Tunnen Johannes Alarannan, Perniön kappalaisen hänen Turun vuosiltaan. Ja hänen isänsä Juhani Alarannan samoilta opiskeluvuosilta. Molemmat ovat yhteiskunnallisesti aktiivisia pappeja, isä toimi eduskunnassa ja poika ehti olla jo mm. Brysselissä. Johannes Alaranta on blogissaan avannut edessäolevaa Turun piispan vaalia. En kuitenkaan lähde keskustelemaan Turun piispasta hänen blogillaan, koska meillä on hiukan erilainen huumorintaju, vaan otan saman asian puheeksi omalla blogillani.
Aiheen avauksen taisi tehdä piispa itse, Turun piispa Kaarlo Kalliala. Aloitan hänestä. Hän on hyvin hoitanut virkaansa, mutta kun kukaan meistä ei ole täydellinen, olemme kaikki vajavaisia, niin hänkin. Ei taida olla itselleni edullista puuttua yhteen Turun piispan laiminlyöntiin, mutta teen sen nyt kuitenkin. Piispallinen kaitsenta on kehittynyt paljon, se on tänään ihan eri tasolla kuin joku kymmen vuosi sitten. Aikoinaan tuomiokapituli oli hampaaton paperitiikeri koko alueellaan. Nyt se on ollut sitä Auran seurakunnassa.Vastakkain ovat olleet kirkkoherra ja seurakunta. Seurakunta on saanut kärsiä ja kauan, vuodesta vuoteen, kun kapituli ei ole tarttunut ilmeisiin epäkohtiin. Ei siitä sen enempää.
Mutta tuleva Turun piispa 2020. Johannes Alaranta mainitsee kaksi nimeä: Jaana Hallamaan ja Pauliina Kainulaisen. Molemmat ovat ”piispa-ainesta”, sen tason pappeja, että heistä kummastakin tulisi hyvä piispa. Jaana Hallamaasta olisi tullut hyvä piispa Helsinkiin, mutta epäilen, ettei hän Turkuun lähde. Kertoo tietenkin itse, miten on.
Pauliina Kainulaisen rinnalle nostaisin kaksi nimeä. Turussa jo on yksi virkaan sovelias, nimittäin Turun kristillisen opiston rehtori Tapani Rantala. Mikäli naisten lukua piispakunnassa halutaan kasvattaa, erinomainen ehdokas olisi myös kuopiolainen kirkkoherra, joka tällä hetkellä toimii kirkkoneuvoksena kirkkohallituksessa, nimittäin Aulikki Mäkinen. Hän on kotoisin täältä, arkkihiippakunnasta, hänellä on seurakuntakokemusta ja kansainvälistä kokemusta, sekä väitöskirjakin tehtynä. En ole häneltä kysynyt, tietenkin myös hän puhuu itse puolestaan. Olen sitä mieltä, ettei piispanvaalia kannata käydä kabineteissa vaan avoimesti eli kuten nykyään sanotaan läpinäkyvästi.
Heikki Palmu :”Ei taida olla itselleni edullista puuttua yhteen Turun piispan laiminlyöntiin, mutta teen sen nyt kuitenkin…”
”Arvokeskustelua tulisi käydä sitoutumisen ja luottamuksen etiikan lähtökohdista käsin. Ihmisillä on yhteistä, objektiivista eettistä perustaa. Arvokeskustelua ei tulisi rakentaa satunnaisille mieltymyksille, vaan tälle sitoutumisen ja luottamisen muodostamalle yhteiselle perustalle.
– –
Virastojen, laitosten, yritysten ja muiden yhteiskunnallisten käytäntöjen arvokeskustelussa usein unohtuu, että käytäntö (siis virasto, laitos tai yritys) on perustettu ja on olemassa tiettyä tarkoitusta varten, joka on aivan riippumaton käytäntöön liittyvän uuden yksilön henkilökohtaisen todellisuuskuplan sisällöstä. Sitoutuminen on sitoutumista tähän tarkoitukseen, tähän arvoon.
– –
Älä koskaan käsittele elämää, älä omaasi, älä toisen ihmisen äläkä mitään muutakaan elämää pelkkänä välineenä, vaan aina myös päämääränä sinänsä.” (Terho Pursiainen: Vihreä oikeudenmukaisuus, Hämeennlinna 1999)
aulikki mäkistä aatostin itekki. myös tapani olisi hyvä hiispa. sammaa mieltä saarnaajan kans myös aurasta.
JOHANNES,
seuraajia riittää, mutta keskustelijoista on pulaa. Onko piispanvaali niitä asioita, joista puhutaan vain omalla porukalla, omassa kuplassa. Omat kokemukseni erityisesti arkkipiispan vaaleista ovat, että kun eri porukat ovat samassa tilassa, esimerkiksi Turun Eerikinkatu 3:n juhlasalissa, ei yhteisttä keskustelua edes kaivata.
No, toisaalta, aikaahan vielä on runsaasti. Mutta keskustelukulttuurissamme olisi kyllä kehittämisen varaa.
Kirkko on tunnetusti epädemokraattinen yhteisö, relikti feodaaliselta ajalta. Uskovaisille ”kuuliaisuus” on mieluisa ominaisuus, ei sovi potkia aisan yli, ei vaatia uudistuksia saati demokratiaa päätöstenteon pohjaksi. Ei ainakaan seurakuntalaisten suoraa demokratiaa, vain vaikuttamista harvojen ja valittujen kautta. Eipä ihme, että kirkon vaalit eivät juurikaan kiinnosta tavallista tallaajaa..
Eihän lapsille ja tietämättömälle rahvaalle voi antaa äänioikeutta ja päätösvaltaa kirkon suurissa valinnoissa, kuten piispanvaalissa. Näitä arrogantteja mielipiteitä kuulee aina demokratiaa vaadittaessa. Samat henkilöt kuitenkin pitävät kiinni omasta äänioikeudestaan valittaessa kansanedustajia ja europarlamentaarikkoja. Eivätkä kuitenkaan ymmärrä yhteiskunnallisesta päätöksenteosta saati EU:n tehtävistä enempää kuin sika puulusikasta.
PENTTI,
Kutsut eri mieltä olevia sioiksi. Kerrotko oman mielipiteesi kirkon hallinnon kehittämisestä?