John Vikström piti esitelmän Haastettu kirkko -seminaarissa. Kirkkohallitus julkaisi myös ajanpuutteen vuoksi poisjätetyn osan, jossa emeritus arkkipiispa kirjoitti: Pohtiessamme näitä kirkkomme kahta kipukysymystä [suhdetta naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen, toim. huom.] on syytä uudelleen muistaa tunnustuskirjojemme määrittelemät ykseyden ehdot, nimittäin yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Tämä riittää, satis est, sanotaan siellä mahdollisimman painokkaasti. Mitä enemmän muita ehtoja lisätään kirkon ykseydelle, sitä enemmän sitä myös vaarannetaan.
Sammeli Juntunen kommentoi: Tuo on kuitenkin Augsburgin tunnustuksen VII pykälän rankkaa ylitulkintaa. … Kristinuskolle tai edes luterilaisuudelle heteronormatiivisuus perheen ja yhteiskunnan perustana ei ole tuollainen ”ihmisten säätämä traditio”. Se on osa Jumalan luomistyötä, jonka myös Kristus vahvisti (ks. Matt. 19:4–12). Jos luterilaisessa kirkossamme hyväksytään sukupuolineutraali avioliitto Jumalan tahtomana instituutiona, sille on löydettävä vahvemmat perustelut kuin mitä Vikström esittää.
Juntunen viitta asiallisesti kahteen Raamatun kohtaan nimittäin Matt. 19:3-12 ja 1. Moos. 1:27-28. Kummastakaan tekstistä ei luontevasti nouse kahden toisistaan välittävän ihmisen liiton torjuminen tai joidenkin ihmisten sulkeminen Jumalan siunauksen ulkopuolelle, koska he kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin.
Aloitan 1. Moos 1:27-28: Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.
Tämän kirjoittaja oli epäilemättä mies, joka iloitsi Jumalan luomistyöstä ja omasta vaimostaan tai todennäköisemmin omista vaimoistaan.
Kohta voidaan epäilemättä tulkita heteronormitiivisesti. Tällainen tulkinta sisältää ensiksikin sen ajatuksen, että ihmisille annettu siunaus tarkoittaa yksilön lisääntymistä.
Toiseksi siunattuja olisivat ne miehet, jotka siittävät, ja ne naiset, jotka synnyttävät. Parisuhteen solmiminen samaa sukupuolta olevan kanssa on tässä ajattelussa Jumalan siunauksen torjumista. Jos tätä ajatusta seurattaisiin johdonmukaisesti, lapsettomuus tarkoittaisi, että Jumala on syystä tai toisesta evännyt tältä mieheltä ja tältä naiselta siunauksensa, jonka hän muuten on ihmisille antanut.
Ajattelen kuitenkin niin, että siunaus ei ensisijassa ole yksilöiden vaan yhteisön siunaus. Ihmiskunnan kollektiivisesta siunauksesta ovat osallisia, eivät vain biologiset vanhemmat, vaan myös muut yhteisöä rakentavat ihmiset. Jollekin osallisuus ihmiskunnan sukupolvien ketjuun voi tulla sedän tai tädin roolista tai kummiudesta, toisille vaikkapa ammatin kautta. Ihminen voi toteuttaa Jumalan ihmiskunnalle antamaa tehtävää muutenkin kuin biologisena vanhempana ja tulla osalliseksi Jumalan lupaamasta siunauksesta. Näinhän myös todellisuudessa tapahtuu vaikka kuinka paljon.
Minusta keskeinen teologinen kysymys on, millä oikeudella voimme sulkea jonkun ihmisen Jumalan siunauksen ulkopuolelle, jos hän vastuullisesti tekee valinnan, joka toteuttaa sitä, miksi Jumala on hänet luonut?
Matteuksen evankeliumissa Jeesus viittaa Jumalan luomistyöhön ja juuri kohtaan 1. Moos. 1:27-28. Kysymys koskee avioeroa, johon Jeesus ottaa kielteisen kannan. Toiseksi Jeesus suhtautuu huomattavan myönteisesti eunukkeihin eli niihin, jotka syystä tai toisesta ovat avioon kelpaamattomia: Opetuslapset sanoivat: ”Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin.” Mutta hän sanoi heille: ”Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.” (19:10-12).
Ensiksikin tämän tekstin käyttäminen on sikäli tekopyhää, että kirkkomme on hyvin laajalti hylännyt tekstin varsinaisen pointin eli Jeesuksen torjuvan kannan avioeroon ja uudelleen avioitumiseen.
Toiseksi Jeesus nimenomaan hyväksyy sen, että kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu miehen ja naisen liittoon. Tällä perusteella Matteuksen tekstin luontevampi tulkinta on: osalle ihmisistä Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen liiton, mutta toisille Hän on varannut erilaisen osan. Minusta kirkon pitäisi suhtautua noihin valintoihin: Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon Jeesuksen nimenomaisella siunauksella.
P.S. Juntusen alkuperäisessä viittauksessa on jakeet 19:4-12, jolloin Jeesuksen vastaus on irroitettu kysymyksestä: Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: ”Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Kysymys voi olla huolimattomuudesa (kuten minulla, joka vasta pari päivää plogin kirjoittamisen jälkeen huomaan, että viittaus ei koskekaan koko perikooppia) tai sitten Juntunen itsekin tietää perusteluunsa liittyvän ongelman…
Kimmo, kirjoitat: Kun moraalinen toimija on poikennut normatiivisena pitämänsä tahon normatiivisesta opetuksesta asiassa A, se syyllistyy aina moitattavaan epäjohdonmukaisuuteen, jos se pitää kiinni saman normatiivisen tahon normatiivisesta opetuksesta asiassa B ja lopulta missä tahansa muussa asiassa.
Tämä ei ole argumenttini rakenne. Väitän, että on tekopyhää viitata kintaalla sille asialle mistä teksti puhuu ja samaan aikaan johtaa tekstistä normatiivinen tuomio asialle, josta teksti ei varsinaisesti puhu. Ja Matt. 19:4-12 puhuu nimenomaan avioerosta.
Markku Virta kirjoitti
Mitä tuohon moniavioisuuteen tulee, niin abusus non tollit usum, väärinkäyttö ei estä oikeaa käyttöä
Eli tulee ehkä vielä aika tai ehkä on jo, jolloin se osa kansasta, joka katsoo moniavioisuuden edistävän Jumalan tarkoitusperiä, saa hyväksyvän nyökyttelyn raamattu-uskollisilta. Ehkä avaisimme keskustelun tästä historian vaiheesta?
Mutta emme sentään.
Juha Hyrsky. Moniavioisuudella viittasin Kari-Matti Laaksosen 1. kommenttiin, jonka oletin tarkoittavan juuri tällaista lineaarista polygamiaa, joksi eroaminen ja uudelleen avioituminen monesti määritellään. Tarkoitin että vaikka avioliiton ideaali on rapautunut, niin tämä rapautuminen itsessään ei saisi olla peruste itse alkuperäisen käsitteen laajentamiselle. Olen pahoillani jos ilmaisin itseäni epäselvästi.
Olen sitä mieltä, että oikea avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto. Mutta muutoin ole täysin samaa mieltä John Vikströmin kanssa. En toivo ylläolevan mielipiteeni vuoksi joutuvani kirkosta erotetuksi, enkä halua vastakkaista mieltä olevia sysätä ulos kirkosta. Kyllä ykseyteen pitää riittää se, että voi yhtyä yhteiseen uskontunnustukseen.
Markku,
eiköhän tässä ole kyse moniavioisuudesta ihan tavanomaisessa merkityksessä. Kysymys on siitä, että samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröimisen, puolesta rukoilemisen, siunaamisen tai avioliittoon vihkimisen torjujista monet argumentoivat nimenomaan sillä, että Raamattu kieltää… Kuitenkin tässä asiassa Raamatun kanta on luettava rivien välistä, häpäisy tai irstailukielloista jne. Sen sijaan Raamatun kanta moniavioisuuteen on aika selvä, samoin kuin Jeesuksen kanta eroamiseen Matt. 19:3-12.
Avioero on yhteiskunnallinen asia. Kristilliseltä kannalta on varmaan kysymys ihmisen heikkoudesta noudattaa Jeesuksen antamaa ohjetta. Mutta pitääkö eronneet vihkiä uudelleen kristilliseen avioliittoon? Yhden eron kyllä ymmärrän, mutta kun vihitään jo kolmannenkin kerran eronneita kristillisesti, jokin alkaa tökkiä sisimmässäni. Olenkin ajatellut sellaista enemmän juridisena kirkon palveluna yhteiskunnalle. Olisi mielestäni parempi, jos kaikille pakollinen siviilivihkimys, kuten useimmissa kristillisissäkin maissa on voimassa, tulisi meillekin, ja kirkko tyytyisi siunaamaan kristillisesti avioliittoja oman opetuksensa mukaisesti. Miksi säilyttää jokin juridiikan alaan kuuluva asia kirkolla?
Heikki Leppä. Pitäisikö meidän siis ottaa tiukempi kanta avioeroon vai löyhempi kanta avioliiton käsitteseen, jos haluamme olla Herran sanalle kuuliaisia?
Markuksen evankeliumissa sanotaan (10 luku):”Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. Hän vastasi heille: ”Mitä Mooses on siitä säätänyt?” He sanoivat: ”Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon.” Silloin Jeesus sanoi: ”Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen. Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Kun he olivat keskenään, opetuslapset kysyivät uudestaan tätä asiaa. Jeesus sanoi heille: ”Se, joka hylkää vaimonsa ja menee naimisiin toisen kanssa, on avionrikkoja ja tekee väärin vaimoaan kohtaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, hänkin tekee aviorikoksen.”
Minä olen aina käsittänyt että Jeesus puhuu tässä avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Tietenkin voidaan spekuloida sillä, että oliko Jeesuskin oman aikansa lapsi, mutta asiasta ei käsittäkseni ole tullut uutta ilmoitusta. Vaikka ihmisten kovasydämisyyden takia avioero on sallittu, niin mikään ideaali sekään ei ole.
Markku,
minusta vastuullisen, kristillisen tai raamatullisen kannan ottaminen ei voi perustua siihen, että etsitään täikammalla sivulauseista perusteita, joilla vähemmistöltä evätään oikeuksia ja samaan aikaan keksitään selityksiä, joilla enemmistölle sallitaan enemmän. Se on rasismia.
Sitä, mitä pitäisi tehdä, on jokaisen itse harkittava.
Heikki Leppä. Asian voi varmaan tulkita noinkin. Ei minusta tässä kovin kummoista täikampaa tarvita jos sanotaan että Jeesuksen mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Haluaisin nähdä sen kamman, jolla Raamatusta löydetään ne ei-sivulauseet, joilla voisi päätyä toisenlaiseen kantaan.
Ymmärsinkö oikein? Että avioeroon liittyvä heikkous on hyväksyttävää, mutta homoseksuaalisuuteen ei? Millä perusteella toinen heikkous on toista hyväksyttävämpi?