Uskonnottomat ovat eri yhteyksissä ilmaisseet tuohtumuksensa, kun kaikille tarkoitetuissa tilanteissa on ollut heidän mielestään selvää uskonnonharjoitusta. On kiitetty ruoasta tai veisattu Enkeli taivaan tai Suvivirsi. Viime mainitusta on nyt arvovaltainen lausunto, jonka mukaan se ei ole uskonnonharjoitusta.
Ruokarukouksen tilalle on tarjottu tietoiskua ravinnon alkuperästä, virren tilalle neutraalia laulua.
Olenkohan ainoa muukalainen Jerusalemissa, kun en pidä sitä reiluna?
Uskonnoton kiusaantuu, jos sana ”Jumala” putkahtaa yhteislauluun.
Minä taas kiusaannun, kun huomaan, että minulta viedään uskonnon harjoittamisen vapaus ja ilo siitä, että saan sydämestäni ylistää Jumalaa.
Aion henkilökohtaisesti pitää Suvivirttä uskonnonharjoituksena ja olla siitä ylpeä.
Myös se, että jotakin jätetään pois, voi olla loukkaavaa ja satuttavaa.
Mihin ihmeeseen perustuu ajatuskulku, että vain uskonnottomien tunteita voi loukata? Eivätkö he oikeasti näe, että heidän vaatimansa poistot voivat loukata muita, jopa enemmistöä?
Näin tulee käymään. Minä olen seuraillut kehitystä eräässä pikku porukassa, eri suunta, mutta sama mekanismi. Kristillisyys leviää maailmalla aika etäällä näiltä palstoilta. Suomessakin elävä kristillisyys, joka seuraa Mestarin jäljissä, liikkuu isoin osin irrallaan kirkkopolitiikasta.
Kouluissa lapsien aivopesu kaiken luonnottoman- ja jumalattoman menon hyväksymiseksi on saanut taas lisää tuulta alleen, lapset paikoin ivailevat heteroita ja on muodikasta olla vähintään bi. Totalitarismi odottelee kärsivällisesti vuoroaan. Tälläkin sivustolla systemaattisesti leimataan uskovaisia taantuneiksi tampioiksi, joillain olevinaan nokkelilla ilmaisuilla. Elävässä elämässä, kahviloissa, opistoissa ym. on jo käytännössä hyväksytty avoimet pilkkapuheet toisinajattelijoita kohtaan. Kyllä täällä vielä joltisesti tullaan toimeen näin uskovaisenakin, mutta miten on tulevaisuudessa, sen tietää Herra.
Profeetta ei tarvitse olla, nähdäkseen, että kirkossa vihitään homoja tulevaisuudessa. Uskovainen papisto venyttää omatuntoaan ihan samoin kuin erään herätysliikkeen saarnaajisto. Onhan mukava olla teologia ja viisasta kristittyä, joka voi tarpeen tullen osoittaa järkevyytensä tälle maailmalle. Sitten on wanhoja sotaratsuja, jotka katselevat ylityspaikkaa kuoleman virran rannalla ja mielellään löytävät yksinkertaisen uskovaisen mielestä häiriöitä, jos sellainen sattuu sydämensä läpi jotain sanomaan tästä meiningistä. On aina hauskempaa etsiä erehdyksiä vähän kauempaa niin ei oma nahka kärsi. Muistui mieleeni tämä Imatran kohu, kun pappi kävi kadulla saarnaamassa, niin hulluksi nimettiin. Samalla kadulla nuori juopunut pissaa housut kintuissa ja huutelee mummoille kaksimielisä, niin mitäpä tuosta, normi, ymmärtäähän tuon.
Illalla tulee muuten telkkarista ohjelma muuan miehestä, jolla on kaksi vaimoa. Että se siitä kaltevan pinnan argumentoinnin virheellisyydestä – vai miten se piti hienosti sanoa
Näkökykyinen kommentti. Lisää tällaisia…
Kalteva pinta toimii, vaikka sitä pidetään virheargumettina. Näkeehän sokea Reettakin, mitä Suomessa(kin) on tapahtunut, eli ”uudistajat” ponnistavat aina edelliseltä saavutetulta askelmalta.
Petri Malk näkee oikein, kaltavalla pinnalla ollaan menossa ja lujaa.
Malk: ”eli “uudistajat” ponnistavat aina edelliseltä saavutetulta askelmalta.”
Niinhän kaikki yhteiskunnallinen- ja myös tieteellinen kehitys tapahtuu. Demokratiassa enemmistön on helppo ponnistaa.
Voitko perustella kantasi Jussi? Vai onko tarkoitus vain loukata?
Tässä linkki pääkirjoitukseen kokonaisuudessaan
http://sley.fi/sanansaattaja/paakirjoitus/perinteinen-avioliitto-kaatui-aanin-105%E2%80%9392
Joni Toivonen sanoitti asian hyvin samalla tavalla kuin itsekin näen, ikävä kyllä. Kun lukee näitä juttuja vaikka täällä K24:ssa, niin palautuu mieleen yksi hokema viimeisten kuukausien ajalta: ”Se ei ole keneltäkään pois!” Miten valheellinen väittämä.
Mika Turunen:
”Voitko perustella kantasi Jussi? Vai onko tarkoitus vain loukata?”
No voin perustella. Ei ollut tarkoitus loukata. Tuntui vain niin tyhmältä tuo ajatus, että kun tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus on saavutettu, se menettäisisi merkityksensä. Itse olen sitä mieltä, että näiden arvojen todellinen merkitys ja todellinen arvo vasta a l k a a tästä.
Näyttää siltä, että eduskunnan äänestyksen jälkeen K24:stä on tullut uhriutuvien ja hysteerisillä kauhukuvilla mässäilevien konservatiivien kokoontumiskerho. Ainakin vertaistukea näyttää olevan hyvin paikalla.
Jusu, tähän saakka uhrin osaa ovat näytelleet aivan jotkut muut.
Kyllä tässäkin pelissä uhreja ovat valitettavasti tulevat sukupolvet, joilta riistetään oikeus kuulla aitoa evankeliumia sen jälkeen kun raamatullisen opetuksen sensurointi on päässyt vauhtiin.
Ei tässä mistään kauhukuvilla mässäilystä tai aiheettomista uhkakuvista ole kysymys.
Kun näkee tähän päivään johtaneen kehityksen, niin tulevaisuuteen ei voi homokysymyksessä kovin valoisasti suhtautua.
Kysymys on hengellisestä sodankäynnistä ja helvetin hallitsijan voimat ovat kovat.
Näkymätön maailma realisoituu meidän näkyväiseemme.
Perkeleen kapina Luojaa kohtaan saa häijyjä muotoja.
Onneksi lopullinen voitto on Jumalalla, tässäkin seksuaalitaistelussa – ei homoilla, ei arkkipiispalla, ei eduskunnalla.
Joo, meneehän se konservatiivin elämä vaikeaksi, jos ei enää voi julkisesti joka paikassa moralisoida homoja. Ehkä täytyy etsiä jokin toinen vähemmistöryhmä, jota voi pitää syntisenä ja jonka toimintaa voi sormi pystyssä ja sielu täynnä ylemmyydentunnetta paheksua.
Kyllä sitä on ihmisillä omituisia ongelmia elämässään.
Jusu, minä en ole koskaan tavannut ketään, en edes konservatiivia, joka etsisi vähemmistöryhmää, jota voi pitää syntisenä ja jonka toimintaa voi sormi pystyssä ja sielu täynnä ylemmyydentunnetta paheksua. Kyllä totuus on se, että nämä vähemmistöryhmät ovat itse pitäneet niin suurta meteliä olemassaolostaan, että keneltäkään ei ole voinut jäädä huomaamatta heidän vaatimuksensa. Kun niihin on reagoitu, se on aivan normaalia yhteiskunnallista elämää ei mitään sortoa tai vainoa, kuten he esittävät.
Jussi, näkemyksiä on monenlaisia.
Hannu Kippo on Sanansaattajan päätoimittaja, joka on SLEY:n lehti.
Hannu Kippo on varmaankin oikeassa siinä, että suomalainen yhteiskunta on ajautumassa yhä kauemmas SLEY:n edustamasta homoseksuaalisuus-näkemyksestä. SLEY pitää homosuhteita syntinä, eikä käsittääkseni palkkaa homosuhteissa eläviä ihmisiä mihinkään työtehtäviin.
Tämäntyyppinen asennoituminen seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin (eli tuomitseminen ja marginalisaatio) nähdään suomalaisessa yhteiskunnassa yhä enemmän samantyyppisenä syrjintänä, kuin jos ihmisiä marginalisoitaisiin ja asetettaisiin eri asemaan sellaisten ominaisuuksien perusteella kuten ihonväri tai kansallinen/etninen tausta.
On selvää, että se ”perinteinen avioliittonäkemys”, joka sisältää edellämainitun kielteisen asennoitumisen kaikkia homosuhteita kohtaan (ei vain avioliittoa vaan myös rekisteröityjä parisuhteita kohtaan), sekä kielteisen asennoitumisen homosuhteissa elävien ihmisten työhön rekrytointia kohtaan, kohtaa yhä lisääntyviä paineita yhteiskunnan taholta.
SLEY on kirkon virallinen lähetysjärjestö. Kirkko on tähän asti pitkälti hyväksynyt lähetysjärjestöjensä tavan tuomita kaikki homosuhteet ja myös niiden tavan eristää homosuhteissa elävät ihmiset toiminnastaan ”perinteiseen avioliittonäkemyksen” nimissä. Kirkossa on edelleen vaikeaa keskustella homojen eristämisestä ja marginalisaatiosta, varmaankin sen takia että ”perinteistä avioliittoa” edustavilla järjestöillä ja herätysliikkeillä on niin vahva asema kirkossa.
Yhteiskunnan muuttuessa kirkolla on yhä lisääntyvä paine alkaa keskustella ”perinteisestä avioliittonäkemyksestä” myös seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten osallistumismahdollisuuksien, ja muutenkin myös heidän kannaltaan. Tämä (eettinen) näkökulma on ollut paljolti paitsiossa ja sitä on kartettu, koska ollaan haluttu kunnioittaa niitä jotka pitävät homosuhteita syntinä (ja kunnioituksesta niitä kirkon järjestöjä kohtaan joiden toiminnassa homosuhteissa elävillä ei ole ollut mitään sijaa). On pelkästään hyvä asia jos kirkolla on paineita tämäntyyppisen keskustelun aloittamiseen.
Älä tee huorin -käsky on edelleen voimassa. Synti on syntiä, eikä se eduskunnan tai kirkolliskokouksen päätöksellä puhtaaksi muutu. Turhaa taistelette Jumalaa vastaan, koska tuomionkellot jo soivat.
Sari taas kerran unohtaa, mikä on kirkon, piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen virallinen avioliittokäsitys. Kas kun ”perinteinen avioliittonäkemys on kirkon virallinen käsitys avioliitosta! Tätä oman kirkonsa kantaa arkkipiispa lähti epäreilusti ja nolosti vastustamaan. Seuraukset tiedetään. viikossa kirkosta erosi 20 000 ihmistä.
Arkkipiispa lausuu käsityksenään nyt, että hän ymmärtää näiden ihmisten ”pelkoja.” Pask..n marjat tässä kellään peloista on kyse, vaan pitäytymisestä paitsi kirkon viralliseen avioliittonäkemykseen, myös perinteiseen raamatuntulkintaan.
Kari-Matti,
käsitykseni mukaan pelkästään se, että joku kannattaa ”perinteistä avioliittonäkemystä” – tai on sitä mieltä, että ”avioliitto on miehen ja naisen välinen” – ei kerro vielä paljoakaan siitä, miten henkilö suhtautuu homoseksuaalisuuteen ja samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.
Jotkut ”perinteistä avioliittonäkemystä” kannattavat eivät hyväksy homojen avioliittoa, mutta eivät kuitenkaan suhtaudu kielteisesti rekisteröityihin parisuhteisiin, eivätkä siihen, että homoja palkataan töihin vaikkapa kirkkoon tai kristillisiin järjestöihin. Ja sitten on niitä (kuten vaikkapa SLEY, Kansanlähetys jne.) jotka pitävät ylipäätään kaikkia homosuhteita (myös rekisteröityjä parisuhteita) Jumalan sanan vastaisena syntinä, ja ovat lisäksi sitä mieltä, että homosuhteissa eläviä ei voi palkata töihin heidän kristilliseen järjestöönsä.
Myös jotkut piispamme ovat tänä vuonna esittäneet (Simo Peura ja Jari Jolkkonen) että homosuhteessa elävän ihmisen palkkaaminen kirkon töihin ei ole teologisesti ongelmatonta, vaikka kirkon tuleekin noudattaa Suomen lakia. Myös siis joidenkin piispojemme tulkinnoissa perinteisellä avioliittonäkemyksellä on liittymäkohtia homosuhteessa elävien ihmisten toimimiseen kirkon työssä.
Suomen kirkossa on edelleen vahvassa asemassa sellainen tulkinta ” perinteisestä avioliitosta” (kuten SLEY:llä), joka sisältää varsin kielteisen näkemyksen homoja ja homosuhteessa eläviä kohtaan ylipäätään, ei ainoastaan kielteistä näkemystä homojen avioliittoa kohtaan.
Tämä näkemys on ajautumassa yhä kauemmas suomalaisen yhteiskunnan näkemyksestä. Ja tässä on kirkolla eettisen itsearvioinnin paikka.
Sari,
Hyväksyn sen, että eduskunta reilun viikon kuluttua säätää sukupuolineutraalin avioliittolain. Olkoon niin, se on oikein. Lisäksi en pidä homoutta syntinä.
Sen sijaan säilyttäisin kirkossa virallisen ja perinteisen käsityksen avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Olkoon se vastavoima ja muistutus sille perinteisiä perherakenteita ja heteronormatiivisuutta purkavalle postmodernille vyörytykselle. Eräs tärkeimmistä syistä, miksi ajattelen näin on se, että johonkin tolkulliseen kohtaan on raja vedettävä.
Eräässä iltapäivälehdessä esitellään parhaillaan ”uusperhettä”, jossa miehellä on kaksi vaimoa, vaimoilla on naispuoliset seksuaalikumppanit, lisäksi perheeseen kuuluu lapsia vähän sieltä ja täältä, inhon puistatuksen vuoksi en voinut lukea pidemmälle. Vihreät nuoret ja opiskelijat (ViNO) esittävät koko sukupuolirakenteen, muun muassa mies- ja nais-kategorioiden purkamista ja kolmatta sukupuolta sekä sellaista kielenkäyttöä, että viittaamisesta naisiin ja miehiin luovuttaisiin.
Piispat Jolkkonen ja Peura ovat oikeassa. Ei ole teologisesti lainkaan ongelmatonta palkata kirkkoon homosuhteessa elävää. Sallisin ehdottomasti kirkon piirissä kielteisen suhtautumisen tietyillä tahoilla homosuhteissa elävien rekrytytointia kohtaan, vaikka juridisesti se tietysti on ongelmallista.
On teologisesti ja raamatullisesti täysin perusteltua pitää kaikkia homosuhteita syntinä. ”Ongelma” on se, että monet ihmiset ovat tässä suhteessa eri mieltä kuin Raamattu. Voiko kirkko olla eri mieltä Raamatun ja kristinuskon kaksituhatvuotisen historian kanssa? Ei voi.
Suomalaisella yhteiskunnalla on nyt itsearvioinnin paikka. Miksi ihmeessä joku järjestö ei voi olla ottamatta töihin henkilöä, jonka näkemys on erilainen kuin mitä järjestössä opetetaan. Ei demarit varmaan mielellään palkkaa porvaria hänen porvarillisten mielipiteidensä takia tai päinvastoin ellei palkattavan henkilön aatemaailma muutu. Itse kuuntelen Jumalanpalveluksessa kenen tahansa syntisen papin saarnaa, kunhan saarnaa sanomaa syntisen sovittajasta, Jumalan pojasta Jeesuksesta. Siitä, mitä hän teki Golgatalla. Niiden kasvojen edessä kirkastuu jokaisen omat synnit. Niiden kasvojen edestä ei kannata lähteä pois.
Asko Tammilehto,
Suomalainen yhteiskunta on jo ”itsearvioinut” mainitsemaasi asiaa. Tämän arvioinnin lopputulosena yhteiskunta on päätynyt (esim. tasa-arvo-ja yhdenvertaisuuslainsäädännössään) sellaiseen kantaan, että homoseksuaalisuus ei ole ”näkemys”, ”mielipide” tai ”elämäntapavalinta”. Se on henkilöön liittyvä ominaisuus kuten ihonväri, etninen tausta tai sukupuoli.
Sari, millä tavoin aiot nyt jatkossa jatkaa tätä kirkon ja sen opin uudelleen muotoilemista kun et enää voi tehdä sitä luottamushenkilönä?
Niin. Siitäkin kai saa olla eri mieltä. Niinkuin nyt vissiin 92 oli. Suomalaisella yhteiskunnalla on itsetutkiskelun paikka.
”Sellainen tulkinta perinteisestä avioliitosta” nyt vaan sattuu olemaan kirkon oman arvoperustan, Jumalan sanan ja siihen liittyvien kirkon tunnustuskirjojen mukainen kanta. SLEY:n ”suuri synti” kirkon liberaalien mielestä on juuri siinä, että se pitää kiinni Sanasta ja arvostaa kirkon tunnustusta. Sari Roman-Lagerspetz, arkkipiispa ja heidän hengenheimolaisensa myyvät hernesopasta kirkolle perustuslaissa sallitun oikeuden elää oman tunnustuksensa mukaisesti. He tekevät yhteiskunnan laissa säädetyn yhdenvertaisuuden niin pyhäksi asiaksi, ettei heidän mielestään näköjään kirkossa voi olla mitään hyväksyttävää perustetta mikä oikeuttaisi asettamaan eri asemaan henkilöön liittyvän syyn, vaikkapa sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvän syyn perusteella. Perustuslaki kuitenkin tuntee yhteiskunnassakin periaatteessa sellaisen mahdollisuuden. Kirkkohan on nimenomaisesti saanut perustuslaissa mahdollisuuden yhteiskunnassa toimia oman tunnustuksensa mukaisesti. Ottavatko he kirkkoa syyllistäessään huomioon sen, että Jumalan sanan syrjintäkäsite on paljon syvempi kuin mihin yhteiskunnallinen lainsäädäntö kykenee milloinkaan pääsemään?
Onhan näitä trio-perheitä jo Suomessakin. Tässä yksi esimerkki.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2014120418891196_vi.shtml
Olisipa tuo melko edistystä, jos perinteisen kannan miehille ei enää heruisi vaalisijoja. Nykyjällään puolet kapituleista on sellaisten konservatiivien käsissä, jotka eivät jaa vaalisijoja liberaaleille (tosi on). Olisiko oikeaa kehitystä se, jos alettaisiin kunnioittaa ihmisiä ja heidän mahdollisuuksiaan, eikä leimattaisi kaikkia (hyvin erilaisia ja eri tavoin ajattelevia) leimoilla liberaali tai konservatiivi.
Petri,
ajatuksesi on kaunis, mutta todennäköisesti näin ei käy. Tämä kirkon nurkanvaltaus on ollut käynnissä sen verran kauan, että nyt ei enää vallata nurkkia vaan koko kirkko on vaarassa liberaalien harjoittaman vyörytyksen taholta. Ehkäpä se onkin se todellinen päämäärä, kuka tietää.