Kulunut kesä on ollut nannaa uskontokeskusteluille. Piispa ei päästänyt synneistä kaikkien mielestä pätevästi. Sisäministeri kävi puhumassa hengellisessä tilaisuudessa. Kurkku&Kupongissa ei sisäministerin viisautta ylistetty. Piispat antoivat lausuntoja. Imatralla oli ilmeisesti joku sairasloma päättynyt liian aikaisin. Jotkut katsoivat, että edellä mainituissa oli sisältöäkin. Eroakirkosta.fi –sivuston ylläpitäjät pitivät varmaan bileet.
Älä stressaa ihmisten puheista, kirjoitti Kari Peitsamo jossain kommentissaan. Yritän kovasti noudattaa tuota neuvoa, vaikka taitaa olla elämänpituinen opettelutehtävä. Rauhoittumiseen kuulemma auttaa, jos varaa sitä varten jonkin esineen tai paikan.
Keväällä sainkin kosteusvaurioiden takia tyhjennetyltä seurakunnan nuorisotilalta tänne Hopealammelle alttaripöydän. Siinä oli ilmeisesti joskus ollut köydestä solmittu krusifiksi, mutta sitä ei enää löytynyt. Laitoin tilalle kopioikonin, jossa kaimaprofeetta istuu synkän luolan suulla. Luolaa reunustavat jyrkät kalliot ja oikeanpuoleisen kalliolla ylinnä istuu musta korppi leipäpala suussaan. Elia katselee korpin tuomaa leipää epäuskoisesti.
Oikeastaan mielenkiintoisimpia eivät olleet uutismaailman reagoinnit vaan niitä seuranneet vastareaktiot. Pudasjärven seuroissa oli taas ollut niin rentouttavaa ja virkistävää kuulla Jumalan valtakunnan asiaa, ei moisesta piispaepisodista olisi kannattanut kirjoittaakaan kaiken sen ihanuuden rinnalla, mitä siellä saimme kokea. Päivi Räsäsen puhe oli totuudellista, jopa profeetallista julistusta. Juuri Imatralla kuultujen saarnojen kaltaisia tässä onkin kaivattu ja odotettu.
Näistä vastakommenteista välittyi se, että ihmiset tulivat oikeasti ravituiksi ja kokivat saaneensa jotain itselleen rakentavaa niin Ranuan suviseuroista, Päivi Räsäsen puheista kuin Imatran saarnastakin. En varmaan lähtisi hengen ravintoa mistään noista suunnista hakemaan, mutta toisaalta enpä vaivautunut Herättäjäjuhlillekaan.
Sen sijaan olen usein iltojen pimennyttyä sytyttänyt kynttilän ikonin eteen alttaripöydälle. Musta korppi, pahuuden ja pimeyden symboli, tuo Jumalan lähettämää leipää, jotta profeetta pysyy hengissä. Sitä kai on vain sopeuduttava siihen ajatukseen, että ihminen saa ravintoa kummallisilta tahoilta, sellaisiltakin, jossa itse näkee vain tiukkapipoisuutta tai mielenterveysongelmia.
Selvyyden vuoksi muuten omat mielipiteeni kesäkohuihin:
1) Ajatus, jonka mukaan synninpäästö olisi jotenkin riippuvainen sen julistajan kuulumisesta johonkin, on luterilaisen uskon mukaan harhaoppi ja sitä tulisi sellaisena käsitellä.
2) Päivi Räsäsen puheessa ei sen sijaan ollut mitään luterilaisen opin vastaista eikä mitään, mitä hän ei olisi saanut sanoa. No, ehkä aborttikannoissaan hän kärjisti, mutta koska samaa teen tässä itsekin, niin menköön. Olen hänen kanssaan eri mieltä monesta asiasta ja asioita olisi voinut painottaa toisin, mutta se ei tee hänen puheestaan harhaoppista.
3) Imatralla kohusaarnan pitänyt pappi ei selvästikään ollut työkuntoinen. Oli väärin sekä tätä pappia että seurakuntaa kohtaan päästää hänet työhön.
Elias, kiitos hyvästä kirjoituksesta. Joudun tällaisten kohujen yhteydessä pohtimaan, millainen ihminen minä olen. Lähdenkö maailman mukana suinpäin heittelemään kiviä toisten niskaan ilman sen suurempaa tietämystä tai valtuutusta. On helppoa olla suuren joukon mukana kivittämässä toista kuoliaaksi. Monesti meillä on suuri petäjä silmässä, kun luulemme näkevän toisessa vikoja enemmän kuin itsessämme.
Olemmeko kristittyjä, jos näemme jonkun muun syntisempänä kuin me itse olemme tai jos haluamme muuttaa Jumalan tahdon vastaisen teon hyväksytyksi?
Kultaomenia hopeamaljassa tarjoaa Elias tässä.
On tainnut ikonin edessä hiljentymisellä ollut asiaan osuutta ja arpaa. Kiits!
Rentouttavaa lukea sovinnollinen ja maltillinen puheenvuoro tuliseksi sekoittuneen sopan äärellä.
Katsoin kuvaa ja mietin. ” Musta korppi, pahuuden ja pimeyden symboli, tuo Jumalan lähettämää leipää, jotta profeetta pysyy hengissä.” Elia katselee korppia epäuskoisena, sanoo Elias.
Näen tässä symboliikkaa. Niin usein mekin katselemme epäuskoisena heitä, omasta mielestämme mustia korppeja, joilta emme odota muuta kuin ääriylilyöntejä. Mutta Jumala voi tuoda syötävää ja puhua heidän kauttaan meille totuuden sanoja, jahka vain korvamme ovat auki ja olemme tarpeeksi nälissämme. Vai voiko?
Ps. kun nostin katseeni näppäimiltä ja katsoin ulos, niin näin kookkaan mustarastaan pörhistelemässä siipiään vastapäisen varaston katon reunalla.
Näytti ihan korpilta. 😮
Toivoisin, että katsotaan korpin sijasta sitä, mitä korppi profeetalle nokassaan toi.
Saastainen lintu tai epäkelpo ihminen ei muutu siitä ansiolliseksi,
että tuo nokassaan tai puheissaan syötäväksi elämän leivän sijasta
ihmissanaa.
Sitä jälkimmäistä nykyään kannetaan seurakunnan eteen niin paljon, että yksi sun toinen eksyy.
Kun nyt Imatralla kuulemma liian aikaisin sairaslomalta päässyt
mustatakki puhui esim. abortista juuri sen, mikä on uskon ja sanan mukaista, nousee turuilla ja porteissa fariseusten keskuudessa poru.
Kun joku eroaa kirkosta sen vuoksi, että on pakosta joutunut kuulemaan Jumalan sanoja, eiköhän asianomainen ole sydämessään eronnut kirkosta jo aikoja sitten? Nyt tapahtuu vain juridinen päätös.
Kenen on vastuu? Eikö vastuu ole laiskoilla paimenilla, siellä, missä on vuosia laiminlyöty raitis kristillinen opetus ja kasvatus, että sanan ja Kristuksen sijasta kirkon enemmistö seuraa jotain illuusiota
Jorma, olen samaa mieltä. Esimerkiksi julkinen vastaus siitä, ettei piispan julistama synninpäästö ollut samanarvoinen kuin ”uskovaisen ihmisen” oli harhaoppista ihmissanaa, ei Hyvän Paimenen ääntä. Eikä sitä kyllä tuossa Imatran saarnassakaan kuultu.
Puu tunnetaan hedelmistään, ei siitä, arvioiko joku piiri sanomisen oman korvasyyhynsä mukaiseksi.
Edelleen tyylilleni uskollisena jätin tuon Imatran saarnan kuuntelematta, vaikka eilen olinkin siellä päin tarkalleen ottaen Ruokolahdella. Itse asiassa kävin sukulaistytön kanssa sellaisissa paikoissa, joissa hänen juurensa on jossain vaiheessa olleet. Vielä etsittiin sellainen leiripaikka, joka nuoren lapsuudessa väikkyi lapsuudessa. Oli kiva vierestä seurata sitä hartautta jonka lapsuuden muiston ja todellisuuden yhdistäminen toi. Siinä oli tädille saarnaa kerrakseen. Mitä sitä lutherusten höpinöillä pilamaan.
Mutta tuota Räsästä olen alkanut ihmisenä pohtimaan ja arvostamaan. Se on vaikuttanut kiinnostumisen hänen mielipiteistään.
”Uppekha” on buddhalainen termi, jonka myös jonkin matkaa tietänsä vaeltaneet kristityt voivat jakaa heidän kanssaan.
Uppekha merkitsee seestynyttä, selkiytynyttä, vertaa englannin ”serenity”.
Hopealampi ja ikooni ilmeisesti auttavat löytämään sellaista. Oman paikkansa löytäminen on sellaisen tukikohdan löytämistä mitä me kaikki tarvitsemme..
Laitan tähän Eliaksen rauhalliseen blogiin. Siteeraus Kouvolan Sanomista Jaakkolaan liittyen Imatran tapahtumiin.
”Ennen saarnaansa Jaakkola oli pitkän aikaa pois. Viitteitä muuttuneista ajatuksista tuli tauon jälkeen jo ennen kesäkuun loppua. … -nyt hän aloitti uudestaan töitä ja jotenkin ei ole ihan sama mies kuin on aikaisemmin tottunut kuuntelemaan, Marttinen sanoo. ”
En kommentoi tätä enempää ja hienotunteisuuttani en edes halua analysoida tätä siteerausta.
Minusta Marttinen sanoi jo tuossa aika paljon. Joskus asuessani Simpeleellä viitisen vuotta sitten kävin Vuoksenniskan työväentalolla iskelmämessussa, jonka toimitti viralta poistettu Imatran pappi, jonka nimen olen autuaan onnellisesti unohtanut. Silloinkin saarna oli kohtikäyvää parannussaarnaa ja uudestisyntymiseen houkuttelua, mutta ei (pelkästään)tuollaista oman pahoinvoinnin eritystä.
Tuo työväen talo kuului mun moneen lauantaihin seitkytluvun puolenvälin molemmin puolin. Sitä kutsuttiin tölliksi. Siellä käyminen päättyi täysi-ikäisyyteen ja tuli muut kujeet.