Colette opettaa saarnaajien puolisoita Mengin opistossa Kamerunissa. Hän on Kamerunin kirkon järjestyksen mukaisesti diakoniksi vihitty ja on tehnyt paljon evankelioimistyötä eri puolilla Kamerunia.
Hän on laulanut Martin Luther kuorossa. Pyhäkoulunopettajana hän toimi ensiksi Yaounden seurakunnassa, sitten kirkon kasvaessa Yaounden rovastikunnassa ja edelleen kasvaessa Eteläisessä hiippakunnassa. Pääkaupungissa Yaoundessa hänen apunaan oli puolentoistakymmentä muuta diakonia.
Kirkon diakonian virka on historiallinen jatkumo juutalaisen synagogan synagogapalvelijan tehtävästä.
SUNNUNTAI 26.4.2020
2. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Misericordia Domini
Psalmi: Ps. 23
Ensimmäinen lukukappale: Jer. 23: 1-4
Toinen lukukappale: 1. Piet. 5: 1-4
Evankeliumi: Joh. 21: 15-19.
Juutalaisessa synagogassa oli hyvä järjestys. Synagogan esimies ohjasi kaikkea toimintaa. Kukaan ei saanut tehdä vähääkään merkittävää työtä ilman hänen lupaansa. Hän valtuutti opettajat ja liturgian toimittajat ynnä ohjasi muunkin toiminnan.
Kirkon virkarakenteessa piispan virka on suora jatkumo synagogan esimiehelle.
Piispanvihkimys evankeliumissa
Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Pietarin kutsusta piispalliseen tehtävään. Jeesus kohtasi Pietarin Tiberiaan järven rannalla. Siellä Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastaako tämä häntä ja kolme kertaa hän julisti tehtävänannon Pietarille. Sama kaava toistuu yhä edelleen piispan virkaan vihkimisessä. Virkaan vihittävälle asetetaan kolme kysymystä ja kolmesti vahvistetaan hänen tehtävänsä.
Pietarin aikana Jerusalemin seurakunnassa ei vielä ollut niin paljoa kreikankielisiä, että Pietaria olisi alettu nimittää piispaksi. Hän siis oli evankeliumien kielenkäyttöä seurataksemme Jeesusta seuraavan synagogan esimies.
Mutta jo hänen seuraajansa Jaakob Vanhurskaan aikana kreikankielisten määrä oli kasvanut niin suureksi, että Jaakob otti käyttöön piispan nimen. Jaakob oli sosiologisesti Jeesuksen veli, kasvoi samassa lapsikatraassa Jeesuksen kanssa. Biologisesti hän oli Joosefin aikaisemmasta avioliitosta, jopa iältään vanhempi kuin Neitsyt Maria.
Jaakob Vanhurskaan jälkeen Jerusalemin piispaksi tuli Simeon Jerusalemilainen, Joosefin veljen Kleopaan poika. Hän toimi Jerusalemin järjestyksessään toisena piispana vuosina 63-107.
Nykyisin vuodesta 2005 alkaen samaa virkaa hoitaa Jerusalemin ja koko Palestiinan patriarkka Teofilos III.
Papin virka
Toisessa lukukappaleessa kirjoittaja kutsuu itseään ”vanhemmaksi”. Nykykielessä tuo nimitys ei kerro, mistä virasta on kysymys. Alkukielessä siinä käytetään sanaa ”presbýteros”, joka on sama sana kuin esimerkiksi ruotsin präst, englannin priest ja ranskan prêtre eli suomen pappi.
Virka on suora jatkumo juutalaisen synagogan rabbin virasta. Sekin sana merkitsee konkreettisessa kielenkäytössä ”isoa”, ”vanhempaa”, mutta jumalanpalvelusyhteisössä sillä oli erityisen merkitys, sananpalvelija.
Samalla tavalla kuin synagogassa tarvittiin synagogan esimiehen lupa, ennen kuin rabbi saattoi opettaa, samalla tavalla myös kirkossa on alusta asti ollut käytössä pappisvihkimys, ennen kuin pappi voi opettaa kirkon virallisena äänenä.
Yksittäinen henkilökohtainen todistus on eri asia, silloin puhuu omasta puolestaan ja omasta uskostaan, mutta kun puhuu virallisesti kirkon ääntä edustaen, niin silloin tarvitaan pappisvihkimys.
Sanalle ”vanhempi” on eräissä piireissä tullut 1500 -luvulla uusi tulkinta, kun sanaa alettiin käyttämään saksalaisen kaupunginraadin jäsenten kaltaisen hallintorakenteen jäsenistä ja alettiin nimittämään kirkkoneuvoston jäseniä ”vanhemmistoksi”.
Tämä on kuitenkin uudelleentulkinta eikä ota huomioon alkuperäisen pappi sanan tehtävää Jumalan sanan ja sakramenttien hoidossa Jumalan kansan palveluksessa.
Kirkon palvelija on kirkkokansaa varten
Jeremian profetiassa moititaan niitä juutalaisen kansan johtajia, jotka ovat kelvottomasti hoitaneet tehtäväänsä Jumalan kansan palvelijana. Nämä ovat unohtaneet, mitä varten heidät on tehtäväänsä asettu. He eivät ole ajatelleet heidän vastuulleen annettua kanssaa, vaan ovat keskittyneet oman etunsa ajamiseen ja laiminlöyneet tehtävänsä.
He joutuvat siitä vastuuseen.
Heidän tilalleen Jumala herättää uusia johtajia, jotka pitävät kansastaan huolta. Nämä toimivat kansan parhaaksi. Pitävät Jumalan omista huolta ja järjestävät näille hyvän elämän edellytykset. Näin kansa saa siunauksen ja menestyy kaikissa toimissaan. Jumalan siunaus on näiden uskollisten Jumalan kansan palvelijoitten mukana ja ihmiset saavat turvallisina elää Herran huomassa ja hyvässä hoidossa.
Suokoon Jumala meidänkin kirkollemme uskollisia sanan palvelijoita, jotka Herralle kuuliaisina tuovat esille elämän sanaa ja runsain määrin pitävät esillä hengen ravintoa sielujen virvoitukseksi.
Tässä vielä ensimmäinen lukukappale luettavaksemme
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:
”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
”Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”
Danielin kuulustelumenetelmää käytetään vieläkin, mutta tuskin kukaan tietää, että se on peräisin raaamatusta.
Tarja
Näinhän se useinkin on. Ihmiiset eivät tiedä mistä mikäkin on peräisin.
Näinhän se tosiaan on. Ihmiset eivät tiedä Jeesuksen sanoman rehellisyyttä, realistisuutta, vaan uskovat kirkon ihmisten rakentamiin kuvioihin. Esimerkkejä löytyy vaikka huru mycket.
Reino
Jeesuksen sanoman reaalinen todellisuus tulee esille nimenomaan kirkon julistuksessa. Kirkko on huolehtinut siitä, että evankeliumin realistinen sanoma pääsee esille. Ilman tätä kirkon tapaa pitää jalat tukevasti maassa erilaiset gnostilaiset vapaat sepustukset olisivat päässeet valtaan ja ilmassa leijuvat tarinat olisivat sekottaneet puhtaan evankeliumin tuoreen ja raikkaan pelastussanoman.
Matias !
Jeesuksen sanoma ja kirkon julistus ovat aivan eri planeetalta.
Jeesus. Ihminen syntyy taivanten valtakunta olemuksessaan, siis lähimmäisen rakkaus olemuksessaan.
Kirkko.Ihminen syntyy perisynti, helvetti, olemuksessaan.
Tässä yksi esimerkki.
Reino Suni
Jeesus ei ole koskaan kirjoittanut yhtään sanaa, muut ovat kirjoittaneet hänen nimissään. Jeesus on tällainen nimimerkki, jossa nimessä voi haukkua juutalaisia ikäänkuin saavutettuna etuna, josta ei tarvitsisi luopua, koska sitä sanotaan jumalan sanaksi. Jeesus sitten kantaa ne synnit.
Miksi jumala olisi valinnut yhden kansan sanoilla kivitettäväksi ja kielen ruoskalla hutkittavaksi.
Tarja
Nimenomaan tuollainen tyyli että juutalaisuutta muka voisi haukkua juutalaisen Jeesuksen nimessä on jo käsittenä ristiriitainen. On muistettava että antisemitismin juuret Rooman valtakunnassa ovat peräisin puunilaissotien aikaisesta sotapropagandasta, joka sitten jatkui yleistettynä kaikkia seemiläisiä kansoja kohtaan. Tämän taustan pohjalta on noussut historian kuluessa esiintynyt mieletön antisemitismi, joka on yksi ihmiskunnassa yleisemmänkin ilmiön eli eri tyyppisten muukalaisvihan ilmausten muoto.
Tarja Parkkila.
En ole sanunut Jeesuksen kirjoittaneen mitään. Kaikki tiedot perustuvat perimätiedon luotettavuuteen alkaen hänestä kirjoitettuihin 20 evankeliumiin. Me kaikki ihmiset olemme ihmisarvoltamme saman-arvoisia Korkeimman edessä.
Reino
Nuo eri kirjoitukset joita evankeliumeiksi nimitetään ovat syntyneet eri aikoina erilaisissa kulttuuripiireissä ja erilaisten intressipiirien keskuudessa.
Kirkko on jo alusta pitäen ollut hyvin tietoinen siitä, mikä perinne on luotettava ja mikä perinne on myöhemmin syntyneitä tarinoita. Tämän luotettavuuden takeena on ollut apostolinen seuraanto eli sellainen käytäntö, missä tiedettiin kuka oli kuullut keneltä ja keneltä tämä tielähde oli kuullut jne aina meidän Herraamme asti yhtenäinen ketju. Tämä puolestaan oli yksi yhteen sama käytäntö kuin juutalaisen synagogan puolella jo hyvin pitkään oli ollut luotettavain todistajain ketju kaikessa oikeudenkäytössä sekä perinteen siirrossa. Kirkon piispallinen jatkumo apostoleista alkaen siis ei ole mikään uutuus, vaan se on noussut suoraan aikaisemman juutalaisuuden käytännön katkeamattomana jatkeena.
Sen sijaan kaiken maailman tarinaniskijöiden omia sepustuksia on maailma ollut täynnään jo ikimuistoisista ajoista alkaen eikä tuollaisilla tarinoilla ole pyrittykään muuhun kuin iskevän jutun luomiseen, aivan kuten nykyaikaisessa kaunokirjallisuudessakin on laita.
On siis tehtävä suuri ero kirkon luotettavaan perintöön kuuluvien Raamatun evankeliumien ja vapaan tarinoinin tasolle kuuluvien niinsanottujen evankeliumien välillä.
Kirkko on rajannut kanoniin otattavat evankeliumit nimenomaan totuuden puolustamiseksi.
Matias Roto.
Tuofon tekstiisi en viitsi muuten vastata kuin, että sinulle eivät tiedemiesten ja tutkihoiden jopa yksiselitteiset tutkmustulohset merkitse yhtään mitääm. Tästä on realistisia todistuksia kirjoituksissasi.
Toivon näin lähimmäisen rakkauden merkeissä, että annat sentään realistisen arvostuksen lääketieteen viime vuosisatojen ja nykyisille tutlimustuloksille.
Reino
Annat täysin virheellisen todistuksen, kun väität etten muka ottaisi todesta uusimman tutkimuksen tuloksia. Olen osallistunut tutkijaseminaareihin aina silloin tällöin sen mukaan kuin muilta töiltäni olen ehtinyt vuosien 1971 – 2001 aikana, osaksi Helsingin yliopistossa ja osaksi Åbo Academissa.
Voitko panna paremmaksi osallistumisestasi uusimpien tutkimusten tekemisen seuraamisessa?
Oletko sinä seurannut alkukielillä tutkimusten alla olevia raamatunkohtia?
Ei noita alkukieliä tarvita jos lukee tekstejä omaksi hartaudekseen, jossa tekstien tehtävänä on palvella Jumalan sanan puhutteluna ihmisille, mutta tieteellisessä eksegetiikassa ei alkukieliä voi välttää eikä edes kaikkia oheiskieliä, jos aihe vähääkään on sellainen että vertailu näihin oheisteksteihin on hyödyksi.
Huomautan tästä ihan vain sitä varten, etteivät puheenvuorosi yllyttämänä urbaanilegendat pääsisi pilaamaan keskustelua itse aiheesta eli, minkä tasoisia mitkäkin ikivanhat kirjalliset tuotteet ovat. Miltä ajalta ne ovat ja minkälaisen koulukunnan kannanottoja ne kuvaavat ja minkä ajan kulttuuritilanne on niiden viitekehys.
Matias Roto.
Sinä olet kirjoittanut Johanneksen evankeliumin olevan realistinen Jeesuksen toiminnasta.
Käytännöllisesti katsoen kaikki tiedemiehet ja tutkijat ovat tutkimuksissaan tulleet toisiin tuloksiin, käsityksiin. Esim. Lontoom Jeesus semonaari 1985. Jos et perustele tätä tutkijoiden tulosta vääräksi niin olet realistisesti syyllistynyt valehteluun. Kotomaa24 ei ole mielestäni tarkoitettu uskon valehtelijoille.
Vielä. Kyn tiedät muiden kuin Raamattuun otettujen evankeliumien syntymisen, niin ystävällisesti todistat väitteesi kertomalla esim, Maria Magdaleenan, Filippuksen, ja Tuomaan evankeliumien syntytapahtuman.
Jos et kykene perustelemaan käsityksiäsi niin olisi rehellistä, että poistuisit näistä kuvioista omine utopioineen ” valehteluineen ”.
Reino
Vaikuttaa siltä, että kun olet lukenut yhden kirjan, niin tuon mukana kuvittelet kaikkien ongelmien tulleen ratkaistuiksi. Siksi usein viittaat tuohon Jeesus-seminaaria käsittelevään julkaisuun. Valitettavasti et ole kuitenkaan lukenut niin paljoa uudenpaa tutkimusta, että osaisit tehdä kriittistä etäisyyttä siinä esitettyihin teorioihin.
Joanneksen evankeliumista on Jukka Thurén kirjoittanut kirjoittanut erittäin pätevän teoksen vuonna 1992.
Jukka Thurén. Johanneken evankeliumi. ISBN 951-618-030-2 .
Hän oli Åbo Academin Uuden testamentin professori.
Poikansa Lauri on nykyisin Joensuun yliopiston eksegetiikan professori. Joten pätevyyttä riittää suvussa.
Mitä tulee gnostilaisiin Maria Magdaleenan, Filippuksen, ja Tuomaan evankeliumeihin, niin tunnen nuo hyvinkinkin tarkasti. Niiden historiallinen arvo jää erittäin vähäiseksi, niin paljon niissä on vapaata tarinaniskentää. Ne kuvaavat oman aikansa ja oman erityisen kulttuuripiirinsä ajattelutapoja, mutta historiallisen Jeesuksen elämäkertaa niiden varaan ei voi rakentaa. Ainoastaan Tuomaan evankeliumi tulee niin lähelle historiallisia evankeliumeita, että siinä voidaan huomata perinteen muuttumisen lainalaisuudesta muutamia piirteitä.
Tuomaan evankeliumista olen pitänyt luentosarjan. Otin sitä valmistellessani huomioon tuon ajan etevimmät tutkimukset aiheesta, ja varmaankin voit ymmärtää, että nuo olivat Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksen, aikansa huippuyksikön, jäsenten kirjottamia.
Mutta kun muuan utelias kysyi, kenen tutkimusta seuraan esitelmiäni laatiessani, niin vastasin, että parustan luentoni teoksen koptinkieliseen alkutekstiin.
Joten Reino hyvä.
Suosittelen ettet polta varapäreitäsi tyhjän takia. Kerrankos sitä huteja sattuu, varsinkin jos kuvittelee, että epämääräisellä huitaisulla voisi pärjätä asiantuntemusta vaativassa keskustelussa.
Joten: Säästä siis varapäreesi mahdollista tositarvetta varten.
Matias
” On muistettava että antisemitismin juuret Rooman valtakunnassa ovat peräisin puunilaissotien aikaisesta sotapropagandasta, joka sitten jatkui yleistettynä kaikkia seemiläisiä kansoja kohtaan. ”
Miksi ihmeessä, eikö puunilaissodat olleet Rooman ja Karthakon välisiä .
Annoinhan sinulle sen linkin, jossa kerrotaan mitä muinaiset kirkkoisät ovat kirjoittaneet, kuinka sadistisen vihamielisiä he ovat, kuinka juutalaiset ovat hylätty kansa ja kirkko on uusi Israel, ja seurakunta on Siion. Jerusalem ei kuulu enää juutalaiselle kansalle, vaan kristilliselle kirkolle ja niin edelleen.
Vihamielistä tekstiä josta pahinta tietysti on syytös Kristuksen murhasta ja paholaisen lapseudesta.
Tarja
Olen esittänyt sen kaikupohjan, mistä ovat nousseet antisemitismin esiintyminen roomalaisessa kulttuuripiirissä. Eliväthän nimenomaan Rooman valtakunnan alueella asuvat kirkkoisät tämän roomalaisen kulttuurin vaikutuksen alaisina.
Esim vertailu toiseen aiheeseen: Erään rouvan tutkimus kirkkoisä Hieronymoksen eräistä naisen asemaa halventavista lauseista osoitti, että noissa kohdissa, missä halventavia lauseita esiintyi, Hieronymos siteerasi roomalaisia kirjailijoita, kun taas ne lauseet missä naisen asemaa ylennettiin olivat peräisin juutalais-kristillisistä lähteistä.
Matias
”On muistettava että antisemitismin juuret Rooman valtakunnassa ovat peräisin puunilaissotien aikaisesta sotapropagandasta, joka sitten jatkui yleistettynä kaikkia seemiläisiä kansoja kohtaan. ”
Onko sinulla aiheesta jokin linkki, tai muuta lähdettä antaa , koska puunilaissodat taisivat olla Rooman ja Karthakon välisiä. Karthakolaisilla oli tapoja joita naapurit kauhistelivat, mutta ei niillä mitään tekemistä ole juutalaisuuden kanssa.
Tarja
Olen lukenut niin monia kirjoja foinikialaisista ja myös eri kirjoja roomalaisesta kulttuurista (mm latinan opettajana yhteen aikaan), etten heti näin suoralta kädeltä voi sanoa, missä kirjassa tuo olisi sanottu riittävän selkeästi ja riittävän lyhyesti ilman liian pitkiä yksityiskohtiin takertumisia, kun noiden lukemattomien roomalaista ajattelutapaa kuvaavien teosten pohjalta muodostunut kokonaiskuva on niin päälimmäisenä mielessäni, että siitä on muodostunut eräänlainen roomalais-tietämyksen yleissivistykseen kuuluva osa.
Huomaa tuo foinikian kielen murre-ero, joka sai roomalaiset puhumaan puunilaisista, kun puhe oli foinikialaisten suurimman kaupungin Karthagon väestä. Sekä foinikian että heprean kieli olivat seemiläisten kielten kanaanilaisen kieliryhmän kieliä, hyvin lähellä toinen toistaan.
Tunnetusti foinikialaiset Tyros ja Siidon olivat kauppayhteydessä israelilaisten kanssa jo kuningas Salomon aikana. Jo David oli tilannut Foinikiasta puutavaraa tulevaa temppelin rakentamista varten.
Otetaanpa esimerkiksi yksi sana muinaiseksi hepreaksi ja sama sanamuinaiseksi foinikiaksi
Vuori -sana on hepreaksi länsimaisin ja heprealaisin kirjaimin: har , הַר ,
foinikiaksi länsimaisin, heprealaisin ja foinikialaisin kirjaimin: hr, ??, הר .
Valitettavasti foinian taitoni ei riitä arvioimaan, mikä vokaali tähän tulee.
Reino Suni
” Me kaikki ihmiset olemme ihmisarvoltamme saman-arvoisia Korkeimman edessä.”
Näinhän sitä sanotaan, mutta mitä se tarkoittaa? Jos rosvot ja murhamieht ja valehtelijat ovat samanarvoisia kuin ne, jotka pyrkivät oikein elämään, niin eipä siinä ole mitään järkeä.
Itse ajattelisin maailmaa kansojen perheenä, ja kuten perheissä tapahtuu, esikoinen syntyy ensimmäisenä, ja raamatussa esikoiskansa on kerrottu. Ei se tee muista sen arvottomampia. He ovat kuitenkin nuorempia, kuin esikoinen.
Tarja !
Se tarkoittaa, että vaikka lapset kiusaavat ja pahoinpitelevät toisiaan ovat ihmisarvoltaan samanlaisia syntyessään Korkeimman edessä.
Matias
”On siis tehtävä suuri ero kirkon luotettavaan perintöön kuuluvien Raamatun evankeliumien ja vapaan tarinoinin tasolle kuuluvien niinsanottujen evankeliumien välillä.”
Olisko käynyt niin, että Jeesus jakoi leivän liian moneen osaan. Ja koska kysymys on vertauskuvista, niin onhan selvää, että mitä usempi tulkitsija, sitä erilaisempi tarina siitä syntyy. Toiset tulkitsevat kirjaimellisesti ja jotkut tutkivat myös, mitä se voisi tarkoittaa.
Evankeliumi on muotoutunut aikojen saatossa, ja muutoksia on tehty paljonkin. Kun vanhassa evankeliumin käännöksessä puhutaan avioon kelpaamattomista, puhutaan kuohituista, ja nykyisin sen tulkitaan tarkoittavan homoja. Kun kuohittuja ei enää ole, piti joku kohde löytää.
Apokryfikirjoissa ilmenee Jeesuksesta kuva naisvihaajana ja miehen ja naisen seksuaalisen toiminnan inhoaminen. Osa essealaisista ei avioutunut, ja opetuslapsetkin olivat, joko poikamiehiä tai heidän piti jättää perheensä.
Onhan meillä ihmisiä, nuoria miehiä, joiden suuntautuminen ei ole naiseen, Mutta ei siitä voi yleistä oppia tehdä, jos ei tavoitteena ole ihmissuvun loppuminen.
Tarja
On toki tunnettua että samastakin tilaisuudesta eri lehtien toimittajat voivat kirjoittaa hyvinkin erilaisen uutisoinnin, kukin oman näkökulmansa mukaan.
Tämän mukaisesti myös kaikki evankeliumimme ovat erilaisia ja kuitenkin ne kaikki puhuvat samasta Jeesuksesta ja hänen työstään, vaikkakin eroja esiintyy kaikkien evankeliumien välillä.
Sen sijaan on suuri ero, jos katsomme jotain aidosti historiantutkimuksen otteella kirjoitettua kuvausta Suomen Juhana Herttuasta, missä tekstin jokainen kohta on selkeästi dokumentoitavissa olevan materiaalin varaan tukeutunut,
ja toisaalta jotain Ursula Pohjolan-Pirhosen historiallista romaania Suomen Herttua Juhana. Historiamme värikäs hahmo joka osasi myös rakastaa.
Kuitenkin kelpo kirjailijamme on tuota teosta varten lukenut monin verroin enemmän historiallista materiaalia Juhanasta, kuin gnostilaisten ”evankeliumien” kirjoittajilla oli edes nimilehdiltä nähdä koko elämänsä aikana Jeesusta käsittelevää kirjallisuutta. Mutta gnostilaiset kirjailijat olivatkin enemmän tarinaniskijöitä kuin nykyaikaisessa mielessä historian tapahtumien kuvaajia.
On muistettava, että kirjojen käsin kopioiminen oli tavattoman työlästä tuohon aikaan, joten yhden ainoan kirjan omistamiseen tarvittiin todella rikasta ihmistä, jolla rahaa riitti palkata kopioitsijoita oman kirjastonsa kartuttamiseksi.
Kaksisataaluvun alkupuolella kirkkoisä Origenes oli Välimeren itärannan yksi kaikkein eniten kirjoja omistava ihminen, mutta hänellähän oli sellainen periaate, että kun hän tai joku toinen esilukija luki hitaasti, niin 16 kirjuria kirjoitti tuon luetun tekstin ja näin syntyi tärkeitä kopioita.
Hän muuten teki vertailevaa käsikirjoitusten tutkimusta, ollen tällä alalla yli tuhat vuotta ajastaan edellä.
Koska kristikunnan keskuudessa tuli yhä korostetummin esille tarve saada riittävän laaja, mutta kuitenkin riittävän suppea, tiivis kokoelma, mihin oli koottu luotettavimmat Jeesuksesta ja hänen opistaan puhuvat teokset syntyi Uuden testamentin kokoelma, joka noin pari vuosisataa jKr. alkoi saada nykyisen laajuutensa. Vain muutamista teoksista keskustelu jatkui. Toisaalta pois jäi muutamia kirjoituksia ja joitakin tuli lisää, mutta nämä olivat hyvin vähäisiä muutoksia.
Sen sijaan gnostilaisten tekstien luonne on hyvinkin erilainen ja on helppoa huomata, miten ne ovat vähitellen muuttuneet niiden parista neljään sataan vuoden aikana joka oli kulunut Jeesuksen alkuperäisestä sanomasta noiden tekstien syntyaikoihin.
Kokonaan uudenlainen opillinen painotus oli tullut, kun ympäröivistä filosofioista oli saatu malleja perinteen uudelleen tulkintaan ja kertomusten muuntumisesta uuden ympäristökulttuurin maun mukaisiksi.
Reino Suni
”Se tarkoittaa, että vaikka lapset kiusaavat ja pahoinpitelevät toisiaan ovat ihmisarvoltaan samanlaisia syntyessään Korkeimman edessä. ”
Syntyessään tietenkin, mutta lapsia pitää kasvattaa, se on aikuisten tehtävä.
Matias
Hyvää huommenta.
Oletko huomannut, että evankeliumin tarina siirtää itselleen VT:n puolelta asioita, jotka kertovat, joko kansasta tai muista henkilöstä.
Annan muutaman esimerkin:
Kansa oli mennyt Egyptiin, nälänhätää pakoon.
Jeesus menee Egyptiin, Herodesta pakoon.
Egyptissä tapahtuu lastenmurha, josta Mooses pelastuu
Betlehemissä tapahtuu lastenmurha, josta Jeesus pelastuu. ( historia ei tunne )
Psalmissa sanotaan: ”Kun Israel oli nuori rakastin minä sitä ja Egyptistä minä kutsuin poikani. ”
Jeesustarinaan on otettu loppuosa; ” Egyptistä minä kutsuin poikani. ”
Kansa palasi Egyptistä .
Jeesus palaa Egyptistä
Kansa ylittää meren pohjamutia myöten.
Jeesus kävelee myöhemmiin vetten päällä.
Kansa on erämaassa 40-vuotta.
Jeesus on erämaassa 40- päivää.
Daavidista sanotaan: ”Sinä olet minun poikani, tänäpäivänä minä sinut synnytin. ”
Sama on siirretty Jeesukselle.
Salomosta sanotaan: ”Hän on oleva minun poikani ja minä olen hänen isänsä, niin että jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla, niinkuin ihmislapsia lyödään. ”
Alkuosa on siirretty Jeesukselle. ”Tämä on minun poikani ja minä olen hänen isänsä. ”
Siion sanoo: ” Herra on minut hyljännyt ”
Jeesus sanoo: ” Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit ”
Hoosea antaa anteeksi vaimolleen, Vaimo Israel saa anteeksi uskottomuuden. Kansa saa anteeksi vieraisiin jumaliin ihastumisen.
Ja evankeliumissa Jeesus antaa anteeksi syntiselle naiselle.
Profeetta Elia ruokkii suuren joukon ihmisiä ja ” jää vielä tähteeksikin”
Jeesus ruokkii suuren joukon ihmisiä ja ” jää vielä tähteeksikin ”
Jeesus kuolee ja nousee ylös kolmantena päivänä.
Maa tuhotaan, mutta se nousee ylös kolmannella vuosituhannella. Tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Kuinka historiallisesti totta evankeliumi on, kun vaikuttaa, että se on keräily jo olemassa olevista tapahtumista ja kirjoituksista. Ja sen väitetään olevan totuus ????
Vuorisaarnan ja Isä meidän rukouksen jakeet löytyvät myös VT:n puolelta suurimmaksi osaksi.
En tietenkään väitä, etteikö olisi ollut suuri työ tehdä tällainen kooste, mutta jos otetaan todesta sanonta, ” Jumalan sanaa ei saa muuttaa. ” Ollaan jo suuren synnin äärellä. Vai mitä?
Jos sillä ei ole mitään merkitystä, niin ei kai sitten. Sanotaan vain, että näin niitä uskontoja tehdään.
Tarja
Nuo muutamien kertomuksen osien yhtäläisyydet eivät ole mikään eilispäivän löytö, vaan vastaavanlaisten yhteyksien olemassaoloa ovat käyttäneet jo Vapahtajamme itse, apostolit ja myös muut vanhan kirkon opettajat selittäessään Jeesuksen työn merkitystä.
Sen sijaan tuo ajatus, että Jeesuksen elämä olisi muka rakennettu tuollaisten yhtäläisyyksien varaan sepitetyksi tarinaksi ei täsmää historian realiteetin kanssa yhteen.
Historiallinen järjestys on sellainen, että Jeesuksen elämän arkinen todellisuus on mennyt edellä ja sitten hänen kuolemansa jälkeen on alettu miettimään mitä kaikkea hänen elämänsä sisälsikään. Silloin otettiin käyttöön jo paljon ennen Jeesuksen aikaa syntynyt selitysmenetelmä, missä tapahtumia arvioitiin jollakin tavalla vastaavanlaisiin Vanhan testamentin tapauksiin ja teksteihin.
Toisissa tapauksissa otettiin kuvauksen yleispiirteet, toisissa muutama lause, toisissa lauseen osa, toisissa vain sana, joskus jopa yksi ainoa kirjain jne. Olen esimerkiksi lukenut erään juutalaisen oppineen tekstin, missä hän tarkasteli vain yhtä ainoaa kirjainta muutamien tekstien erityisissä kohdissa. Tuo nerokas artikkeli nosti hämmästyttävän hienolla tavalla esille noiden käsiteltyjen tapausten sisältämän loogisen yhteenkuuluvuuden.
Jeesuskin käytti puheissaan samaa menetelmää. Esimerkiksi eräät vertaukset päättyvät sanontaan, jolla on korvat se kuulkoon. Tämä on suora viittaus tuon ajan jokapäiväisen aamurukouksen uskontunnustukseen, jossa laulettiin Kuule, Israel jne
5.Mooseksen kirja:
Tarja
Puheenvuorosi loppupäätelmä ei ota vähimmässäkään määrin huomioon Jeesuksen ajan historiallisen tilanteen arkitodellisuutta, vaan kuvastaa jonkun nykyaikaisen tarinaniskijän romaanintekotapaa. Se on siis menetelmällisesti lähes parituhatta vuotta anakronistinen.
Samalla menetelmällähän Hitleristä saataisiin keksitty tarinan päähenkilö, koska toistuihan hänen sotatouhuissaan Kaarle XII :n Venäjään hyökkääminen ja sen loppu Pultavan taistelussa sekä Napoleonin suuren armeijan hyökkäys Venäjää vastaan ja sen täydellinen epäonnistuminen.