Kun pappi tuomitaan oikeudessa, saa media kissan päivät. On se mukavaa päästä rääpimään.
Ihmisiä ne papitkin ovat, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kaikissa meissä on myös pimeä puoli. Jotkut pystyvät paremmin pitämään sen kurissa, toisilla se puskee pintaan.
Papin ammatissa on suuria odotuksia elämän esikuvallisuudesta ja nuhteettomuudesta. Tiettyyn rajaan asti ne ymmärrän. Mutta raja siis on olemassa. Kohtuuttomia ei tule vaatia keneltäkään. Toinen mahdoton ääripää on, että syvällä rypemällä ei uskottavuutta ja luottamusta kasvateta.
Olen seurannut muutaman virkaveljen tai –siskon kamppailua alkoholin kanssa. On nousuja ja laskuja, toiveita paremmasta ja uusia lankeemuksia. Usein tie on pitkällä tähtäimellä alaspäin ja katastrofiin vievä.
Takana ei ole piittaamattomuus tai tarkoituksellinen itsensä rappeuttaminen. Monen kohdalla on aitoa pyrkimystä irti. Hakeudutaan kuntoutuksiin, tukeudutaan ystäviin, yritetään oikeasti. Kunnes se iso A on taas miestä tai naista väkevämpi.
Ennen romahdusta tai kipeää julkisuuteen joutumista takana voi olla vuosien kamppailu. On yritetty Varpua (varhainen puuttuminen), on tarjottu yhteisön tukea, on ohjattu hoitoon. Oltukin hoidoissa ja jonkin aikaa kuivilla. On iloittu pienistäkin omaehtoisista askelista parempaan. Joskus on keppiäkin tullut, esim. varoitusta.
Kun sitten iso haloo syntyy, yleinen mielipide käy merkillisesti etsimään syyllisiä. Tehtiinkö kaikki mahdollinen? Tuettiinko tarpeeksi?
Nuo ovat vaikeita kysymyksiä vastattavaksi, kun ystävät, työyhteisö ja esimiesporras ovat oikeastaan sidottuja vaitioloon. Ei niistä asioista voi maailmalle huudella.
Syyllistävä keskustelu valitettavasti lyö lyötyjä, juuri niitä, jotka ovat ehkä vuosia yrittäneet auttaa. Enkä osaa pitää ison haloon kohdettakaan ensisijaisesti syyllisenä. Totta kai on omaa vastuuta, mutta myös uhrin osaa. Alkoholismia voi kuvata myös sairautena, josta joko paranee tai sitten ei.
Älköön tätä juttua tulkittako niin väärin, että papistosta tehtäisiin juoppo ammattikunta. Uskoisin että raittiita tai elämänsä muuten hallitsevia on keskimääräistä enemmän.
Mistä kenkä todella puristaa, Juha Nuppola? Kun nuo mielipiteet ovat ihan tolkkua vailla.
Eihän se ihme ole jos juoppo juo, se on ihme jos raitis ryyppää…missä ovat arvoyhteisön asiassa antama lisäarvo vai eikö sitä olekaan?
Alkoholin kohtuukäyttö ei ole kristinuskon vastaista. Sen sijaan humalassa törmäily ei liene minkään kulttuurin mukaan fiksua. Minua on ihmetyttänyt joskus se, että kristinusko on joissain ääriuskovaisten piirissä yhdistetty raittiusliikkeeseen. Raittius ja uskonto yhdistyy kyllä islamissa, koska koraani kieltää alkoholin nauttimisen. Pyhä Raamattu ei sitä tee. Ei pidä sotkea lisäarvoa sellaisiin asioihin, jotka eivät ole uskon asioita. Moraali on tärkeä muuallakin kuin meidän perinteessämme. Jeesus piti viiniä normaalina ruokajuomana. Ehtoollisen sakramentissa Hän asetti sen jopa verensä vertauskuvaksi.
Mitäs Osmo nyt meinaat? Ettei kristinuskon tuoma moraalinen lisa-arvo kata kännikäyttäytymistä? Miten kristillisen moraalin ulottovuus rajataan?
Nyt olen jo ihan ulalla. Mitä tarkoittaa moraalinen lisäarvo?
Osa tuntuu täällä olevan siinä salaliittoparanoijassa jossa jokainen pappia koskeva negatiivinen uutinen on kauheaa ateistista propagandaa. Tämänlaisen rypyttömyyden ja ilmoittamisen vaatiminen lehdistöltä (jotta se hyväksyttäisiin asialliseksi) on kuitenkin tosiasiassa pohjimmiltaan itsessään vaatimus siitä että uskonto olisi jotenkin eriarvoisessa asemassa.
Sitäpaitsi tämä oletus pitää sisällään ajatuksen että suurin osa ihmisistä olisi paitsi ateisteja niin myös antiteistejä. Sillä lehdet myyvät mikä menee kaupaksi. Ja juopotteleva pappi on skandaali. Skandaali melko erikoisella tavalla. Se nimittäin sitä kautta että pappien ajatellaan olevan erityisen hyviä ihmisiä. Uskonnon gloria luo odotusarvon johon juoppo pappi on kontrastissa.
Tosiasiassa tämä uutinen näyttää että ihmiset yhä uskovat että uskonto ja etiikka niputtuvat. Ja siksi juoppo pappi on kuin rikollinen poliisipäällikkö. Eihän sitä voi olla katsomatta! Siksi uutinen on mielestäni kupla. Kukaan oo ihmistä kummempi.
Minusta jutussa on harmillista se, että kyseessä on ollut jonkun ihmisen ainutkertaiset hautajaiset ja ymmärrän hyvin vainajan läheisten tuskan ikävästä tilanteesta johtuen.
Mutta jos vainaja on esim. kuollut viinaan, olisiko papillakin vähän helpompaa jos saisi ollah hautajaisissa hieman ”maistissa”? 🙂 No tuskin nyt sentään. Hukuttakoot ”surunsa” jälkeenpäin, mutta kun nekin kuulemma saattavat oppia ”uimaan”. Hautajaisissa kaiketi omaisten lohduttaminen on tärkeällä sijalla.
Hyvin epäkunnioittavaa puhetta papista.
Siunaavan papin tehtävänä on kertoa vallan toisenlaisesta surutyöstä kuin viinaan hukuttamisesta. Hyvässä tilanteessa se myös onnistuu, ja läheisten elämä jatkuu luottamuksessa
Jumalan johdatukseen ja hänen armoonsa. Iankaikkisen elämän toivo on annettu kaikille, jotka sen uskovat.
Nyt olen Ojalan kanssa täysin samaa mieltä. Kiitos Jorma kommentistasi!
Raamattu ei taida mainita koska Jeesus syntyi. Tietääko Erkki koska ja kenen toimesta kristityt siirtivät Jeesuksen syntymäjuhlan nykyiselle paikalleen? Taitaa joulua olla juhlitty jo kauan ennen kristinuskon tuloa Suomeen. Niin se historia unohtuu 🙂
Jeesus syntyi itse asiassa syyskuussa, joka on laskettavissa Luukkaan evankeliumin alussa olevasta kerronnasta .
Joulu nimi tulee englannin sanasta wheel (sitten ruotsin hjul) ja tarkoitti pyörää, jolla kuvattiin vuoden kiertoa, joka oli tullut talvipäivän seisaukseen, jonka jälkeen päivä alkoi jälleen pidentyä ja valo (lux) pikkuhiljaa taas voittaa. Aurinko oli ollut ’haudassa’ kolme päivää’, päivän ennen tasausta, tasauspäivän ja päivän tasauksen jälkeen.
Tämän Valon juhlan kristinuskon pomot omivat itselleen kuten lähes kaikki muutakin juhlansa antiikin mysteeriestä, joissa näitä juhlia oli jo ammoin juhlittu kuten myös jo muinaisessa Egyptissä.
Entä perkele, saatana ja helvetti ? Pöyristyttävää, että ihmiset kiroilevat ihan ilmaiseksi.
Auranen voisi nosta ao. asiassa kanteen tekijänoikeusrikkomuksista. Saatana nyt saa sentään kuka tahansa, missä tahansa ja miten tahansa hyötykäyttää. Se on julistuspaappojen privilegio.
Kuka näillä sanoilla rahastaa??
”Kuka näillä sanoilla rahastaa??”
Kirkko, yrittäessään väittää, että helvetin tulelta voi pelastua vain kuulumalla kirkkoon ja jäsenmaksun maksamalla.
Ne maat, joiden valtion tukemema kirkollis-hengellinen opetus on, että sakramentit ovat tie joulun Herran, jos ei yhteyteen niin ainakin lähelle, satsaavat erikoisen paljon joulun rekvisiittaan, oli ne tonttuja, pukkeja, seimenlapsi paimenien ympäroöimänä ja niin edelleen.
Kaikkein massiivisin kokemus oli lapsuudenperheeni ensimmäinen joulu Italiassa, v. 1958. Siitä otettiin kirkollisesti irti kaikki mahdollinen ennen joulupäivää ja sen jälkeen. Tammikuun 6. oli l’Epifania-juhla, juhlittiin Jumaluuden ilmestymistä, ja tietäjien vierailua. Tämä sitten on ”täydennetty” Befana-akan vierailulla, joka toi joko hiilenpalan tai lahjoja, eli kiltit palkittiin ja tuhmat noettiin. Tietysti 24/25 joulukuuta yönä kävi ”Babbo Natale” ja toi lahjoja hänkin.
Kaiken tämän juhlan keskellä oli seimenrakentelukilpailuja ja erittäin taidokkaat tehdään Napolissa.
Pyhimykset, kuten Maria ja Joosef Jeesus-lapsen lisäksi, ovat palvonnan kohde kirkollisissa menoissa ja yhteisissä rukouksissa siellä.
Kaikki juhlat Italiassa ovat pyhimyksiin liittyviä. Heitä kunnioitetaan palvoen monella tavalla. Kun ihmiset tulivat elävään uskoon, he kokivat luonnolliseksi tarpeekseen luopua kaikista juhlinnasta, paitsi uskovien leivänmurtamisesta ja uskovien kasteesta, koska ne ovat ainoat Jeesuksen asettamat juhlat.
Koska Jeesus on aivan eri juttu evankelisuudessa, kuten Italian helluntaiherätyksessä, niin kaikki toisen käskyn rikkomiseen liittyvä, kuten pyhimysten kuvat tai kuvat ”Pyhästä perheestä” on asioita, joista ollaan päästy vapaaksi.
Evlut kirkko ja yleensä protestanttinen, etenkin muotojumalisuus, liittyy Jeesuksen ihmiseksi syntymisen juhlintaan. Jeesus on vain kuva, herttaisesta vauvasta. Ei olla lähempänä eikä kauempana Jeesuksesta, olit katolinen tai protestantti.
Vexi Salmi hapuili, ”yritti” saada Jeesusta syntymään sisimpäänsä, mitä hänen joululaulun sanoitukseen tulee, ja se on lohduttanut massoja Suomessa. Koetaan, että ihmiselämän tarkoitus on etsiä, sanailla ihanasti, synnyttää ja samaistua jokaisen ihmisen sisimmässä olevaan kaihoon eli tyhjyyteen. Ydinilmaisu on ”oi jospa..?”.
Mänttäri ei juhli Jeesuksen syntymää? Kristus oli syntyessään samalla sekä tosi ihminen (seimen lapsi) että tosi Jumala.
Pitkän listan Mänttäri on kommentissaan laatinut ohi todellisen joulun lahjan, koko maailman Vapahtajan. Harhoja on vielä enemmän kuin Mänttäri kykenee luettelemaan. Siitä olen samaa mieltä. Minulle riittää Suomessa ahdistuksen aiheuttajaksi tontut ja joulupukki.
Helluntaiseurakunnat ovat puhtaita? Ainakin Italiassa?
Hyvää adventin aikaa kaikille. Kristus syntyi koko maailman synnin sovitukseksi. Voitto sinetöitiin Golgatalla.