Käännekohta nähdään vasta jälkeenpäin
Historiallinen käännekohta huomataan usein vasta jälkeenpäin. Nytkin tuntuu, että elämme keskellä käännettä. Käännöksen suuruus nähdään joskus myöhemmin.
Venäjän uusimman historian yksi käännekohta tapahtui varhain aamulla 25.10.2003. Venäjän rikkaimman miehen Mihail Hodorkovskin yksityiskone teki silloin tankkausvälilaskun Novosibirskiin. Kentällä Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n aseistautuneet kommandomiehet tunkeutuivat koneeseen ja pidättivät Hodorkovskin.
”Oli alkanut uusi aikakausi”, kirjoittaa englantilainen Catherine Belton kirjassaan ”Putinin sisäpiirissä. Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan” (Docendo 2022, 654 sivua). Tuo käännekohta on kirjassa sivuilla 267–269 eli noin puolivälissä. Kirja alkaa Neuvostoliiton romahtamisesta.
Siitä lähtien kehitys Venäjällä kulki kohden tätä, missä siellä nyt ollaan, ja mikä johti hyökkäykseen Ukrainaan. Nyt on voitu todeta Euroopan, ehkä maailman historiassa tapahtuneen käänteen 24.2.2022, sekin varhain aamulla.
Hodorkovskin pidätyksen osoittaman käänteen merkitys voitiin täysin todeta vasta 20 vuotta myöhemmin. Minkälainen käänne tapahtui 24.2.2022 voitaneen sekin todeta tarkemmin vasta myöhemmin.
****
Belton näkee Valdimir Putinin toiminnassa pitkän linja, joka itse asiassa on jatkumoa koko Venäjän historian ajalta: Valta, maa ja kirkko. Siinä Putinin Venäjän perusta, joka on sama tsaarien Venäjän kanssa.
Valta tarkoittaa yksin tai hyvin suppean piirin valtaa. Maa tarkoittaa kaikkia venäläisiä tai slaaveja sekä heidän maitaan. Kirkko on yhteiskunnan liima. Jo tsaarien aikana kirkko oli tuo kolmas kivijalka. Kirkko antaa ikään kuin henkisen perustuksen vallalle ja maalle. Vuoden 1917 vallankumousten jälkeen sama asema oli puolueella, mutta nyt kirkko on tullut jälleen puolueen tilalle.
Venäjän ortodoksista kirkkoa ei pidä ymmärtää samalla tavalla kristillisenä yhteisönä kuin vaikkapa Suomen ev.lut. kirkkoa. Sen ydin tuntuu olevan enemmän kansallinen ideologia kuin kristilliset ihanteet ja opit.
Belton kuvaa kirjassa Venäjän kehitystä 1990-luvun alusta lähtien. Kirjassa on paljon yksityiskohtia ja henkilöitä vähän kuin venäläisten klassikkojen teoksissa. Hän ei kuitenkaan unohda suurta linjaa ja yhdistää detaljit kokonaiskuvaan, joka tarkentuu koko ajan.
Nykytilanteeseen näyttää edetyn suunnitelmallisesti 20 vuoden ajan, tuosta vuoden 2003 käännekohdasta lähtien, tai itse asiassa jo sitä ennen. Hodorkovskin pidätystä oli edeltänyt uuden suunnan ottaminen.
Nyt nähdään suunnitelman loogisuus: oppositio on eliminoitu, tuomioistuimet ja media ovat suppean keskusjohdon vallan alla sekä kouluopetus ja yleinen mielipide tiukassa ohjauksessa (manipulointi, indoktrinaatio), joka on kuin jostain science fiction -kirjasta.
Ainakin toistaiseksi se näyttää onnistuneen vallan keskittämisessä ja sisäisen mielipiteen muokkaamisessa, mutta pinnan alla voi kuohua?
