Kuvassa kukkia Mengin opiston puutarhasta. Jumalan rakkaus on niin suuri, että hänen hyvyyttään verrataan niin valtaisaan puutarhaan, joka on kuin suunnaton metsä.
Cantate, laulakaa -sunnuntain Vanhan testamentin teksti on valtaisasta runoteoksesta Jesajan kirjasta. Koko Jesajan kirjahan on suuremmoinen runoteos, vain muutamia lukuja lukuunottamatta.
SUNNUNTAI 10.5.2020
4. sunnuntai pääsiäisestä, latinalaiselta nimeltään Cantate
Taivaan kansalaisena maailmassa
Ensimmäinen lukukappale: Jes. 32: 15-20
Lukukappaleemme on Jumalan suurten tekojen ylistystä. Pyhä Henki puhuu meille Herramme valtaisista teoista. Hänen voimansa ja hyvyytensä tulevat julki ylistettävänä elämän uudistuksena aina täyteen kukoistukseensa asti.
Pyhän Hengen työ luomisesta uuteen luomiseen
Luomisessa kerrotaan, että Pyhä Henki liikkui vesipilven mukana, ikään kuin käytti pilviä ratsunaan, vettä työkalunaan, elämän luomisessa, kasvien, eläinten ja ihmisen.
Jokainen autiomaan lähellä asunut ymmärtää tämän kuvauksen erittäin läheisesti. Kuivan kauden aikana maa kuivuu, palaa karrelle, tulee harmaaksi, autioksi, kuin kuolleeksi. Kaikki on autiota ja tyhjää.
Kuivan kauden lopulla sade saapuu, vettä alkaa satamaan, elämä herää kuivaan maahan, kasvit nostavat päätään, ja onkaloistaan kuumuutta paossa olleet eläimet tulevat esiin. Keitaan ihmisetkin saavat riemuita, kun valtaisa kukkaisloisto täyttää niityt ja kumpareitten helmat. Elämä säihkyy loistoaan. Ilo ja riemu täyttävät mielen. Kaikki on kuin uudelleen luotua.
Luomiskertomuksen kuvaus elämän synnystä autioon maahan on aavikon lähistön asukkaalle jokaisen sadekauden suuri ihme, kuin kevään koittaminen Suomessa tai muuttolintujen paluu saaristoon hiljaisen talven jälkeen.
Pyhän Hengen toiminta veden välityksellä tulee esille Raamatussa useammankin kerran. Kaikkein selvimmin sillä on kosketuskohta meihin jokaiseen pyhän kasteen toimituksessa. Kasteessa itsesssään kuollut ja tuomittu ihminen oletaan elämän yhteyteen Jumalan lapseksi, kaikista syytöksistä vapaana, täysipainoiseen elämän yhteyteen Jumalan hyvyydestä osalliseksi.
Kaste antaa uuden luomisen, uudestisyntymisen, uuden elämän alun.
Pyhä Henki toimii kasteen välityksellä. Hän tulee elämäämme kasteen vedessä ja esillä pidetyssä Jumalan sanassa. Pyhä Henki antaa itsensä, oman läsnäolonsa, oman työnsä meidän hyväksemme kasteen suurena lahjana. Meistä tulee Jumalan omia, Valkeuden lapsia. Luomiskertomuksen: ”Tulkoon valo”, toistuu meidän elämämme hyväksi ja me siirrymme pimeydestä valkeuteen: ”Ja katso, valo tuli.”
Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.
Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Armon lapset riemuitkaamme
Elämä Jumalan lapsena on armosta elämistä. Me tulemme vanhurskaiksi eli siis Jumalalle kelpaaviksi yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Omat ansiomme eivät riitä, omat kykymme eivät vie perille, omiin tekomme eivät meitä auta ikuisuuden edessä.
Augsburgin tunnustus sanoo:
IV Vanhurskautus
Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5)
Tämä Jumalan vanhurskaus eli Jumalan edessä kelvolliseksi julistaminen on alusta loppuun yksistään Jumalan omaa työtä. Hyvyydessään hän suo meille täydet lahjansa. Luottavaisin mielin saamme heittäytyä hänen armollisten ja turvallisten käsivarsiensa varaan. Saamme uskoa koko elämämme hänen haltuunsa.
Mielemme täyttää ilo Herrassa ja rauha sydämessä.
Silloin autiomaassa asuu oikeus
ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.
Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha
Elämä Jumalan luottamuksessa
Koska uskomme on lahjaksi annettu ja perimmältä olemukseltaan Jumalan Pyhän Hengen teko meidän elämässämme, niin siksi usko myös on voimallinen. Jumalan työ tulee esille siinä, mitä uskosta seuraa käytännön elämään. Arkiset askareemme saamme tehdä turvallisesti Jumalan hyvyyden hoidon varassa.
Silloin saamme heittää pois kaikki maalliset murheemme. Saamme elää rauhallista ja hiljaista elämää Jumalan turvallisen huolenpidon rakkaudessa.
Ei edes kuolema voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta. Jumala on ikuinen, siksi hän tukee meitä kaikessa aina taivaan ikuisuuteen asti.
Siitä kasvaa levollinen luottamus,
turvallisuus, joka kestää iäti.
Minun kansani saa asua rauhan niityillä,
turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.
Tässä Cantate, Laulakaa -sunnuntain ihana enimmäinen lukukappale
Jes. 32: 15-20
Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.
Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
Silloin autiomaassa asuu oikeus
ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.
Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha.
Siitä kasvaa levollinen luottamus,
turvallisuus, joka kestää iäti.
Minun kansani saa asua rauhan niityillä,
turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.
Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan,
mutta te onnelliset, te saatte kylvää
kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan,
saatte päästää härkänne ja aasinne
vapaasti kulkemaan laitumilla.
Matias
”Näin myös alkujaan samasta ikivanhasta heprealaisesta perinteestä on haarautunut Jeesuksen aikana noin puolentoistakymmentä eri liikettä, j.otka Jerusalemin hävityksen jälkeen hajaantuivat toisistaan erillisiksi suuntauksiksi. ”
Meni kolmeen osaan, eli juutalaisuus, kristinusko ja islam. Joista kristityt ja islam vihaavat juutalaisuutta, mutta juutalaiset eivät vihaa kumpaakaan. Tällainen kolmiyhteinen tässä. Äitiuskonto, emouskonto, on lävistetty, kolmeen osaan.
Ehkä tulevat sukupolvet, nuoriso, ovat viisaampia eivätkä enää jatka aateristiriidoista johtuvia selkkauksia ja muita vihaan johtavia sanakäänteitä, vaan tuomitsevat ne häpeällisinä ja menneisyyteen kuuluvina outoina käytösmalleina.
Tarja
Juuri edellä olen todennut, että ilmaus äitiuskonto eli emouskonto ei tee oikeutta perinteen kehittymisen historialle. Kumpikin haara on yhtä lailla tuon saman todellisuuden edelleen elämistä, ei siitä erilleen menneen toisen uskonnon aloittamista.
Kristinusko ei ole olemukseltaan selkkauksia, vaan koko maailmalle julistettu sovituksen ja rauhan sana. Jopa nykyisin vieläkiin ajankohtaisempi kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun nykyisin jo kolmannes maailman asukkaista on kristittyjä ja kasvu viimeisten vuosikymmenten aikana on ollut niin suuri, että kristinuskon suhteellinen osuus on jopa kasvanut pari prosenttia viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Tuo kasvu on jopa isompi kuin koko maailman asteistien määrä, joiden osuus samana aikana on vähentynyt 2,5 % sta 1,9 % iin. (Suomi muutaman muuan läsnimaan kanssa ovat tässä kulkeneet osaksi eri suuntaan.)
Islamin irtaantuminen eli pois kääntyminen vanhasta juutalais-kristillisestä (Syyrian kautta tulleesta, huom Jeesuksen nimen muoto ” Isa ” ) perinteestä tapahtui silloin, kun Muhammed poliittisista syistä Arabian valtiaaksi päästäkseen teki kompromissin Mekan pakanain kanssa ja tämän vuoksi muutti aikaisemman rukoussuunnan Jerusalemista mekkalaisten mieliksi Mekkaan päin. Näin konkreettinen oli kääntymyksen toteuttamistapa tuohon kulttuurin aikaan: Koko kansa yhteisenä kansana kääntyi rukoussuunnan kääntymisen mukana.
pikauusinta
Messias on juutalainen idea, ja minä ymmärrän erittäin hyvin sen, mitä se heille tarkoittaa. Messias ei voi olla juutalaisvihamielinen, nimitellä heitä paholaisen lapsiksi, ( Isästä perkeleestä ) se on panettelua ja pahennusta ei pelastusta. Sillä on synnytetty antisemitismia, pelkoa ja karsastusta heitä kohtaan.
Kristityt tekivät messiaasta antimessiaan, jonka nimessä on pyritty hävittämään koko juutalaisuus. On kerrottu, että vain kirkon helmassa on pelastusta. Pitää kääntyä kristityksi jos haluaa pelastua jostakin, joka on oma keksintö, helvetti. Ensin juutalaisten ja sitten kreikkalaisten jne.
Jumala juutalaisuudesta ei tuomitse ketään ikuiseen helvettiin, joten he eivät tarvitse siitä pelastustakaan, sensijaan vihamielisiä, vihollisia on aina ollut ja messiaan tehtävä on pelastaa heidät heidän vihollisistaan. Miksi tämä on ollut niin vaikea käsittää, että siitä piti vääntää syntien sovittajaa Golgatan ristillä. Ei se mitään auta, eikä ole auttanut. Antisemitismi on edelleen olemassa. Nousee aina uudelleen.
Teidän olisi pitänyt pelastaa, mutta te synnytitte vihaa, ja käänsitte kantapäät vastaan,… vallanhalusta kai.
Jos rakastaa lähimmästä, haluaa hänelle hyvää, jos vihaa, tai pelkää, haluaa tehdä hänelle pahaa. Sanoilla voi lietsoa ihmisiä kumpaankin. Vastuu on tietysti johdolla enemmän kuin taviksilla, jotka ovat useimmiten pakotetut uskomaan auktoriteetteja, muuten on voinut seurata ankaria rangaistuksia, jos on ollut eri meiltä.
————-
Sanoit muistaakseni, että yksi juutalaisvihan syy on se, että he nousivat Roomaa vastaan.
Tässä on hyvä muistaa se, että jo keisari Augustuksen aikana germaanit nousivat Roomaa vastaan Keruskien päällikkö Arminiuksen johdolla ja tuhosivat Teutoburgin metsässä kolme Augustuksen legioonaa, joita Augustuksen kerrotaan murehtineen loppuelämänsä.
Ei sitä kukaan täälläpäin moiti, eikä sen takia vihata ketään, päinvastoin, ollaa iloisia, että ei jouduttu Roomanvallan alle.
Joten tuokaan väitteesi ei pidä paikkaansa.
Tarja
Rooman valtakunta kävi sotia lähes koko historiansa ajan. Vain yksi aika Augustuksen aikana oli kokonaan sodista vapaata aikaa.
Mielestäni ammut ohi, kun väität kirkon oppia myöhemmin keksityksi opiksi. Kirkko on alusta pitäen elänyt samasta uskosta, joka on uskoa samaan Jumalaan joka jo uskon isällä Abrahamilla oli. Toki eri aikakausien mukanaan tuomien uusien kulttuuritilanteiden mukana oli pakko vastata uusiin haasteisiin ja näiden mukana perinteeseen tuli uusia kerroksia, mutta tämä ei muuttanut itse kristiuskon perusolemusta.
Verrataampa tätä vaikkapa männyn taimeen ja metsäkankaan jylhään petäjään. Rungon pituus on muuttunut, oksien määrä ja koot ovat muuttuneet, neulasten lukumäärä on muuttunut, käpyjä on alkanut jossakin vaiheessa tulla. Pöllön tai haukan pesä on voinut tulla jne. Mutta olemukseltaan tuo kankaan huiman korkea honka on olemukseltaan ja elämänhistorialtaan samaa puu kuin aikonaan sen alkuaikojen pieni männyntaimi. Männyntaimesta ei ole kasvanut koivua tai haapa, ei kuusta eikä katajaa, vaan se on kaikista ulkonaisista muutoksistaan huolimatta pysynyt samana puuna, mäntynä.
Sama periaate on myös kirkon elämässä. Sama Jumala johtaa samaa kansaansa, kuin jo muinaisina patriarkkojen päivinä. Juuri tämän kansan keskuudessa Jumala otti ihmisyyden sikiämällä Pyhästä Hengestä ja syntymällä neitsyt Mariasta ja juuri Jeesuksessa Kristuksessa tuomalla koko maaimalla sovituksen kuolemallaan Golgatan ristillä ja tuomalla voiton kuolemasta ylösnousemuksellaan.
Matias Roto mitä on rakkaus, siis miten se vaikuttaa Jumalan työn hedelmään?
Jeesus totesi fariseuksille ettei heissä itsessään ole rakkautta, siis mitä se tarkoitti?
Entäpä mitä tarkoittaa kun Jeesus parantaa paatuneen sydämen?
Entäpä seuraavat:
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Mitä on tämän Jumalan antaman rakkauden hedelmä?
Entäpä mitä tarkoittaa :
Room. 13:10
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Ari
Kiitos kysymästä.
Vastaus on tässä
Galatalaiskirje:
5:22 Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Tämän hedelmän vastakohtana on Aadamin lankeemuksen perintönä eli siis meidän oman inhimillisen luontomme eli Paavalin kielenkäyttöä seurataksemme ”lihan” hedelmä.
Gal. 5: 19-21
Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset.
Huomaa siis tästä luettelosta, että muista kristityistä erillään pitäytyminen eli ”eriseuratkin” ovat näitä syntisen olemuksemme mukaisia eli siis lihan tekoja, samassa listassa juominkien kanssa. Samaten yhteisestä kirkosta erilleen pyrkivä omiin oppeihinsa sulkeutuva ”lahkolaisuus” on irstauden kanssa samassa luettelossa.
Matias Rot otat Gal.5:19-21 ja poistat tuosta jakeen 21 lopun, MIKSI?
19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Siis tuossa Paavali SELKEÄSTI sanoo etteivät lihan tekojen herjoittajat PERI Jumalan valtakuntaa.
Jeesus taasen Sanoo Ilmestyskirjassa:
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.(Ilm.22)
Siis myös ketkä VALHETTA RAKASTAVAT siis ne jotka eivät ole Jeesuksen evankeliumille kuuliaisia.
Ari
Huomaapas että kaiken tämän tuomion Jumala puhuu lain alaisille, joilla ei vielä ole pelastusta Jeesuksen Kristuksen armossa.
Roomalaiskirje:
Mutta kun vanhurskauttava usko tulee, niin silloin ei enää ole kadotustuomiota, niille jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat.
Jos tätä jatkoa ei olisi niin koko maailma olisi edelleen synnin vallassa, koska Aadamin lankeemuksessa me jo olimme mukana esi-isässämme syntiin lankeamassa. Vanha raamatullinen ja juutalainen opetus nimittäin puhuu tulevista polvista ikään kuin jo olevina, mutta vielä isässään olevina.
Siksi on tärkeää muistaa Raamatun sana
1.Korinttolaiskirje:
15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
Ja jotta et millään muotoa pääse jänkkäämään teko-oppia otetaanpa tähän vielä kaiken omatekoisen omiin töihin pohjautuvan opin kumoaminen.
Roomalaiskirje:
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Ari
Kirjoitustyylistäsi.
Pyrihän siistimään kielenkäyttöäsi. Nettikielessä isojen kirjainten käyttö nimittäin voidaan tulkita huutamiseksi, joten sellainen on sopivaa vain erittäin harvoin ja vain tietyissä olosuhteissa.
Muutoinkin pyydän sinua lopettamaan keskustelussa mukana oleville kavereille kiukuttelun, koska sellaisen takia olen joutunut poistamaan muutaman puheenvuorosi. En nimittäin alkuunkaan voi sallia keskustelutilaa haaskattavaksi kiukunpurkausten esiintuomiseen.
Sitten vastine tuohon väittämääsi.
Sellaiset eivät ole evankeliumille kuuliaisia, jotka pyrkivät perustamaan oman pelastuksensa omien vanhurskaudessa tekemiensä tekojen varaan. He nimittäin kieltäytyvät näkemästä sitä, että Kristus on lain loppu ja että vain Kristuksen lahjaksi antama vanhurskaus pelastaa. Pelastus ei perustu ihmisen tekoihin, vaan Kristuksen armoon. Pelastus on yksistään uskon asia, kun panee toivonsa Kristuksen armoon.
Jo Daniel sanoo 9:18 tämän, kun hän sulkee kaiken oman vanhurskauden kokonaan ulkopuolelle:
Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.
Ja Paavali sanoo tämän Roomalaiskirjeen 10 luvussa jakeissa 3-4 näin.
He eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Paavali sanoo: ”Tämä on ’pahennukseksi’ juutalaisille, mutta meille se on jumalan voima.
Matteuksessa sanotaan. ” Ihmisen poika lähettää enkelinsä ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat ’pahennukseksi’ ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin, siellä on oleva itku ja hammasten kiristys ”
Paavali myöhemmin kieltää: ” Älkää olko pahennukseksi juutalaisille , Mutta kukaan ei enää kuullut.
Tarja
Nuo eri yhteyksissä mainitut lauseet eivät ole asemallisesti samalla tasolla.
Ensimmäinen ainoastaan kertoo, miten moni juutalainen on pahentunut Jeesuksesta kerrottavaan evankeliumiin, ei mitään sen enempää eikä mitään sen suurempaa pahennusta, kuin tämän reaktion toteamista.
Toinen yhteys kuvaa hellenistijuutalaisen kulttuuriperinteen kasvatin Paavalin asennetta kanssaihmisiinsä. Hän pyrkii elämään niin ettei hänen toimintansa aiheuttaisi olisi kenellekään loukkaukseksi olipa sitten kysymys juutalaisesta tai pakanasta.
Matias
” Mielestäni ammut ohi, kun väität kirkon oppia myöhemmin keksityksi opiksi. Kirkko on alusta pitäen elänyt samasta uskosta, joka on uskoa samaan Jumalaan joka jo uskon isällä Abrahamilla oli. ”
Ja Aabrahamin liitto oli ympärileikkauksen liitto. Ja….
Aabraham ei puhunut…. Isästä, Pojasta ja pyhästä hengestä.
Tarja
Abrahamin usko oli uskoa samaan Jumalaan kuin meillä kristityilläkin tällä hetkellä on. Siis uskon varsinainen sisältö: Elävä Jumala, on sama Jumala kuin hän on nykyisinkin.
Sen sijaan on luonnollista että tietämys hänestä on kasvanut sen mukana, että Jumala otti ihmisyyden Jeesuksessa ja toimitti täyden sovituksen Golgatan ristillä. Tämän tapahtuman takia tuli ihmiskunnalle sovitus ja pelastus. Tämä uusi osa ilmoituksesta siis kertoo mitä Jumala on meitä pelastaakseen tehnyt sen jälkeen kun Abraham eli maan päällä.
Tämä ei ole yhtään sen kummenpaa kuin se että ennen sotia isäni eli Alitalossa, mutta sitten sodasta palattuaan otti haltuunsa Paavolan tilan. Olosuhteet muuttuivat ja perheeseen syntyi lapsia, joista olen vanhin. Näin myös kertomus Isästäni sai lisäyksiä elämän eteenpäin menon mukana, mutta tässä käytävään keskusteluun liittyen keskeistä on se että sodan jälkeenkin ja noiden uusien tapausten jälkeenkin Paavo -isäni, Vahva Paki, oli sama henkilö kuin aikoinaan Alitalossa eläessään.
Näin myös Jumala on ollut sama Jumala jo ennen maailman luomista, sama Abrahamin aikana ja sama apostolien aikana ja sama nykyisin ja tulee alati olemaan aina taivaanikuisuuteen asti.
Matias
”Omat ansiomme eivät riitä, omat kykymme eivät vie perille, omiin tekomme eivät meitä auta ikuisuuden edessä. ”
Ikuisuus on mielenkiintoinen sana, eikä kukaan kristitty tajua mitä se tarkoittaa.
Ikuisuus on jotakin, jolla ei ole alkua, eikä loppua. Se ei siis voi alkaa ihmisen syntymästä tai kuolemasta, koska sillä ei ole alkua. Jos kuoleman jälkeinen kiinnostaa niin paljon kuin se kiinnostaa, pitäisi yhtä paljon kiinnostaa myös se, että mistä on tullut. Mitä oli ennenkuin syntyi.
Ja koska ennen syntymää oleva kiinnostaa niin vähän, kuin se kiinnostaa, niin miksi kuoleman jälkeinen olisi sen kiinnostavampaa.
Tarja
Ihmisen ikuisuus taivaassa on johdonmukainen seuraus Jumalan ikuisuudesta.
Mutta koska ihminen on luotu olento tässä maailmassamme, niin meidän elämällämme on alku, luomisen hetki. Näin siis näistä premisseistä nousee loogisena seurauksena se, mitä evankeliumi kertoo meidän elämästämme hengellisen laulun sanoin: ” Se alkaa jo täällä, maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa. ”
Tarja, kolminaisuus on ymmärrettävissä vain Juutalaista taustaa vasten, sillä juuri Juutalaisten rabbien Vanhantestamentin tulkinnoista nousee ajatus Persoonalisesta Jumalasta pakanoiden monijumalisuuden kumoamiseksi. Kristitnusko opettaa kuten Juutalaisetkin. on vain yksi Jumala, Herra ja Eläväksi tekijä.
Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat yhdessä vaikkapa Jeesuksen kastehetkellä, jolloin Jeesus kastetaan, Isä puhuu taivaasta ja Pyhä Henki laskeutuu kyyhkysen muodossa hänen ylleen (Mark 1:10–11). Kaste- ja lähetyskäskyssä Jeesus käskee kastamaan kaikki kansat hänen opetuslapsikseen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei nimiin (Matt 28:19–20).
Kristityt opettavat, että on vain yksi Herra: ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef 4:5). Ja silti tuota nimitystä Herra käytetään erikseen kaikkien persoonien yhteydessä:
1) Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. (5. Moos 6:4).
2) Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä… ja yksi Herra, Jeesus Kristus… (1. Kor. 8:6).
3) Sillä Herra on Henki… (2. Kor. 3:17.)
Lainaus löytyy: http://www.luterilainen.net/kolminaisuus/
Ismo
Kiitos kommentistasi.
Kiitos viitteestäsi.
Apokryfikirjassa lukee: ” Kun me vielä olimme heprealaisia, meillä oli vain Äiti, kun meistä tuli kristittyjä, meillä on sekä isä, että äiti. ”
Äiti jäi jennekkin, ja tilalle tuli poika. Teillä ei äitiä.
Miten te voitte olla olemassa, kun teillä ei ole äitiä ?
Paavalin mukaan; – Vaikka teillä olisi kymmenen kasvattajaa kristuksessa, on teillä vain yksi Isä. Minä teidät olen synnyttänyt evankeliumin kautta. ” Paavali on teidän isänne.
Tarja
Voisitko ystävällisesti kertoa mistä teoksesta tuo lause on.
Matias . ” Voisitko ystävällisesti kertoa mistä teoksesta tuo lause on. ”
Paavali Korinttolaisille 4 : 14-16
( 14 ) En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvon.
(15) Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää: sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.
(16) Kehoitan siis teitä, olkaa minun seuraajiani.
Ensimmäinen lause löytyy” Filippuksen evankeliumista” , ja se löytyy kirjasta: ”Nag Hammadin kätketty viisaus.”
Kirjaimellisesti : ”Kun me vielä olimme heprealaisia, me olimme orpoja, sillä meillä oli vain äiti. Kun meistä tuli kristittyjä, saimme sekä isän, että äidin. ”
Tarja
Kiitos tiedoista.
1) Paavalin sana liittyy siihen, että usko tulee kuulemisesta. Jumala nimittäin käyttää kirkon virkaa evankeliumin julistamiseen ja sakramenttien jakamiseen. Tämän viran kautta Jumala sitten kutsuu ihmisiä ja Pyhä Henki antaa uskon kuulijoille, missä ja milloin hän itse hyväksi näkee.
Paavali siis puhuu siitä, että hän on kirjeen vastaanottajien hengellinen isä. Tämä on aivan kirkon olemuukseen ja Jumalan tapaan tehdä työtään liittyvä todellisuus.
2) Filippuksen evankeliumi on vain muutamien mielestä apokryfinen kirja. Tällöin he tarkoittavat että kirja ei kuulu Raamattuun, vaan on muissa yhteyksissä syntynyt teos.
Tunnetuimmat Uuden testamentin apokryfisista kirjoista ovat Jaakobin, Nikodeemuksen, Tuomaan ja Pietarin evankeliumit sekä Tuomaan, Paavalin ja Johanneksen teot ja pienet kertomukset Jeesuksen lapsuudesta sekä lukuisat apokalypsit.
Näillä ei ole samaa arvoa Raamatun kirjoina kuin Vanhan testamentin apokryfeillä, jotka kuuluvat Raamattuun.
Filippuksen evankelimi on 200 -luvun lopulla syntynyt teos. Se heijastaa voimakkaasti valentinolaisen gnostisismin oppeja. Liikkeen syntyyn on eniten vaikuttanut Valentinos / Valentinios, (n. 100 – n. 153/155/160/161).
Hän oli menestyksekäs gnostilainen teologi ja perusti koulukuntansa Roomassa. Gnostilaisuuden oppi on hyvin vähän historiaan sitoutunut, ennemminkin se leijuu erilaisissa teorioissa. Näin myös Filippuksen evankeliumilla on hyvin vähän tekemistä historiallisen Jeesuksen kanssa.
Panenpa tähän yhden käännöksen englanniksi ja sen mukaan myös lommentaarin:
Edition and commentaries by Dr.Vladimir Antonov
Translated by Anton Teplyy, Dr.Mikhail Nikolenko
© Antonov V.V., 2002
Ja tässä teksti:
6. When we were Hebrews, each of us had only a mother. But since we became Christians, we have both the Father and mother.
Ja tässä kommentaarin selitys:
In the Judaic tradition, God was called Father. And Jesus suggested to His followers that they call only God — Father, not the earthly parent.
Philip says that the true followers of Christ now have the True Father.
https://teachings-of-jesus-christ.org/gospel-of-philip.shtml