Pientä vastausta Päivämiehen pääkirjoitukseen. Linkki:
http://paivamies.fi/usko-ja-elama/paakirjoitukset/549/
Pääkirjoitukset 17.9.2014 00:00 | Päivämies
”Lapsiperheet tarvitsevat meidän kaikkien tuen”
Olen otsikon kanssa tasan samaa mieltä. En usko, että koskaan satsataan liikaa lapsiperheisiin. Jos mikä, niin se satsaus on ns. siunauksellista. Kuin pistäisi rahaa pankkiin, kuin petaisi itselle pehmeää petiä, kuin söisi terveellisesti, kuin liikkuisi paljon, kuin laittaisi ryppyvoidetta kasvoille, kuin ottaisi vettä autiomaaretkelle, kuin kylväisi siementä viljapeltoon, kuin ja kuin. Lapsiperheisiin satsaaminen maksaa aina itsensä takaisin. Mutta sen takia sitä ei pidä tehdä, vaan siksi, kun jokainen lapsi on oikeutettu hyvään huolenpitoon ja rakkauteen syntyessään tänne maanpäälle.
”Vanhoillislestadiolaisten perheiden ja erityisesti äitien jaksaminen on ollut jälleen esillä mediassa. Perheiden hyvinvointiin ja lasten oikeuksiin on syytä kiinnittää huomioita. Niistä on ajankohtaista puhua laajemminkin yhteiskunnassamme, kaikissa yhteisöissä ja ryhmissä.”
Kyllä; näin on marjat. Ja mistäköhän syystä vl-perheiden ja äitien jaksaminen on ollut esillä mediassa? Onko se asia vielä selvinnyt kirjoituksen kirjoittajalle? Koko homma lähti liikkeelle minun ja Aila Ruohon kirjoittamasta kirjasta Usko, toivo ja raskaus. Ja idea kirjan kirjoittamisesta lähti taas liikkeelle vl-kentältä kuulemistamme tosi ongelmallisista ja kipeistä perhetilanteista.
Esimerkiksi sellaisesta tositarinasta, jossa vanhemmat, jotka eivät jaksa huolehtia ollenkaan pesueestaan, muiden huolehtiessa heistä lähes kokonaan, ovat sitä mieltä, että ehkäistä ei voi ja että heidänkin perheensä tarinalla on jokin tarkoitus. No se tarkoitus saattoi oikeasti olla nyt tämä kirjoittamamme kirja, sillä ilman tuota kuulemaani tarinaa, ei kirjaa välttämättä ehkä edes olisi. Eli tuo tarina oli viimeinen niitti, joka sai ystäväni Ailan heräämään. En voi kertoa tuota tarinaa kokonaisuudessaan, koska en halua ko. perheen paljastuvan kenellekään.
Vastaavia tarinoita ja vielä pahempiakin oli, mutta tuo kertomani oli viimeinen niitti. Jos kerta esimerkiksi Viljo Juntusen sanojen mukaan uupunut voi ehkäistä, miksi ihmeessä tämäkään kertomani pariskunta ei ole kuullut asiasta? He ovat vakaasti sitä mieltä, että vaikka he eivät jaksa ja kykene huolehtimaan lapsistaan, he eivät voi siltikään ehkäistä. Eli he synnyttävät lapsia suoraan yhteiskunnan huolehdittavaksi. Onko se ihan oikein?
”Viime viikkoina vanhoillislestadiolaisuutta koskevassa keskustelussa asioita on nostettu esille erilaisten ääriesimerkkien ja voimakkaiden otsikoiden kautta. Yleistämällä ja saattamalla ihmisten vakaumus kielteiseen valoon kuormitetaan monia lapsia ja heidän vanhempiaan. Uutisjutut ja mielipidekirjoitukset herättävät kysymään, elämmekö oikeusvaltiossa, jossa jokaisella kansalaisella on täysi vapaus elää ja uskoa vakaumuksensa mukaisesti. Kun puhutaan yksittäisten ihmisten elämäntilanteista, sairauksista, väsymyksestä tai muusta elämää kuormittavasta tekijästä, keskustelun tulisi olla kunnioittavaa.”
Miksi näitä ääriesimerkkejä on ylipäätään olemassa? Niitä ei pitäisi olla ollenkaan ja niitä ei olisi, jos liikkeessänne ei painostettaisi ja peloteltaisi ottamaan kaikki lapset vastaan. Ääriesimerkkejä EI voi ohittaa. Varsinkaan niitä, koska juuri niissä tapauksissa eletään ihan jaksamisen äärirajoilla ja niiden seuraamukset voivat olla tosi vahingollisia.
Otsikot voivat olla raflaavia, se on totta, ja asioiden yleistämistä tapahtuu. Kun kirjoitimme Ailan kanssa kirjaamme, yritimme kokoajan varoa yleistämästä asioita. En tiedä onnistuimmeko asiassa.
Minulla ei ole tarkoitus saattaa kenenkään ihmisen vakaumusta huonoon valoon. Mutta jos vakaumukseen liittyy vahingollisia piirteitä, niistä on hyvä keskustella ja miettiä mahdollisia parannuksia asian suhteen.
Kumpi on itse kenenkin mielestä pahempi asia; kuormittaa perhettä painostamalla ja pelottelemalla ottamaan kaikki lapset vastaan vai puhua samaisesta asiasta julkisesti? Kumpi asia on enempi omiaan kuormittamaan perheitä? Edelleenkin tässä asiassa haluan suunnata kaikkien katseet opetukseen, joka painostaa ja pelottelee. En ihmisiin, en perheisiin.
Suomi oikeusvaltiona antaa ihan varmasti jokaiselle kansalaiselle vapauden elää ja uskoa vakaumuksensa mukaisesti. Mutta se ei anna eikä sen pidäkään antaa kenenkään tai minkään yhteisön painostaa ja pelotella hankkimaan itselle vastentahtoisesti suuri perhe. Ne, joilla tässä asiassa ei oikeasti ole vapautta, ovat ne vl-liikkeen jäsenet, jotka painostuksen ja pelottelun vuoksi eivät uskalla ehkäistä, vaan ottavat lapsia vastaan vastentahtoisesti.
Jokainen saa halutessaan hankkia niin ison perheen kuin haluaa, kukaan ei estä sitä asiaa. Siitä ei ole edes kyse koko hässäkässä. Homma on hyvä niin kauan kuin se on vapaaehtoista. Edelleenkin.
”Nykyisen uskonnonvapauslain lähtökohtana on ajatus niin sanotusta positiivisesta uskonnonvapaudesta: Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jokaisella on myös vapaus olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhdistykseen ja toimintaan.”
Tuo viimeinen lause on tosi kyseenalainen vl-liikkeen kohdalla. Mitä ihmeen vapautta on lähteä halutessaan vl-liikkeessä, kun seuraamukset ovat usein mitä ovat? Painostusta, jatkuvia käännytysyrityksiä ja helvetillä pelottelua. Tiedän näitä ahdistavia tarinoita vaikka ja kuinka paljon. Niin moni pelkää lähteä vl-liikkeestä seuraamusten takia ja moni jättää lähtemättäkin. Yhteiskunnan puolelta vapaus on olemassa, mutta ei vl-liikkeen. Miksi vaatia sellaista yhteiskunnalta, mitä ei itsekään noudata?
– Alamäki alkaa kun ”uskonsa” kieltää.
– Jos tuolla tunnontilalla kuolet, joudut kadotukseen.
– ”Uskosi” kieltäminen tuntuu pahemmalta kuin jos olisit kuollut.
– Voi sitä, joka Jumalan hylkää, mutta VOI-VOI sitä, jonka Jumala hylkää!
– Kyllä sinä nyt aiheutit meille murheellisen mielen.
– Tee parannus, ei tiedä ollenkaan milloin itse kukin kuolemme ja jos silloin ei ole synnit anteeksi, niin helvettiin joutuu!
– Olen tosi murheellinen kun kuulin ratkaisustasi…
”Myös lasten vastaanottamiseen liittyen jokaisella on vapaus valita henkilökohtaisen vakaumuksensa mukaisesti. Vastuu kasvavasta perheestä kuuluu molemmille vanhemmille. Vanhoillislestadiolaisille vanhemmille lasten vastaanottaminen on kysymys, johon vaikuttaa henkilökohtainen usko. Se on asiana herkkä. Sen perustana on ensimmäisen uskonkappaleen sisältö: Jokaisen ihmisen elämä on arvokas ja Jumalan antama lahja. Uskon näkökulmasta on kysymys luottamuksesta Jumalaan, elämän vastaanottamisesta lahjana sekä sen suojelemisesta ja varjelemisesta.”
Nonnih; siinhän se tuli koko homma siistissä paketissa; taivas ja helvetti. Valitse nyt siinä sitten!
”Ongelmia korostavan ja levottoman maailman keskellä toivoisi enemmän lapsiperheitä tukevaa ja tulevaisuudenuskoa luovaa uutisointia. Nykyajan monien haasteiden keskellä elävät lapsiperheet tarvitsevat kaiken tuen. Monet kansalaisjärjestöt ajavat aktiivisesti lapsiperheiden asioita. Niissä yleensä myös suhtaudutaan kunnioittavasti erilaisista taustoista tuleviin perheisiin ja keskitytään itse asiaan, lasten ja lapsiperheiden auttamiseen.”
Juuri tähänhän parjaamanne uutisointi ja koko tämä hässäkkä pureutuu; lapsiperheiden hyvinvointiin! Sellaisessa perheessä ei voida hyvin, jossa lisäännytään painostamisen ja pelottelun seuraamuksena. Kansalaisjärjestöt joo ajavat lapsiperheiden asioita, niin kuvittelisi tekevän myös Ainoiden Oikeiden Uskovaisten yhteisö, mutta kun ei; painostetaan, pelotellaan, syyllistetään ja viedään vielä viimeisetkin mehut talkootyövaatimuksilla. ”Usko rakkauden kautta työtä tekee”. Jos ei osallistu ry:n työtehtäviin, täytyy olla uskossa vika. Ei mitään ymmärrystä ja armoa uupuneille ja vähävaraisille. ”Muutkin on väsyneitä”. ”Muillakin on rahahuolia”. Köh, tässä asiassa on kyllä eroavaisuuksia eri rauhanyhdistyksillä. Puhun omasta ja tuttavieni kokemusten perusteella, mutta olen kuullut, että joillakin paikkakunnilla otetaan perheiden tilanteita huomioon ja se hyvä!
”Kristillisyytemme perhe- ja diakoniatyö on syntynyt lapsiperheiden tarpeista. Sen tehtävänä on ennaltaehkäistä kuormittavien tilanteiden syntymistä sekä vahvistaa ja tukea kotien ja perheiden hyvinvointia. Paikallisten rauhanyhdistysten diakoniatoimikunnat koordinoivat perheille apua ja tukea. Ne myös järjestävät erilaisia kodin hyvinvointiin liittyviä keskustelutilaisuuksia. Työn käytännön toteuttamisessa on korostunut jokaisen henkilökohtainen vastuu lähimmäisestä.”
Tämän asian toteutumisesta olisi kiva kuulla lisää. Sen, mitä olen tähän mennessä ”projektista” kuullut, ei ole ollut kovin myönteistä. Eräällä ry:llä oli mietitty, miten väsyneitä perheellisiä voitaisiin auttaa ja todettu, että suurperheet ovat vähän huonoja auttamaan toisiaan ja vanhuksilla on oikeus lepoon kun ovat pitkän elämäntyönsä puurtaneet. Eipä siellä ainakaan oltu löydetty ratkaisua asiaan. Oikeastihan perheille pitäisi palkata ulkopuolista apua, jotta se oikeasti hyödyttäisi.
Joo, eli tuosta kirjoituksen kappaleen viimeisestä lauseestahan löytyy ”ratkaisu” uupuneiden auttamiseen; vastuu sälytetään liikkeen jäsenille lähimmäisenrakkauden nimissä. Eli mitään oikeaa apua ei ole tiedossa. Sepä sitten siitä.
Ja muistakaa; keskusteluapu ei auta arjesta selviämisessä, se ei tuo lisätunteja yöuniin, se ei anna vanhemmille lisäkäsiä, -jalkoja, ja –päätä. Se auttaa vain ymmärtämään sen, minkä takia lapsia kannattaa jaksaa ottaa vastaan; kunniankruunun takia ja myös sen, minkä takia niitä ei kannata jättää ottamatta vastaan; helvetin tulenlieskojen takia.
”Myös kristillisyyden lapsi- ja nuorisotyömuodot, leirityö sekä opistotyö ovat syntyneet lapsiperheiden tarpeista. Näitä eri työmuotoja on kehitetty ajan haasteiden muuttuessa. Kodit ja perheet tarvitsevat edelleen näidenkin työmuotojen tarjoaman avun ja tuen.”
Ketkäs näitä eri työmuotoja sitten käytännössä sitten toteuttaa? Juu-u; perheelliset itse talkootyönä.
– Leirelle tarvitaan nyt työntekijöitä, ilmoittautua voi eteisessä Ermo Kekkoselle. Monet ovat kokeneet leirien eri työmuotoihin osallistumisen siunauksellisena, virkistävänä ja uskoa vahvistavana kokemuksena. Ei vaadittuna, vaan hyvällä mielellä. Jumala ahkeruutenne hyvästi siunatkoon.
Hmm, tulipa mieleeni. Sokea taluttaa sokeaa. Kuuro puhuu kuurolle. Uupunut auttaa uupunutta. Köyhä ravitsee köyhää. Tyhmä opettaa tyhmää. Noh, kaikkea sitä voi mieleen tullakin.
Kiitos. Lyhyesti sanottuna.
Kiitos, Vuokko! Olet aivan oikeassa:
”Sokea taluttaa sokeaa. Kuuro puhuu kuurolle. Uupunut auttaa uupunutta. Köyhä ravitsee köyhää. Tyhmä opettaa tyhmää.”
Oletan pj. Viljo Juntusen lukeneen tämän PM pääkirjoituksen ennen sen julkaisemista. Mikään ei siis ole muuttunut. 🙁
P.S. Vähän turhauttavaa oli kiitellä, koska ennen aamua kommenttini on itketty pois. 🙁
😀
Kaikki, mitkä ovat tulollaan, eli ei saa ehkäistä. Liikkeessä puhutaan mielummin lasten vastaanottamisesta kuin ehkäisystä nääs, nääs, nääs.
Olen ymmärtänyt, että lestadiolaisuudessa elää sellainenkin uskomus, että syntymättömien lasten sielut odottavat iäisyydessä, että heidät ’otetaan vastaan’ ja perhesuunnittelu estää heidän elämänsä toteutumisen.
Aivan niin – luomisusko on nykyluterilaisuudelle vierasta 🙂 – puuttuu vaan, että se julistetaan harhaopiksi – ja Raamattu kielletyksi kirjaksi!
”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.” (Ps. 139:16-18)
Psalmia 139 voi toki lukea niin, että käsittää Jumalan olevan sidottuna aikaan itsemme tavoin. Silloin saattaa syntyä mielikuva yksityiskohtia myöten valmiiksi luodusta maailmasta, joka vain vääjäämättä toteuttaa itseään. Luoja toimii kuitenkin ajasta ja paikasta riippumatta, iäisyydessä. Kaikki Hänen tekonsa ovat uutta meidän ajantajumme näkökulmasta, vaikka niissä onkin aavistettavissa laajakaarinen suunnitelmallisuus. ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani” ei tarkoita, että Taivaassa olisi joku ihmisitujen tuhatvuotinen taimitarha odottamassa. Taivaassa ei uskoakseni ole tuhansia vuosia, ei edes sekunteja. Parhaiten kuvaisin ajatustani iäisyydestä sanomalla sitä loppumattomaksi nykyisyydeksi.
Kun muutkin perustelevat ajatuksiaan virsikirjalla, lainaanpa 327 toista säkeistöä: ”Tyhjästä hän, Mestarimme, meihinkin loi elämän. Armon valoon heräsimme, ruumiin, hengen antoi hän.”
Risto Auvisen kirjoitus ”Kreationismi ja tradusianismi, kaksi eri selitystä sielun alkuperälle” löytyy osoitteesta http://freepathways.wordpress.com/2012/12/14/milloin-sielu-tulee-ihmiseen/ Auvinen on pappi (pastorina Korsossa) ja varhaiskristillisyyden tutkija Helsingin yliopistossa (apostoliset isät, gnostilaisuus). Lainaus Auvisen tekstistä:
>>
Sielun alkuperästä keskusteltiin hyvin paljon alkukirkossa. Kaksi päälinjaa olivat – ja ovat kai edelleenkin – kreationismi ja tradusianismi. Molemmat opettavat että sielu on ihmisessä sen hedelmöittymisestä alkaen, mutta eroavat sen suhteen, miten sielu syntyy tai tulee ihmiseen. Kreationismi opettaa, että Jumala luo sielun erikseen, kun taas tradusianismin mukaan sielu ikään kuin ”monistuu” tai ”periytyy” vanhempien sieluista.
Tradusianismin mukaan kaikki ihmissielut periytyvät Aadamin sielusta [tradux (lat.)=”pistokas”]. Siis tradusianismin mukaan yksilösielut ovat ikään kuin ”pistokkaita” Aadamin sielusta. Aadamin sielu on ainoa jonka Jumala on suoraan luonut. Kaikki muut sielut periytyvät luonnollisen lisääntymisen kautta viime kädessä Aadamista (1. Moos. 5:3). Tunnetuista kirkon opettajista tradusianisteja olivat Tertullianus, Luther ja jotkut kappadokialaiset kirkkoisät.
Kreationismissa erottuu puolestaan taas kaksi päälinjaa sen mukaan, (1) ovatko Jumalan luomat yksilösielut olleet olemassa jo ennen hedelmöitystä vai (2) luoko Jumalan sielun erikseen hedelmöityksen hetkellä.
Edellinen vaihtoehto eli yksilösielujen pre-eksistessi oli lähellä Platonin sieluoppia ja se omaksuttiin hellenistisessä juutalaisuudessa (Filon Aleksandrialainen) ja gnostilaisuudessa.
Jälkimmäinen teoria, jonka mukaan Jumala tosin luo sielut, mutta ne eivät ole olemassa ennen hedelmöitystä, lienee lähimpänä nykyistä katolisen kirkon oppia ja sitä kannatti myös Calvin ja monet nykyiset reformoidut teologit.
Kysymys sielun synnystä liittyy perisyntioppiin. Jos Jumala luo sielun (kreationismi) niin miten sielu voi olla sitten perisynnin turmelema? Vai onko sitten niin, että synti ei asukaan ihmisen sielussa, vaan ruumiissa? Vai onko niin, että puhdas sielu ”turmeltuu” asteittain, kun lapsi varttuu ja tekee vääriä valintoja?
>>
Sanaa ”kreationismi” voidaan käyttää monessa merkityksessä. Jos sillä tarkoitetaan vain ajatusta, että kaiken takana on Luoja, ovat kai kaikki kristityt kreationisteja. Aamenesta öylättiin rajaa kuitenkin sanan käyttöä seuraavasti:
”Kreationismi tarkoittaa luomisoppia, uskoa siihen, että on olemassa Jumala tai muu yliluonnollinen toimija, joka on suunnitellut, luonut tai valmistanut tämän maailman ja täällä elävät olennot tyhjästä. Kreationismiin liittyy usko Raamatun luomiskertomukseen juuri sellaisena, kuin se on Raamatussa kirjaimellisesti. Osa kreationisteista uskoo, että luonnontieteellisin menetelmin voidaan todistaa, että Raamatun luomiskertomus vastaa sitä, miten maailma todellisuudessa syntyi. – – – ”
Juuri tähän tapaan kreationismi nykykeskusteluissa yleisesti ymmärretään (esim. Eero Junkkaala: Alussa Jumala loi… ja keskustelu kirjasta Areiopagilla: http://www.areiopagi.fi/2013/09/alussa-jumala-loi-mutta-miten-2/ )
Matti Pulkkinen kirjoitti: ”Ajatus siitä, että luodut sielut odottavat syntymää, on kreationismia sanan alkuperäisessä merkityksessä – nykyisen pseudotieteellisen merkityksensä tuo sana on saanut myöhemmin. Kreationismia esiintyy läntisessä kristinuskossa lähinnä katolilaisuudessa ja kalvinismissa. Luterilaisuudelle se on ollut yleensä vierasta, mutta kreationismia ei ole koskaan tietääkseni tuomittu harhaoppina.”
Matin kommentti aukeaa, kun sitä vertaa Risto Auvisen artikkeliin. Nykyisestä ”pseudotieteellisestä merkityksestä” olen yhtä mieltä, mutta ”alkuperäistä merkitystä” pitäisi hiukan tarkentaa (olettaen että Auvinen sen kuvaa oikein).
Auvinen erottaa kreationismissa kaksi päälinjaa (1) Jumalan luomat yksilösielut ovat olleet olemassa jo ennen hedelmöitystä ja (2) Jumala luo sielun erikseen hedelmöityksen hetkellä. Edellinen versio on juuri se vuonna 553 tuomittu oppi sielujen pre-eksistenssistä. Jälkimmäinen on katolisen kirkon ja useimpien reformoitujen oppi.
Lutherin ”tradusianismi” lienee maallikoille aika tuntematon asia. Uskoisin, että useimpien luterilaisten käsitykset ovat tässä samoilla linjoilla katolisten kanssa. Kumpikaan kirkko ei varmaan ole tuominnut toista harhaoppiseksi tämän kysymyksen perusteella. Yhteistä on sielujen pre-eksistenssin selvä torjuminen ja tässä se tärkein rajalinja mielestäni kulkee.
P.S.
Markku Korteniemi kirjoitti: ”Aivan niin – luomisusko on nykyluterilaisuudelle vierasta 🙂 – puuttuu vaan, että se julistetaan harhaopiksi – ja Raamattu kielletyksi kirjaksi!”
Olikohan tämä kommentti Matti Pulkkisen toteamukseen, että ”Luterilaisuudelle se on ollut yleensä vierasta, mutta kreationismia ei ole koskaan tietääkseni tuomittu harhaoppina.”? Jos oli, niin toinen kyllä puhui aidasta ja toinen aidan seipäistä 🙂
En tiedä Martti, ajattelevatko kaikki liikkeen ihmiset tuota asiaa noin pitkälle, mutta tavallaan opetus lasten vastaanottamisesta pitää sisällään tuon ajatuksen. Eli Jumalalla on oma perhesuunnitelmansa itse kenenkin kohdalla ja ihminen ei saa olla estämässä tätä suunnitelmaa; Jumala tietää parhaiten jokaisen kohdalla, mikä on hänelle hyvä lapsilukumäärä.
Ja vielä ihan viime vuosina olen kuullut eräältä tuttavaltani, kuinka puhuja oli saarnassaan muistuttanut, että jos ei täällä ajassa suostu ottamaan kaikkia hänelle tarkoitettuja lapsiaan vastaan, niin niitä joutuu sitten helvetin vaivassa synnyttämään. Mutta epäilen, ettei tällaisia saarnoja kovin usein liikkeessä kuulla. Tuo tuttavani otti kyllä puhujan saarnan ihan tosissaan ja neuvoi omia lapsiaankin asiassa puhujan sanoilla.
Vuokko siis ”joitakin vuosia sitten” kuuli ”tuttavaltaan”, kuinka joku puhuja oli saarnassaan muistuttanut, että…
Jos itse pitäisin blogia, ja argumentoisin edellä mainitulla tavalla, voisin huoletta sanoa mitä vaan, vaikkapa omiani..:-)
Tämä taas ei ollut itseltäni kannanotto ehkäisyyn sen kummemmin sen puolesta kuin sitä vastaankaan.
Tästä poistettiin Vuokon kommentti, jossa blogisti hauskasti perusteli linjaansa jotensakin niin, että tuttavien kuulopuheet voi blogiin pistää, mutta ei, jos on itse kuullut jotain.
En ede ole noin sanonut, käsitit jotenkin väärin. Miksi ihmeessä kommenttini on poistettu? En kyllä ymmärrä.
Mielestäni siihen sinun kommenttiisi oli jotakuinkin noin kirjoitettu. Mutta on täysin mahdollista, että ymmärsin väärin. Siinä tapauksessa vilpittömät pahoitteluni.
Vuokko Ilolalle: Kirjoitin kommenttini kommentiksi Martti Pentille, mutta tämän keskustelufoorumin softa päätti heittää sen kommenttijonon hännille, irti asiayhteydestään. Kun ei voi enää editoida eikä edes poistaa viestejään, niin minun kirjanoppinut viisasteluni näytti osoittavan sinuun. Näin ei ollut tarkotus. Terveiset ylläpidolle, että toivottavasti ette ole makasanut tästä softasta paljoa, koska se ei ole paljonkaan arvoinen.
Sinä olet Kari-Matti sinä ja minä olen minä; en halua puhua omiani. Kerroin vain kuulemaani, enkä epäillyt sitä valheeksi, mutta jokainen voi ajatella asiasta mitä haluaa. Kuulopuhe on aina kuulopuhe, jospa tuttavani valehtelikin, se on aina mahdollista. Hän on käsittääkseni edelleenkin satakuuliainen vl.
Kyllä kait blogissa voi kertoa kuulopuheita, kun vain ei esitä niitä itse kuuleminaan asioina. En oikein ymmärrä pointtiasi.
Olla ottamatta vastaan lapsia, jotka on saattanut alulle ? Vastuussa ei ole kukaan ulkopuolinen.
Miksikähän nämä lapsivarasto- ja syntymättömiensynnytyskummajaiset taas nousevat esiin?
Nämä ’kummajaiset’ ovat mahdollisesti joidenkin kohdalla todellinen syy vaarantaa oma ja perheen hyvinvointi ja terveys, ääritapauksessa kai henkikin. Siksi sellaisen henkilön pitää sanoa selkeästi ne harhakäsityksiksi, jonka sanaan yksinkertaiset uskomassa olevat luottavat.
Heikki Honkala:
”Miksikähän nämä lapsivarasto- ja syntymättömiensynnytyskummajaiset taas nousevat esiin?”
Siksihän ne nousevat, koska vl-liikkeessä ehkäisykieltoa perusteltu myös tällä pre-existenssiopilla useammankin puhujan suulla. Ja taidetaan perustella vieläkin, koska muistelen jostakin lukeneeni, että v. 2009 jossakin SRK:n julkilausumassa olisi viitattu tähän syntymättömien sielujen varastoon.
Jussi ja Martti ilmeisesti uskovat näihin. Martti käyttää sanaa ”mahdollisesti”, millä perusteella voi esittää mitä vain. Olisi Jussilta kiva kuulla ketkä puhujat ja milloin sekä tarkennus mahdolliseen julkilausumaan.
Ei se tietysti maailmaa kaada, vaikka te uskotte näihin, mutta ehkä niiden pitäminen julkisuudessa kaipaisi tarkempia lähteitä.
On mielestäni ihan samantekevää, ovatko uskomukset synnyttämättömiin lapsiin yleisiä vai harvinaisia. Jos ne ovat vl-liikkeen johtdon mielestä harhaisia kummajaisia, mikä estää lausumasta sitä julkisesti vaikkapa liikkeen omissa tiedotusvälineissä. Jos se vapauttaa yhdenkin perheen ahdistavasta taakasta, se kannattaa. Ei tässäkään syyllisiä haeta, vaan armoa.
Heikki Honkalalle:
Googlasin aiheesta kun kysyit pre-existenssiopetuksesta vl-liikkeessä. Tuli ensimmäisenä vastaan nettisivusto, jossa näyttää käsitellyn laajasti koko ehkäisykiellon historiaa vl-liikkeessä. En tiedä tämän sivuston luotettavuudesta, mutta siellä näyttää olevan runsaasti lähdeviitteitä, jotka vaikuttavat luotettavilta.
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehk%C3%A4isy
Ps. Tuolla mainitaan esimerkkeinä 3 puhujaa nimllä. Einari Rimpiläinen, Pauli Korteniemi ja Aatos Mehtälä. Oli myös mainintaa mainitsemastani SRK:n julkistuksestakin v, 2009, mutta linkki sinne ei auennut. Ainakin tuon sivuston mukaan näyttää ilmeiseltä, että kun ehkäisykiellosta vl-liikkeessä on tehty ensimmäiset kannanotot, pre-existenssinen ajatus on ollut vahvasti läsnä.
Kiitos vaivannäöstäsi Jussi. En nyt osaa muuta sanoa kuin että pre-existenssiopiksi mainittu tuntuu minulle vieraalta, enkä muista itse kuulleeni sellaista opetetun.
Heikki, en ole ansainnut kiitoksiasi koska en tehnyt paljon mitään asiassa. Kiitokset kuuluvat Niukkasen Pertille, joka tutkijalle ominaisella loogisella ajattelutavalla ja muistilla kaivoi esille tästä aiheesta täällä noin vuosi sitten käydyn keskustelun. Olimmehan me kumpikin mukana siinä keskustellussa, sinä enemmän ja minä vähemmän. 🙂
Juu, niin varmaan kävi. Kiitokset myös Pertille.
Se, että srk on aloittanut perhediakoniatyön (jos näin siis todella on), tarkoittaa vihdoin sen tosiasian tunnustamista, ettei J.la annakaan kaikille voimia suurperheen hoitamiseen. Tämä olisi hyvä vielä sanoittaa ääneen koska kaikki eivät välttämättä hoksaa näiden välistä yhteyttä. Vielä kun tämän srk:n diakoniatyön lisäksi otetaan huomioon yhteiskunnan, kirkon ja sukulaisten tarjoama apu (lastenhoito, kirkon diakonia ja -lapsityö, kelan tuet jne) niin voidaan pitää aika selvänä, että 10+ lasta on lähes jokaiselle pariskunnalle ylivoimainen risti. Eri asia ovat sitten ne superäidit ja -isät joiden standardeilla vl-liikkeen opit onkin itseasiassa kalibroitu. Ei taloakaan voida rakentaa talkooavun varaan, vaan omat resurssit laskien. Jos sitä talkoaapua sitten sattuu saamaan, niin se on vain bonusta.
Eli nämä ”J.la antaa kullekin voimiensa mukaan” tai ”Niin kuin on päiväs on voimas” -opetukset on siis periaatteessa kumottu tämän diakoniatyön aloittamisen myötä. Näin ainakin itse tulkitsen. Diakoniaa sinänsä toki kannatan lämpimästi.
Jos joku aviopari haluaa 10+ lasta, siitä vaan! Kannatan lämpimästi. Mutta ehkäisystä ei tule tehdä teologista, uskonyhteyteen liittyvää kysymystä.
– Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'” – Tämä Matteuksen evankeliumin kohta olisi varmaan syytä muistaa silloin, kun kehotetaan ’Jumala antaa kullekin voimiensa mukaan’ -perusteella elämään kestokykynsä äärirajoilla. Miksi tavallisen kristityn pitäisi testata Jumalan lupauksia, kun Jumalan Poikakin piti sellaista kiusantekona.
Pentti Alin:
”Eli nämä “J.la antaa kullekin voimiensa mukaan” tai “Niin kuin on päiväs on voimas” -opetukset on siis periaatteessa kumottu tämän diakoniatyön aloittamisen myötä. Näin ainakin itse tulkitsen.”
Olet todella positiivinen ja valoisa ihminen, Pentti. 🙂
Kari-Matti Laaksonen:
”Jos joku aviopari haluaa 10+ lasta, siitä vaan! Kannatan lämpimästi. Mutta ehkäisystä ei tule tehdä teologista, uskonyhteyteen liittyvää kysymystä.”
Samaa mieltä. Viimeinen lause on po. aiheen ydin.
Just näin Pentti, ihan samaa mieltä. Tästä mun on pitänyt kirjoittaakkin.