Laupias Herra Jeesus Kristus, lahjoita minulle armosi, että se tekisi työtä kanssani ja pysyisi minussa loppuun asti. Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin.
Suo minun olla yksimielinen kanssasi, että kaipaisin ja hylkäisin samoja asioita kuin sinäkin.
Anna minun kuolla pois kaikesta maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.
Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni. Sinä olet todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo. Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus. Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään. Aamen.
Tuomas Kempiläisen (1380─1471) kirjasta ”De imitatione Christi” (Kristuksen seuraamisesta, tämä kirja on kautta aikain eräs luetuimmista kirjoista kristikunnassa.) Mikael Agricola (n. 1510-1557), Rukouskirja ”Jumalan aijnoan olcohon kijtos” 1543/1544, Kustantaja Kirkkohallitus, Keuruu 2007.
Herra Jumala. Anna pyhän evankeliumisi kaikua kaikille ihmisille. Kirkasta maailmalle Kristuksen ristinuhrin merkitys. Anna sanasi sattua meidän omaantuntoomme ja auta meitä tekemään sen voimalla parannus. Anna anteeksi syntimme ja lahjoita meille voima voidaksemme pitää itsemme kurissa. Auta meitä kunnioittamaan ruumistamme sinun Henkesi pyhäkkönä ja hoitamaan sitä hyvän omantunnon mukaisesti. Ole kanssamme kiusauksen hetkenä.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 251, WSOY, 1965.
Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Joh. 14:6
Taivas näyttää usein kaukaiselta ja tuntemattomalta, mutta jos oppaanamme on hän, joka on valmistanut tien sinne, meidän ei tarvitse pelätä eksyvämme. Emme tahdo nähdä kauas eteenpäin – vain sen verran, että erotamme hänet ja voimme astua hänen jalanjälkiinsä… Jotka seuraavat Kristusta pimeydenkin halki, pääsevät varmasti lopulta Isän luo.
Henry Van Dyke, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Jeesus ei luvannut omilleen helppoa ja vaivatonta elämää. Mutta Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä virvoittaen, lohduttaen, auttaen, rohkaisten ja voimaa, iloa, kärsivällisyyttä, kestäväisyyttä ja rauhaa antaen. Koettelee Herra, vaan ei hylkää.
Siellä me olemme hiljaa ja katselemme; katselemme ja rakastamme; rakastamme ja ylistämme. Katso mitä on oleva lopussa ilman loppua! Sillä mikä muu on meidän loppumme kuin päästä tuohon valtakuntaan, jolla ei ole loppua.
John R. Stephenson, Eskatologia, s. 158, Concordia ry, 2018. Sitaatti on kirkkoisä Augustinuksen kirjasta De civitate Dei (Jumalan valtio).
Voimme rukoilla joka päivä Isä Meidän rukousta. Harva oivaltaa rukoilevansa siinä omaa tahtoaan vastaan.
Jos oman tahtomme mukaan eläisimme, niin ei rukous ja sanan lukeminen tutkiminen ja pohdiskelu, eikä evankeliumin sanoman eteenpäin vieminen olisi mahdollista. Kaikki se on Jumalan armoa, josta saamme olla osallisia ja tapahtuu Jumalan tahdosta meissä ja meidän kauttamme.
Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Ps. 97:10. Pahuutta, ei itse ihmistä. Häntä tulee rakastaa.
ARMO ON SUUREMPI KUIN ELÄMÄ
Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Ps. 63:4. (Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä. Ps. 63:4 KR 1933/38.)
Mikä voi olla suurempaa kuin elämä? Eikö juuri se ole arvokkainta, mitä ihmisellä on? Jumala sanoo, että armo on elämääkin suurempaa. Armo ei tähtää vain nykyisen elämän parantamiseen, vaan tulevaan. Ihmisen elämä on psalminkirjoittajan sanoin ”vain kourallinen päiviä” tai ”kuin ohikiitävä hetki”. Se on pian jo takana. Armo on ihmeellinen ja elämääkin suurempi, koska se avaa tien taivaaseen Jumalan suojaan. Taivaaseen päästään vain uskosta, armosta ja Kristuksen ristinansion tähden, siihen uskossa turvautuen. Muuta tietä ei ole. Jeesuksen ristinkuoleman voima on siinä, että se poisti kaikki esteet armoon turvautumiselta. Tulkaa kaikki, sanoo Jeesus. Tulkaa ja ottakaa ilmaiseksi anteeksiantamus ja taivas. Armo on todellakin suurempi kuin elämä; kuka voisi olla sitä ylistämättä!
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, päivän teksti, Symbolum Oy, 2021. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin. – Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. 1. Kor. 9:19, 24-25
Taivaan ja maan Herra. Auta meitä pyhän sanasi valossa löytämään oikea suhde ruumiin kulttuuriin. Anna meille tarmoa ja uutteruutta harjoittamaan itseämme kestävyyteen. Anna nuorisollemme rehti kilpailun henki ja kyky ottaa vastaan niin onnistuminen kuin epäonnistuminenkin. Varjele kansaamme tekemästä urheilusta itselleen epäjumalaa, ettemme menettäisi elävää suhdettamme sinuun. Auta meitä ennen kaikkea kilvoittelemaan oikeaa uskon kilvoitusta saavuttaaksemme elävän katoamattoman seppeleen.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 251-252, WSOY, 1965.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä. – Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. 1. Kor. 13:4-8, 13
Herra, me suljemme sinun suojelukseesi Suomen kodit. Anna puolisoille keskinäistä rakkautta. Auta heitä kunnioittamaan toisiaan ja etsimään kaikessa toistensa parasta. Auta koteja voittamaan taloudelliset vaikeudet ja saavuttamaan riittävän korkea elintaso. Avaa silmämme, että oppisimme näkemään asioiden oikean arvojärjestyksen ja varaisimme aikaa kotiemme mielialan hoitoon. Auta vanhempia ymmärtämään nuorisoa ja nuorisoa kunnioittamaan vanhempiaan. Anna, Herra, rakkautesi meitä ohjaamaan kaikessa, mitä sanomme ja teemme.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 252-253, WSOY, 1965.
”Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” (Job 2:10) Jumala ei tahdo pahaa, mutta Kaikkivaltiudessaan sallii sen. Pahuudella on kuitenkin maailmassa tietyt rajat, joiden yli Jumala ei salli mentävän. Iankaikkisuuden näkökulmasta hyvä aina voittaa pahan.