Kukka ruokapöydällämme Kamerunissa Yaoundessa
Monen sortin kauhukertomuksissa puhutaan maailmanlopusta synkin värein. Ruokitaan ihmisten pelkoja ja roikutaan ihmisten tunne-elämän heikkoja kohtia.
Kristillinen uskos antaa toivon ja tulevaisuuden näköalan. Jumala pitää meistä huolta ja tulevaisuus on hänen käsissään. Saamme nostaa silmämme rohkeasti eteenpäin. Kristus tulee takaisin. Hänen täyteytensä tulee hänen mukanaan. Jumalan Pojan rakkauden valta tulee näkyviin ja ihmiset siirretään tästä vaivojen aikakaudesta ikuisen onnen kauteen. Uudistettu Paratiisi on silloin osanamme ja taivaan salien ihanat asuinsijat ovat lepopaikkamme.
Otan tarkasteluuni toisen adventtisunnuntain Vanhan testamentin tekstin.
Sunnuntai 09.12.2018
2. adventtisunnuntai
Kuninkaasi tulee kunniassa
1. lukukappale: Hoos. 2:20-22
Hoosea nimi merkitsee ”Herra pelastaa”. Se on sama nimi kuin Joosua ja Jeesus, yksi muoto monien joukossa.
Varoituksia ja lupauksia
Hoosean kirjassa on sekä varoituksen sanoja että suuremmoisia tulevaisuuden näköaloja.
Siinä varoitetaan epäjumalan palveluksesta. Vieraiden jumalien palvontaa nimitetään aviorikokseksi. Syynä on se että Jumala on rakkaus ja Jumalan hylkäämisellä ihminen hylkää Jumalan rakkauden. Koko kansa on kuin Jumalan vaimo. Koko kansan on oltava uskollinen Jumalalle. Jumalan hylkääminen tuo tullessaan tuhon. Rikaskin kansa köyhtyy kun Jumalan hyvyys torjutaan. Jumala on kaiken Luoja. Siksi kaikki hyvä tulee häneltä ja loogisesti tästä seuraa, että hänen hylkäämisensä merkitsee myös hänen siunauksensa menettämistä.
Toisaalla Hoosean kirjassa kerrotaan Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta. Ihmisiä pyydetään tekemään parannusta pahuudestaan ja luopumaan epäjumalanpalveluksestaan. Se kansa joka palaa Herran tykö saa osakseen Jumalan hyvyyden. Rakkauden Jumala antaa rakkautensa osoitukseksi kaikkinaista siunausta ja elämän yltäkylläisyyden.
Rauhan liitto Jumalan kanssa
Hoosean kirjan toisen luvun lopussa on kuusi onnen ja autuuden lupausta, kaksi niistä tekstissämme.
Kolmas onnen kuvaus kertoo, että Jumalan lupaaman autuuden aikana Jumala tekee liiton koko luomakunnan kanssa. Niin eläimet kuin ihmiset elävät rauhassa, kun Jumalan liiton antama rakkaus tulee osaksemme. Aseita ei taivaassa enää tarvita, eläimetkin elävät rauhassa ihmisten kanssa.
Paavali jatkaa tätä teemaa tulevasta kirkkaudesta seuraavasti
Room. 8: 18-24
18 Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. 19 Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. 20 Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, 21 että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. 22 Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. 23 Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. 24 Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.
Neljäs onnen kuvaus kertoo siitä, miten Jumala kihlaa pyhän kansansa ja lahjoittaa tälle ikuisen onnen.
Jumala itse antaa ikuisen elämän. Silloin oikeus vallitsee, kun pahasta on tehty loppu. Hän itse julistaa meidät vanhurskaaksi Vapahtajamme tähden. Hän itse liittää meidät yhteyteensä. Rakkaudessaan ja hyvyydessään hän pitää meistä huolta ikuisen elämän taydessä onnessa.
Ilmestyskirja jatkaa tästä. Se tuo esille kuvauksen siitä, että kirkko, Jumalan kansa, saa taivaallisen ilon, onnen ja autuuden.
Ilmestyskirja 21:9- 11
9 Yksi niistä seitsemästä enkelistä — tuli luokseni ja puhui minulle. Hän sanoi: »Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.» 10 Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. 11 Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis.
Toinen adventtisunnuntai puhuu Kristuksen takaisintulosta
Adventti puhuu meille Kristuksen tulosta luoksemme, hänen tulonsa kolmesta näkökulmasta: Hän tuli luoksemme kun hän syntyi Beetlehemissä. Hän tulee luoksemme jokaisessa messussa ja hänen nimessään kokoonnuttaessa ja kerran hän tulee kirkkaudessaan.
Toinen adventtisunnuntai kertoo Jeesuksen takaisin tulon tapahtumista.
Vanhan testamentin teksti kertoo siitä autuudesta joka meitä odottaa taivaassa, kun usko muuttuu näkemiseksi ja täydellisen elämän onnellinen ikuisuus meille lahjoitetaan.
Vapaa-ajattelijat esittivät tätä vuonna 2006: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/old_kannanottoja/valavakuutus.html
Ei toivottua kehitystä. Toivottavasti ei mene eduskunnassa tuossa muodossa lävitse.
Menee se läpi, yksimielinen valiokunnan mietintö alla. Mikä tuossa on vikana, mikä ongelma on kaikille yhteisessä vakuutuksessa?
Jori Mäntysalo :”Mikä tuossa on vikana, mikä ongelma on kaikille yhteisessä vakuutuksessa?”
Olin viime vuonna todistajana oikeusistunnossa, jossa kysyttiin haluanko todistajana antaa vakuutuksen vai vannoa Jumalan nimeen. En edes epäröinyt vastata, että haluan vannoa Jumalan nimeen. En halua kuulua siihen ”tasalatvaporukkaan”, joka kuvittelee elävänsä maailmankaikkeudessa, jonka pelkkä näkyvä fyysisillä aisteilla tai niiden jatkeiksi rakennetuilla laitteilla havaittava on saanut aikaan. He kulkevat tulkintani mukaan”nenä maassa” ja etsivät sieltä ”luonnonlakeja”, jotka Jumalaksi sanottu ääretön ja luova Henki on maailmankaikkeuteen piirtänyt. Olen ylpeä siitä, että voin sanoa Anselm Canterburylaisen tavoin ”Ei niin, että pyrkisin ymmärtämään, jotta uskoisin, vaan uskon, jotta ymmärtäisin. Uskon nimittäin myös, että ilman uskoa minun on mahdotonta ymmärtää.”
Tuula, esimerkiksi jos päädyt Eduskunnan puhemieheksi, annat joka tapauksessa uskontoneutraalin vakuutuksen; laki ei tunne siinä uskonnollista valaa. Onko sekin ongelma?
Jori Mäntysalo :”esimerkiksi jos päädyt Eduskunnan puhemieheksi, annat joka tapauksessa uskontoneutraalin vakuutuksen; laki ei tunne siinä uskonnollista valaa. Onko sekin ongelma?”
On varma asia, että en koskaan päädy Eduskunnan puhemieheksi enkä edes yhdenkään puolueen jäseneksi kuten ei päädy puolisonikaan. Emme kumpikaan ole yhdenkään puolueen jäseniä emmekä arvosta millään tavalla puolueiden vähemmän ”neutraalia” puoluekuriin sitoutumista.
Onhan se hassua että pitää virallisesti vannoa jonkun sellaisen nimeen,jota ei ole mahdollisesti edes olemassa.
Et sitten näinkää yksinkertaista uutista ymmärtänyt? Siinähän sanotaan selvästi, että jo vuosikausia on saanut valita, antaako valan tai vakuutuksen. Kenenkään ei siis PIDÄ virallisesti vannoa.
Tämä taitaa nyt olla se olkiukko: Heinola keksii ongelman, jota ei ole olemassakaan ja ryhtyy sitten taistelemaan sitä vastaan.
Jumalan nimeen vannomisen loppuminen on aivan oikea ratkaisu. Otan yhden kuvitellun mutta myös realistisesti mahdollisen esimerkin. Kirkon oppiin sitoutunut todistaja vannoo tulevat sanomansa Jumalan nimeen. Hän todistaa, että murhasta epäilty henkilö ei ole itse murhannut vaan hän on toteuttanut Jeesukselta saamansa käskyn. Opin perustassa uskontunnustuksessa on sanat ” on sieltä tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita ”. Tosin minun 8 vuotisen lautamies aikanani ei tälläista esiintynyt.
Reino Suni :”Kirkon oppiin sitoutunut todistaja vannoo tulevat sanomansa Jumalan nimeen. Hän todistaa, että murhasta epäilty henkilö ei ole itse murhannut vaan hän on toteuttanut Jeesukselta saamansa käskyn.”
”Neutraalit” lautamiehetkö uskoisivat, että Jeesus antaisi tuollaisen käskyn? Voisihan se olla niinkin, kun ollaan niin ”neutraaleja”, että. Omassa tapauksessani syytetty ei ollut murhaaja, vaan häntä epäiltiin petoksesta virheellisesti täytettyjen lomakkeiden vuoksi. En saanut käskyä yhtään mistään, vaan kun tunnen syytettynä olleen, tein sen mitä omantuntoni mukaan piti tehdä. Hän vapautui syytteestä.
Jeesuksen opetukseen vedoten:” Olkoon puheenne kyllä tai ei!” Toivottavasti toden puhumiseen riittä aito jumalanpelko. Mutta entä jos sitä ei ole?
”Kuultavien yhdenmukaisen kohtelun ja uskonnonvapauden kannalta voidaan pitää perusteltuna, että henkilöä kuullaan neutraalin vakuutuksen nojalla. Uskonnon ja omantunnon vapauteen liittyy ajatus moniarvoisesta ja suvaitsevasta yhteiskunnasta” uutinen
Edellä lausutun perusteella yhdenmukaiseen kohteluun/uskonnonvapauteen kuuluisi, että ihminen saa itse valita kumman tavan hän valitsee todistajan valaa vannoessaan. Kaikki ihmiset eivät kärsi siitä, että heidän uskonnollinen vakaumuksensa tulee ilmi. Kun sallitaan vain yksi neutraali tapa valan vannomiseen, niin käytännössä se kaventaa yksilön vapautta, ei lisää sitä.
Tämä on sitä vapaa-ajattelijain haluamaa kehitystä, että yhteiskunnasta poistetaan kaikki uskonnollisuus.
Salme,mikään ei estä ketään sisimmässään vannomasta myös Jumalan kautta.Eiköhän Hän senkin näe. Vaikka Jeesus kylläkin vannomisen kielsi.
Seppo, noinkin voi tietysti tehdä, mutta hiljaa itsekseen Jumalan nimeen vannominen kaventaa yksilön vapautta valita silloin, kun yksilö haluaisi lausua ko. valansa ääneen.
Miksi kristitty niin haluasi vastoin Jeeuksen selvää kieltoa tehdä? Onko hänelle tärkeämpää esiintyminen kuin itse asia?
seppo heinola :”Miksi kristitty niin haluasi vastoin Jeeuksen selvää kieltoa tehdä? Onko hänelle tärkeämpää esiintyminen kuin itse asia?”
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta henk.koht. Jumalan nimeen vannominen oli kyseisessä oikeusistunnossa mielestäni ainoa keino, jolla yritin kertoa läsnäolijoille, että ”rakastan Herraani, Jumalaani, koko sydämestäni, koko sielustani ja mielestäni” ja että rakastan myös syyttömänä syytetyksi joutunutta lähimmäistäni niin kuin itseäni. Hän oli yksi yhteiskunnan erilaisilla luukuilla nöyryyttämistä pienituloisista pitkäaikaistyöttömistä ja lomakkeiden täytössä tapahtuneet virheet johtuivat yksinkertaisesti siitä, että hän ei lievästi vammautuneena ymmärtänyt mitä niissä oikeastaan haluttiin tietää. Miksi kristittyjen sananvapaus näissäkin tilanteissa halutaan kieltää?
Antaessaan valaehtoisen todistuksen käsi Raamatun päällä, kristitty ilmaisee, että hänen omatuntonsa ja kunniansa on sidottu/perustuu Jumalan sanaan.
Salme, jos oikeus ei mitään sillä tiedolla tee, niin ilmaiseminen on aivan turhaa. Asian voi ilmaista sisäisesti suoraan Jumalalle. Vai pitäisikö esim. teosofin saada vannoa käsi madam Blavatskyn Salaisen Opin päällä?
Tai ateistisen kommunistin käsi Marxin Pääoman päällä? Tai Maon Punaisen kirjan?
Toisen adventtisunnuntain aihetta esittelee ja tekstit näyttää suraava sivusto
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20181209