Yksi työni mielenkiintoisimpia piirteitä viimeisen yli kymmenen vuoden ajan on ollut mahdollisuus kiertää ympäri maailmaa. Olen opettanut juutalaista historiaa ja vainojen logiikkaa eri yhteisöissä ja hyvin erilaisissa tilaisuuksissa. Olen ollut syvästi kiitollinen minua kutsuneille tahoille silloinkin, kun matka on ollut lopussa ja olen ollut jo aivan väsynyt. Kiertäminen ei ole ollut vain sitä, että olen itse saanut puhua, vaan nimenomaan oman luonteeni kehittymistä ja uuden oppimista. Monissa maissa oppimisprosessi on erilainen kuin se, mihin Suomessa totuin.
Viimeiset kaksi viikkoa eli juuri ennen kristalliyötä kiersin Suomessa. Kirjani Matka holokaustiin julkaistiin nyt ruotsiksi ja oli etuoikeus kiertää ja keskustella sen teemasta nimenomaan ruotsinkielisillä alueilla seurakunnissa ja kouluissa. Teemani liittyivät aina kirjani aiheisiin eli juutalaisvastaisuuteen sekä yleisen historian että Raamatun kautta nähtynä. Vastaanotto oli lämmin. Kirjat menivät kaupaksi, mutta sen lisäksi ihmisten kommentit ja se tapa, jolla minut otettiin vastaan kielivät siitä, kuinka tärkeänä aihetta pidetään ja kuinka sen ajankohtaisuus ymmärretään. Näin erityisesti, kun päivälehdet kertovat omaa kieltään asian ajankohtaisuudesta juuri nyt.
Se, että olen puhunut paljon juutalaisvastaisuudesta ei ole valmistanut minua kohtaamaan juutalaisvastaisuutta. Käsitän sen nyt koska Helsingissä matkani lopussa jouduin ikävän juutalaisvastaisen tapahtuman kohteeksi.
Seisoin pankkijonossa. Jonossa syntyi tavallista säähän ja pankkien toimintaan liittyvää keskustelua. Yleensä en koskaan sano tuntemattomille, missä asun, sillä aina on se mahdollisuus, että Israelin mainittuaan joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Kun minulta sitä nyt kysyttiin ja kun ympärilläni olevat ihmiset näyttivät tavallisille suomalaisille sanoin maan nimen. Kyllä. Asun Israelissa. Välittömästi aivan kuin uneliaaseen joukkoon olisi tuotu se härän punainen vaate vihantunne kuohahti joukossa. Oli aika uskomaton kokemus joutua täysin tuntemattomien ihmisten vihan kohteeksi vain siksi, että asuu Israelissa. Ymmärsin sen, että nämä ihmiset eivät ole todellisuudessa kiinnostuneita siitä, mitä Israelissa oikeasti tapahtuu tai millaista siellä on elää. Heidän juutalaisvihansa on siihen liian irrationaalista ja voimakasta. Miten muuten voisi selittää tuntemattoman henkilön haukkumisen julkisella paikalla…sehän on täysin irrationaalista ja erittäin sivistymätöntä käytöstä.
Oivalsin myös toisen hyvin merkittävän asian, jota olen toistanut usein puheissani, mutta joka tuli nyt selväksi. Eli juutalaisviha ei ole vain ennakkoluuloa, vaan siihen liittyy hengellinen ulottuvuus. Nimittäin nämä ihmiset eivät tienneet minusta yhtään mitään. Silti he oivalsivat, että olin uskovainen. Näin voin sanoa koska Israelin ja juutalaisten haukkuminen yhdistyi siihen, kuinka tiede on heidän mukaansa todistanut uskonnon vääräksi. Olin siis nyt en ainoastaan Israelin edustaja, vaan myös Jumalan edustaja. Pidän tätä itse erittäin suurena kunniana, mutta pointti onkin se, että antisemitistinen ihminen tunnistaa toisessa vastakkaisen hengen. Ilmeisesti hän ei vastusta ainoastaan Israelia, vaan Jumalaa. Sanoinhan ei kommunikoitu mitään sen enempää minun puoleltani. Kyseessä oli siis jonkinlainen sanaton viestintä.
Tämä tapahtuma ei hälventänyt iloani matkan kokonaisuudesta. Päinvastoin. Jälleen todistus siitä, kuinka tärkeää juutalaisvihasta puhuminen on edelleen!
On todella käsittämätöntä, että Suomessa tällainen hyökkäys asuinpaikkaasi kohtaan esitetään sanallisena vihana. Ymmärrä, ettet itse mitenkään antanut aihetta. Onhan paljon maita, kuten Venäjä, joita kohtaan tunnetaan vihaa, mutta jokainen, esim. tässä tapauksessa venäläinen, vaikuttaa muiden reaktiot itselleen. Et ole edes juutalainen, vaan Israelissa asuva suomalainen.
Uskovissa on enemmän ja vähemmän Israelia fanittavia, mutta Israelia vihaavia en tiedä.
Puolia valitaan nyt kaikkialla maailmassa ja asettuminen jonkin asian puolesta koetaan monesti automaattisesti jonkin vastutamiseksi, vaikka asia ei ole todellisuudessa näin musta valkoinen.
Itse olen törmännyt usein outoon ilmiöön, jossa asetelmat kääntyvät kuin itsekseen ympäri. Jos puhut Israelista positiiviseen sävyyn, niin reaktiona on usein, että joku alkaa puolustelemaan palestiinalaisia, vaikka en ole sanallakaan kritisoinut ketään…
Yleisemmin asia korostuu, jos ihminen puhuu Totuuden puolesta niin valheen puolustajat aktivoituvat välittömästi…
Israelin hengellinen ulottuvuus on joskus käsin kosketeltavaa, myös Suomessa.
Susanna, kiitos hyvästä kirjoituksesta. Suomessa antisemitistejä on paljon, joita valtamedioiden valeuutiset ruokkivat. K24ssä kommentoi monta antisemitistia.
Nyt kiinnostaisi kuulla esimerkkejä valtamedian antisemitismiä ruokkivista valeuutisista. Mistä voi lukea/katsella tosia uutisia?
Risto, ihan kaikkea ei kannata uskoa, mitä lukee. Eri lähteistä on hyvä tarkistaa valtamedian uutisen todenmukaisuuden. En ruoki esimerkeillä antisemitistejä.
Taisit juuri aika suoraan vihjata, että olen antisemitisti. No, en ole. Mutta kiinnostaa tosissaan, mikä olisi hyvä lähde valtamedian uutisten oikeellisuuden tarkistamiseen?
Risto, en osoita sinua sormella. Uskon, että löydät hyvät lähteet, jos haluat löytää.
Susanna Kokkonen siis opettaa juutalaisvastaisuutta – otsikon mukaan. Hmmmm…
Israelin/arabien konflikti eri ulottuvuuksineen ja syineen on yksi maailman tulehtuneimpia ja herättää intohimoja monella tavalla. Antisemitismi ja juutalaisviha on tuomittavaa kaikissa eri muodoissaan. Kuten minkä tahansa muunkin ihmisryhmän leimaamiselle ja demonisoimiselle. Sille pitää olla nollatoleranssi. Tässä pitää myös osata tehdä tärkeä ero: kaikki Israelin toimien tai ns.kristillisen sionismin teologian ja raamatuntulkinnan sekä historiantulkinnan kritiikki ei ole antisemitismiä. Puolueettomuus empatian yhdistettynä on taitolaji. Itselleni oli muuten hyvinkin avartavaa lukea merkkivuoden kunniaksi israelilaisen historiantutkija Benny Morrisin ”1948”. Kirja muistutti tulkinnaltaan yllättävän paljon niitä näkemyksiä, joita uudempi historiantutkimus on esittänyt Suomen sisällissodasta 1918 eri ulottuvuuksineen.
Kansalaisten on vaikea erottaa käsitteitä Juutalainen – ja Israel toisistaan. Joten antisemitismi ilmenee hyvin usein Israel -vastaisuutena. Näin on ollut jo kymmeniä vuosia. Se ei ole mikään uusi ilmiö. Media luo jatkuvasti negatiivista kuvaa, miltei kaikessa tiedonvälityksessä. Moni ei enää lainkaan tunnista sitä vääränä. Antisemitismi hyväksytään, koska monen mielestä maa ja kansa ansaitsee itse huonon kohtelun.
Näkisin asian toisinpäin: Israelin valtion kritiikki nähdään usein antisemitisminä, vaikka se ei sitä olisikaan.
Saattaahan niinkin käydä. Laitappa Martti jokin esimerkki sellaisesta, niin pohditaan sitten yhdessä , kummasta on kyse.
Käyn itsekin eräänlaisesta esimerkistä. Joillekin olen antisemitisti sen vuoksi, että sanon avoimesti pitäväni Netanyahun hallituksen politikkaa palestiinalaisten sortona, joka ainoastaan lietsoo lisää vihaa alueella. Tätä käsitystä ei muuta se, että kerron arvostavani useita Israelin aikasempia pääministereitä.
Tämän hetken kuriositeettina ja sivujuonteena: Aika ajoin pullahtaa esille myös Lutherin kirja ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” ja teosta käytetään esimerkkinä Lutherin antisemitismistä… Tosin sekin on väärä väite – Luther oli antijudaisti vanhoilla vuosillaan. Hänen suuttumuksensa ei kohdistunut kansaan, vaan uskontoon.
Israelin ja Palestiinan tilanne on sekava kieltämättä ja parannettavaa on toiminnassa puolin ja toisin. Kun uskonto kiertyy voimakkaasti politiikkaan ja kansallisuuteenkin käytännössä, niin asiassa eteneminen ei ole helpoimmasta päästä. Tilanteessa on vuosikymmeniä kestänyt vihanpito ja kärsimys, jossa puolustetaan ja suojellaan, hyökätään ja kostetaan. Mikä olisi tuolle alueelle järkevä ratkaisu?
Muistan, miten Suomen-vierailuillaan entinen Jordanian ja Pyhän maan ev.lut. kirkon piispa Munib Younan on aktiivisesti puhunut kahden valtion mallista. Paikallisen luterilaisen kirkon ylläpitämät koulut ovat, ainakin piispan kertoman mukaan, kasvattaneet hyvin eri uskontoja edustavia lapsia kunnioittamaan toisiaan ja lisännyt joissain nuoremmissa sukupolvissa sopuisuutta ja rauhantahtoa.
Mieleeni palaa aina toistuvasti brittiläisen historioitsijan ja filosofin kirja ’Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria’. Antaisiko se jotain tajua siitä, miten ihminen toimii ja mikä voi olla myös taustalla jatkuvaan vihanpitoon Israelin ja Palestiinan alueella.
Muistettakoon, että Munib Younan ei ole ainoastaan pienen luterilaisen kirkon piipsa vaan myös Luterilaisen maailmanliiton puheenjohtaja vuosina 2010-2017.