Juutalaisten surun päivä Tiša be’av eli 9. päivä av -kuuta

Suomessa kansallisina muistopäivinä muistetaan sankarivainajia. Kansalliset menetykset olivat suuria, mutta maamme pysyi vapaana.
Juutalaisuuden historiassa Av -kuun yhdeksäs päivä eli Tiša be’av on kaikkein merkittävin kansallisen surun muistopäivä. Uudenpia surun päivistä on holokaustin muistopäivä, jota tänä vuonna vietettiin 11.4.2018.

Tänä vuonna 2018 Av-kuun yhdeksättä päivää, Tiša be’av , vietettiin 22.7.2018, vuonna 5779 juutalaisen kalenterin mukaan. Ensi vuonna 11.8.2019 ja sitä seuraavana vuonna 30.7.2019. Muistaminen alkaa edellisenä iltana ja jatkuu tuon päivän iltaan.

Tiša be’av eli Av -kuun yhdeksäntenä päivänä on sattunut valtavia menetyksiä:

Vuonna 587 e.Kr. Baabelin kuningas Nebukadressar II tuhosi kuningas Salomon rakentaman Jerusalemin Temppelin.

Ensimmäisen juutalaissodan aikana Rooman armeija Tituksen johdolla tuhosi Jerusalemin toisen Temppelin vuonna 70 j.Kr..

Toisen juutalaissodan jälkeen Rooman keisari Hadrianus rakensi oman kulttinsa tuhotun Jerusalemin temppelin paikalle. Hän määräsi Jerusalemin pakanakaupungiksi, Aelia Capitolina, vuonna 135 j.Kr..

Juutalaiset karkotettiin Englannista 18. heinäkuuta 1290, sekin oli juutalaisen kalenterin mukaan 9. av-kuuta.

Ensimmäinen maailmansota alkoi 1. elokuuta 1914, silloinkin juutalaisen kalenterin mukaan oli 9. av-kuuta.

Samaten juuri 9. av-kuuta eli 2. elokuuta 1941 SS-komentaja Heinrich Himmler otti vastaan natsipuolueen virallisen hyväksynnän ”juutalaiskysymyksen lopulliselle ratkaisulle”.

Seuraavana vuotena 23. heinäkuuta 1942 eli sekin 9. av-kuuta aloitettiin juutalaisten suurimittainen kuljetus Varsovan getosta Treblinkaan.

Kristikuntaan tämän juutalaisten surujuhlan vietto on siirtynyt monen muun perinteen mukana. Meidän liturgiassamme se on hitaasti siirtynyt niin, että sen historiallisia juuria ei aina edes huomata. Nykyisessä kirkkokäsikirjassa surupäivän muistoa vietetään 11. sunnuntaina helluntaista.

Sunnuntai 05.08.2018
11. sunnuntai helluntaista
Etsikkoaikoja
Evankeliumi: Matt. 11:20-24

Evankeliumissa mainitaan kolme juutalaisten kaupunkia Korasin, Betsaida ja Kapernaum. Nekin ovat tuhoutuneet historian kuluessa.

Kapernaum, hepreaksi ‏כפר נחום‎, Kfar Nahum, on ollut asuttuna noin vuoteen 750 asti. Nykyisin paikalla on vain rauniokumpu ”Tel Hum”. Se on Genetsaretin järven pohjoisrannalla

Korasin sijaitsi noin 3-4 kilometriä Kapernaumista koilliseen. Nykyisin paikalla olevaa rauniokumpua kutsutaan nimellä ”Kirbeth Keraze”.

Betsaida eli vain lyhyen aikaa. Neljännesruhtinas Herodes Filip II antoi sille kaupungin arvon noin 30-33 j.Kr ja nimesi sen Juliaksi keisari Augustuksen vaimon Livian nimen mukaan.
Vuonna 66 j.Kr. siellä alkoi voimakas liikehdintä roomalaisia vastaan. Seuranneen juutalaissodan aikana kaupunki tuhoutui. Paikalla olevaa rauniokasaa kutsutaan nimellä ”et-Tell”.

Apostolit Pietari, Andreas ja Filippus olivat kotoisin
Betsaidasta.

Jeesus ennusti näiden kaupunkien tuhon. Vapahtajamme suri sitä, että vaikka nämä kaupungit olivat saaneet nähdä valtavia Jumalan ihmeitä, mutta eivät silti olleet tehneet parannusta. Sydämensä kovuuden ja mielensä paaduttamisen takia näiden kaupunkien osaksi oli tuleva hävitys.

Jeesus vertaa näiden kaupunkien jumalattomuutta kolmeen Vanhan testamentin syntisiksi leimattuun kaupunkiin: Tyyroon, Siidoniin ja Sodomaan. Itämaisen tyylin mukaiseen värikkääseen kielenkäyttöön kuuluvan liioittelevan korostuksen avulla Jeesus moittii oman aikansa kovasydämisiä kaupunkeja jopa pahemmiksi kuin mitä nuo Vanhan testamentin ajoilta kovakorvaisiksi tunnetut kaupungit olivat olleet.

Jeesuksen vetoomus oli selkeä. Hän kutsui näitä lähellään olevia kaupunkeja tekemään parannusta. Mikäli nämä olisivat kääntyneet elävän Jumalan puoleen, niin niiden elämä olisi ollut turvattua, mutta kun ne käänsivät korvansa kuulemasta ja sydämensä vastaanottamasta Jumalan armorikkaan kutsun, niin vähitellen, mutta väistämättä, niiden tulevaisuus synkentyi, elämä hiipui ja lopulta rapautui autiokummuiksi.

Sunnuntain evankeliumissa juutalaisten Tiša be’av päivänä kokemien suurten kansallisten katastrofien sarjaa saamme katsoa lähinäkymälle suunnattuna kolmen kaupungin esimerkin valossa.

Meille nykyajan ihmisille tämä merkitsee kehotusta seurata Jumalaa ja noudattaa hänen tahtoaan. Antakaamme elämämme Jumalan käsiin. Vain Hänessä ja hänen kanssaan meillä on tulevaisuus ja toivo, elämä ja autuus. Vain hänen seurassaan saamme kulkea valoisaa tulevaisuutta kohti käsi kädessä Vapahtajamme kanssa.