Kirjoitan tänne ensimmäisen blogin. ?
Asiasta, joka on mietityttänyt viime aikoina. Monestakin syystä, joita en enempää käy läpi tässä. En ole koskaan ollut mikään bloggaajatyyppi. Kirjoitan mielipidekirjoituksia, kommentteja, käyn pitkiä vääntöjä eri ihmisten kanssa eri paikoissa. Vaikeina aikoina (erityisesti viime aikoina) se saa minut tuntemaan itseni eläväksi. Ja vaikeat ajat saavat miettimään mitä on elävä usko.
Vanhimmassa punaisessa laulukirjassa, joka oli ajankohtainen 1988, kun itse kävin rippikoulun, on mielestäni hieno laulu, joka on aika lailla unohtunut. ”Laulu lähettäjästä”.
Monta säkeistöä, jossa eräässä kysytään:
”Kun Herra lähetti oppilaansa pitkin maailmaa, niin käskikö hän heidän hartautta harjoittaa? Ei, ei vaan hän heitti heidät taisteluihin ihmisten. ”Minä lähetän nyt teidät”, läksivät he iloiten.”
Olen viime aikoina miettinyt muutamia raamatunkohtia, joissa ei pitäisi olla epäselvyyttä, mutta kuitenkin usein tehdään juuri päinvastoin. Taistelun ja kasvun paikka itsellenikin…
Monesti kuulee sanottavan, että ”kyllä, tietenkin haluan tehdä Jumalan tahdon. Elää Jumalalle kunniaksi. Elää Jumalan tahdon mukaista elämää” jne. Itsekin aina tuon kuullessani ajattelen kuin automaattisesti, että joojoo, tottakai.
Ja tämä on niin helppo tulkita sillä mukavimmalla tavalla. Eli tehdään sitä mitä tehtäisiin muutenkin, ja painotetaan ja keskitetään se uskonelämä sihen mikä on helppoa ja vaivatonta. Eli käydään kirkossa/kokouksissa, luetaan Raamattua, puhutaan Raamatusta, siunataan ateriat jne. Ollaan ystävällisiä ihmisille kaupan kassajonossa. Tulee hyvä olo ja antaa hyvän kuvan.
Kuitenkin se mitä Jeesus opetti, voi olla todella veret seisauttavaa kun oikeasti tajuaa mitä se tarkoittaa.
”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.” (Matt.5:23-24)
Jotenkin voi ehkä itseään huijata ajattelemalla sitä, että kyse on juutalaisten uhritoimituksista. Eihän meillä sellaisia ole… Tai jollain muulla selityksellä. Mutta mitä meillä on? Jumalanpalveluksia, joissa on helppo istua. Kokoontumisia joissa on mukava käydä, erityisesti jos on kaunis vaimo/oma mies käsipuolessa, tavata ystäviä kahvipöydässä, kutsua kylään omakotitaloomme, vaihtaa kuulumisia jne.
Tuo kohta ei tietenkään tarkoita, että seurakunnassa käyminen pitäisi jättää, vaan muistuttaa siitä mikä on ulkoista hartaudenharjoitusta tärkeämpää. Ja vaikeampaa.
”Käy. sopimassa. veljesi. kanssa.”
Tarkoittaen tietysti sitä, että selvitä asiat sen ihmisen kanssa, jonka kanssa on selvitettävää, oli se kuka hyvänsä.
Olisi paljon helpompaa jatkaa vain niitä hartaudenharjoituksiaan.
Tällaiset kohdat ovat niin tuttuja, että ei sen monen kertaan luettuaan ehkä enää edes mieti sen merkitystä. Vanhan testamentin tekstit eivät ehkä puhuttele senkään vertaa kun ”niissähän on kyse vanhan liiton uhritoimituksista, mitä me niistä…” Tai eiväthän ne henkilökohtaisia ihmissuhdeasioita tarkoita, vaan yhteiskunnallisia epäkohtia, kuten sosiaalihuoltoa jne…
Pidän profeettojen kirjoista, nimenomaan tällaisista ravistelevista kohdista. vaikka tai juuri siksi, että ne osuvat kuin ohjus ja iskevät kuin miljoona volttia. Panevat asiat tärkeysjärjestykseen, muistuttavat siitä mitä Jumala meiltä oikeasti haluaa. Tai sitten pidän niistä vain kunnes tajuan mitä niiden pitäisi tarkoittaa juuri nyt, tietyssä asiassa, omassa elämässäni…
”Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat -minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne.
…. ”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.” (Jes.1:13,17)
En ole havainnut missään Raamatun kohdassa, että olisi lupa tehdä syntiä. Mistä olet sellaisen tiedon saanut? Mitään sellaista lupaa ei synninpäästö lupaa. Vapahtajakin sanoi syntiselle naiselle, ettei tätä tuomitse, mutta kielsi enää syntiä tekemästä. Yhtä helppoa oli omistaa anteeksianto tuolle naiselle kadulla, kuin minulle kirkossa. Miksi väität että minulla olisi joku lupa tehdä syntiä?
Pekka onko siis syntiä jota et saisi ”synninpäästössä” anteeksi?
On, jos aion jatkaa synnin tekemistä. Silloin on luonnollista, ettei synninpäästö minulle kuuluisi.
Hyvät veljet ja siskot. Raamatussa olevaa synti käsitettä ei voi suhteuttaa vain tekemiseen, koska Raamatun synti käsite on ennenkaikkea olemista. Raamattu tuo synnin olemuksen esiin olemisena. Me olemme syntisiä teemme mitä hyvänsä, hyvää tai pahaa. Syntinen tekee syntiä. Vaikka olemme syntisiä voimme antaa lapsillemme hyviä lahjoja. Koska olemme syntisiä, siksi teemme syntiä. Ei ole mahdollista syntisen olla tekemättä syntiä. Synti asuu ihmisessä.
Kun lukee näitä kirjoituksia, niin niistä tulee välttämättä esiin se, että katse kohdistuu ihmisen mahdollisuuksiin ja omaan syntiin, jolloin me alamme vajoamaan, kuin se opetuslapsi, joka lähti veneestä vettä pitkin kävelemään Jeesuksen tykö.
Paavali kehottaa meitä katsomaan Kristukseen, koska Jumala ei enää näe meidän syntiä Jeesuksen tähden. Miksi me edelleen askaroimme omien tekojemme tähden ja annamme oman sydämen syyttää meitä? Jumala on suurempi kuin meidän sydämme ja Hän tietää kaiken meistä. Ei Hän sen tähden meitä Pelasta, että me toimimme oikein ja olemme jotenkin parempia kuin muut ihmiset. Väärä käsitys synnistä johtaa vain tekopyhyyteen ja itsevalittuun Jumalan palvomiseen. Synti ei siis ole tekemistä vaan olemista. Synnin teot maailmassa ovat tämän olemisen seurausta.
Ihminen on syntinen omassa olemuksessaan loppuun asti, tämän olemisen ymmärtäminen syntinä avaa meille Evankeliumin kautta Pelastuksen Kallion, joka on meidän ulkopuolellamme. Jumala on toimittanut Pelastuksen maailmassa meistä riippumatta. Jumalan Rakkaus ja Armo ilmestyy siinä, että Hän Pelasti meidät, vaikka me olemme syntiset. Jumalan Vanhurskauttaa jumalttoman Armosta.
Kääntyminen Jumalan puoleen on sen tunnustamista, että emme itse pysty ja tuohon kykenemättömyyteen Jumala on Lähettänyt todellisena Parannuksena oman Poikansa. Hänessä meillä on kaikki.
Kun alamme näkemään Kristuksen itsemme sijaan, niin meille ei tule enää mieleenkään käydä uhraamassa alttarilla, vaan sovimme riitamme lähimmäistemme kanssa ja silloin elämme Kristuksessa emmekä itsessämme. Jumalan Rakkaus ja Armo muuttaa meitä ja kasvamme siinä. Jos olemme kuolleita itsellemme, niin olemme Vanhurskautettu pois synnnistä Kristuksessa elääksemme.
Kun synti syyttää meitä, niin saatana saa meissä tilaa ja ajaa meitä lain ja tuomion alle. Jos taas olemme kuolleita synnille ja elämme Kristuksessa, niin missä on tuomio ja rangaistus, joka on synnin voima?
Tätä ajatusta silmällä pitäen kannattaa ajatuksella lukea mitä Paavali kirjoittaa, siitä Armosta jossa ei ole enää tekojen lakia, vaan uskon laki, Kristuksen tähden Hänessä elääksemme:
”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. ” Room.6:1-11
”Raamatussa olevaa synti käsitettä ei voi suhteuttaa vain tekemiseen, koska Raamatun synti käsite on ennenkaikkea olemista.”
-Tämähän ei ollut blogin aihe, blogiteksti ei ole tuon totuuden kanssa ristiriidassa, eikä kukaan muutenkaan liene tuosta eri mieltä, tässä yhteydessä.
Niinpä. Kysymys onkin syntisyyden, eikä synnin tekemisen anteeksisaamisesta. Kerroinhan juuri ettei omallatunolla ole mitään. Silti kaipaan anteeksiantoa aina.
Jos kyse olisi olisi siitä että, viikon aikana olisin tehnyt syntiä ja sitten kirkossa saisin kaikki anteeksi. Jolloin voisin taas vapaasti tehdä syntiä seuraavan viikon, niin silloin sinä olisit oikeassa. Nyt tarvitsen anteeksiantoa vain siihen, että tiedän olevani syntinen olemukseni puolesta. Juuri tuon Vapahtajani on Gogatan ristillä sovittanut. Synnin tekemistä voin vältää, mutta syntistä olemustani en voi miksikään muuttaa.
Teille synnistä saarnaajat, oman oppinne rakentajat.
Maria Magdaleenan evankeliumin mukaan Jeesuksen oppi on seuraava Pietari sanoi hänelle : ” Kun nyt olet selittänyt meille kaikki asiat, kerro meille mikä on maailman synti ” ? Vapahtaja sanoi : ” Syntiä sellaisenaan ei ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi. Tästä syystä Jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen ” .
Haureus on ymmärrettävä lähiummäisen rakkauden väärin ymmärtämiseksi. Siis ihminen syntyy synnistä vapaana.
Teksti on luotettavanpi kun kaikki muut Jeesuksesta kirjoitetut sanomat.
Pekka siis sinulla on voima voittaa kaikki synti, ok näinhän evankeliumi lupaa antaa uudestisyntyneille.
Entä mitä on synti?
Entä ne jotka eivät sitten eläkkään synnittömästi niinkuin sinä eli tekevät syntiä (vaikka on voima välttää sen tekeminen)?
Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä, sanoo Paavali. On varmasti hyvä tiedostaa syntisyytensä, mutta se kääntyy helposti oman navan tuijottamiseksi ja läheisen hätä jää huomaamatta. Kristuksessa eläminen on Hänen Vanhurskaudessaan elämistä, ei omassa vanhurskaudessa elämistä. Hänessä synti on otettu pois.
Jos me luonnollisen mielemme mukaan vaellamme, niin on selvää, että vääryys sitoo meidät ja lopulta estää meitä toimimasta Vapaudesta käsin, joka tulee uskon kautta Kristukseen ja Jumalan Rakkauden mukaan, jossa ei ole pelkoa ja rangaistusta. Joko Jumala on Vapauttanut ihmisen lain alta TAI ihminen on vielä lain alla. Ei ole olemassa mitään eipäs juupas teologiaa. Katseemme tulee olla kaiken aikaa yksin Kristuksessa, muuten me hukumme synteihimme, sillä niitä on loputtomasti ja paljon aina ihmisen syvyyteen asti. On Armollista jos saa hyvää tehden vaeltaa Kristuksessa.
Rakkaus Jumalaan on, että uskomme Hänen Vanhurskauden riittävän Täydellisesti Lunastamaan meidän syntisen luontomme. On hyvä vaeltaa Rakkauden mukaan Armahtaen ja laupeuden mukaan kohdella itseään ja kanssa ihmisiä.. Onhan Jumala laupias ja Armollinen, kun pysymme Hänessä, joka voi meissä kaiken. Jos olemme lihassa kuolleita synnin tähden, niin emmekö ole mieleltämme eläviä Kristuksen tähden? Jos katsomme omaan luontoomme, niin näemme vääryyttä, joka pettää meidät aina. Jos katsomme Kristukseen, on Hän täynnä Armoa ja laupeutta loputtomasti meitä kohtaan, sillä tahtonsa on hyvä meitä kohtaan jotka turvaamme Häneen kaikessa.
Sanoohan Paavalikin: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Room.7:25
Seuraavassa Paavali jatkaa:
”Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Room.14:14-23
Kaiken tämän jälkeen on hyvä lukea myös Johanneksen kirjeen viesti synnistä:
”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.
Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.
Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.”
1.Joh.5:16-20
Kuoleman synti on epäusko, mutta me olemme Jumalan Pojan uskossa.
Arin kanssa on turhauttavaa keskustella. Koska hän lisää aina muiden teksteihin omia käsityksiään. Ikäänkuin toisen teksissä olisi oikeasti ollut jotain, mitä siinä ei oikeasti ole. Oikeasti siinä luki, ihan jotain muuta, kuin mitä Ari siinä näki. Sitten hän esittää sen pohjalta väitteitä ja kysymyksiä. Joihin sitten alkaa tivata vastauksia. Jos vastaa, niin sama hulunmylly senkun vaan jatkuu.
Pekka sydämen kyllyydestä suu puhuu, siis jos/kun tulet väärin ymmärretyksi niin eikö ole sydämen asia oikaista?
Minulle ainakin evankeliumi on se aarre josta mielelläni sydämen halusta puhun.