On helppoa tunnistaa itsessämme oman voimamme. Monesti huomaamme kuinka innostuneita ja voimallisia olemme toteuttamaan tehtäviä. Samoin huomaamme, jos oma voima on poissa, jolloin kaikki tuntuu työläältä emmekä saa mitään aikaan. Miten on Jumalan voiman kanssa –
Miten erotat Jumalan voiman omasta voimastasi?
Miten voit tietää toimivan Jumalan voimassa, etkä omassa voimassa?
Mikä merkitys on rukouksella?
Kaikki julkaistut blogini:
Myönnän, että kysymykseni ovat vaikeita, enkä löydä niihin itsekkään hyviä vastauksia.
Hyvä tapa on aloittaa päivä rukouksella ja Jumalan sanan lukemisella. Mielestäni on hyvä aamulla käydä läpi tulevia päivän haasteita ja pyytää niihin viisautta ja voimaa Jumalalta. On paljon helpompi ottaa päivän tapahtumat vastaan kun on rukoillut.
Pyhä Paavali kirjoitti:
Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
(2. Kor. 12:7-10 FB38)
Hyvä kysymys Juha.
Yhden asian olen oppinut tunnistamaan. Joskus saa selkeän kehotuksen tehdä, tai lähteä johonkin ja kokee suurta haluttomuutta lähtemiseen ja voimattomuutta tekemiseen, niin silloin on usein kyse siitä, että saa lähteä tekemään ja osallistumaan Jumalan voimassa.
Kiitos Pekka. Hyvä vastaus. Näin varmaan monesti on. Ainakin silloin, jos emme saa siitä mitään itsellemme tai odota mitään saavamme.
Tuli mieleen tapaus vuosien takaa. Ajelin pyörällä seurakunnan tilaisuuteen. Matkalla sinne, tuli vastaani henkilö kävellen. Sain kehotuksen kutsua tuo ihminen tapahtumaan mukaan. Ajoin ohi ja sain vielä toisen ja kolmannenkin kehoituksen. Silloin olin jo perillä ja asettelin pyörää telineeseen. Siitä sitten lähdin äkkiä takaisin ja esitin kutsun. Siinä tilaisuudessa hän päätti lähteä seuraamaan Vapahtajaa.
Jumalalle kiitos!
Jotenkin vierastan innostusta toimia Pyhän Hengen voimassa. Jollei siinä samalla tuoda esiin sitä, että Pyhän Hengen voimassa toimiminen merkitsee minän kuolettamista ja kaiken kunnian antamista Hänelle , jolle kunnia kuuluu.
Jumalan voima ja työ ilmenee aina siellä, missä suostutaan itse siirtymään täysin syrjään.
Jos Herra suo, niin torstai iltana pidän keskustelualustuksen aiheesta : viisauden ja tiedon sanat. Mainio aihe. Varsinkin kun -92 käännöksessä ei niitä edes ole tuolla nimellä mainittu. Edellisessäkin vain yhdessä jakeessa. Tuota jaetta edeltävät jakeet helposti ohitetaan ilman sen suurempaa huomiota, mutta niissä on oikeastaan yleiskatsaus kaikkien armolahjojen erityiseen ja yksilölliseen olemukseen. Joten näen ne jakeet ikään kuin avaimena koko aiheeseen.
Hyvä kommentti, Kiitos Pekka. Henkien koetteleminen on tärkeää. Ihan kaikki ulkopuolinen ei ole Jumalasta. Tunnistammeko oman ja Jumalan viisauden eron? Helposti omat ”viisaat sanat” laitamme Jumalan piikkiin, jolloin saamme niihin enemmän painoarvoa. On valitettavaa, jos myöhemmin ne huomaamme hölynpölyksi.
Juha
Kiitos hyvästä kysymyksestä
Olen miettinyt mitä sanoa todetakseni etten löydä yksinkertaista vastausta
Niinpä minun pitää vain päivittäin pyytää Herraltamme voimaa ja johdatusta toimia hänen tahdossaan
Matias, erinomainen kommentti. Näin on. Jumalan valmistamalla tiellä on hyvä kulkea. Jumalan tahto on aina hyvä, vaikka me emme sitä aina heti ymmärtäisi.
Mulle on käyny päinvastoin. Olen tajunnut joissakin tilanteissa sanoneeni jotain ratkaisevaa ja jopa viisasta. Nyt tajuan,että sain ne sanat.
Pekka, kiitos kommenteista. Totta, kaikki oikea viisaus tulee meidän ulkopuolelta, Jumalalta. Täällä maailmassa on paljon turhaa ”viisautta”, mutta onko niillä paljoakaan merkitystä.
Mitäpä muuta me voimme asian eteen tehdä, kuin olla alinomaa pyytämässä johdatusta. Hienoa siinä on se, että sitä on luvattu antaa.
Omat voimat tunnemme, mutta Jumalan voima jää aina vähän tuntemattomaksi. Monesti Jumala vaikuttaa itsemme lisäksi, tapaamiimme ihmisiin, tapahtumien järjestykseen ja miten kaikki menee. Miten tunnistamme Jumalan voiman?
Emme pysty elämään emmekä tunnista itsessämme sellaista voimavaraa,että voisimme sanoa eläneemme kokonaan Jumalan voiman varassa. Vaan joudumme turvaantumaan kaikessa Jumalan johdatukseen,että jaksaisimme elää turvautuen hänen apuunsa. Olemme syntiemme tähden sellaisia,että kun olemme kuluttaneet omat voimamme loppuun,silloin vasta kelpaa Jumalan armo ansiottomalle.
Näin on, kiitos Martti. Jumalan tehtävä on alentaa ja musertaa omavanhurskaat, jotta taas Jeesus kelpaisi ja nostaa kuilusta sinne luisuneet. Jumalan käyttää voimaansa monella tavalla.
Tässä on hyvää opetusta aiheesta, mieheltä, joka puhuu vaikka on jo kuollut.
https://youtu.be/ZqT7sP4Vn2Q
Kiitos Ismo. Lehtistä on aina mukava kuunnella.
Ilman Pyhää Henkeä ei kukaan usko Kolmiyhteiseen Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Taitaisi minullakin olla uskon kohde alkuräjähdys-evoluutiohömppäjumala.
Synnintunto on poissa, jos meille ei ole Pyhää Henkeä. Kumman annamme itsessämme vaikuttaa enemmän Jumalan tahdon vai meidän oman tahtomme?