Jumalan sanan ydin on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajana. Jumalan sana kohtaa omantuntomme lakina, Jumalan ehdottomana vaatimuksena, joka on täytettävä halukkaasti, vapaasti, sydämen sisintä myöten. Kun ihminen ei tähän kykene, koska hän on itsekkyyden vallassa, hän joutuu omantunnon hätään: laki, Jumalan viha, rangaistuksen pelko ja tuomion uhka ahdistavat häntä. Mutta silloin evankeliumi tarjoaa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi! Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen ja pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut meidät Jumalan kanssa. Kristuksen koko elämä on eletty meidän edestämme. Hän kärsi meidän syntiemme rangaistuksen ja sovitti meidän syntiemme syyllisyyden ja lauhdutti Jumalan vihan, kun hän Jumalan hylkäämänä ja kiroamana huusi ristiltä: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Kun sanomaa tästä Vapahtajasta julistetaan, se synnyttää ihmissydämessä uskon eli nöyrän ja samalla rohkean luottamuksen: “Tämä tapahtui minun tähteni, minun syntieni tähden.” Uskossa ihmiselle avautuu uusi suhde Jumalaan: Jumala antaa synnit anteeksi, ottaa lapsekseen ja antaa rauhan sydämeen.
Piispa Eino Sormunen (1893-1972), Uskon Mies, Martti Lutherin Elämä, s. 38, Concordia ry, 2017. WSOY, 1937.
Tosiaankin löysin kyseisen Sanansaattajan lehtileikkeen. Se on päivätty 5.4.1984. Otan vielä suoran lainauksen siitä: ”Virsikirjakomitea istui Turussa (Hedberg oli mukana). Käsiteltäessä virttä ”Etkös ole, ihmisparka” professori Essen väitti, että säepari ”Mik’ on jumalisuus meiss”, huono, heikko, joka ties” jne. oli virheellinen, sillä vaikka kaikki olikin katoavaista, jumalisuus kuitenkin pysyy iankaikkisesti. Lönnrot oli virkkanut olympialaisen rauhallisesti: ”No, tokkohan tuossa lie paljonkaan kerskaamista”.”
Jeesuksen sanat ristillä olen huomannut Hänen sanat lausumalla lukeneen koko psalmin.
Tämä oli silloin yleinen tapa. Psalmin kokonaan lukemalla huomaa miten asia kääntyy muuksi kuin kohtalon kiroamisen asiaksi tai hylkäämäksi tulleeksi.
Jeesuksen kirottuna ja hylättynä oleminen ristillä tietysti päättyi ylösnousemukseen, kun Hän oli täyttänyt kaiken ja kärsinyt syntiemme rangaistuksen. Tosi ihmisenä Hän joutui kuolemaan, mutta koska Hän on myös tosi Jumala, Hän voitti kuoleman vallan. Nyt Hänessä ei ole enää mitään kirousta. Ja nyt Herra sanoo meille lupauksen: Minä en jätä sinua enkä hylkää sinua. Joosua 1:5, Hebr. 13:5. Ks. myös 5. Moos. 31:6, 8.
Kommentti oli realistinen teksti kirkon opista. Täytyy ilmeisesti tehdä oma blogi ja antaa Kotimaa24 arvostella elämän realismin käsitystä.
Teksti oli vastaus Rantasen tekstiin, että hän poisti kommenttini.
Keskustelin vielä näistä asioista Reino Sunin uusimmassa omassa blogissa.
Ylistäkäämme ja korottakaamme sen Kristuksen kunniaa, joka pelasti meidät, ei viattomasta, vaan pahasta maailmasta!
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 60, SLEY, 1957.