Kulunut kesä on ollut nannaa uskontokeskusteluille. Piispa ei päästänyt synneistä kaikkien mielestä pätevästi. Sisäministeri kävi puhumassa hengellisessä tilaisuudessa. Kurkku&Kupongissa ei sisäministerin viisautta ylistetty. Piispat antoivat lausuntoja. Imatralla oli ilmeisesti joku sairasloma päättynyt liian aikaisin. Jotkut katsoivat, että edellä mainituissa oli sisältöäkin. Eroakirkosta.fi –sivuston ylläpitäjät pitivät varmaan bileet.
Älä stressaa ihmisten puheista, kirjoitti Kari Peitsamo jossain kommentissaan. Yritän kovasti noudattaa tuota neuvoa, vaikka taitaa olla elämänpituinen opettelutehtävä. Rauhoittumiseen kuulemma auttaa, jos varaa sitä varten jonkin esineen tai paikan.
Keväällä sainkin kosteusvaurioiden takia tyhjennetyltä seurakunnan nuorisotilalta tänne Hopealammelle alttaripöydän. Siinä oli ilmeisesti joskus ollut köydestä solmittu krusifiksi, mutta sitä ei enää löytynyt. Laitoin tilalle kopioikonin, jossa kaimaprofeetta istuu synkän luolan suulla. Luolaa reunustavat jyrkät kalliot ja oikeanpuoleisen kalliolla ylinnä istuu musta korppi leipäpala suussaan. Elia katselee korpin tuomaa leipää epäuskoisesti.
Oikeastaan mielenkiintoisimpia eivät olleet uutismaailman reagoinnit vaan niitä seuranneet vastareaktiot. Pudasjärven seuroissa oli taas ollut niin rentouttavaa ja virkistävää kuulla Jumalan valtakunnan asiaa, ei moisesta piispaepisodista olisi kannattanut kirjoittaakaan kaiken sen ihanuuden rinnalla, mitä siellä saimme kokea. Päivi Räsäsen puhe oli totuudellista, jopa profeetallista julistusta. Juuri Imatralla kuultujen saarnojen kaltaisia tässä onkin kaivattu ja odotettu.
Näistä vastakommenteista välittyi se, että ihmiset tulivat oikeasti ravituiksi ja kokivat saaneensa jotain itselleen rakentavaa niin Ranuan suviseuroista, Päivi Räsäsen puheista kuin Imatran saarnastakin. En varmaan lähtisi hengen ravintoa mistään noista suunnista hakemaan, mutta toisaalta enpä vaivautunut Herättäjäjuhlillekaan.
Sen sijaan olen usein iltojen pimennyttyä sytyttänyt kynttilän ikonin eteen alttaripöydälle. Musta korppi, pahuuden ja pimeyden symboli, tuo Jumalan lähettämää leipää, jotta profeetta pysyy hengissä. Sitä kai on vain sopeuduttava siihen ajatukseen, että ihminen saa ravintoa kummallisilta tahoilta, sellaisiltakin, jossa itse näkee vain tiukkapipoisuutta tai mielenterveysongelmia.
Selvyyden vuoksi muuten omat mielipiteeni kesäkohuihin:
1) Ajatus, jonka mukaan synninpäästö olisi jotenkin riippuvainen sen julistajan kuulumisesta johonkin, on luterilaisen uskon mukaan harhaoppi ja sitä tulisi sellaisena käsitellä.
2) Päivi Räsäsen puheessa ei sen sijaan ollut mitään luterilaisen opin vastaista eikä mitään, mitä hän ei olisi saanut sanoa. No, ehkä aborttikannoissaan hän kärjisti, mutta koska samaa teen tässä itsekin, niin menköön. Olen hänen kanssaan eri mieltä monesta asiasta ja asioita olisi voinut painottaa toisin, mutta se ei tee hänen puheestaan harhaoppista.
3) Imatralla kohusaarnan pitänyt pappi ei selvästikään ollut työkuntoinen. Oli väärin sekä tätä pappia että seurakuntaa kohtaan päästää hänet työhön.
Armon saanut kykenee armahtamaan myös toista.
Nythän ovat puhaltamassa nämä uudet tuulet.
Kun ne näinkin jäätäviä ovat, eivät taida olla ainakaan paratiisin suunnalta kotoisin.
Aatami Kuortti kertoi kirjassaan ”Kirkossa, keskitysleirissä ja korvessa”, kuinka uudet tasa-arvon aatteet saapuivat 1920-luvulla Inkerin kirkkoon sitä uudistamaan.
Samanlaista järjestykseenpanon henkeä ilmenee meidän ajassammei ja kirkossamme. Liekö ihan samaa lähtöä?
Mistä ne armon lämpimät tuulet puhaltavat?
Minä en osaisi ulkopuolisena neuvoa jonkun toisen uskonyhteisön jäseniä miten asioitaan hoitavat.
Usein käy perheessäkin niin, että kun rakkautta tai elämän mahdollisuuksia kotona rajoitetaan, joutuvat lapset lähtemään muualle.
Sellaista sattuu kirkossakin, kun kovuus ja tylyys astuu rakkauden sijaan.
Siinä mielessä ymmärrän niitä, jotka haluvat kokoontua yhdessä kuulemaan sanaa ja viettämään ehtoollista – ei kotona – vaan luterilaisen tunnustuksemme mukaan.
Armon lämpimät tuulet puhaltavat sieltä, missä saa vallita Kristus eikä antikristus
Tulkitsen kaikki mainitsemani kolme esimerkkiä – suviseuroissa lausutun kommentin piispan anteeksiannon pätevyydestä, Päivi Räsäsen puheen sisällön ja Imatralla pidetyn saarnan – sellaisiksi, joissa kovuus ja tylyys ovat asettuneet rakkauden sijaan. Riippumatta siitä, onko niissä viestinvälittäjänä ollut musta korppi vai valkeuden enkelin kaapuun pukeutunut sanansaattaja, ei niiden sisällössä ole ollut sellaista leipää, joka ruokkisi nälkäisiä.
Mutta kuten sanottu, tämä on vain minun mielipiteeni. Joku on ehkä saanut näistä sisältöä elämäänsä, ja hyvä heille.
Jorma minun lapseni ja mieheni kuuluvat kirkkoosi, joten kirjoitan sillä vastuulla, että olen lapseni tähän kirkkoon liitänyt. Riittää hyvin kun sanot, että sellainen ei sinulle ja läheisillesi käy ja piste. Sinun uskon yhteisösi osin sama kuin Suomi ja sinne sopii monenlaista tallaajaa. Joten paikallaan on opetella löytämään se oma paikkansa missä on hyvä olla ja mihin kokee kuuluvansa. Paremmikin tämä kirkkosi on ominut ehtoollisen ja on aina hyvä muistuttaa omimisen laittomuus Jumalan sanan valossa. On jokaisen oma asia sitten mitä tekee. Selvää on, että jos kärsii, niin on tehtävät asialle jotain. Kenenkään tossun alle ei tarvitse jäädä. Itse olin aika järkyttynyt kun oma lapseni luuli, ettei hänen kirkosta eronnut ystävänsä käy syli kummiksi, mutta oikaisin tämän erheen heti.
Elias näen asiat erilailla. En pidä kovuutena jos puhuu sen minkä uskoo, mutta tärkeätä on kuinka asiansa esittää. Jorma kaiketi pitää minua tämän viestin jälkeen kovana, mutta ei sitä ole. Kirjoitan vain niin kuin asiat näen ja muut voivat nähdä asiat sen mukaan kuin kokevat. Tärkeämpää on, että antaa muille oman tilan, eikä tietoisesti vääristä toisen motiiveja. Me koetaan kuitenkin niin monella tavalla ja oikeus on omat tunteet käsitellä.
Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne.
2 Kor 6:12
Onkohan aihe ihan outo, mutta luehan, Roos, joskus paremmalla ajalla ja ajatuksella.
Menevät nuo huomiosi ja kysymyksetkin vähän niin kuin ohitse ja asian vierestä.
En ole niinkään puhunut epäkelvosta, mutta vastannut aiheeseen epäkelvosta. Sitä olemme kaikki Jumalan edessä luonnostamme.
Sana Pyhä Henki on sinulle varmaankin tuttu? Raamatussa käytetään myös ilmaisua Herran henki ja myös armon henki. Ne esiintyvät virsikirjassakin.
Martti Luther: Huonepostilla:
»Hän (Pyhä Henki) näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.»
Kun siis maailmassa on vallalla pelkkä synti, ei vanhurskautta eikä tuomiota, niin mikä siitä on seurauksena? Pyhän Hengen saarna on siis kova ukonisku maailmalle, se kun julistaa, että koko maailma kaikkine hyvine tekoinensa on perkeleen oma, ja että se ei voi tulla Jumalan valtakuntaan, ellei Pyhä Henki sitä auta synnistä, tee sitä vanhurskaaksi ja vapauta tuomiosta. Samaan suuntaan useat muutkin raamatunlauseet puhuvat. Paavali esimerkiksi sanoo: »Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle»; ja vielä: »Me olimme luonnostamme vihan lapsia»; ja Kristus sanoo: »Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. » Maailman nuhteleminen synnin tähden on siis nimenomaan Pyhän Hengen saarnaa.
En lakkaa ihmettelemästä edelleenkään sitä, miksi niin monet ”uskovaisiksi” itseään sanovat ovat niin äärettömän kärkkäitä aina julistamaan nimenomaan tuomiota evankeliumin sijaan… Kyllä luulisin että tälle kristitylle maailmalle ainakin on jo tässä vuosisatojen kuluessa aika lailla selväksi tullut että synnissä eletään, mutta entä sitten? Olisiko niillä uskovaisilla jotakin muutakin sanottavaa? Ellei niin olkoot omissa oloissaan.
Näin varmasti todella monet tänäkin päivänä ajattelevat, eivätkä todellakaan ole halukkaita tulemaan Jeesuksen luo eikä seurakuntaan.