Laupias Herra Jeesus Kristus, lahjoita minulle armosi, että se tekisi työtä kanssani ja pysyisi minussa loppuun asti. Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin.
Suo minun olla yksimielinen kanssasi, että kaipaisin ja hylkäisin samoja asioita kuin sinäkin.
Anna minun kuolla pois kaikesta maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.
Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni. Sinä olet todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo. Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus. Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään. Aamen.
Tuomas Kempiläisen (1380─1471) kirjasta ”De imitatione Christi” (Kristuksen seuraamisesta, tämä kirja on kautta aikain eräs luetuimmista kirjoista kristikunnassa.) Mikael Agricola (n. 1510-1557), Rukouskirja ”Jumalan aijnoan olcohon kijtos” 1543/1544, Kustantaja Kirkkohallitus, Keuruu 2007.
Ehtoollinen on kuolemattomuuden lääke ja kuoleman vastalääke (vastamyrkky) ettemme kuolisi vaan eläisimme Jeesuksessa Kristuksessa.
Ignatios, apostolinen isä, joka on todennut näin 100-luvun alussa.
Ignatios kutsui itseään myös nimellä Theoforos (”Jumalan kantaja” tai ”Jumalan kantama”: sanasta foros, kantaa, Gyllenberg, joista ensin mainittu todennäköisin. Viimeksi mainittu perustuu varhaiskristilliseen legendaan, jossa hän olisi yksi niistä lapsista, jotka Jeesus otti syliinsä ja siunasi, Mk 10:16). Hän oli todennäköisesti sekä apostoli Pietarin että apostoli Johanneksen opetuslapsi. Hänet lasketaan pyhimykseksi sekä katolisessa kirkossa, joka viettää hänen muistopäiväänsä 1. helmikuuta, että ortodoksisessa kirkossa, joka viettää sitä 20. joulukuuta. Wikipedia
Eräs helluntailainen Kotimaan blogin yhteydessä sanoi, ettei voi turvata Jeesukseen, eikä tietää olevansa pelastettu, ellei ensin ole tehnyt ns. ratkaisua. Mitä ajattelette tästä väitteestä? Minä ainakaan en hyväksy ja usko sitä väitettä! Siinä ajatellaan hyvin kaavamaisesti uskoontulosta, ja että se voi tapahtua vain ns. ratkaisun tekemällä. Onko siis uskoontulo ihmisen vai Jumalan teko? ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh. 6:29). Ihminen on vastaanottava ja saava eikä antava osapuoli pelastuksessa. (Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15). Raamattu sanoo myös esim.: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17). Voi siis esim. aivan hyvin istua kirkon penkissä kuuntelemassa saarnaa, ja niin Kristuksen armo kirkastuu hänelle ja tulee selväksi. Ja esim. niitäkin on ainakin joitakin, jotka ovat syntyneet uskovaiseen kotiin ja ovat olleet koko ikänsä uskossa. Tai joku on tullut uskoon ehtoollispöydässä tai kuullessaan ja uskoessaan synninpäästön sanat omalle kohdalle. Esim. Luther tuli uskoon kertomansa mukaan tutkiessaan Raamattua, kun kohta ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room. 1:17), avautui hänelle. Ja K. V. Tamminen on kertonut, että jakeesta ”jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7), hän käsitti anteeksiantamuksen kuuluvan hänellekin. Tamminen on kertonut, että kun hän ensimmäisen kerran luki tuon jakeen, hän laittoi kysymysmerkin sen viereen. Kun hän luki sen toisen kerran, hän tajusi sen merkityksen.