Kulunut kesä on ollut nannaa uskontokeskusteluille. Piispa ei päästänyt synneistä kaikkien mielestä pätevästi. Sisäministeri kävi puhumassa hengellisessä tilaisuudessa. Kurkku&Kupongissa ei sisäministerin viisautta ylistetty. Piispat antoivat lausuntoja. Imatralla oli ilmeisesti joku sairasloma päättynyt liian aikaisin. Jotkut katsoivat, että edellä mainituissa oli sisältöäkin. Eroakirkosta.fi –sivuston ylläpitäjät pitivät varmaan bileet.
Älä stressaa ihmisten puheista, kirjoitti Kari Peitsamo jossain kommentissaan. Yritän kovasti noudattaa tuota neuvoa, vaikka taitaa olla elämänpituinen opettelutehtävä. Rauhoittumiseen kuulemma auttaa, jos varaa sitä varten jonkin esineen tai paikan.
Keväällä sainkin kosteusvaurioiden takia tyhjennetyltä seurakunnan nuorisotilalta tänne Hopealammelle alttaripöydän. Siinä oli ilmeisesti joskus ollut köydestä solmittu krusifiksi, mutta sitä ei enää löytynyt. Laitoin tilalle kopioikonin, jossa kaimaprofeetta istuu synkän luolan suulla. Luolaa reunustavat jyrkät kalliot ja oikeanpuoleisen kalliolla ylinnä istuu musta korppi leipäpala suussaan. Elia katselee korpin tuomaa leipää epäuskoisesti.
Oikeastaan mielenkiintoisimpia eivät olleet uutismaailman reagoinnit vaan niitä seuranneet vastareaktiot. Pudasjärven seuroissa oli taas ollut niin rentouttavaa ja virkistävää kuulla Jumalan valtakunnan asiaa, ei moisesta piispaepisodista olisi kannattanut kirjoittaakaan kaiken sen ihanuuden rinnalla, mitä siellä saimme kokea. Päivi Räsäsen puhe oli totuudellista, jopa profeetallista julistusta. Juuri Imatralla kuultujen saarnojen kaltaisia tässä onkin kaivattu ja odotettu.
Näistä vastakommenteista välittyi se, että ihmiset tulivat oikeasti ravituiksi ja kokivat saaneensa jotain itselleen rakentavaa niin Ranuan suviseuroista, Päivi Räsäsen puheista kuin Imatran saarnastakin. En varmaan lähtisi hengen ravintoa mistään noista suunnista hakemaan, mutta toisaalta enpä vaivautunut Herättäjäjuhlillekaan.
Sen sijaan olen usein iltojen pimennyttyä sytyttänyt kynttilän ikonin eteen alttaripöydälle. Musta korppi, pahuuden ja pimeyden symboli, tuo Jumalan lähettämää leipää, jotta profeetta pysyy hengissä. Sitä kai on vain sopeuduttava siihen ajatukseen, että ihminen saa ravintoa kummallisilta tahoilta, sellaisiltakin, jossa itse näkee vain tiukkapipoisuutta tai mielenterveysongelmia.
Selvyyden vuoksi muuten omat mielipiteeni kesäkohuihin:
1) Ajatus, jonka mukaan synninpäästö olisi jotenkin riippuvainen sen julistajan kuulumisesta johonkin, on luterilaisen uskon mukaan harhaoppi ja sitä tulisi sellaisena käsitellä.
2) Päivi Räsäsen puheessa ei sen sijaan ollut mitään luterilaisen opin vastaista eikä mitään, mitä hän ei olisi saanut sanoa. No, ehkä aborttikannoissaan hän kärjisti, mutta koska samaa teen tässä itsekin, niin menköön. Olen hänen kanssaan eri mieltä monesta asiasta ja asioita olisi voinut painottaa toisin, mutta se ei tee hänen puheestaan harhaoppista.
3) Imatralla kohusaarnan pitänyt pappi ei selvästikään ollut työkuntoinen. Oli väärin sekä tätä pappia että seurakuntaa kohtaan päästää hänet työhön.
Olen samaa mieltä siitä, että enemmän kuin leivän kantajaa on syytä tarkkailla itse leipää. Tästä otin esimerkiksi sen ihmissanan, jonka osalliseksi piispa Salmi pääsi.
Mainitsin myös, ettei Imatran kohusaarnassa kuulunut Hyvän Paimenen ääntä. Olen valmis korjaamaan käsitystäni siloin, jos joku avioero, abortti tai perskänni jää todistettavasti toteutumatta tuon saarnan ansiosta. Epäilen vahvasti (kunnes toisin todistetaan), että saarnan saamat kehut ovat ”siitäs saivat totuuden sanaa nuo jumalattomat.”
>>>>Olen valmis korjaamaan käsitystäni siloin, jos joku avioero, abortti tai perskänni jää todistettavasti toteutumatta tuon saarnan ansiosta.>>>>
Elias Tanni
” Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki. ”
Jeesus Nasaretilainen
Kristikunnassa on ennen ajateltu niin, että ihminen kylvää, mutta Herra antaa kasvun – jos antaa.
Tässä on tietty vaikeus, kun kirjoitan kolmesta keskenään erillisestä tapahtumasta ja koetan käsitellä niitä yhtenä kokonaisuutena. Myönnän. Katson kuitenkin, että ne edustavat jotain samaa. Sellaista tilannetta, jonka joku toinen kokee harhaoppina ja joku toinen kohtikäyvänä Totuuden Sanan julistamisena. Sanottakoon siis vielä mielipiteeni toisin sanoin:
1) Pudasjärvellä annettu lausunto piispan synninpäästön pätemättömyydestä oli harhaoppia.
2) Päivi Räsäsen kansanlähetyspäivillä pitämä puhe ei ollut harhaoppia, mutta jossain määrin taitamatonta sanankäyttöä hänen yhteiskunnallisen asemansa huomioonottaen.
3) Imatralla pidetty saarna kertoi enemmän pitäjänsä sieluntilasta kuin rakensi seurakuntaa. Harhaoppia siinä oli ajatus siitä, että ehtoollisen oikea nauttiminen olisi kiinni sen jakajan sukupuolesta, vokaatiosta tai henkilökohtaisesta vakaumuksesta.
Se on kovaa, kun kristillistä rakkautta ei sen vertaa riitä,
että antaisi asianomaisten pitää kiinni uskonkäsityksestään ja nauttia ehtoollisensa sen mukaisesti mitä ovat aina uskoneet.
Sellainen suvaitsevaisuus ei teille suvaitseville kuitenkaan käy. Ei tuo henki kyllä Herrasta ole.
Siitä sitten vaan Imatra järjestyksen kouriin niin kuin Berliini muinoin.
Vähän kyseenalaistan tätä harhaoppi sanan käyttöä. Ainakin itse kavahdan joka kerta kun näen sen. Ajattelen näin, että periaatteessa voi kenet tahansa leimata harhaoppiseksi halutessaan, jos alkaa leimaamaan.
Itse ymmärsin tuon Eliaksen edellisen viestin näin, että kovat sanat eivät saa ihmisiä toimimaan toisin. Siinä olen samaa mieltä. Mutta Imatran tilanne on nyt sellainen, että parempi on, että sen hoitavat ihmiset, jota tuntevat taustat.
Mikä saa ihmisen toimimaan toisin? Väärään varmuuteen tuudittaminen, sekö sen tekee? Tuo toisten uskon halveksunta, se todella surettaa.
”Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut..!”
Moni todella ahdistuu nykymenosta, ja joskus jonkun kohdalla vaiheessa se purkautuu ulos.
Meillä jokaisella on oma tie kuljettavana. Vaikea on toisen mitata mistä on tullut ja mihin saakka päässyt.
Mikään laki ei kiellä järjestämästä ehtoollista omassa kodissaan ystävien kesken. Se voi pitää ihan just niin kun sydän halajaa. Ainoa este on korvien välissä.
Tulee entistä kummallisempia ehdotuksia:
” menkää kotiinne siitä ja olkaa keskenänne…”
Ovathan jotkut jo yhteisen ehtoollisen hylänneet, kun eivät suostu tulemaan sellaiseen ehtoollispöytään, jossa jakajana on nainen.
Yhteisen ehtoollispöydän jakaantuminen alkoi tietääkseni jo 16.7.1054, kun Konstantinopolin patriarkka ilmoitti, ettei Rooman paavi ole enää hänen johtamiensa seurakuntien hengellinen esimies. Kumpikin kiistan osapuoli ekskommunikoi toisensa ehtoollisyhteydestä.
Jorma me ollaan netissä ja en kuulu kirkkoonne. Totesin vain ystävällisesti, että ehtoollista voi viettää myös kotona. Voisitko ystävällisesti pitää mielessäsi, että en missään tilanteessa halua olla kirkossanne, joten en kehota ketään minnekään pois jostain. Jos haluat kirkollista simputusta, niin etsippä se omiesi joukosta.