Jumalan viha

Martti Luther kirjoittaa kuinka Jumalan vihasta huolimatta tulemme vanhurskaaksi Hengellinen virvoittaja kirjassaan:

Jos kysyt, mistä kristillinen vanhurskaus tulee ja millä se on saatu tai hankittu, niin vastaus kuuluu: se tulee siitä, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on tullut taivaasta, tullut ihmiseksi, kärsinyt ja kuollut meidän syntiemme tähden. Tämä on syy ja väline, jonka kautta ja jonka tähden meille on lahjoitettu syntien anteeksiantamus ja Jumalan armo. Koska näet synti oli liian raskas, niin ettei mikään luotu voinut sitä poistaa, ja viha niin suuri, ettei kukaan voinut sitä lepyttää eikä sovittaa, täytyi meidän sijaamme astua toisen miehen, Jeesuksen Kristuksen, joka on Jumala ja ihminen, ja kärsimyksensä ja kuolemansa kautta sovittaa ja maksaa synnit. Tämä lunastus on sitä varten valmistettu ja suoritettu meidän edestämme, että sen kautta Jumalan viha sammutettaisiin ja synti poistettaisiin, Isä sovitettaisiin ja tehtäisiin meidän ystäväksemme, mikä nyt on tapahtunut.
Tämän tietävät ja uskovat kuitenkin vain kristityt. Tässä he eroavat kaikista muista ihmisistä maan päällä, sillä väärät kristityt ja tekopyhät kehuvat hekin Jumalaa laupiaaksi, eikä ole olemassa ketään, joka ei tietäisi kertoilla Jumalan armosta, mutta he eksyvät kuitenkin, niin etteivät he saa mitään armoa eivätkä syntiensä anteeksiantamusta. Se taas johtuu siitä, etteivät he tiedä, kuinka armo saadaan; he vaeltavat sokeudessa ja tahtovat teoillaan ja omalla pyhyydellään tuon kaiken saada aikaan, mutta näin he vain tekevät Jumalan vihan raskaammaksi.
On siis tarpeen, että me opettelemme etsimään anteeksiantamusta sieltä, mistä sitä on etsittävä, toisin sanoen, että hyvin opimme tuntemaan, käsittämään ja säilyttämään Herran Jeesuksen Kristuksen. Varmaa näet on, ettei kukaan saa ilman Kristusta tulla Jumalan eteen eikä voi löytää armoa eikä saada anteeksi pienintäkään syntiä. Koska sinä olet syntinen ja pysyt semmoisena, niin omatuntosi asettaa tunnettavaksesi Jumalan vihan ja rangaistuksen, niin ettet voi nähdä mitään armoa. Omasta povestasi et kuitenkaan löydä mitään, millä maksaisit synnin tai saisit aikaan jotakin, jonka tähden Jumala katsoisi sinun puoleesi ja pyyhkisi pois velkasi, niin että synti annettaisiin sinulle anteeksi. Mutta jos turvaudut Kristukseen ja otat hänet siksi, joka on antanut henkensä sinun edestäsi, ottanut päällensä sinun syntisi ja antanut itsensä ynnä koko ansionsa ja lahjansa sinun omaksesi, niin ei mikään synti mahda mitään sinulle.
Näin on meillä nyt sula armo ja syntien anteeksiantamus, mutta vain Kristuksen kautta ja Kristuksessa. Joka nyt tulee omine tekoineen Jumalan eteen armoa saadaksensa, se juoksee kiveä vastaan ja särkee päänsä, vieläpä saa osakseen armon sijasta pelkkää vihaa. On Herran Kristuksen kieltämistä, pilkkaamista ja häpäisemistä, jos joku rohkenee panna syntiä vastaan jotakin muuta kuin Kristuksen ansion, aivan kuin ei Kristuksen veri olisi riittävä poistamaan kaikkea syntiä. Jos siis tahdot päästä vapaaksi synnistä, niin älä millään muotoa etsi omia tekojasi tuodaksesi niitä Jumalan eteen, vaan pakene Kristuksen tykö. Hän on ottanut sinun syntisi sinulta ja sälyttänyt ne päällensä, sillä hän on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.

Eikö tuon pitkän Luther-sitaatin yksi viesti ole, että Jumalan viha on yleisesti tiedossa, mutta Hänen armahtava laupeutensa on vain kristityille tuttu? Niinpä kristillisen julistuksen sisältönä tulisi olla iloinen viesti Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan.

Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta pitäisi olla meidän kaikkien huulilla ja julistaa sitä selkeästi. Tänäpänä se vain sattuu niin helposti unohtua.

Äänioikeutettujen luettelon tekemisessä käytetyssä ohjelmassa on ilmeisesti ollut ohjelmointivirhe, joka koski muita merkkejä kuin kirjaimia aakkosia a:sta ö:hön. Meillä se tuli ilmi siten, että sukunimessä oleva väliviiva eli merkki – (tyyliin Iso-Pieni) siirsi äänioikeutetun nimen muualle kuin mihin sen olisi pitänyt aakkosten mukaan kuulua.

Ettei vain käynyt niin, että vaalivirkailija ei vain osannut/viitsinyt etsiä sitä heittomerkkikirjainta sieltä aakkosten lopusta… Voi hyvää päivää mitä sähläystä! Ääntenlaskussa meni muutenkin niin kauan ympäri Suomen, että valtuustot voisivat ylipäänsä miettiä niitä vaalilautakuntia enemmän kykyjen ja vähemmän politiikan ehdoilla.

Minua kehotettiin äänestämään ulkomailla, koska nimessäni on liikaa ulkomaan aakkosia.

Ilmeisesti ohjelmassa on jotain pahasti vialla, kun meidänkin seurakunnassa saivat tapella sen kanssa saadakseen kaikki nimet paikoilleen.

Koko vaalijärjestelmä lippujen ja erilaisten lappujen käsin laskemisineen, listojen täsmäyttäminen jne. on kyllä todella mennyttä aikaa. Nyt on neljä vuotta aikaa saada systeemi ajanmukaiseksi.

Kyllä tämä taitaa mennä puhtaasti vaaliviskaalien piikkiin. Ainakin täällä Helsingissä – ja uskoakseni myös muualla – on luettelon alussa selvitetty, mistä heittomerkilliset ja muut erikoisempia elementtejä sisältävät nimet löytyvät. Koulutusta, koulutusta …

No ei nyt näytä menevän vaaliviskaalien piikkiin. Järjestelmästähän tiedettiin näköjään täältä löytyvässä uudessa viestissä, ettei se tunne suomalaista aakkostusta. Miksi sellainen yleensä valtakunnallisesti valittiin? Kai nyt systeemin pitää olla lähtökohtaisesti toimiva?