Laupias Herra Jeesus Kristus, lahjoita minulle armosi, että se tekisi työtä kanssani ja pysyisi minussa loppuun asti. Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin.
Suo minun olla yksimielinen kanssasi, että kaipaisin ja hylkäisin samoja asioita kuin sinäkin.
Anna minun kuolla pois kaikesta maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.
Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni. Sinä olet todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo. Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus. Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään. Aamen.
Tuomas Kempiläisen (1380─1471) kirjasta ”De imitatione Christi” (Kristuksen seuraamisesta, tämä kirja on kautta aikain eräs luetuimmista kirjoista kristikunnassa.) Mikael Agricola (n. 1510-1557), Rukouskirja ”Jumalan aijnoan olcohon kijtos” 1543/1544, Kustantaja Kirkkohallitus, Keuruu 2007.
Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen. Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. – Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi. Ps. 86:2-3, 6
Sinun avaran armosi tähden me sinua, Jumalamme, iankaikkisesti kiitämme. Suo meidän käyttää kaikki elämämme päivät sinun kunniaksesi. Älä anna meidän väsyä uskon kilvoituksessamme. Virvoita ja vahvista meitä pyhällä sanallasi. Tee meistä ahkeria sanan kuulijoita, sanan lukijoita ja rukoilijoita. Auta kaikkia ihmisiä!
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 67, WSOY, 1965.
Hän itse on sanonut. Hebr. 13:5
Jos vain tartumme näihin uskon sanoihin, meillä on käsissämme kaikkivoittava ase. Mikä on se epäilys, jota ei kaada tämä kaksiteräinen miekka? Mikä on se pelko, jota ei surmaa tämä Jumalan lupauksen jousesta lennätetty nuoli? ”Hän itse on sanonut!” Tämä olkoon ilomme omassa hiljaisuudessamme ja voimamme taisteluissamme: ”Hän itse on sanonut!”
”Hän itse on sanonut” on kaiken viisauden alku ja kaiken lohdutuksen lähde. Anna sen kasvaa itsessäsi ”sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. Silloin kasvat terveenä, voimakkaana ja iloisena uskonelämässäsi.
Spurgeon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Kun valo saa vallan, sulaa hiljaa katkeruus. On lähellä silloin valtakunnan salaisuus. Kun Jeesus saa meissä asunnon, niin juhlat alkaa voi ja silloin jo taivas totta on, ja uusi laulu soi. Jospa taivas alkaakin jo täällä maassa varjojen, ja me maistaa saamme ikuisuutta kanssa Jeesuksen.
EXIT, Karavaani Kulkee, 2002.
Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Ilm. 2:10
Jokaisen uskollisen kristityn tien päässä on taivas.
Cuyler, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Herra Jeesus, tee meistä niitä, jotka kulkevat rukoillen. Auta meitä kaikissa elämämme kohtaloissa turvautumaan sinun apuusi. Ole luonamme raskaina hetkinämme, kun sairaus, onnettomuudet ja vastoinkäymiset meitä kohtaavat. Anna rohkeutta ja iloa ahdingon aikana. Anna tyytyväisyyttä vaikeissa olosuhteissa. Anna voitto kuolemassa. Kirkasta itsesi meille elävänä Vapahtajana ja muuta meidät mielesi mukaisiksi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 192, WSOY, 1965.
Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta? Job 7:1.
Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies. 2. Tim. 2:3.
Biblia: luja Jesuksen Kristuksen sotamies. KR 1992: Kristuksen Jeesuksen kelpo sotilas.
Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta. 2. Tess. 3:3.
Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa. 2. Kor. 2:14.
Sitä varten on Kristus tullut ihmiseksi, sitä varten on hän kuollut ristillä ja noussut jälleen kolmantena päivänä, että meidän sydämemme, perkeleen ja koko maailman huutaessa meille tuomiota syntien tähden ja sanoessa: ei ole rauhaa, ei Jumala meistä huoli jne., hän saattaisi meille sanoa: ei niin, rakas ihminen, vaan rauha sinulle, Jumala ei ole sinulle vihainen. Älä siis pelkää, minä olen syntivelkasi maksanut, minä olen surmannut kuoleman. Kun lohdutat itseäsi sillä, että minä olen sen tehnyt, rauhattomuuden täytyy loppua ja rauhan tulla sijaan.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 377-378, SLEY, 1945.
Hyvä valikoima hienoja lainauksia uskon vahvistukseksi ja ”ylösrakennukseksi”.
Kiitos Mika!
Kiitos Jumalalle.
Martti Luther todistaa, millainen käsitys hänellä oli Kristuksesta, ennen kuin hän uskoi Kristuksen olevan ”armon lahjoittaja, Vapahtaja ja armahtaja, sanalla sanoen yksinomaisesti sula ja ääretön, lahjoitettu ja lahjaksi antautuva laupeus.” ”Minä säikähdyksestä valahdin valkoiseksi kuullessani vain Kristuksen nimenkin, sillä minä olin vakuuttunut siitä, että hän oli tuomitsija.” Luther ei siis aikaisemmin tuntenut Kristusta oikein.
Ks. Galatalaiskirjeen selitys, s. 220, SLEY, 1957.
Tietysti Kristuksella on myös tuomiovalta (Matt. 25:31-33, Ilm. 19:11), mutta ensisijaisesti hän on tietenkin Vapahtaja. ”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttaan pelastuisi.” (Joh. 3:17) ”Sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.” (Joh. 12:47)
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Joh. 10:11
Tämä on korkein todistus hänen uhrautuvasta rakkaudestaan laumaansa. Yhtä tarpeetonta on todistaa uskovalle sovituksen salaisuutta kuin selittää äidille, joka juuri on antanut jäähyväissuudelman kuolevalle, mitä äidin rakkaus on. Kristityn sydän käsittää sovituksen paremmin kuin kristityn pää. Se on vaikea läksy aivoille, mutta suIoinen ja yksinkertainen oppi omalletunnolle. (Ps. 147:1) Usko aivan yksinkertaisesti uskoo, mitä Jeesus sanoi, ja turvautuu sokeasti siihen, mitä Jeesus meidän tähtemme teki ja vastedes tekevä on. Tämä on minun käytännöllisen jumaluusoppini sydän samoin kuin se on miljoonien muitten. Me kuljimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, (Jes. 53:6, 1. Piet. 2:25) mutta Jumala heitti kaikki meidän syntimme hänen, jumalallisen paimenen päälle lampaiden sijasta. Tässä on koko minun autuuteni toivon perustus; tämä on myös perustuksena sellaiseen suhteeseen minun ja paimeneni välillä, että tärkein velvollisuuteni on seurata häntä mihin hyvänsä hän johtaa minut.
CUYLER, Armoa armosta, s. 139-140, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.