Kaari Utriosta ja hänen tasa-arvo työstään on tämän päivän HS:ssa kattava juttu (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005632044.html ).
Utrio kuuluu Suomessa keskeisiin sodanjälkeisiin tasa-arvo toimijoihin, josta meidän pitää nostaa hänelle hattua. Osittain hänenkin johdostaan Suomi niittää maailmalla hyvää mainetta tasa-arvon mallimaana.
Tasa-arvo on perustava laatua oleva kristillinen (= Jeesuksen välittämien arvojen mukainen) arvo, joka on sidoksissa ihmisarvoon.
Suomen kristillisen liikkeen häpeäksi ja synniksi on luettava se, että sen piiristä tasa-arvo toimijoita on tullut hyvin vähän ja useimpia tasa-arvo asioita ovat kristityiksi itseään nimittävät vastustaneet kiivaasti. Viimeisen 150 vuoden aikana kirkko ei ole juuri kunnostautunut olemalla niiden rinnalla (puhumattakaan aloitteellisuudesta), jotka ovat tasa-arvo asioita ajaneet.
Hävettävästi vanhakantaisissa liikkeissä edelleen kannatetaan miesten ja naisten epä-tasa-arvoa, jopa ylläpidetään muuallakin kuin seurakunnissa kuten perheissä, organisaatioissa ja harrastustoiminnassa epäkristillisten mutta juurtuneiden perinteiden mukaan.
Nämä liikkeet tulevat saamaan rangaistuksensa tästä epäkristillisestä toiminnastaan kuihtumalla pois tai katoamalla vähän kannatettuina huomaamattomaan perinnemarginaaliin.
Jopa supervanhoillisen vanhalestadiolaisen liikkeen vanhojen ukkojen ylivaltabunkkeri alkaa saada halkeamia, kun hiljennetyt ja sorretut naiset ovat alkaneet laittaa epäkohtia ja tarinoitaan julkisesti esille.
Kaari Utrioa on kertonut kannattavansa eutanasiaa ja pitänyt omaehtoisen kuoleman mahdollisuutta ratkaisuna hoitajapulaan. Hän ei myöskään hyväksy sotia, joissa komennetaan ihmisiä kuolemaan rintamalle. Emme varmasti kukaan hyväksy sitä, että ihmisiä komennetaan kuolemaan. Totuus on kuitenkin se, että esimerkiksi meitä olisi uskomme vuoksi 1939-1945 sotien jälkeen ollut ”moneen junaan” totalitaristisen kommunistisuurvallan vankileireille vietäväksi jos maanpuolustajia ei olisi ollut.
En löydä sanoja, joilla kertoisin viime sodissa maata puolustaneille, miten kiitollinen olen siitä mitä he nuoruutensa, elämänsä ja terveytensäkin uhraten puolestamme viime sodissa tekivät. En löydä sanoja myöskään sille myötähäpeälle, jota tunnen heidän sodan jälkeen kokemansa kohtelun vuoksi.
Tätähän se silloin oli:
Totalitaristisessa Neuvostoliitossa oli 1.6.22 tullut voimaan hallituksen ilmoitus, jonka mukaan aseellisen tunkeutumisen tapahtuessa Suomen alueelta Neuvostoliiton alueelle tai Suomen hallituksen salliessa tällaista toimintaa Neuvostoliiton hallituksella on oikeus katsoa, että Suomen puolelta on aloitettu sotatoimet.
Talvisodan alkaessa itse järjestämäänsä Mainilan false flag –operaatioon vedoten Neuvostoliitto ilmoitti [28.11.39] Suomen hallitukselle vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimuksen irtisanomisesta ja kutsui diplomaattiedustajansa pois Helsingistä.
Jatkosodan alkaessa koko Nl:n länsirajaa koskeva hyökkäyssyvyys oli 300 km Nl:n silloiselta rajalta länteen tapahtui hyökkäys sitten vaikka Lvovin mutkassa. ”Alkusoitto” tuosta ”suunnitelmasta” Suomelle ja puolustusryhmityksessä olleelle Suomen armeijalle oli oheisessa kartassa kuvattu suurpommitus 25.6.1941:
Kartta: http://militera.lib.ru/h/hazanov_db2/s06.gif
Miten kommenttisi liittyy plogikirjoitukseeni ja tasa-arvoon?
On tietysti tärkeää kirjoittaa tasa-arvosta. Raamatun perusarvo on tasa-arvo se käy ilmi monista tekstikohdista. Tasa-arvo on myös määrittely ja sopimus kysymys joka on vaihdellut kultuureissa ja eri järjestelmissä. Kirkkoa on turha syytää kaikesta ja yksipuolistaa koko kysymys kirkkoa vastaan.
Kkirkon ja kristittyjen tulisi toteuttaa ainakin tasa-arvo ollakseen edes yhtään uskottavia rakkaudellisuudessaan ja muussa sanomassaan.
Kirkkoneuvostojen jäsenet ovat ihan samoja poliittisten puolueiden jäseniä, virkamiehiä ym. jotka tekevät päätökset kunnanvaltuustoissa. Varmaankin heidät tapaa muissakin kirkon päättävissä elimissä. Joten mikä on se kirkko, jota Veli-Jussi tässä syyttää?
Kristillisen kirkon on joka asiassa syytä katsoa peiliin ja olla rakentavalla mutta syvällä tavalla itsekriittinen. Rakenteellista virhe, kuten epätasa-arvon sietäminen romahdottaa kristillisen uskottavuuden yleisellä tasolla. Miten siinä sitten kerrot ilosanomaa uskottavasti nuorille sukupuolille jos rehellisyyttä ja avoimuutta ei ole tässä asiassa. Tiedän että monilla otta koville.
Feminismi, eikä sovinismi kuulu kirkkoon. Kaari Utrion edustama tasa-arvon edistäminen on feminismiä joka kiteytyy naisten aseman parantamiseen. (Jossa ei sinänsä ole mitään ongelmaa) mutta Kirkossa on aina pyritty rakentamaan rauhaa ja tasa-arvoa kaikkien kesken. Feminismi ajaa naisten asiaa, ei kenenkään muun.
Veli Ismo. Feminismi on naisten tasa-arvon kannattamista, ei naisten etuoikeuksien ajamista. Kristityn pitäisi olla asenteiltaan feministi. Historia kirkossa suhteessa naisten tasa-arvoon on aika ruma ja ”syntinen”. Voimme tehdä nyt parannusta ja olla hyvänä esimerkkeinä vanhoillisille, muslimeille jne.
”Kirkossa on aina pyritty rakentamaan rauhaa ja tasa-arvoa kaikkien kesken.”
No ei ole.
Osaa ne naisetkin häiritä. ”MTV: Naisten jalkapallomaajoukkueen entinen päävalmentaja myöntää, että joukkueessa oli laajaa seksuaalista häirintää – Reima Kokko puhui asiasta HS:lle jo vuonna 1999”
Miksei kukaan uskaltanut puhua tästä? Asia on nimittäin ollut laajalti tiedosssa ja koskee myös jääkiekkoa ja käsipalloa.
#shetoo
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005634836.html
Samaa mieltä. Toivottavasti #meetoo räjäyttää maskuliinisten lesbojen harjoittaman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön naisten urheiluelämässä myös julkisuuteen, että tämäkin väkivallan muoto saadaan kontrolliin.