Yle urheilun sivuilla oli mielenkiintoinen haastattelu vanhoillislestadiolaisten suhtautumisesta televisioon näin tulevien hiihtokilpailujen alla.
Haastateltavana on SRK:n pääsihteeri.
– Hiihto on hyvä harrastus, mutta monissa urheilutilaisuuksissa saattaa olla paljon oheistoimintaa musiikin ja muun menon muodossa, mikä voi olla turmiollista uskovalle ihmiselle. Esimerkiksi ihmisessä lihallisuutta ruokkiva musiikki onkin uskon elämän kannalta vaarallista, ja se on myös sitä, mistä Jumalan sana varoittaa. Se on yhtä vaarallista televisiossa tai netissä kotona tai kylässä, Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen pääsihteeri Juha Kaarivaara sanoo.
Klassisen musiikin ystävänä itsekään en useimmiten pidä suurissa yleisötapahtumissa esitettävästä musiikista, sitä samaa musiikkia kuulee usein myös kaupoissa sun muissa yleisissä tiloissa esitettävän, mutta en sisäistä tuota ”lihallisuutta ruokkivaa” – selitystä; millä tavalla ”maailmallinen musiikki” ruokkii lihallisuutta ja onko liha otollisempi ruokkimiselle urheilutapahtumassa kuin kaupoissa? Mihin raamatunkohtaan käsitys perustuu Juha, kun viittaat Jumalan sanaan asiassa?
– Jokainen joutuu tekemään omakohtaiset ratkaisut, mutta televisiosta on keskusteltu vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Silloin on tultu yhteisymmärrykseen, että ei hankita televisiota, koska se ei ole uskovaisen kodin kaluste. Netissäkin uskovainen ihminen joutuu tekemään valinnat, mikä on vaarallista uskon elämälle ja mikä ei.
Kaarivaaran mukaan 1960-luvulla tehty linjaus on edelleen hyvä ja voimassa.
Netti pitää sisällään television ja lisäksi vielä paljon turmiollisempaa ainesta kuin televisio, joten tämä selitys ei mene millään läpi. Tai uskoo ken tahtoo. Olisiko selitys tarkoitettu tyynnyttelyksi vähän iäkkäämmälle vl-väelle, eli kun he saattavat olla vähän tästä nykytekniikasta hieman vielä pihalla ja ovat sitä varmaan hamaan hautaan asti, niin odotetaan kunnes TV-päätöksen tehnyt vanha kaarti saadaan saatettua haudanlepoon ja sitten unohdetaan se, että koskaan on mitään TV-kieltoa edes ollutkaan…?
– Televisio tarjoaa paljon sellaista sisältöä, joka on uskon elämälle turmiollista. Siksi on katsottu parhaimmaksi, että kodeissa ei ole tällaista houkutusta, vaikka televisiossa on myös paljon hyvää sisältöä. Itsekin olen katsonut televisiota lääkärin vastaanotolla ja hiihtokilpailuja myös netistä, mutta hyvin tarkka olen ollut siinä, että en ole katsonut huonoa sisältöä.
Huonolla sisällöllä Kaarivaara tarkoittaa muun muassa väkivaltaa ja seksiä.
– Se ohjaa Jumalan sanan vastaiseen toimintaan, Kaarivaara sanoo.
Olisi hyvä pääsihteerin hankkia itselleen televisio ja tutustua siihen, sillä hänen selityksensä asiasta kumpuavat satunnaisista lääkärikäynneistä. Sama juttu minulla oli aikoinani.
Nimittäin, televisiosta voi poimia tasan ne ohjelmat katsottavakseen mitä haluaa, ihan samalla tavalla kuin radiosta ja netistäkin. Itselleni niitä löytyy aika vähän, urheilua meillä ei seuraa kukaan. Uutiset, ajankohtaisohjelmat, tositarinat ja luonto-ohjelmat ovat yleensä aina kiinnostavia ja hyviä, vaikka en niitäkään säännöllisesti katso. TV-sarjoista ja elokuvista ihan jotkut harvat ovat niin hyviä, että tulee katsottua ja itselleni K12 on useimmiten se, minkä mukaan edes harkitsen katsovani ohjelman. Joku elokuva saattaa olla niin puhutteleva ja hyvä, että pistää oikeastikin miettimään vähän enempi syntyjä syviä ja edistää jopa hyviä asioita omassa elämässä; muiden huomioimista, ymmärtämään omaa ja muiden tunnemaailmoja. Tämä ilmiö on ollut itselleni todellakin yllättävä!
TV-ohjelmien mainoksissa on se huono puoli, että niiden kanssa on oltava varuillaan jos lapsia on lähettyvillä, tosin en itsekään katso mielelläni mitä tahansa tavaraa edes mainospätkässä. Alussa tuli yllätyksiä kun ei tiedetty asiaa, mutta nyt osaamme jo varautua mainosten kohdalla.
Aikoinani kun sain vl-liikkeessä ollessani opetusta, jonka mukaan telkkariohjelmissa käy niin kuin pikkurillille synnin houkutuksen kohdalla konsanaan, että kohta on koko käsi menossa pahuuteen, niin yllätys onkin ollut se, että niin itse kuin lapsenikin ovat tarkkoja siitä, mitä ohjelmia katsovat. Eli kun luulin kritiikkini ohjelmasisältöjä kohtaan häviävän sillä jos katson ohjelmia, niin onkin käynyt päinvastoin. Enempikin on täysi mahdottomuus saada itseä tai lapsia katsomaan ohjelmia, mitkä eivät kiinnosta. Teinilapseni ei halunnut hiihtolomalla katsoa mitään leffaa Finnkinossa, kun siellä ei esitetty Madagaskarin Pingviinejä. Hukkakäynti tuli kun ei etukäteen katsottu ohjelmatarjontaa.
Edelleen ihmettelen tuota selitystä, että vaikkapa väkivalta- ja seksiohjelmat ohjaavat Jumalan sanan vastaiseen toimintaan. Vl-liikkeessä ei liene kyseessä taustalla telkkariohjelmat, kun on osattu käyttäytyä väkivaltaisesti vähän joka väkivallan alueella. Ei sellaiseen telkkaria tarvita, se tulee ihan jostain muusta. Tässäpä mietinnän paikkaa vl-ihmisille.
Miksi useiden vl-puhujien on heidän omasta mielestänsä vaikea olla katsomatta väkivaltaisia ja seksistisiä ohjelmia? Eräskin sanoi, kuinka heikko se etusormi on painamaan sitä television OFF-nupikkaa kun alkaa hyvän ohjelman jälkeen huono ohjelma. Toivon, että heidän käsityksensä itsestä telkkariohjelmien katsojina pohjautuvat pääsihteerin tavoin olettamukseen ja lähes täydelliseen tietämättömyyteen asiasta. Pahempi juttu, jos heillä on sellaista kokemusta asiasta itsellään ja varoittelevat sitten muita siltä pohjalta. Veto väkivaltaohjelmiin ei ole kyllä mitenkään toivottava ominaisuus minkään yhteisön johtohahmolle.
Nyt kun on ollut useaan otteeseen julkisuudessa tietoa muun muassa Lempäälän ja Tornion Ry:illä järjestetyistä hoitokokouksista, tuo pääsihteerin selitys television vaaroista tuntuu lähinnä surkuhupaisalta. Hoitokokouksissa ei tietääkseni ole minkäänmoista ikärajaa osallistujille, vaikka mielestäni siellä pitäisi olla vähintään K100, koska jokainen kokemani hoitokokous on pitänyt sisällään sellaisia aineksia, että ne ovat ei-traumatisoivia ainoastaan umpikuuroille ja puolisokeille ihmisille. Pystyyköhän mikään telkkariohjelma K-varoituksineen samaan…? Elävässä elämässä tapahtunut traumatisoituminen on ihan varmasti paljon vakavampi asia kuin virtuaalisessa maailmassa tapahtunut vastaava.
Kaikissa elämän eri asioissa tulee olla kriittinen, niin omalla kuin lastenkin kohdalla. Sillä ei määritellä turvallista aineistoa, että missä foorumissa niitä esitetään, vaan sillä, mitä ne pitävät sisällään. On omaa ja toisten epärehellistä harhauttamista yrittää selittää muuta.
Se on sitten kokonaan toinen juttu, että mitä kaikkea epäterveellistä niin radion, television, netin kuin kännykänkin omistaminen ja tiivis seuraaminen voi pahimmillaan olla. Ne kaikki ovat pois käsin tekemisen luovuudesta, liikunnasta ja myös sosiaalisesta kanssakäymisestä elävässä elämässä ja ilman niitä pystyy varmasti elämään täysin tasapainoista ja ihanaa elämää. Näiden asioiden viisas tiedostaminen on tärkeää ja myös se, että joskus se ”pahin vihollinen” on pukeutunut kaikkein kauneimpaan vaatteeseen.
Mikäli SRK:n pääsihteerin lausuma pitää paikkansa, niin ”televisiokielto” SRK-vanhoillisuudessa on käytännössä menettänyt merkityksensä. Kaarivaarahan lausuu käsityksenään, että esim. Falunin MM-kisoja TV:sta katsovia vanhoillislestadiolaisia ei millään tavoin ”rangaista.” Toisin sanoen: uskon yhteys säilyy!
Vanhoillislestadiolaisuudessa 1960-luvulla luotiin televisiokiellon ideologiset perustelut, jotka organisaation eli SRK:n voimalla sitten 1970-luvulla traagisestikin pantiin täytäntöön. On syytä huomata, ettei televisiokielto silloin, kun siitä ensikerran päätettiin (v. 1963) ollut mitenkään normaalista suomalaisesta elämänmenosta poikkeava päätös. Töllöttimiä oli vielä hyvin harvassa torpassa, etenkin Pohjois-Suomessa. Yksimielinen TV-kielto ei ollut. Esimerkiksi Kullervo Hulkko lienee pitänyt sitä tarpeettomana.
Sinänsä minusta SRK on ollut aina oikeassa, ja nykyään enemmän kuin koskaan: täyttä törkyä TV-ohjelmat sisältönsä puolesta ovat. Mitä tulee hiihdon MM-kisoihin ja hiihtäjien ja erityisesti hiihtojohtajien moraaliin, saattaisi jopa muinainen ”Valehtelijoiden klubi” olla rehellisempää seurattavaa.
Kaarivaara päivitti muinaista TV-kieltoa, joka oli ”parhaimmillaan” täysin absoluuttinen, niin laitteen omistamisen kuin ohjemien katsomisenkin puolesta, eikä mitään urheilumyönnytyksiä annettu. Pelkkä televisiomyönteisyys, vaikka sellaista ei omistanut tai katsonut ohjelmia, oli vähintäänkin merkki väärähenkisyydestä.
Nyt telkkaria saa katsoa lääkärikäynneillä ja netistä, kunhan vain pysyy hyvissä ohjelmissa.
Ja Kari-Matti. Kaikki TV-ohjelmat eivät ole missään tapauksessa törkyä. Osa ohjelmista on tosi hyviä ja opettavaisia. Mutta niin hyvien kuin ”törkyohjelmienkin” kohdalla vallitsee täysi vapaus katsoa tahi olla katsomatta. Ihan hyvä ratkaisu sekin, ettei omista mitään laitetta alla auringon.
Pääsihteeri Kaarivaara sanoo, ettei esim. Falunin hiihtoja televisiosta katsovia rangaista millään tavalla. Minusta tämän jälkeen ei oikein voi puhua ”tv-kiellosta.” Tämä tarkoittanee rivijäseniä. Olisi hiukan nurinkurista, jos joka toisen ”maailmallisuutta” karttavan puhujan isoa hirsitaloa koristaisi tv-antenni.
Aika moni tuntemani ei-vl on kertonut minulle pitävänsä vanhoillislestadiolaista televisiokielteisyyttä erittäin hyvänä asiana, varsinkin lasten ja nuorten kannalta. Heidänkin mielestään tv-ohjelmat ovat ”täyttä törkyä”. Tämän he ovat kertoneet minulle ihan kysymättä, ilman että olisin lainkaan tuputtanut heille omaa näkemystäni.
Kaarlo Syväntö ei ole vanhoillislestadiolainen, mutta psalmimukaelmassaan hän kiteyttää puhuttelevasti ja jykevästi sen, miksi myös minun mielestäni televisioviihteeseen kannattaa suhtautua todella, todella kriittisesti:
”TV on minun paimeneni, minulta puuttuu kaikki hengellinen. Mukavassa nojatuolissa tv saattaa minut lepäämään illat pitkät. En voi tehdä mitään sieluni autuuden hyväksi, koska se vie kaiken vapaa-aikani.
TV estää minua tekemästä velvollisuuttani kristittynä, koska se tuo niin paljon kiehtovaa ohjelmaa, jota en voi olla katselematta. Se suuntaa mieleni ja ajatukseni tämän maailman asioihin ja estää minua rukoilemasta ja tutkimasta Jumalan sanaa.
Se pitää minut kaukana Jumalan huoneesta ja pyhien seurakunnasta. Vaikka eläisin satavuotiaaksi, tahtoisin aina viipyä katselemassa tv:tä. Niin kauan kuin elän, katson sitä, sillä se on lähellä sydäntäni. Sen ääni ja kuvat viihdyttävät minua jatkuvasti aina vanhuuteen asti.
Se ruokkii runsaasti minun lihallista mieltäni ja kattaa viettelysten pöydän minun eteeni. Se täyttää minun sieluni ja mieleni ajatuksilla ja kuvilla, jotka ovat kaukana Jumalan valtakunnasta ja täyttää sydämeni tämän maailman saastalla.
Mikään hyvä ei voi seurata minua elämäni päivinä, koska tv ei anna minulle aikaa kysyä Jumalan tahtoa. Niin saan asua paholaisen saastuttamassa kodissa elämäni loppuun asti, ellen saa silmiäni auki ja tee tosi parannusta.”
En kyllä ymmärrä tuota ajatusta, että ”en voi olla katsomatta”. Televisiossa on näppäin, jolla sen voi sulkea ja toiset näppäimet sitä varten, että voi valita kanavan, jota katsoo. Mitä törkyä esim. Yle Teema lähettää?
Televisiokielteisyydelle ei ole tänä päivänä mitään hyviä perusteluita, sanoi kuka tahansa mitä hyvänsä, kun kaikki ohjelmat on katottavissa netistä. Sitä paitsi, nykyään lapset ja nuoret ovat paljon enempi koukussa nettiin kuin telkkaan ja tämän voin vahvistaa myös oman jälkikasvuni toimien perusteella. Yhä enempi on niitä, jotka eivät aikuistuttuaan edes hanki itselleen telkkaria. Meilläkään kukaan ei heilauttaisi kulmakarvaansakaan, jos laittaisimme telkkarin pois, mutta mikä mieletön äläkkä syntyisi, jos netti ja kännykkä lähtisivät liitämään.
Ihmettelen ihmisiä, jotka kokevat telkkarin koukuttavana, kun sieltä EI OIKEASTI tule kiehtovia ohjelmia tulvimalla, kuten taas netti tarjottavansa kanssa viihdyttää niin paljon ja niin helposti. Ja oikeasti netti on paljon koukuttavampi, älykännykät vielä enempi, kun miettii esim. sitä, kuinka osa varsumiehistä joutuu lopettamaan armeijan nettiriippuvuutensa takia. En ole kuullut moista tapahtuvan telkkakoukun takia.
Puheet siitä, miten vl-väki on tehnyt viisaasti ottaessaan kielteisen kannan televisioon, menevät äkäslompolon hukkapiiloon nettimyönteisyyden ja älykännyköiden hyväksynnän pyörteissä. Kuka on enää edes kiinnostunut samassa mittakaavassa telkkarista? Telkkarin kautta lapset ja nuoret katsovat yleensä yle-areenaa, Netflixiä tms., mitä kaikkea katsotaan myös tietokoneilta, myös vl-lapset ja nuoret tekevät sitä.
Lasten ja nuorten osalta olen huolissani eniten pelaamisesta, jota harrastavat varsinkin pojat ja nuoret miehet. Myös vl-piireissä. Tytöillä aika menee instragamissa sun muissa vastaavissa, jopa niin, että koulunkäynti ja työnteko voi vaikeutua siitä.
Telkkari on kaiken hössäkän keskellä viaton pikkupieru, sanon minä. Pistä Joona tuon sitaattimerkintäsi kohdalle telkkarin paikalle netti ja älykännykkä, niiin tiedät missä tänä päivänä mennään. Olet ihan jälkijunassa käsitystesi kanssa.
Meidän lapsista yksi katsoo telkkarista joskus satunnaisesti pikkukakkosta, joka on aivan hurmaava ohjelma; paljon opettavaisempi ja ihanampi kuin lapsuuteni karmivat sadut, joissa esim. tulitikkutyttö kuoli kylmyyteen myydessään tulitikkuja. Mitä järkyttäviä painajaisunia näinkään sadun takia! Mitään sarjaa tai muuta ohjelmaa meillä ei kukaan lapsista tai nuorista seuraa telkkarin kautta säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Kaiken kiinnostavan voi katsoa muualta. MyLittlePony on osalle suosikki, plus jotkut muut viattomat ohjelmat, mitään kädenvääntöä ei ole ohjelmien suhteen ollut koskaan, kuten taas vastaavasti tietsikkapelien kanssa on joskus ollut, lähinnä poikien kanssa.
Omana käsityksenäni sanoisin, että Vuokko on tässä asiassa oikeassa. Televisiokielto oli minusta aikanaan täysin johdonmukainen päätös agraariselle, modernia vastustaneella konservatiiviselle herätysliikkeelle.
Mutta missä johdonmukaisuus? Missä raikas alkuaikojen kaikkea vähänkään modernia vieroksuva konservatiivinen radikalismi? Netti hyväksyttiin heti, vaikka sitä vastaan olisi ollut löydettävissä täysin samat perustelut kuin televisiota vastaan, potensiin kymmenen tosin.
Paralleeli nettiin ja älykännyköihin on jokasuhteessa hyvä. Netti ja älykännykät hyväksyttiin, kun ne oli pakko hyväksyä. Niitä ilman ei kukaan, ei ainakaan tyypillinen vl-insinööri tule nykymaailmassa toimeen. Viis ”maailmallisuudesta”, viis niiden satakertaa suuremmasta herkkyydestä addiktoida käyttäjä (verrattuna televisioon), viis teologisista perusteluista!
Televisiokielteisyyteen on vanhoillislestadiolaisissa perusteluissa monasti liitetty nimenomaan sen oletettu ”riippuvuutta” aiheuttava vaikutus, jota radiolla ei katsottu olevan (johon siihenkin alunperin lestadiolaisuudessa suhtauduttiin kielteisesti).
”Radion voi panna kiinni silloin kun haluaa, mutta televisio on asia erikseen. Kun sitä ruppee katselemaan niin se alkaa aina vain enemmän ja enemmän kiinnostaa,” lausui Päivämiehen päätoimittaja Eino Kimpimäki käsityksenään televisiosta, ”paholaisen äänitorvesta” vuonna 1964. (sitaatti suora lainaus: Alatalo 2014, 42-43.)
Lestadiolaisuudessa perusteltiin televisiokieltoa 1970-luvulla myös ohjelmien vasemmistolaisuudella. Muistissa ehkä ”reporadion” aika (vaikka Eino S. Repo oli kepulainen kuten kaikki VL-vaikuttajat kokoomuslaista Reinikaista lukuunottamatta).
Koivuniemen kulttilaiset ovat keksineet ylipainon syntiä vastaan painoindeksin. (Luuk. 21:34 Mutta kavahtakaat, ettei teidän sydämenne koskaan raskauteta ylönsyömisestä ja juopumisesta ja elatuksen murheesta, ja se päivä tulee äkisti teidän päällenne.) Nyt jos ajatellaan ylensyönnin vaaroja. Joillakin ihmisillä taipumus syödä ruokaa liikaa on ihan pitelemätön ja pahimmillaan se jopa invalidisoi ja aiheuttaa vakavia sairauksia. Tällaiselle ihmiselle painoindeksin seuraaminen voisi olla ratkaisu ongelmaan. Mutta suuri osa ihmisistä osaa muutenkin painonsa tarkkailun, jotta se ei pääse levähtämään epäterveellisiin lukemiin. Ok, tässä ylipainon kanssa yhä enenevässä maailmassa, painoindeksiä voitaisiin pitää jopa hyvänä asiana. Varsinkin jos se ei olisi niin sairaalloisen tiukka.
Vl-liikkeen TV-kieltoa voi verrata Koivuniemen kultin painoindeksiin, silloin kun se oli tiukimmillaan 60-70-luvuilla. Nyt jos Kouvuniemen kulttilaiset hieman nostaisivat painoindeksiään, niin ettei se olisi enää niin epäterveen laihuutta aiheuttava, vl-liikkeen TV-kielto olisi vastaava heidän painoihanteensa kanssa. Jos he olisivat terveen hoikkia, verrattuna muun maailman ylipaino-ongelmiin, ei heidän painoindeksiänsä voisi kovasti moittia, mitä nyt sitten kontrollin ja muiden ei niin pienetn lieveilmiöiden osalta.
TV-kielto voisi nimittäin olla samalla tavalla suojeleva niitä ihmisiä kohtaan, joille televisiosta tulisi pahoja ongelmia. Kaikillehan niitä ei tulisi eikä tule. Tunnen useita ihmisiä, joilla on ollut ikäsnä telkkari, mutta he eivät sitä juurikaan ole koskaan katsoneet eivätkä katso. Sama omalla kohdallani. Mitään tuollaista TV-kieltoa en olisi koskaan tarvinnut; se ei olisi koskaan kyennyt sitomaan minua itseensä kovin pahasti, enkä edes pysty katsomaan sieltä väkivaltaohjelmia ja seksiohjelmat eivät mua edes kiinnosta, en edes tiedä, esitetäänkö sellaisia telkkarissa. Varmaan ne ovat K18 kamaa, jotka plokkaan heti pois ”valikostani”.
Jotkut dekkarityyppiset ohjelmat ovat sellaisia, joita seuraan, esim. Sherlock Holmes NYC, jossa on kylläkin aina joku murha selvitettävänä, mutta ohjelma ei ole tappamista ja räiskimistä, vaan rikoksen selvittämistä ja viehättävintä siinä on Holmesin yliluonnollinen kysy selvittää vaikeatkin rikokset. Aina olen lukenut dekkareita, ihan nuoruudestani asti, mutta aina olen myös joutunut hyppimään yli lukiessanikin pahat kohtaukset tai lukemaan ne summittaisesti. Sellaisista dekkareista en ole välittänyt, missä mässäillään väkivallalla. Enempi tykkäykseni kohteena ovat olleet rikosten selvittelyt.
Eli tahtoo sanoa, että elämässä voidaan puhua ja tuleekin puhua eri asioiden vaaroista ja sudenkuopista, mutta että tiukkojen sääntöjen rukkaaminen niiden kohdalla on huono asia ja väärin. Varsinkin se on väärin kristinuskon piirissä, jos kerta uskon perustana ajatellaan olevan Raamattu. Vaikka TV-kiellossa ja painoindeksissä nähtäisiin miten paljon hyviä asioita tahansa, ne ovat johtamassa autuuden ehtoina ihmisiä harhaan taivastiellä. Ihminen ei voi välttyä synniltä ja synninhoukutuksilta rajaamalla pahuutta tiettyihin yhteyksiin ja asioihin ja jos tätä yrittääkin, se vain johtaa kristittyä omavanhurskauteen, joka ei kristinopin mukaan tuo pelastusta ja jota on vaikea havaita itsessä ja josta on vaikea päästä ”kuiville”. Synnin välttämistä sääntöjen avulla voisi verrata viirustorjuntaohjelmaan, jossa on itsessään viirus.