Kuule Pekka: ”kun sinä olet uskovainen, niin voisitko rukoilla puolestani. Meillä kun vaimon kanssa on niin vaikeaa yhdessä.” No tottakai tuohon pyyntöön suostun. Sitten jos vastaankin, että voisitko vaimosi kanssa tulla meille ja juteltaisiin nelistään näistä asioista. ”Ei sitä en halua. Silloinhan vaikeutemme tulisi esiin ja sitä en halua. Voisitko kuitenkin vain rukoilla.” Kummallista. Moni mies haluaisi aamulla herätä onnellisena vaimonsa vierellä ja kaikki vaikeudet olisi Jumala pyyhkäissyt heidän elämästään yön aikana pois. Aika harvoin tälläistä tapahtuu. En ole kuullut koskaan sellaisesta edes puhuttavan. Olisi kyllä aika kätevää. Usein kuulen pareista, jotka ovat ottaneet härkää sarvista kiinni. Eli ovat uskaltaneet lähteä omalta mukavuusalueeltaan vaikkapa avioliittoleirille. Mukavahan se on pinnistellä siellä kotona, kun ei tarvitse kohdata ongelmia silmästä silmään.Tosin pitää varoa toisen silmiin katsomistakin. Sitten leirillä, kun huomaavat toisilla olevan aivan samankaltaisia vaikeuksia. Monilla on ollut vielä moninkerroin pahempia. Silti nyt ovat liitoissaan hyvin tyytyväisiä molemmat. Silloin heissä herää halu saada asiat kuntoon. Ei enää jätetä kaikkea Jumalan hoidettavaksi, vaan lähdetään tosissaan tavoitteemaan jotain parempaa. Jumalan läsnäolo ja yhteinen rukous, tosin helpottaa porosessia melkoisesti. Asiat puolison kanssa järjestyvät joskus hyvin yksinkertaisesti, jos ensin yhteys Jumalan kanssa saadaan toimimaan. Leirin opetuksista parit saavat sellaisia uusia työkaluja, joiden olemassaoloa hei eivät ole osanneet edes kuvitella. Loppuleiristä saa kuulla tuttua virttä:”miksi me ei tultu tänne aikaisemmin. meni niin monta vuotta ihan hukkaan. Nyt on niin mukava katsoa kirkkain silmin tuota rakasta syvälle silmiin ja upota niihin.”
Jumalan vastuu, vai ihan oma.
Olipa hyvä ja rakentava blogikirjoitus!
Meillä olisi rakkaan vaimoni Mirjan kanssa muutama kymmenen kertomusta aiheesta eli aviopareista, jotka ovat saaneet apua rakkauden ja armon suojaamasta avioliitoleirin toiminnan tuloksena. Suosittelen leiriä ”vastakarvaisillekin”. Eräskin ryhmäläisellemme (mies) oli katkera tullessaan leirille myöhästyneenä päivällä vaimonsa pakottamana ja oli katkera, kun joutui lähtemään vähän ennen loppua pois. Kasvot molemmilla loistivat rakkautta, joka oli kadonnut ennen leirille tuloa, mutta armo ja rakkaus oli sen palauttanut leirin aikana.
Kiitos kommenteista Mirja ja Risto.
Mikäli parit olsivat tietoisia siitä miten hyvää heiile olisi leireillä tarjolla, niin tottakai he ihan ryntäisivät niihin. Nyt he pohtuvat lähtöään ainoastaa omien huonojen kokemustensa pohjata. Joten rohkeus lähtöön puuttuu.
Vaatii usein kolmen vuoden ponnistelut, ennekuin
uskaltautuvat mukaan. Tätä padoksia olen pitkään pohtinut. Miksi se voi olla niin vaikeaa, kun herkkuja olisi tarjolla. Juuri niitä joita jokainen kaipaa.
”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.
Joka viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä vaarin pitää, se tulee kunniaan.
Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.” (Sanal.27)
Myös aika tekee työtään, jos pariskunnat vain jaksavat käydä kaiken läpi mitä eteen tulee. Monille liiton parhaat puolet jäävät näkemättä, vain sen liian lyhyen keston vuoksi. Elinikäiseksi tarkoitettu liitto on ensin, nuori, sitten kypsyy vanhemmuuden myötä ja kerää parhaat hedelmät vasta illankoitossa.
Varsinkin nuoret parit tarvitsevat rohkaisua liitoissaan. Media on täynnä kiellettyä hedelmää, uusien liittojen runsautta, sinkkuelämää…
Noin just; ongelmat pitää kohdata silmästä silmään ja tehdä niille jotain, jotta niistä pääsee 🙂
Monilta puuttuu vain oikeat toimintatavat, jotta asiat tulisivat kunnolla hoidettua.
Me kun olemme perineet ne äidinmaidossa vanhemmiltamme. Tietämättä niitä yritämme jatkuvasti käyttää. Sitten kun menee pielee, niin kuvitellaan ettei muillakaan voi mitään parempia keinoja olla.
Elämässä on paljon salakavalia mekanismeja, joiden vaikutuspiirissä olemme. Nuorille erityiseti tulisi opettaa näistä mekanismeista. Ysiluokan kevät on parasta aikaa. Sen jälkeen on myöhäistä ja sitä ennen aikaista. Tosin tytöille pitäisi tietoa jakaa jo aikaisemmin.
Erinomainen kirjoitus, kiitos Pekka. Autot, jopa volkkarit huolletaan säännöllisesti, samoin avioliitot tarvitsevat hoitamista. Ilman hoitamista ja huoltoa autot ja avioliitot menevät huonoon kuntoon. Hyvin hoidettu avioliitto kestää koko eliniän. Minun mielestä avioliitto on tärkeämpi kuin henkilöauto.
Merkkikorjaamossa on parhaat työkalut. Samoin kristillisen uskon pohjalla toimivalla avioliittotyöllä on parhaat toimintaedellytykset. Parasta jälkeä syntyy molemmissa.
Uskovien merkkikorjaamo on Jeesuksen armon ja anteeksiantamuksen sydämen kovuutta poistava voitelu. Uskovat yhdessä eri uskonnollisista ”merkeistä” voivat saada parhaan voitelun yhteydessä ja rakkaudessa.
Koin pettymyksen ruotsalaisen autoni merkkikorjaamossa, jossa oli kyllä hyvät laitteet ja ohjekirjat, mutta korjaajalla ei ollut kokonaisymmärrystä ja näkemystä ongelmasta sekä sen mahdollisista syistä sähköisellä puolella. Oman autoni sähköinen toiminta parani olennaisesti, kun vaihdoin vuotta myöhemmin uuden akun. Tätä ei merkkikorjaamolla tajuttu, vaan ehdoteltiin kaikenlaista kallista vaihtoa, johon en suostunut, vaan otin auton pois. Jotenkin analogia Pyhän Hengen heikkoon tuntemiseen ”isossa merkkikorjaamossa” tuli mieleeni.
Tyttäreni ja vävyni auto lähetettiin vajaa kuukausi sitten samasta korjaamosta alihankkijana toimivalle korjaamolle suuren sähköisen puolen ongelmien johdosta.. Olisiko meilläkin periaatteessa hyvä Raamatun ohjekirja, mutta uskonasioiden kokonaishallinta heikkoa? Ohjekirja ei ole tullut elämäksi asumaan meihin. Näyttää siltä, että suuret merkkiliikkeetkin hengellisellä puolella tarvitsevat pieniä alihankkijoita eli herätysliikeitä tai muita öljyllä erikoistuneita voitelijoita sekä välillä koko ihmisen koneistoa ohjaavien järjestelmien uudistamista eli uudesti synnyttämistä varten tarvitaan kipeästi. Yhä enemmän ongelmat ovat autoissa sähköisellä puolella ja ihmisillä Hengen voiman heikkoudessa.
Eläväksi tekevää voimaa tarvitaan avioliittoon ja armo puhdistaa ja Henki antaa uutta voimaa tehdä sitä mikä on hyvää. Jos startti ei toimi tai ovet aukea parisuhteessa aviopuolisolle, vaan ollaan lukittuna katkeruuteen ja tuomioon, niin vaikeaa on yhdessäolo.