Laupias Herra Jeesus Kristus, lahjoita minulle armosi, että se tekisi työtä kanssani ja pysyisi minussa loppuun asti. Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin.
Suo minun olla yksimielinen kanssasi, että kaipaisin ja hylkäisin samoja asioita kuin sinäkin.
Anna minun kuolla pois kaikesta maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.
Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni. Sinä olet todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo. Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus. Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään. Aamen.
Tuomas Kempiläisen (1380─1471) kirjasta ”De imitatione Christi” (Kristuksen seuraamisesta, tämä kirja on kautta aikain eräs luetuimmista kirjoista kristikunnassa.) Mikael Agricola (n. 1510-1557), Rukouskirja ”Jumalan aijnoan olcohon kijtos” 1543/1544, Kustantaja Kirkkohallitus, Keuruu 2007.
Mika
Sinulla on erittäin syvällinen kokoelma erinomaisia sitaatteja.
Kiitos sinulle hyvän opetuksen esilläpidosta.
Kiitos Jumalalle.
Luokaamme siis katseemme tästä elämästä toiseen elämään niin kuin orjantappurapensaasta kauniiseen yrttitarhaan ja voittakaamme Pyhän Hengen avulla kaikki, mikä sydäntämme surettaa ja rasittaa.
Stefan Prätorius, Hengellinen aarreaitta, s. 505, SLEY, 1925.
Niin pian kuin me vain heräämme, tulee meidän sanoa: ”Minä kiitän sinua sydämestäni, oi rakas Herra Kristus, että olet minut vapahtanut”, ja joka askeleella muistaa ja kiittää aina Vapahtajaamme.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 393, SLEY, 1925.
Me olemme vanhurskaita ainoastaan sulasta armosta, ilman töitämme ja ansioitamme, jotta rauha, ilo, rakkaus, kiitos ja ylistys jumalallisesta laupiudesta meissä ikuisesti puhtaina pysyisivät, omasta voimastamme ja ansiostamme kerskailematta.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 28, SLEY, 1925.
Verbum Dei manet in aeternum. Herran sana pysyy iankaikkisesti. (Jesaja 40:8, 1. Piet. 1:25)
Unus pro omnibus mortuus est. Yksi on kuollut kaikkien edestä. (2. Kor. 5:14)
Iustus autem ex fide vivet. Vanhurskas on elävä uskosta. (Habakuk 2:4, Room. 1:17)
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. (2. Kor. 5:19)
Puhu, Herra; palvelijasi kuulee. 1. Sam. 3:9
Vain uudestisyntynyt kykenee pyytämään koko sydämisesti Jumalan tahdon tapahtumista. Hän kysyy jatkuvasti sitä, mikä on Jumalan tahto kussakin tilanteessa. Ihmisluonto on sellainen, että se luonnostaan kyselee omaa tahtoaan, mutta ei koskaan Jumalan tahtoa. Vain Jumalan Hengen työ sydämessä voi saada aikaan sen, että sydän alkaa kysellä jatkuvasti Jumalan tahtoa. Jumalan tahdon kyseleminen kertoo siitä, että kyselijä on Jumalan työn alla ja kohteena.
Näin on. ”Minä (Jumala) johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” (Jer. 31:9)
Me emme tule vanhurskaiksi tekemällä vanhurskaita tekoja, mutta tultuamme vanhurskaiksi, me teemme vanhurskaita tekoja.
Martti Luther
Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan
Kuinka voivat nämä sanat pitää paikkansa? Nehän kuulostavat siltä kuin olisimme jo pelastetut? Emmekö vielä ole maailmassa, keskellä kurjuutta? Minä vastaan: Näin on sanottu sen vuoksi, että jumalallisen armon voima ja uskon luonne ilmaistaisiin harhailevia tekopyhiä vastaan, jotka teoillansa pyrkivät tavoittamaan ja saavuttamaan autuutta, ikään kuin se vielä olisi heistä kaukana. Ei niin; Kristus on pelastanut meidät kerta kaikkiaan, jopa kahdella tavalla: ensiksikin hän on tehnyt kaiken sen mikä meidän pelastumiseksemme oli tarpeen: hän on nimenomaan niin voittanut ja hävittänyt synnin, kuoleman ja helvetin, ettei kenellekään jäänyt siinä asiassa mitään tehtävää, ja toiseksi: tämän kaiken hän on meille antanut kasteessa. Jokaisella, joka uskoo Kristuksen kaiken tämän tehneen, myöskin samassa silmänräpäyksessä on kaikki: menneet ovat menojaan kaikki hänen syntinsä, ja saman tien myös kuolema ja helvetti, eikä hän pelastukseksensa tarvitse mitään muuta kuin tämän uskon.
Ote Martti Lutherin selityksestä Paavalin kirjeeseen Tiitukselle (Tiit. 3:5, vuoden 1938 käännöksen mukaan!). Kirkkopostilla 1, s. 477─478, vuoden 1941 painos, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.
Ehkä nyt kysyt, mitkä ne hyvät teot sitten ovat joita sinun pitää lähimmäisellesi tehdä. Siihen minä vastaan, että niillä ei ole mitään nimeä. Samoin kuin niillä hyvillä teoilla, jotka Kristus on sinulle tehnyt, ei ole mitään nimeä, samoin ei saa eikä voikaan olla mitään nimeä niilläkään hyvillä teoilla, joita sinun pitää lähimmäisellesi tehdä.
Mutta mistä ne tunnetaan? Minä vastaan: Juuri siitä, että niillä ei ole mitään nimeä; näin ei synny mitään erottelemisia, eikä tekoja käsitellä erillisinä: toisia teet ja toisia jätät tekemättä; sinun on kokonasi antautuminen lähimmäisellesi, kaikkinesi mitä voit. Eihän Kristuskaan ole vain rukoillut ja paastonnut puolestasi; rukous ja paasto ei ole se teko minkä hän on sinulle tehnyt, vaan hän on antautunut sinulle kokonaan: rukouksineen, paastoineen ja kaikkine muine tekoineen ja kärsimisineen: hänellä ja hänessä ei ole mitään mikä ei olisi sinun ja olisi sinulle tehty. Ei siis ole sinunkaan hyvää tekoasi se, että annat almun tai rukoilet, vaan se että antaudut lähimmäisellesi kokonasi, palvellen häntä siinä missä hän sinua tarvitsee; ja sinä voit palvella häntä almuin, rukouksin, vaivannäöin, paastoin, neuvoin, lohduttamisin, opetuksin, kehotuksin, rankaisemisin, puolustelemisin, vaatettamisin, ruokkimisin ja loppujen lopuksi kärsimällä ja kuolemalla hänen puolestaan. Sanohan, missä nykyään on kristikunnassa tällaisia tekoja?
Martti Luther, Kirkkopostilla I, s. 39─40, SLEY, 1941.