K24 – Juhan blogi

Kiitän tasapuolisesti kaikkia lukijoita ja omalla nimellä kommentoineita. Olen 10 vuotta pitänyt blogia K24:ssä, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Alkuaikana oli joillakin blogisteilla blogini jälkeen varjoblogeja, joissa käsiteltiin minua ja blogiani. Tänäpänä on ollut tässä mielessä rauhallisempaa. Olen julkaissut 290 kirjoitusta, joissa on ollut keskimäärin 65 kommenttia. Eniten lukukertoja on ollut Kristuksen kirkko vai luopiokirkko kirjoituksessa, jossa oli klikkauksia yli 27000 kertaa. Eniten kommentteja 465 kpl oli Jeesus Kristus – fundamentalisti -kirjoituksessa. Poistettuja kommentteja normaalisti on 3 – 5 kappaletta / kirjoitus. Pyhä kaste kirjoituksessa poistettiin K24 ylläpidon ja blogistin toimesta yli 1000 kommenttia, joista suurin osa oli nimimerkkien kommentteja. Nimimerkkejä on vieraillut 10 vuoden aikana satoja blogillani, mutta monesti samat henkilöt on käyttänyt useampaa eri nimimerkkiä. Olen pyrkinyt poistamaan blogiltani kaikki nimimerkkien kommentit, sen jälkeen kun nimimerkkien käyttö kiellettiin, mutta epäilemättä osa nimimerkkien kommenteista on jäänyt, – valitettavasti, – muttei tarkoituksella.

Parempi otsikko olisi K24 – Juhannus blogi. Joten mennäänpä siihen aiheeseen.

Johannes Kastajan syntymäpäivä on juhannuksena, mutta voisiko ajatella, että Johannes Kastaja uudestisyntyi ennen syntymäänsä?

Miksi Johanneksen lyhyt julkisen toiminnan aika oli merkittävä?

Milloin Johannes julisti evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta?

Entä meidän aikana, miksi on tärkeää, että julistetaan kokonaista Jumalan sanaa lakia ja evankeliumia?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

 

  1. Juha,

    ” Olen pyrkinyt poistamaan blogiltani kaikki nimimerkkien kommentit, sen jälkeen kun nimimerkkien käyttö kiellettiin, mutta epäilemättä osa nimimerkkien kommenteista on jäänyt, – valitettavasti, – muttei tarkoituksella.”

    Olen kirjoittanut sinun blogeihisi omalla nimelläni. Vahingossako olet ne poistanut?

    • Reijo, kiitos hyvästä kommentista. Olen sinulta poistanut sekä nimimerkin että omalla nimellä olevia kommentteja. Suurin osa on jäänyt blogille. Joskus joutuu hoitamaan talonmiehen hommia. Älä muistele pahalla. Anteeksi Reijo, kun olen joskus poistanut turhankin herkästi.

    • Anteeksi saat, todella!

      Mitä kiitettävää tässä huomiossani on, tuskin mitään, mutta koska et kiitoksillasi ole minua pommittanut, saatika niihin hukuttanut, niin pidän tämänkin osana erinomaista elettäsi, jonka koen lähteneen sydämestäsi. Kiitos tästä sinulle!

      Kysymys on kuitenkin ollut puoleltasi mittavasta työstä, eli kaikki kommenttini olet poistanut, miltei koko blogistin ajaltasi.

    • Reijo, kiitos. — niin

      Toteutin sen, minkä lupasin. Toki siinä meni paljon hyviä kommentteja roskiin. Kun kaksi jäärää on vastakkain, niin voi toimia väärin eli ei-kristillisesti. Sinun kohdalla delete nappula oli minulla liian herkkässä. Kuukauden oli mahdollisuus perua poistoja, mutta se jäi tekemättä — valitettavasti.

  2. Kiitos Juha blogeistasi. Ne ovat olleet mielenkiintoisia, olet myös antanut rakentavaa palautetta kommentoijille. Olet myös valvonut blogisi, joka tuo näin kirjoittajille turvallisen alustan. Aiheet ovat olleet haastavia ja kristillisiä.
    Lukijoita on ollut paljon joka kertoo hyvästä onnistumisprosenteista. Tämä kertoo, että tuote on ollut hyvä ja palvelu pelaa. Tämä on ollut varmasti myös sinulle omanlainen oppimiskokemus. Hyviä ja toimivia blogeja on mukava lukea.

    Hyvää juhannuksen aikaa.

  3. Tämä on sentään niitä harvoja alustoja, johon ylipäätään voi kirjoittaa omalla nimellään ja kommentitkin pysyvät sentään suht asiallisina.
    Jos vertaa vaikka Suomi24-juttuihin, niin siellä kaikki on anonyymiä ja kirjoitusten taso on pahasti pakkasen puolella.

    Hyvää 10-vuotispäivää ja Johanneksen päivää, Juha.

    • Kiitos Kari. Kaikki kommenttisi ovat olleet asiallisia. Monesti tulee esiin myös kolikon toinen puoli. Jumalan siunausta.

      Alkuaikana jouduin monesti poistamaa myös joitain omia kommentteja, koska ne olivat mielestäni asiattomia.

  4. Johannes Kastajalle Vanhan Testamentin viimeiselle profeetalle oli määrätty saarnattavaksi: “Tehkää parannus, sillä kirves on jo pantu puun juurelle” Tällaisella kovalla ja selkeällä saarnalla olisi tilaus meidänkin ajalle. Seuraus tällaisesta saarnasta ei olisi kuolema,eikä pään menetys mestaamalla.Kuitenkin tällaista saarana pidetään hulluutena ja parannus siiretään huomiseen!
    Johanneksen saarna ei ollut kuitenkaan pelkkää parannussaarnaa. Sillä hän oli myös kirkas evankeliumin julistaja : “Katso Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin”. Johannes sanoma oli,että hänen itsensä tuli pienentyä ja Kristuksen tuli kasvaa suureksi maailman keskipisteeksi. Me puhumme Johannes Kastajan sormesta, jolla Hän osoitti Pelastajaamme ja Lunastajaamme. “Minä kastan vedellä, mutta minun jälkeeni tulee se, joka kastaa Pyhällä Hengellä”. Uuden Testamentin teksti osoittaa , miten alkuseurakunnan ihmiset saivat Pyhän Hengen, kun he he kuulivat evankeliumin. Samalla tavalla kristityt saavat Pyhän Hengen.

    • Martti, kiitos hyvästä kommentista.

      Johannes Kastaja oli Jumalan mies, joka johdatti opetuslapsensa Kristuksen luokse. Maallista kunniaa hän ei saanut, vaikka oli hyvä mies.

  5. Ei ihminen itse pysty tutkimaan eikä ”näkemään” omia tekojaan, vasta kun Pyhä Henki paljastaa niin se on mahdollista. Kun näin tapahtuu on mahdollista tehdä parannus eli silloin Jumala kutsuu.

    Luonnostaan ihminen on ylpeä eikä nöyrry Jumalan Sanan edessä, tästä on paljon hyviä esimerkkejä alkaen fariseuksista ja kirjanoppineista kuin myös tämän päivän ns ”kristityistä” johtajista.

    • Juha Heinilä mielenkiintoinen kysymys, kun lukee (ja ymmärtää) evankeliumia niin huomaa että ei Johannes kastaja tiennyt kaikkea, laittoihan hän opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta onko tämä se ”tuleva” vai pitääkö odottaa vielä toista.

      Usko kyllä että meissä molemissa oleva Jumalan henki paljastaisi minun jo tehneet parannuksen.

      Jumalan henki luo yhteyttä ja rakkautta.

    • Ari, ok. Hyvä vastaus, kiitos. Ajattelen eri lailla kuin sinä. Minä pyydän säännöllisesti syntejäni anteeksi, kuten Jeesus on meitä opettanut. Vasta Taivaissa olemme synnittömiä. Päivittäin pitää antaa Jumalan meitä parantaa, koska Jumala ei valehtele.

  6. Ari: ”Minulle se ilo tulee siitä vapaudesta jonka Jeesus antaa eli ei tarvii enää elää pimeydessä ja voimattomana vaan saa Jumalan voimassa elää Jeesusta seuraten”

    Juha: ”Vasta Taivaissa olemme synnittömiä. Päivittäin pitää antaa Jumalan meitä parantaa”

    Mielestäni nämä molemmat pitävät paikkansa. Saamme täysillä iloita siitä, mitä Jeesus on tehnyt, mutta
    silti synti tavallaan riippuu meissä kiinni. Tämä on näitä Jumalan paradokseja, ehkä…

    • eihän tuossa ole muuta kuin että se mitä kirjoitatte ei todista mistään Jumalan voimasta vaan synnin voimasta, olette edelleen synnin orjia, minä sanoisin Jumalaa valhettelijaksi jos sanoisin ettei minulla ole voimaa voittaa kaikkia kiusauksia.

    • Kari Roos toteat:”” Ei hänen muuten olisi tarvinnut heitä opastaa.””

      Eikö Jeesuksen käskyssä ole ”opettaa pitämään kaikki mitä Hän on käskenyt pitää”, siis kyllähän uusia uskovia tulee opettaa.

      Mitä tänäpäivänä lapset oppivat, siis siitä mikä on Jumalan tahto, onko esimkirkon opetus selkeää ja yksimielistä?

    • Kyllä Jeesuksen sanat evankeliumeissa riittää.

      Mietippä nyt nuoria kirkon ”opetuksen” piirissä, silloin kun aikoinaan itse kävin ko kirkon rippikoulun niin ei siellä opetettu muuta kuin ”uskonpunnuksia” ulkoa ja ”Isä meidän rukous”, entäpä tänä päivänä mitä on se opetus rippikouluissa, löytääkö sieltä oikean Tien, ei löydä sillä jokainen saa itse ”raivata” oman elämän tiensä oman mielensä ja himojensa ja halujensa mukaan, ei kukaan saa kieltää tai vaatia mitään?

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.