa liikkuu nykyisin.
Sen voin kertoa että Suomessa Helsingin yliopistossa Qumran tutkimus on erittäin korkeatasoista. Olen seurannut muutamia väitöstilaisuuksia, ja opponentit ovat todenneet väikkärin tason tutkimusta eteenpäin vieviksi.
….. jatkan aiheesta vähän lisää, edellä mainitun kirjan mukaan.
” Pohjimmiltaan liikkeessä on kysymys dynastian laillisuudesta – eikä pelkästään hallitsevan suvun vaan myös papiston laillisuudesta. Papiston laillisuus onkin aluksi itseasiassa tärkeämpi seikka.
Kysymys papiston laillisuudesta nousi elintärkeäksi Vanhan testamentin aikoina. Pappeuden oli määrä periytyyä suoraan Aaronista Leevin heimon kautta. Niinpä Vanhassa testamentissa pappeus on varattu yksinomaan leeviläisille.
Salomoa palvelleita leeviläisiä ylipappeja kutsutaan Sadokiksi, joskaan ei ole selvää, onko kyse henkilön nimestä, vai perinnöllisestä arvonimestä.
Sadok voitelee Salomon, josta tulee siten ” voideltu” , ” messias” . hepreaksi ’ ha-mashiah’. Mutta myös ylimmäiset papit ovat voideltuja ja näin ollen messiaita.
Vanhan testamentin aikoina Israelin kansaa hallitsee siis itseasiassa kaksi rinnakaista messiaiden, tai voideltujen sukulinjaa. Toinen valvoo hengellisiä asioita ja polveutuu Leevin heimosta Aaronin kautta. Toinen hallitsee kuninkaan asemassa maallisia asioita ja polveutuu Daavidin kautta Juudan heimosta.
Tämä tietysti selittää Kuolleenmeren kääröjen maininnat ” Aaronin ja Israelin” tai ” Aaronin ja Daavidin ” messiaasta tai messiaista .
Perimmältään samanlainen tilanne vallitsi keskiajan Euroopassa , kun paavin ja keisarin oli tarkoitua jakaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan johto. ”
Tarja
Kiitos tästä kirjan referoinnista.
Tuolle kahden Messiaan olemasaololle on myös luonnollisena selityksenä se, että sekä papit, kuninkaat että virallisesti valtuutetut profeetat vihittiin virkaansa pyhällä öljyllä voitelemalla. Näin näistä kaikista tuli Herran Pyhällä Hengellä voideltuja ja näin Jumalan Hengen voimassa saattoivat huolehtia virastaan, kukin omalla paikallaan Jumalan palvelijana.
…jatkuu
”Aaronin suvun papillinen haara säilytti asemansa Babylonian hyökkäykseen saakka, vuoteen 587 ekr. Kun ”Baabein vankeus” päättyi vuonna 538 eKr. papisto vakiinnutti asemansa nopeasti vetoamalla ( kuvaannolliseen ellei kirjaimelliseen ) polveutumiseensä Aaronista.
Vuonna 333 eKr. Aleksanteri Suuri valloitti kuitenkin Pyhän maan. Noin 160-vuoden ajan Palestiinaa hallitsivat toisiaan seuraavat hellenistiset eli kreikkalaiset dynastiat. Tänä aikana pappeutta tavoitteivat hämmentävän lukuisat hakijat, joista moni mukautui osittain tai täysin hellenistisiin tapoihin, elämäntyyliin, arvoihin ja asenteisiin.
Kuten sellaisissa olosuhteissa usein käy, kasvanut vapaamielisyys sai aikaan kovan linjan konservatiivisen vastareaktion . Syntyi liike, joka moitti suvaitsevaista, harhaoppista ja sallivaa ilmapiiriä, vanhojen perinteiden unohtamista, ikiaikaisen puhtauden häpäisemistä ja saastuttamista, Pyhän lain uhmaamista. Liike otti asiakseen kitkeä Palestiinasta hellenistiset myötäilijät ja elostelijat, joiden ajateltiin pelkällä läsnäolollaan loukkaavan Temppelin pyhyyttä. ”
” Ensimmäisen makkabilaiskirjan mukaan liike piti puoliaan ensi kerran, todennäköisesti vuoden 167 eKr. tienoilla, kun kreikkalainen upseeri käski maalaispappi Mattatias Makkabilaista uhraamaan pakana -alttarilla, mikä oli vastoin juutalaista lakia. Mattatias joka ” kiivali lain puolesta” raivostui tästä jumalanpilkasta ja yksintein tappoi kreikkalaisen kuninkaan lähetin ja juutalaistoverin joka noudatti käskyä ”
( 1 Makk.2:26 ) Mattatiaasta tuli näin käytännössä ensimmäinen selootti, kuten Eisenman on todennut. Heti temppelissä tapahtuneen jälkeen hän nostatti kapinahuudon (1. Makk. 2.26 ) ; ” Jokainen joka kiivailee lain puolesta ja tahtoo pitää liiton voimassa, lähteköön ja seuratkoon minua ” Sitten hän lähti vuorille poikiensa Juudaksen, Simonin , Jonatanin ja kahden muun kanssa, mukanaan miehiä joita kutsuttiin ” hasidilaisiksi ” ” Urhoollisia miehiä Israelista jotka olivat valmiita taistelemaan lain puolesta ”
Kuolinvuoteellaan Mattatias sanoi pojilleen. ” kiivailkaa siis lapseni lain puolesta ja antakaa henkenne isiemme liiton puolesta ” ( antakaa henkenne)
Liikkeen johtoasema siirtyi sitten Juudakselle.
Jeesus ei ollut vielä syntynytkään, mutta voisi kysyä, että edustiko hän enemmän hellenistista vai makkabilaista mielialaa, ja kumman puolesta hän oli valmis antamaan henkensä.
Tarja
Kiitos tästäkin referaatista.
Tavallinen raamatunlukija on voinut lukea näitä omasta Raamatustaan, jos hänellä on ollut koko Raamattu, siis sellainen missä Deuterokanoniset eli Apokryfikirjat ovat mukana.
Olen pitänyt luentosarjan noista Deuterokanonisista eli Apokryfisistä kirjoista.
” Juudas ” vetäytyi vuoristoon, missä hän seuralaisineen eli metsän eläinte tavoin. He käyttivät ravinnokseen ainoastaan yrttejä, etteivät saastuttaisi itseään niinkuin muut.
Tämä on todiste tavasta, josta muodostuu vähitellen tärkeä periaate ja rituaali. Uskova puhdistutuu vetäytymällä erämaahan ja saa eräänlaisen vihkimyksen elämällä jonkin aikaa eristyksissä.
Eisenman esittää , että tämä oli esikuvana syrjäiselle yhteisölle kuten Qumranille, joka perustettiin ensimmäisen kerran makkabilaisajalla. Se on itseasiassa nykyaikaisen retriitin vastine. Uudessa testamentissa äärimmäinen esimerkki on Johannes Kastaja, joka ” saarnasi erämaassa ” ja myös Jeesusta koeteltiin erämaassa. ”
Tarja
Kiitos tästäkin.
Hienoja tiivistelmiä Tarja. Essealaisuus/Qumran on avain myös Ut:n ymmärtämiseksi eikä Qumranin kääröjen julkaisuhistoriassa vuousikymenten hitaus ole lähestulkoonkaan niin viatonta kuin Matias antaa ymmärtää.
Täsä asiassa kannatta lukea Hershell Shanksin julkaisuja: (Mulla on pari kirjaa)
https://en.wikipedia.org/wiki/Hershel_Shanks
Seppo
Kiitos puheenvuorostasi
On kaksi eri asiaa kuvitella ”salaliittoteoriaa”, kuten olet pitänyt esillä, ja toisaalta todeta, että julkaisuihin oli tullut valitettava pysähtyneisyys, kun porukka alkoi junnata liiaksi paikoillaan saamatta esiin riittävän tehokkaasti valmista tulosta.
Esimerkiksi Sollamo on todennut että julkaisujen avaaminen nopeutti julkaisuaikataulua ja tästä on ansio annettava niille jotka saivat levitettyä julkaisijoitten joukkoa. Tavoite siis on ollut hyvä ja siihen on päästy.
Se mikä on jäänyt vähemmälle huomiolle tässä yhteydessä on se, että nopea pienten palasten julkaiseminen on osaltaan tuonut esille uuden ongelman, kun erillisten palasten yhteenkuuluvuus on paikoitellen kärsinyt. Ne kun on toisinaan vain pantu esille ilman huolellista esitutkintaa kaikista niistä toisista palasista, joiden yhteyteen ne mahdollisesti kuuluvat.
Kiitos linkistä
Mainittakoon vielä, että kirjan ”Kiista Kuolleenmeren kääröistä” on kirjoittanut
Michael Baigent ja Richard Leigh.
” Baigent ja Leigh paljastavat tukijoiden välisen katkeran kiistan todelliset syyt. Heidän tutkimuksensa perustuu haastatteluihin, historialliseen analyysiin, sekä jo julkaistuun ja vielä julkaisemattomaan aineistoon. Kuolleenmeren kääröt tuovat esiin uuden puolen kristinuskon alkuperästä ja vaihtoehtoisen ja merkittävän näkökulman Uuteen testamenttiin. KIISTA KUOLLEENMEREN KÄÄRÖISTÄ on sensaatiomainen tietokirja 1900-luvun uskonnollisen riidan taustoista.”
Englanninkielisen teoksen julkaissut ensimmäisen kerran Jonathan Cape 1991
Tarja
Kiitos vihjeestä.
Usein noita kirjoja mainostetaan suurina sensaatioina, vaikka kuluneitten vuosikymmenien aikana tutkimuksen tulokset ovat luoneet jo niin selkeän kuvan, että tuon ajan historiallinen kokonaiskuva on erittäin selkeästi hahmotettu jo vuosikymmeniä sitten.
Monet yksityiskohdat evankeliumien ymmärtämiseksi ovat saaneet lisävaloa, mutta silti tapahtumien yleiskulku on pysynyt samana. Suomalainen Qumran tutkimus on ollut käynnissä jo yli 60 vuotta, erilaisia väitöskirjoja ja muuta tutkimusta on julkaistu runsaastikin , osa näistä korkeaa kansainvälistä tasoa, samaten useita käännöskirjoja Qumranin teksteistä ja yhä edelleenkin tulee valmistumaan myös jatkossakin.
Samaan aikaan kun vältämme turhaa hötkyilyä ylimainostettujen sensaatiohakuisten teosten mukana, meillä riittää runsaasti ainesta yhä uusien Qumran -tutkimusta valottavien vakavasti otettavien teosten julkaisuun.
Anteeksi. siis.. Michael Baigent.
Tarja
Korjasin nimen tekstiisi.
Matias
”Tavallinen raamatunlukija on voinut lukea näitä omasta Raamatustaan, jos hänellä on ollut koko Raamattu, siis sellainen missä Deuterokanoniset eli Apokryfikirjat ovat mukana. ”
Minun raamatussa on: Juudit, Viisuden kirja. Tobias, Siirak, Baaruk, Ensimmäinen Makkabilaiskirja, Toinen Makkabilaiskirja, Lisäyksiä Esterin kirjaan, Lisäyksiä Danielin kirjaan, Susanna, Beel ja lohikäärme, Asariaan rukous ja kolmen miehen kiitosvirsi tulessa, sekä Manassen rukous.
Tarja
Hyvä
Tämä on koko meidän kirkkomme Pyhä Raamattu.
Susanna, jonka mainitsin, on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se muistuttaa, erästä tarinaa Jeesuksen tapauksessa.
Kaksi miestä syyttää Susannaa, että hän on pettänyt miestään ja hän ansaitsee kuoleman rangaistuksen. Koko suku on kauhuissaan, eikä ole uskoa miesten kertomusta. Mutta miehet vättävät nähneensä. Sitten tulee Daniel, hän ottaa miehet yksitellen kuulusteltavaksi. Missä näit sen tapahtuvan: ensimmäinen sanoo. Poppelihaavan alla. Sitten hän kutsuu toisen ja kysyy: missä näit se tapahtuvan: Tonen vastaa; Rautatammen alla. Näin he puhuivat itsensä pussiin ja osoittautuivat valhettelijoiksi ja saivat rangaistuksen väärästä todistuksesta.
Ja Susanna pelastui.
Miehet itse olivat himoinneet Susannaa, mutta hän ei suostunut heihin.
Jeesuksen tapauksessa tuli anteeksianto, asiaa ei selvitetty. Kumpi oli oikein ?
Tarja
Kiitos että nostit esille Susannan tapauksen.
Viittasit siinä myös Joh. 8 luvussa olleeseen syytetyn naisen tapaukseen. Tästä muutama sana.
Juutalaisessa oikeudenkäynnissä syyllisyyden varmistamiseksi piti olla vähintään kaksi todistajaa, jotta syyte olisi johtanut oikeustoimiin. Kun Jeesus rabbin tehtävää hoitaessaan sai asian hoidettavakseen, niin hän juutalaista oikeuskäytäntöä noudattaen kirjoitti tuomion – hiekkaan , mutta kirjoitti kuitenkin – .
Sitten juutalaiseen oikeuskäytäntöä noudattaen nousi seisomaan ja luki tuomion.
Nyt juutalaiseen oikeudenkäytäntöön kuuluen todistajien olisi pitänyt heittää ensimmäinen kivi. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut tehdä sitä, koska kuolemanrangaistuksen olisi voinut toteuttaa vain roomalaiset. Niinpä todistajat lähtivät pois arvokkaimmasta alkaen, koska arvokkaimman olisi pitänyt heittää ensimmäinen kivi.
Lopulta paikalla oli vain Jeesus ja syytetty nainen. Silloin Jeesus saattoi todeta että syyte oli rauennut todistajien puutteen vuoksi. Näin hän saattoi todeta naisen olevan vapaa. Antoi kuitenkin ohjeen että vastedess välttäisi tällaisia tilanteita, mistä voi seurata koviakin rangaistuksia.
Näin Jeesus pystyi pelastamaan naisen armahtamalla hänet täysin juutalaisen lainkäytön kaikkia finessejä hyväksikäyttäen. Armo ja anteeksianto voittivat.