Katselin ja kuuntelin uutisia, kun olin herännyt ja aamukahvi tiputettu. Oli siis hyvää aikaa avata ikkuna maailmalle. Aina herää ajatus, että mitähän uutta ja ehkä viisastakin on maailmalla keksitty ja toteutettu. Ajan hermolla tai ainakin sen vieressä on syytä eläkeläisenkin pysyä. Saamme useasti kuulla, että eläkeläisten osa on tulla toimeen vähemmällä kuin työikäiset keskimäärin. Kyllähän se on niin, että selkävaivaisena yli seitsemäkymppisenä en haluaisi istua puolta vuorokautta lentokoneessa nähdäkseni vaikkapa Vietnamin hietikot. Kuiskaan tämän noloimman syyn! En ehkä osaisi enää kielitaidottomana käyttää sitä helpotuslaitosta. Toinen kysymys, haluaisinko pissiä jonkin ulkomaalaisen niskaan. No eihän se nyt niin mene, sanoo joku. Kuitenkin taannoin Etelä-Euroopassa tipahti taivaalta jäälohkare ja siinä oli pikantti oranssi väri, mistä lie tullut. Säästän siis pari donaa ihan vain istumalla toimettomana.
Se, mikä tänä aamuna puhutteli, oli uutisten sisäpoliittinen osio. Siinä erää oppositiopuolueen äänenkannattaja sanoi viisauden: Luottamus oppositioon on suurempi kuin hallitukseen. Jess, siinä on tämän päivän aforismi. Mieleeni nousee yksi elämäni noloimmista asioista. Teuvalle oli perustettu ammattikurssikeskus. Siellä oli myös oppilaskunta olemassa, jonka puheenjohtajaksi minut valittiin. Sain siis luottamusta, mutta mitä sitten tapahtuikaan. Lapsellisesti imarreltuna kävelin sen pöydän taakse, jossa oli jo sihteeri valmiina. Hänellä oli papereita edessään ja kynä kädessään. Luultavasti luulin, että siinä paperilla on jotain, jonka mukaan edetään. Istuin paikalleni ja kiitin luottamuksesta, mutta sitten putosin mustaan aukkoon, se paperi oli tyhjä ja minulla ei ollut aavistustakaan mitä nyt pitäisi tehdä. Aikani yritin soperrella jotakin ja tunsin miten punotus paheni joka hetki, kunnes sain sanottua, että eiköhän lähdetä kotiin.
Nimittäin, kun sitten nämä samat henkilöt valitaan uudelleen eduskuntaan ja sovittavat ministerinsalkun kahvaa kouraansa, heistä tulee samanlaisia lampaita, jotka valittavat miten hallitusvastuu syö miestä. Miksi tämä on näin? Siksi, että on kuunneltu käärmeen kuiskausta! Kun Jumala syrjäytetään arkielämästä, kaikki kääntyy nurinpäin. Katsomme Raamatusta yhden kohdan: Kirje roomalaisille 13 luku
1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
Jokainen kyselytunti on hyökkäystä Jumalan Majesteettia vastaan, kun huudetaan pää punaisena ministereille. Ensin kaikki tahot tekevät hallituksen tien mahdollisimman hankalaksi ja sitten huudetaan, miksi ei tehdä sitä ja tätä. Tälläinen on minun tämänpäiväinen kokemukseni päivän politiikasta. Samaa prosessia käydään kai kirkoissa, kaikissa herätysliikkeissä. Johtajat eivät saa sitä kunnioitusta, joka sanan mukaan kuuluisi. Ehkä myös johtajatkin alkavat ottaa löysemmin, koska hikipinkoilu ei tuota tulosta siksi, että kaikki olemme demokraatteja, jokaisen ääni on yhtä arvokas, kun Jumalan vaikutus on separoitu pois.
” Hänen mielestään se, että rahaa kuluu muun muassa työntekijöiden kuljetuksiin ulkomaille ja heidän viemiseensä retriitteihin hemmoteltaviksi on arveluttavaa. ” Pauliina Kuokka
Ehkä kirkon työntekijät ovat niin stressaantuneita työstään, että he tarvitsevat hemmottelua? Kuka tietää?
Tuota juuri, että ihan ulkomaille. Moni myös kirkon sisäinen viran- ja toimenhaltija oudoksuu miksi ulkomaat otetaan kuvioon.
Joku pippi lentää ykkösluokassa Etelä-Afrikkaan,yöpyy muutaman vuorokauden viiden tähden hotellissa ja saa ehkä yhden puheenvuoron jossain turhanpäiväisessä kongressissa ja lentää takaisin. Rajut kulut muutaman minuutin puheesta joa tod. näk. on voinut olla vielä täysin hyödytön.
No, Seppo esitti melko yliamuvan esimerkin, mielestäni.
Pitkälle samaa mieltä. Menköön puhumaan jos on asiaa ja tilattu puhe, mutta lyhyt puhe ja istuminen kokouksissa jossain Etelä-Afrikassa on täysin käsittämätöntä rahan haaskausta jos siitä ei ole molemminpuolista hyötyä.
Mitähän sitä pitäisi tehdä, että pääsisi retriittiin tai jopa ulkomaille? Mikä se retriitti muuten on?
”Hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan.” Tätä kai retriitin on tarkoitus olla.
Mikä esimerkissäni oli yliampuvaa? Kirkko on maailmanlajuisesti täynnä turhanpäiväistä ja kallista kongressimatkailua.
no kyllä tietysti köyhiäkin auttaa pitää mutta ei se sekään ”kirkon perusidea” ole vaan kyllä se on Jumalan – ihmisen pelastamiseksi- tekemästä pelastustyöstä ja -historiasta kertomista yhä eteenpäin ja eteenpäin yhä uudestaan ja uudestaan, jotta kristytyt saavat uskolleen vahvistusta ja jotta uusiakin kristittyjä sanan kuultuaan syntyisi.
”no kyllä tietysti köyhiäkin auttaa pitää mutta ei se sekään “kirkon perusidea””
Monet kuitenkin perustavat kirkkoon kuulumisensa sille idealle, että kirkko tekee maallista hyvää kärsiville ja köyhille.
Se on yleinen argumentti kirkkoon kuulumisen puolesta.
Yhtään ulkomaankomennusta tai retriittiä kokemattomana olen yhä minäkin. Yhden Torniossa pidetyn koulutuksen yhteydessä kävin kyllä samalla Ruotsin puolella ns rasvaretkellä. Yhdellä Kirkon Ulkomaanavun yhteyshenkilömatkalla olen ollut, ja siitäkin maksoin sekä omalla rahalla että työllä. Seurakunta maksoi siltä ajalta kyllä palkan, mistä kiitos. Uskon ja tiedän olleeni tuolla matkalla nimenomaan kärsivien/köyhien asialla.
Turhaakion matkustelua, seminaaria ja retriittiä on – siinä Kuokka on oikeassa, mutta kyllä hän iski myös kiveen.
Annan arvostukseni Pauliina Kuokan elämän päätökselle.
Kirkon tehtävänä on Jeesuksen vahvistaman Jumalan tahdon kertominen, lähimmäisen rakkauden noudattamisen merkityksestä elämässämme. Se tulee konkreettisimmin esiin sanoman kertomisen lisäksi diakonia työssä kotimaassa.lähimmäisten hyväksi.
Niin, Jumalan tahto on, että jokainen ihminen oppisi tuntemaan Jeesuksen syntiensä sovittajana ja perisi iankaikkisen elämän uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan. Tämä on Raamatun punainen lanka, sen alusta sen loppuun.
Ei käynyt selville, mikä on Kuokan mielestä kirkon perusidea, eikä 18.9. Kotimaa ole enää tallessa, että voisin tarkistaa. Mutta olen samaa mieltä, että kirkossa on turhaa puuhastelua. Tekeekö se tavoittavaa työtä lainkaan? Se pitää vanhakantaisia messuja ja odottaa, että ihmisillä riittäisi kiinnostusta tulla niihin. Se kastaa, vihkii ja hautaa, pitää kokouksia ja suunnittelee. Mutta meneekö se kaduille ja kujille kutsumaan ihmisiä Jumalan valtakuntaan?
Kärsivien etsiminen on tärkeää, mutta ei ainoastaan ajallisen avun antamisen vuoksi. Pelastussanoma on kirkon ensiarvoisin tehtävä.
Julkisen sektorin sosiaalityön lisäksi myös sekulaarit kansalaisjärjestöt tekevät hyvää paljon ja tehokkaasti.Ks. esim,. http://www.soste.fi sekä nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntajärjestöt. Oma lukunsa on SPR sekä ihmisoikeus- ja kehitysjärjestöt, ks. http://www.kepa.fi RAY:n ja veikkausvoitovarojen sekä projektirahoituksen lisäksi toimitaan lahjoitusvaroilla, jäsenmaksuilla sekä laajalla vapaaehtoistyöllä.
Välillä tuntuu, että ne eivät mainosta ”hyvän tekemistään” läheskään yhtä laajasti kuin ev.lut. kirkko, vaan keskittyvät enemmän siihen tekemiseensä.
”Välillä tuntuu, että ne eivät mainosta “hyvän tekemistään” läheskään yhtä laajasti kuin ev.lut. kirkko, vaan keskittyvät enemmän siihen tekemiseensä.”
Onnittelut ja hatunnosto näille järjestöille tästä. Mutta hyvän tekemistä ei pitäisi todellakaan ulkoistaa järjestöille. On paljon tavallisia, nöyriä kristittyjä, jotka eivät pidä suurta ääntä itsestään ja panevat itsensä alttiiksi toisten vuoksi. Ja tiedän monia hienoja, empaattisia ja auliita ihmisiä, jotka ovat agnostikkoja tai pysyvät muuten vain kirkosta kaukana.
Tässä ei siis pitäisi mielestäni panna vertailukohdiksi kirkkoa ja sekulaareja järjestöjä, ja sitä kautta joko arvostella tai arvostaa yksittäisiä ihmisiä. Sellaisella ei ole merkitystä.
Harva kristitty muutenkaan ylpeilee kirkon tekemisillä ja julkisuuskuvalla tällä hetkellä. Eikä pitäisikään. Samoin ateistin tai uskonnottoman ei pitäisi ottaa sulkaa hattuunsa sekulaarien järjestöjen tekemisistä. Jokainen vastatkoon omasta elämästään ja pyrkiköön kunnioittamaan muita.