Laupias Herra Jeesus Kristus, lahjoita minulle armosi, että se tekisi työtä kanssani ja pysyisi minussa loppuun asti. Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin.
Suo minun olla yksimielinen kanssasi, että kaipaisin ja hylkäisin samoja asioita kuin sinäkin.
Anna minun kuolla pois kaikesta maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.
Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni. Sinä olet todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo. Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus. Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään. Aamen.
Tuomas Kempiläisen (1380─1471) kirjasta ”De imitatione Christi” (Kristuksen seuraamisesta, tämä kirja on kautta aikain eräs luetuimmista kirjoista kristikunnassa.) Mikael Agricola (n. 1510-1557), Rukouskirja ”Jumalan aijnoan olcohon kijtos” 1543/1544, Kustantaja Kirkkohallitus, Keuruu 2007.
KÄYKÖÖN MITEN VAAN
Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse. Ps. 57:2
Tässä on hyvä olla. Ympärillä riehuu tosin myrsky, salamat lyövät tauotta ja sade piiskaa metsää, mutta minun on silti ihmeen hyvä olla. Sydämessä on rauha, vaikka mitään uutta syytä rauhaan ei olisi.
Huusin Jumalaa armahtamaan minua, ja hän antoi sydämeeni rauhan. Ulkona myrskyää niin kuin ennenkin, mutta enää en pelkää. Käyköön miten vain, Jumala on minun kanssani. Olen kätketty hänen siipiensä suojaan, kunnes myrsky on ohitse.
Jumala armahti minua ja antoi sydämeeni rauhansa. Mitä enää pelkäisin?
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2021.
Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myöskin kaikki ovat kuolleet. 2. Kor. 5:14
Sen, joka tahtoo uskoa itsensä autuaaksi, on uskottava se, mikä tapahtui yhdeksäntoista vuosisataa (n. kaksi tuhatta vuotta) sitten Kristuksen kuolemassa. Hänen on asetettava uskonsa Golgatan eikä oman kurjan parannuksensa tai hurskautensa perustukselle. Sen tähden olet aina velvollinen uskomaan Kristukseen, kuinka ansioton sitten itse lienetkin (Me olemme ansiottomia palvelijoita. Luuk. 17:10), sillä se, minkä Kristus teki, on kuitenkin aina yhtä täydellistä.
Carl Olof Rosenius (1816-1868), Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Lainaus blogista:””Anna minun kuolla pois kaikesta maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.””
Aivan kuin Jumala estäisi maailmallisesta luopumasta????
Nää on mielenkiintoisia kun ne ovat niin tekopyhiä ns ”rukouksia”, toisaalta ymmärtäähän sen kun ei ole voimaa ja rakkautta niin kyllä siinä alkaa ihmeissään miettimään että jotain tartteis tehdä???
Ari, sinun ei ilmeisesti tarvitse pyytää Jumalalta esim. pääsemään pois kaikesta maailmallisesta, kun olet jo ennestäänkin niin pyhä. Ja nykyään sen takia et tarvitse enää Jeesusta ja hänen anteeksiantamustaan. Et mielestäsi tee koskaan enää virheitä ja erehdyksiä. Ja kai kartat kaikessa sellaisten seuraa, jotka eivät ole yhtä pyhiä. Jeesus taas on syntisten ystävä, ja syntiset viihtyvät hänen seurassaan, koska he tarvitsevat häntä ja hänen apuaan. Tarvitseeko siis sinun yleensäkään pyytää mitään Jumalalta?
Ari
Syytöksesi tekopyhyydestä osoittaa, ettet ole alkuunkaan ymmärtänyt Mikan esille panemien suuremmoisten tekstien sanomaa. Nehän juuri osoittavat tien pois tekopyhyydestä, mutta ethän sinä ennenkään ole ymmärtänyt sitä mitä luet.
Sinun pitäisi nöyrtyä niin kuin Etiopian rahaminiteri Filippuksen kysyessä ymmärtääkö tämä mitä lukee. Rahaministerillä oli varaa olla nöyrä ja kysyä apua. Hän sai ja hänestä tuli merkittävä evankeliumin julistaja maassaan.
Mika Rantanen näet asian aggressiivisesti, miksi?
Oletko ajatellut mitä nämä ”kerjäläis” uskovat julistavat, voimatonta Jumalaa, ettei Jumala anna voimaa voittaa kaikkia kiusauksia vaan jättää lapsensa kerjäämään ja kärsimään synnin orjuuteen.
Emme ole synnin orjia, vaan Kristuksessa pyhiä, mutta itsessämme syntisiä. Kukahan tässä on tehnyt usein aggressiivisia kysymyksiä? Muuten rukoiletko koskaan Isä Meidän rukousta, joka on itsensä Jeesuksen opettama, kun opetuslapset kysyivät, miten tulee rukoilla. Voitamme kyllä kiusauksiakin, mutta emme valitettavasti kaikkia niitä.
Ari
Väittää Jumalaa muka heikoksi. Sehän on pilkkaamista.
Olet kuin Jeesuksen leveää tietä kulkeva väki, joka leveää joenuomaa myöten talsien joutuu keskelle autiomaata ja yksinäisyydessään kuolee janoon.
Et huomaa, että kapea tie kaupunkiin luikerteli vuoren rinnettä ja se johti kaupungin vilinään, torille ja basaarien huumaavaan yhteyteen, etämän täyteyteen..
Armo=ansioton rakkaus meidän osaksemme. Tämän opetti minulle jo aikoinaan lukion uskonnonopettaja.
Jehovan todistajat pitävät kokouksiaan nyt Helsingissä. He ovat monta kertaa koettaneet ennustaa ja laskea tarkkaa aikaa Jeesuksen takaisintulolle. Kaikki ovat menneet pieleen. Näin esimerkiksi vuotta 1975. Muistaakseni he olivat ennustaneet myös vuotta 1914. Kun Jeesus ei tullutkaan silloin, he keksivät opin, että Jeesus tuli silloin takaisin näkymättömällä tavalla. Raamattu kuitenkin kieltää tekemästä tällaisia laskelmia esim. Apt. 1:7.
Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. Mark. 13:26, 32
1.Tessalonikalaiskirje:
5:1 Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa.
Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset kaikkialla tulisivat uskoon. Minun ensisijainen syyni tulla tähän maailmaan on, että tulin tuntemaan, kokemaan Jeesuksen valmistaman pelastuksen, jonka jälkeen minusta tuli Jumalan työkumppani. Jumala kutsuu ihmisiä uskoontulleitten ihmisten kautta ja kanssa, pelastukseen, tulevasta ikuisesta tuhosta, helvetistä.
Jokaiseen ihmiseen Jumala on laittanut itseään, josta syystä ihminen syntyessään on Jumalalle täysin kelpaava. Kelpuutus poistuu, kun ihminen alkaa erottaa hyvän pahasta. Siksi mm. valdolaiset, vaikka usein kastavat lapsensa, ilmoittavat, että tämä kaste ei ole vanhurskauttava, vaan asianomainen voi ottaa vastaan valmiin, täydelliseksi tekevän Jeesuksen työn, kun sen käsittää.
Meidän ei ole tarvis tietää määrähetkestä, milloin Jeesus palaa. Tuo hetki on tähän mennessä jokaiselle koittanut, eli maailmanloppu on jokaisen kohdalla oma kuoleminen eli ajallisesta ajasta poismuuttaminen.
Reijo, en nyt ala väittelemään täällä kasteesta. Sanon vain, että sekä kaste että usko tarvitaan pelastukseen. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” (Mark. 16:16) Esim. ristin ryöväriä ei ehditty kastaa, mutta tietenkin hänkin pelastui. (Luuk. 23:42-43)
Kuolema on uskovaiselle lyhyt ja makea uni ennen ylösnousemuksen aamua.
Mika,
Niinkuin Sanalla vahvistit, niin kaste ei pelasta eikä kadota. Usko pelastaa, Jumalan Pojan usko, jonka uskon, eli lahjavanhurskauden vastaanottaneet ottavat kasteen. Etukäteen, eli ennen uskoontuloa kaste ei ole se Yksi kaste.
Reijo
Jottei lukijoiden mielikuva valdolaisten asemasta maailmanlaajuisesti käsitettävien kirkkokuntien joukossa jäisi liian lahkolaiseksi, kerrottakoon että valdolaiset ovat mm. Kirkkojen Maailmanneuvoston jäseniä. He ovat myös Metodistien maailmanneuvoston, . World Methodist Council, jäseniä. Jne.
Matias,
Tunnen valdolaisuuden, en googlettamalla.
Rakas taivaan Isä. Opeta meitä hajottamaan muureja ja rakentamaan siltoja. Auta meitä tunnustamaan veljiksemme ja sisariksemme kaikki ne, joita sinun Henkesi kuljettaa. Anna meille rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan ja kykyä osoittaa rakkautemme teoissa. Tee meidät selvänäköisiksi huomaamaan ne tilaisuudet, jotka sinä meille valmistat ollaksemme tukemassa ja auttamassa ahdinkoon joutuneita uskonveljiämme.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 245, WSOY, 1965.
Tiedämmehän, että ns. vapaakirkoissakin syntyy aikaa myöten samoja jäsenongelmia kuin vanhoissa kirkoissa.
Simo Kiviranta, Concordia-lehti, s. 12, no. 6, 1994.
Koskee myös esim. Lähetyshiippakuntaa.
Hyvä kommentti/ Simo Kiviranta
Koskee kaikkia ”porukoita”. Jäseninä on vain vajavaisia ihmisiä. Monissa yhteisöissä ihmiskunnan lankeemus kuitenkin tunnustetaan yhdessä ja jäädään synninpäästön sanojen alle. Jäsenten väliset opilliset riidat jakavat ”porukan” uudelleen. Näin on jatkunut 2000 vuotta yhä enenevästi. Jaakko Haavio pyytää rukouksessa rakentamaan siltoja; ”Että he yhtä olisivat.”
Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat. Sananlaskut 29:16