Jumalan sanan ydin on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajana. Jumalan sana kohtaa omantuntomme lakina, Jumalan ehdottomana vaatimuksena, joka on täytettävä halukkaasti, vapaasti, sydämen sisintä myöten. Kun ihminen ei tähän kykene, koska hän on itsekkyyden vallassa, hän joutuu omantunnon hätään: laki, Jumalan viha, rangaistuksen pelko ja tuomion uhka ahdistavat häntä. Mutta silloin evankeliumi tarjoaa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi! Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen ja pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut meidät Jumalan kanssa. Kristuksen koko elämä on eletty meidän edestämme. Hän kärsi meidän syntiemme rangaistuksen ja sovitti meidän syntiemme syyllisyyden ja lauhdutti Jumalan vihan, kun hän Jumalan hylkäämänä ja kiroamana huusi ristiltä: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Kun sanomaa tästä Vapahtajasta julistetaan, se synnyttää ihmissydämessä uskon eli nöyrän ja samalla rohkean luottamuksen: “Tämä tapahtui minun tähteni, minun syntieni tähden.” Uskossa ihmiselle avautuu uusi suhde Jumalaan: Jumala antaa synnit anteeksi, ottaa lapsekseen ja antaa rauhan sydämeen.
Piispa Eino Sormunen (1893-1972), Uskon Mies, Martti Lutherin Elämä, s. 38, Concordia ry, 2017. WSOY, 1937.
En oikein tiedä, haluanko, jaksanko tai viitsinkö taaskaan lainkaan keskustella, vängätä ja väitellä täällä kaikkien tai tiettyjen ”vanhojen tuttujen” ja ”vakiokommentoijien” kanssa.
No miksi ihmeessä sitten tänne kirjoittelet? Ettei vain jaksamisesi esteenä olisi argumentaatioreppusi keveys?
Haluan viime kädessä ja pääasiassa argumentoida täällä Raamatun omalla sanalla. Muunlaiset argumentit ovat tietysti näissä keskusteluissa kevyempää kamaa ja kaliiperia.
Jos et tiedä haluatko, jaksatko, viitsitkö, keskustella utopistisista käsityksistäsi niin on positiivista ihmisarvostusta, että lopetat kokonaan kirjoittelusi.
Room. 1:16
Mitä ”ilosanoma” sai aikaan opetuslapsissa?
Ap. t. 5:41
Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.
Mika Rantanen
” Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen ja pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut meidät Jumalan kanssa. ”
Kun tietää etukäteen, mikä on syntiä, eikä sitten tee sitä, silloin on vapautunut synnistä.
Evankeellisesti, ’kuolema voitetaan kuolemalla’ , joten kuolema on kuoleman voitto.
Perkele on kirosana, joten, älkää kirotko, siunatkaa, silloin olette voittaneet sen vallan.
Synnistä sanotaan Raamatussa näinkin: Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä. Saarnaaja 7:21
Jos perkeleestä puhutaan Raamatun mukaan, se ei ole silloin kiroilemista. Raamattu kyllä todella kehottaa mieluummin siunaamaan kuin kiroamaan.
Kuolemasta on tehty valta ja valtakunta, koska sillä on ollut oma jumalansa, milloin milläkin nimellä, Kuten Yama, ja Haades.
Mihin sen valta perustuu? Se perustuu pelkoon, kuoleman pelkoon.
Pelkoa on pyritty poistamaan uskomuksilla ,että kuolema ei ole kuolema, vaan taivaallinen syntymä. Erityisesti sodassa kuoleman pelko on ollut ongelma sotapäälliköille, ja sotilaita on rohkaistu sillä, että on jalompaa kuolla, kun miekka erottaa sielun ruumiista, kuin että tulee vanhaksi ja raihnaiseksi, ja miehen kunnia katoaa heikkouteen.
Sodassa kuolleille luvattiin ikuinen kunnianimi ja sankarin arvo, mutta totta on kuitenkin se, että vain päälliköt saivat nimensä historiankirjoihin.
On totta, että kuoleman pelko tekee orjaksi ja minkä kautta? Eikö juuri lain kautta, sillä sanoohan Mooses siitä vanhurskaudesta joka lain kautta tulee: ”Joka täyttää lain on siitä elävä” mutta samalla myös sanoo: Joka lain rikkoo on saava rangaistuksen. Näin ollen siis lain kautta tulee pelko, koska kukaan ei ole lain edes vanhurskas, niin, että sen täyttäisi. Joka elää lain alla, elää myös tuomion alla. Paavali taas kirjoittaa Kristuksen kautta tulevasta vanhurskaudesta, joka on kokonaan toista laatua:
”Minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ”Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?” se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ”Kuka astuu alas syvyyteen?” se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”. Room.10:1-11
Kuoleman pelko ja rangaistuksen pelko ovat vakavia asioita syntiselle ihmiselle.
Joka taas ei tunne vääryyttään, katsokoon peiliin, sillä synti asuu jokaisessa ihmisessä. Jokainen joka tekee väärin, on synnin orja.
”Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.
Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.
Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, kun hän sanoo: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä”;
ja taas: ”Minä panen uskallukseni häneen”; ja taas: ”Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!”
Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen,
ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Hebr.2:9-18
ismo malinen
Olipa siinä liturgiaa.
” Joka täyttää lain, on siitä elävä ”
Lakia ei täytetä sitä noudatetaan.
Laki vie meitä kohti oikeudenmukaista yhteiskuntaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.
Miten kenelläkään voisi olla mitään sitä vastaan. Laki on aina laki, vaikka se olisi Suomen laki.
Ismo :
“Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”
Tämä on otettu VT:n kohdasta jossa sanotaan. ” En ole minä puhunut salassa enkä pimeässä maan paikassa, en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille, etsikää minua tyhjyydestä, Sana on sinua lähellä, se on sinun suussasi ja sydämessäsi. ”
Ismo:
“Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!” Tämä on otettu kohdasta, jossa sanotaan,
”Katso minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa ”
Paavalin lapsista minä en tiedä, hänellä ei tainnut lapsia olla, hän synnytty teidät evankeliumin kautta, omien sanojensa mukaan.
Jeesuksen kirkkaus ja muu seppelöinti koitui ikävä kyllä kansalle onnettomuudeksi vainoksi, panetteluksi ja syyttelyksi, hän jätti ikäänkuin syyn kuolemastaan kansan päälle. Vähän sanoin kuin Sokrates, joka ei puolustautunut oikeudessa, jätti syyn kuolemastaan ateenalaisten päälle.
Jeesus on myös elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan täyttänyt lain meidän kaikkien puolestamme. Jeesus: Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Matt. 5:17. Jeesus ainoastaan on elänyt kaikessa lain mukaisesti.
LOTTOVOITTOKIN KALPENEE
Käy mitättömäksi lottovoitto,
sen arvo pienempi katinkultaa,
kun kaikuu kuolinkellojen soitto,
ja kolmesti arkulle heitetään multaa.
Vain ylösnousemusaamun koitto
tuon kuolemanhetkemme kultaa.
Matti Vuolanne (1932-2020), Hovinarri, s. 7.
Monet varmasti muistavat porilaisen Matti-papin.
Sillä Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto. Fil. 1:21, Biblia.
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Sarkia
Sanansaattajassa oli kerrottu joskus 1980-luvulla muutama hauskakin tapahtuma Elias Lönnrotin (1802-1884) elämästä. Joku oli suoraan kysynyt Lönnrotilta, että miksi hän on kerännyt tuollaista roskaa (kysyjä tarkoitti Kalevalaa). Elias oli vastannut, ettei hänellä ollut muutakaan tekemistä. Toisessa tapauksessa virsikirjakomitea oli jossakin koolla ja Lönnrot istui pöydän ääressä muutamien pappien kanssa. F. G. Hedberg katsoi pöydän alle ja huomasi, että jollakin ei ollut lainkaan sukkia jalassa. Hedberg kysyi: ”Kenen jalat?”. Elias vastasi niiden olevan hänen. Hedberg kysyi vielä, että miksi hänellä ei ole lainkaan sukkia jalassa. Elias sanoi, ettei hänellä ole tapana kesällä pitää saappaissa sukkia, koska on niin lämmintä. Vielä kolmas tapaus: kaksi pappia jutteli innokkaasti tuntikausia uskonasioista. Viereisellä soffalla Lönnrot makaili rennosti selällään. Lopulta Elias totesi: ”Ompa todella mukavaa kuunnella teidän puheitanne tai juttujanne.” Taas kerroin nämä tapaukset näin ulkomuistista. Minulle saattaa kyllä olla jossain tallella lehtileikekin, jossa tapaukset kerrotaan. Voi muuten olla, että juuri silloin kun lehti ilmestyi, oli kulunut 100-vuotta Lönnrotin kuolemasta.