Helvetti on olemassa mahdollisuutena, koska vapaa tahto on olemassa. Mutta koska luotamme Jumalan ehtymättömän rakkauden vetovoimaan, uskallamme toivoa – ei sen enempää – että lopussa huomaamme ettei helvetissä ole ketään.
Kallistos Waren edustama toiveikas asenne on yhä yleisempi ortodoksisessa teologiassa.
Puhe ikuisesta piinahelvetistä on vähenemässä. ”Ikuista helvettiä ei voida avoimesti hylätä, mutta se voidaan unohtaa kuoliaaksi”, on arvioitu.
Ilmiö on ilmeinen myös ortodoksisessa kirkossa.
Itse helvetti ei kylläkään ole häviämässä, mutta nykyään sen toivotaan vähitellen tyhjenevän. Toki opetusta ikuisesta kidutuksesta yhä esiintyy.
Opetus helvetistä on muuttunut yhä enemmän kiirastulimaiseksi, parantavalla poltteella, kuten jo Sergei Bulgakov olisi halunnut 1900-luvun alkupuolella.
Tyhjenevän helvetin toivosta Andrew Louth käyttää ilmaisua “vakaumukseksi tullut toivo”.
Anthony Bloom totesi sen olevan “toivonvarmuus”, vaikkakin hän korostaa, ettei kyse ole “uskonvarmuudesta”. Itse asiassa hän kertoi olevansa ”intohimoisesti varma” kaikkien pelastumisesta, sillä se olisi ilosanoman kokonaisnäyn mukainen.
David Bentley Hart sen sijaan hylkää suorasanaisesti opetuksen ikuisesta helvetistä.
Vanhemmissa uskonopeissa helvetin ikuisuus ja piina olivat varmoja totuuksia.
Ihmiset ovat yhden sellaisen mukaan helvetissä ”Jumalan vihan ja tuomion alaisina”. Heidän “kärsimyksensä ovat erittäin kiduttavat” ja ”tila tulee olemaan sietämätön”.
Syyt tälle muutokselle varmasti monet. Taustalla ovat kaiken muun lisäksi muinaiset perustavanlaatuiset uskonkysymykset.
”Jos elämä on ikuinen, ei kuolema voi millään olla”, kiteytti jo Origenes.
Kallistos Waren lainaus on kirjasta Sisäinen valtakunta. Arvio on Kari Kuulan kirjassa Helvetin historia. Sergei Bulgakovin huomio on kirjasta The Orthodox Church. Andrew Louthin ilmaisu on kirjasta Introducing Eastern Orthodox Theology. Anthony Bloomin sanat löytyvät kirjasta Churchianity vs Christianity. David Bentley Hartin ajatuksiin voi tutstua kirja-arvostelussa Jumala tahtoo, että kaikki pelastuvat. Vanhan uskonopin lainaukset ovat Nikolai Malinovskin kirjasta Ortodoksinen dogmaattinen jumaluusoppi. Origeneksen huomio on Ilaria Ramellin kirjasta A Larger Hope?
”Kaikkien uskovien tässä blogikeskustelussa kannattaisi miettiä mistä he oikein keskustelevat. He vääntävät siitä, kumpi on Jumalalta rakkaudellisempaa: ihmisen tappaminen vai kiduttaminen. Se kertoo kaiken oleellisen Jumalastanne ja uskostanne.” Antero Syrjänen.
Tässä taas ollaan, kun ei tunneta selkeää Raamatun opetusta…
Raamatun ja Kirkon opetuksen mukaan, ihminen syntyy kuoleman alle synnin tähden, jonka Adam on saanut aikaan koko ihmisuvun päälle ja kiroukseksi.
Ihminen siis on ja elää ilman pelastusta syntyessään tänne Tellukselle ruumiillisesti miehen tahdon mukaan. Ihminen on siis ”kadotettu”, jos tuollaista sanaa voidaan käyttää, jo tänne syntyessään. Tämä opetus tulee hyvin esiin Kirkon ns. perisynti tai alkusynti opetuksen kautta, joka taas kumpuaa Raamatun omasta ilmoituksesta.
Ihmisen lankeemuksen jälkeen Jumala lupasi ihmiselle lähettävänsä pelastuksen tuosta kuoleman tilasta, sillä sanoi vaimolle: ”Sinun Siemenesi tulee polkemaan rikki perkeleen (käärmeen) pään.”
Tämä Siemen, joka syntyi Mariasta ja Pyhästä Hengestä, on ihmisille Iankaikkiseksi elämäksi.
On siis Raamatun ja Kirkon opetuksen mukaista, että ihminen elää täällä pimeydessä ilman valkeutta, eikä tiedä mihin kulkee, vaikka sanookin, kyllä minä tiedän mihin menen. Ihminen on omissa oloissaan eläin ja elää maailman alkeisvoimien mukaan, Jumalasta hänellä ei ole luonnostaan mitään tietoa, sen petoksen tähden, joka perkele sai aikaan paratiisissa.
Ihminen ei siis itse valitse kadotusta, vaan hän on ja syntyy kadotettuun kuoleman tilaan Adamin valinnan tähden. Kuollut ei voi valita enää mitään, vaikka luulee olevansa vapaa. Näin myös olisi, jollei Jumala olisi Lähettänyt Sanaansa maailmaan.
Tuossa Sanassa (Kristus) on Jumalan Voima, joka saa ihmisen pimeydestä ulos, kun ihmisen synti paljastuu. Primus motor on yksin Jumala. Hän saattaa teollaan paljon aikaan, sillä Hänen Rakkautensa muutaa ihmisen.
”Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.” Joh.12:46-50
Ismo Malinen: ”Tässä taas ollaan, kun ei tunneta selkeää Raamatun opetusta… Raamatun ja Kirkon opetuksen mukaan, ihminen syntyy kuoleman alle synnin tähden, jonka Adam on saanut aikaan koko ihmisuvun päälle ja kiroukseksi.”
Raamattu opettaa, että Jumala on niin pikkumainen, että tämä päätti tappaa kymmeniä mljardeja ihmisiä ensimmäisen ihmisparin hedelmävarkauden takia. Kuten sanoin, tappaja alusta asti. Ja aivan Raamatun sanoman mukaan.
Ismo Malinen: ”Ihminen siis on ja elää ilman pelastusta syntyessään tänne Tellukselle ruumiillisesti miehen tahdon mukaan. Ihminen on siis “kadotettu”, jos tuollaista sanaa voidaan käyttää, jo tänne syntyessään. Tämä opetus tulee hyvin esiin Kirkon ns. perisynti tai alkusynti opetuksen kautta, joka taas kumpuaa Raamatun omasta ilmoituksesta.”
Niin, ja kenen keksimä kuvio tämä on? Aivan. Jumalan. Jumalaa me saamme Raamatun mukaan kiittää ihmisen kadotuksesta ja perisynnistä. Jumala sääti säännöt ja sen miten Hän asioihin suhtautuu, ihmisellä ei ole ollut Raamatun mukaan asian kanssa koskaan mitään tekemistä. Kaikkitietävänä Jumala myös tiesi ihmisen luomisesta saakka, miten siinä tulee käymään – kymmenet miljardit tulisivat kuolemaan Jumalan itsensä takia.
Ismo Malinen: ”Ihmisen lankeemuksen jälkeen Jumala lupasi ihmiselle lähettävänsä pelastuksen tuosta kuoleman tilasta, sillä sanoi vaimolle: “Sinun Siemenesi tulee polkemaan rikki perkeleen (käärmeen) pään.””
Mikähän kohta tämä on, jota tarkoitat? Jos tarkoitat 1. Mooseksen 3:15, niin eihän siinä mistään lupauksesta puhuta. Siinä kerrotaan ainoastaan siitä, mikä tulee olemaan käärmeen kohtalo eläimenä, ja että ihminen ja käärme eivät tule toimeen keskenään. Jae jatkaa edellisen jakeen tarinaa Jumalan langettamasta kirjouksesta käärmeelle, jossa käärmeeltä poistettiin jalat ja siitä tehtiin vatsallaan mateleva eläin (”Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.”)
Jumalalla ei ollut Raamatun mukaan pitkään aikaan mitään suunnitelmaa ihmisen pelastamiseksi (häneltä itseltään).
Ismo Malinen: ”Ihminen ei siis itse valitse kadotusta, vaan hän on ja syntyy kadotettuun kuoleman tilaan Adamin valinnan tähden.”
Ei, vaan Jumalan valinnan tähden. Ensimmäinen ihmispari ei missään nimessä voi olla syyntakeellinen siihen mistä kristityt heitä syyttävät. Edes alkeellisimpien oikeuskäsitysten mukaan kenenkään rike ei ole niin iso, että siitä langetettaisiin rangaistus _kaikille_ rikkeen tekijän jälkeläisille. Ensimmäinen ihmispari ei myöskään tiennyt yhtään mitään siitä, mitä teosta seuraisi. Ainoa mitä heille kerrottiin oli, että he itse tulisivat kuolemaan. Siitä, että myös kymmenet miljardit ihmiset tulevat kuolemaan, ei sanottu mitään.
Jumala ei siis ainoastaan langettanut kaikkien oikeuskäsitysten ja moraalin vastaista rangaistusta, vaan langetti rangaistuksen sen lisäksi kertomatta mitä rangaistukseen oikeasti sisältyy.
Sellainen taas on puhdasta pahuutta.
Juuri näin kuten Antero terävästi analysoi. Mutta fundamentalisteilla on vastaus aina valmiina. Jumalan oikeustaju kun on erilainen ja käsittämätön ja siinä raakuuskin muuttuu rakkaudeksi…
Nyt tulisi sitten myös kysyä, minkälaisia olivat sellaiset’ taivaankulkijat’ eli ’enkelit’ malakim, jotka kykenivät harjoittaman sukuyhteyttä maan naisten kanssa? Ja mitä merkitsee se, että heistä käytetty termi gibborim johtuu heprean sanasta gaber joka viittaa nuoren sukukypsään mieheen, joka ’paisuu’.
” Raamattu opettaa, että Jumala on niin pikkumainen, että tämä päätti tappaa kymmeniä mljardeja ihmisiä ensimmäisen ihmisparin hedelmävarkauden takia. Kuten sanoin, tappaja alusta asti. Ja aivan Raamatun sanoman mukaan.”
Jos Antero tapat jonkun onko se pikkumaista, että joudut vankilaan? Ehkä sinusta. Miksi et vastusta sitä? Niin ja sitten hän tappoi vielä oman Poikansa meidän hyväksi.
Ismo puhuu nyt läntisestä luterilaisesta teologista käsin. Siellä Augustinuksen lanseerama perisyntikäsite on juuri sitä mitä Ismo kuvaa. Luterilaiset ovat tosin marginaalinen ryhmä jotka edustavat tätä oppia. Ei se ole Jumalan keksintö. Se on luterilainen tulkinperinne.
1Ms 3 on kyllä protoevankeliumi, Ismo on oikeassa. Loppu meneekin sitten lutherin tulkintojen mukaan, ei niitä jaksa, se on umpikuja.
Äläpas nyt Sami Augustinusta, Lutheria ja Ismoa kaikesta syytä. Pappismunkki Ilarion kirjoittaa mm, että kyllä ”Raamatun kertomus syntiinlankeemuksesta auttaa meitä ymmärtämään ihmiskunnan traagisen historian ja nykytilan, sillä se osoittaa, mitä olemme olleet ja miksi olemme muuttuneet.”
Hän toteaa edelleen, ettei ”paha tullut maailmaan Jumalan tahdosta, vaan ihmisen takia, sillä ihminen piti pahan hengen petosta parempana kuin Jumalan käskyä. Ja ihmiskunta toistaa Aadamin erehdyksen sukupolvesta toiseen ja antaa valheellisten arvojen pettää itseään samalla, kun se unohtaa todelliset arvot – uskon Jumalaan ja uskollisuuden häntä kohtaan.” Lieneekö -konkupisenssi – ylittävän kirkkokuntien rajat, vai onko se vain paikallinen luterilainen ilmiö?
Kosti, ilarion on hyvä, tunnen hänen tekstin. Ei hän nyt lutheria osta! Ei se ismon vika ole., ei toki. Ismo on hyvä tyyppi.
Niin Sami. Ostaa tai ei. Konkupisenssin ostat sinä ja minä ja jokainen ihminen, joka tähän maailmaan syntyy.
Konkupisenssi on lännen kirkon sanastoa, protestanteille se on käsitteenä eri kuin roomalaiskatollisille. Luterilaiset eivät sitä paitsi käytä koko sanaa. Idän kirkko puhuu taas vallan toisin käsittein.
Sillä ei ole merkitystä, millä käsitteillä asiasta puhutaan, synnin himon olemme saaneet kaikki syntymälahjaksi ilmansuunnasta riippumatta.
Antero, Raamatun mukaan ihmiskuntaa kuvataan Adamin lankeemuksen kautta, Ei Jumala valinnut, vaan antoi käskyn ja antoi ihmiselle vapauden: ”Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”.
Hyvän ja pahan tiedon ihminen oppi tuntemaan, mutta myös kuolema on tullut ihmisen valinnan kautta. Ihminen on edelleen vapaa, mutta kuoleman edessä hänellä ei ole enään. ns. Vapaata tahtoa, ihminen kuolee vaikka kuinka tahtoisi siitä päästä vapaaksi.
Kristillisen uskon ydintä onkin se, että Jumala tulee pelastamaan (protoevankeliuimi) itse ihmisen ja kun aika tuli täyteen Hän pelasti (Evankeliumin kautta) ihmisen Kristuksessa. Eli Kristuksessa ihminen tulee elämän iankaikkisesti, mutta ilman Kristusta ihmisellä ei ole Jumalaa.
Kristiuskon ydintä on, että Jumala Rakastaa ja pelastaa ihmisen, Kristuksen kautta, joka on eksynyt pimeyteen omasta syystään. Tämä eksyminen tapahtui, kun ihminen rikkoi Jumalan tahdon Paratiisissa ja lähti omille teilleen. Näin asia menee siis Raamatussa. Sami on oikeassa, että esitän asiaa sen käsityksen mukaan, minkä Lutherilainen teologia on paljolti tutkinut, tulkinnut ja selittänyt. Klassinen Kristikunta on myös paljolti samoilla linjoilla, mutta näkemyksiä on myös muita.
Kaiken tosin joutuu uskomaan, että ymmärtäisi Jumalan tahdon, sillä ilman uskoa näillä Raamatun ilmoituksilla ei ole mitään Voimaa, koska Kristus on Jumalan Voima.
”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1.Kor.1:18
Mukavaa ilta lukemista Sami ja Kosti veljelle ja Anterolle erityisesti, jos jaksaa kiinnostaa…
https://sti.fi/index.php/sti/uutisarkisto2/194-martin-paeivaen-debatti-stissae
Blogikirjoituksessa ei mainita Aleksei Osipovia, mutta hänen huomionsa olisi voinut olla siellä.
Lainaus alla kuvaa ortodoksiteologiassa yleistä, vaikkei ainoata asennetta.
“Helvetti tuntuu […] olevan olemassa, ei koston tähden eikä loputtomien rangaistusten tähden: se on itse asiassa Jumalan rakkauden viimeinen kaitselmuksellinen väline. […] Jumala on valmistanut helvetin ihmisen pelastukseksi, ei suinkaan kiduttaakseen ihmistä loputtomasti. Taivasten valtakunta ja tulinen Gehenna ovat Jumalan armon seurausta, eivät ansiota tai kostoa. Eikä laupias Jumala luonut järjellisiä olentoja sitä varten, että voisi armotta alistaa heidät loppumattomiin murheisiin ja kärsimyksiin!”
Mielenkiintoinen, ” se on itse asiassa Jumalan rakkauden viimeinen kaitselmuksellinen väline”, Aleksei Osipovia kirjassa puhutaan tulliasemista.
Rauli, kiitos haasteesta. En ehkä ole riittävästi tuonut ilmi sitä missä mielessä olen tuosta helvetistä puhunut. Focukseni on ollut, että Kristus on voittanut Saatanan vallan ja se millä tavalla se on tapahtunut. En siis ole tarkoittanut sitä, että tuo Gehenna olisi se paikka, jonne ihminen heti kuolleessaan joutuu, vaan se on tuo Haades, kaikkien maallisen elämän jättäneiden kokoontumispaikka (Job 30:23; Ps. 89:49). Sinne joutuvat sekä vanhurskaat (1Mo42:38; Jes. 38:10) että väärät (4Mo16:30).
Tosin tuonelasta puhutaan myös rangaistuspaikana ”Ja he suistuivat kaikkinensa elävältä tuonelaan, ja maa peitti heidät; ja niin heidät hävitettiin seurakunnan keskeltä” (4Mo16:33). Uudessa testamentissa esiintyy sana tuonela vain kymmenen kertaa. Kolmesti puhutaan tuonelasta syntisten rangaistuspaikkana (Mat11:23; Luuk10:15, 16:23), ja viidesti puhutaan tuonelasta tuhovoimana, jonka Kristus ja Hänen kirkkonsa kukistavat (Mat16:18; Ilm1:18, 6:8, 20:13, 14).
Entäpä sitten tuo (Lu16:19-31)? Tuon mukaan tuonelan ja Aabrahamin helman välillä on raja, jota ei voi ylittää ja kertomuksen miehen olotila näyttää olleen ahdas ja kuuma. Vaikuttaa siis siltä, että hyvä ja huono osa tulevat ihmiselle siten jo heti kuoleman jälkeen eikä vasta viimeisellä tuomiolla. Tuonelan ja helvetin raja on siten hieman häilyvä, vaikka lopullinen tuomio on asia erikseen.
Mutta olen siis sivuuttanut sen, mihin ihmiset joutuvat kuoleman jälkeen. Mielessäni on siis ollut vain tuo Kristuksen voitto Saatanasta. Minulle asia Saatanan osalta on siten se, että hän on jokatapauksessa käytännössä tavallaan ollut ”kirottuna helvetissä”, (sehän on valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen). Oletaan hänen olleen kuitenkin tuonelassa. Hänhän oli kuoleman herra siihen asti, kunnes häneltä riistettiin kuoleman valta. Keskeistä on siis se, miten Kristus on häneltä tuon vallan riistänyt. Viattomalla kärsimyksellään, kuolemallaan, astumalla alas tuonelaan, ottamalla Saatanalta pois kuoleman vallan.
Entäpä, mitä Raamattu sanoo?
Ensinäkin (Gal3:13) toteeaa: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu”
(5Mo21:22) Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet hirteen” (5Mo21:23) ”niin älköön hänen ruumiinsa jääkö hirteen yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu; älä saastuta sitä maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi.”
Mitä Jeesus sanoi ristillä? ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” Mihin kirotut menevät? Eivätkö he mene helvettiin?
Mihin Jeesus meni kuollessaan. Sinne mihin kaikki muutkin ihmiset menevät. Tuonelaan (1Pie3), josta loogisesti seuraa, että myös Jeesus meni sinne, kukisti Jumalana Perkeleen, nousi ylös ja astui ylös taivaaseen ja istui Isänsä oikealle puolelle.
Aivan upea oli tuo sinun kommenttisi, Kosti. Ennen muuta kiinnitin huomion Raamatun käyttöön keskustelussamme helvetin merkityksestä, tai kadotuksen, jos haluaa käyttää tuota epämääräisempää semantiikkaa. Minä kun asetan Raamatun sanoman ainakin kilometrien etumatkalle kirkkoisiin ja kirkolliskokouksiin nähden.
Ja tottahan sinä puhut: kaikki kuolleet menevät Raamatussa pääsääntöisesti Haadekseen, vanhemmalla puolella Sheoliin. Korahim porukalle, johon viittasit, Sheol kuvasi kulemanrangaistusta suoraan maan uumeniin. Mainio kielikuva ja opettaa hyvin sen, ettei Kaikkivaltiaan johtoa vastaan ei kannata kapinoida, niin houkuttelevalta kun se meistä Aadamin jälkeläisistä saattaa joskus tuntua.
Kerrot, että mielessäsi on Kristuksen voitto Saatanasta, mikä ei ole lainkaan huono näkökulma, sellaisen minäkin päivittäin yritän mielessäni pitää. Itse asiassa Jeesuskin näki merkittäviä tapahtumia mielessään ennen niiden toteutumista kertoen, että ”Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama”.(Lu10:18)
Ilmestyskirjan 12. luku kertoo tuosta tapahtumasta, joten Jeesus näki tulevaa. Vastaavalla tavalla Johannes sai Jeesukselta varmasti toteutuvan näyn, jossa Saatana sitten lopulta nakataan siihen tulijärveen. Ja se näky tulee meilläkin olla kirkkaana mielessämme, kun seuraamme näitä Saatanan hallinnassa olevan maailman tapahtumia murhetta ja sääliä tuntien.
Kosti. Tuo rikas mies ja Lasarus kertomus todellakin helposti häivyttää rajan helvetin ja tuonelan välillä. Ja se on ainut kohta Raamatussa, jossa tuonelaan(Haadekseen) liitetään tunteita, jopa kärsimystä. Jeesus ja Raamatun teksti muaalla opettaa kuolleiden vain nukkuvan ilman sellaista viestintää, jota Luukkaan 16 raportoi tuonelasta.
Jos kyseessä on tosikertomus, se herättää runsaasti kysymyksiä. Onko kuoleman jälkeen elävillä huutoetäisyys? Ja onko seuraava avunpyyntö konkretiaa: ”Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’”(24) Miten oli empatian laita, kun Lasarus, Aabraham ja muut sieltä paremmalta puolelta tarkkailivat tulessa piehtaroiva? Ei ihme, että juuri tätä lukua Raamatusta on käytetty kidutushelvetin tukipilarina, viis muusta Raamatun sanomasta..
Niin, ja rikas mies näyttäisi olevan lihaa ja verta edelleen, muutenhan vesijäähdytys ei toisi helpotusta kuumuuteen.
Kertomuksesta voisi päätellä, että rikkaus vie vääjäämättä huonouteen kuoleman jälkeen, suurin synti miehellä oli se, että hän oli rikas, ehkä olisi vo8nut köyhiä enemmän auttaa. Ja mitä Lasarus teki sellaista, että hän sai paremman osan- paitsi että oli köyhä? Perusteluna sille, ettei vettä tule sormenpäällisenkään vertaa, kerrotaan: ”Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.”(25) Vaihtuuko tuonpuoleisessa rikkaiden ja köyhien osa? Eikö Raamatun mukaan meidän tukevaisuutemme ole jostakin ihan muusta riippuvainen?
Useimmat raamatunlukijat ymmärtävät Jeesuksen puhuneen vertauksella tälläkin kertaa, vaikka sellaista ei nyt otsikoida. Mutta mitä hän kuvauksellaan tarkoitti?
On huomiotava kuulijakunta: ”Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta.”(14) Taitavat olla se kertomuksen ”rikas mies”?
Kuten sinunkin poimintasi osoittavat, kuolema ja tuonela eivät Raamatussa aina esiinny perusmerkityksissään. Edellisessä luvussa, siis vain joitakin jakeita aiemmin Jeesus esittää kertoo tuhlaajapojasta, jonka kuolemisesta isä toteaa: ”Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon.”(Lu15:24)
Rikas mies ja Lasarus saadaan harmoniaan muun Raamatun opetuksen kanssa, kun nähdään kuoleman ja Haadekseen joutumisen kuvaavan olosuhteiden jyrkkää muutosta Jeesuksen opetuslasten(Lasarus) ja uskonnollisen johtoportaan(”rikas mies”) välillä. Jeesuksen maan päälle tulon myötä fariseuksille koetti aika kiristellä hampaita, eikä ”heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.”(Lu16:30)
Aabrahamin jälkeläisistä oli fariseuksille kova juttu, johon he usein vetosivat. Jeesuksen koskettava kuvaus tilanteesta koski myös sitä, että uskonnollinen johto oli vienyt kansan pois lakiliiton oikeasta uomasta, heitä Jeesus syytti aviorikoksesta hengellisessä merkityksessä heti kertomuksensa johdantosanoissaan: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”(18)
Hiukan aiemmin Jeesus oli pommittanut samaa joukkoa toteamalla, että ”Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys.”(15) Lienee jo tuossa vaiheessa kuulijoiden verenpaine ollut mittarin ylälaidassa.
Tuon ”palopuheensa” jälkeen seuraavassa jakeessa Jeesus sitten kääntyikin taas sen halveksutaan Lasarus-joukon puoleen: ”Jeesus sanoi opetuslapsilleen…”(Lu17,1)
Rauli, hienoa tässä on se, että annamme tekstien puhua omaa kieltään. Vahinko vaan, etten hallitse hebreaa ja kreikkaa, joten aikaa menee alkuperäisten sanojen merkityksen varmistamiseen. Onneksi kuitenkin netistä on tullut aivan verraton väline, että mm. Jewish Encyclopedia sivustolta sain tietää sen, miksi tuo Baal-Zepohon oli niin merkityksellinen Faaraolle. Tietoa Raamatusta ja sen tapahtumista on pilvin pimein eri kielillä. Käännösohjelmat ovat siinä hyvänä apuna
Toki onhan evankeliumeissa Jeesuksen suoria viittauksia helvetin olemassaoloon. Mitä tulee tuohon kertomukseen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, niin ajattelen, ettei rikkaus sinänsä ole pahasta eikä köyhyys hyvästä. Tässä tapauksessa rikaan synti oli siinä, ettei hän välittänyt Lasaruksen kärsimyksestä. Onhan tuo kertomus tavallaan vertaus ja samalla mielestäni varoitus rahanahneudesta. Mutta tuo rikkaan miehen ja Aabrahamin helman välille vahvistettu juopa mielestäni viittaa johonkin vakavampaan asiaan. Eikä tuosta ketomuksesta näytä oikein empatiaa löytyvän. Aabrahamin viittaus Moosekseen ja profeettojen kuulemiseen on mielestäni osoitettu fariseuksille, jotka ivasivat Jeesusta.
Toteat, että ”asetat Raamatun sanoman ainakin kilometrien etumatkalle kirkkoisiin ja kirkolliskokouksiin nähden.”
Olen samaa mieltä, että sekä kirkkoisiä, että kirkollikokouksia on arvoitava nimenomaan Raamatun valossa. Näinhän Luther juuri teki ja räjäytti ”Medicien pankin” ja hän on vieläkin siitä asiasta pannassa. Kirkkohistoriassaan Holmqvist toteaa, että ”kristinusko alkaa jo alkukristillisnä aikana saada ”complexio oppositorum”-luonteen. Paavalilaisuus alkaa väistyä jo 1:sestä Clemensin kirjeestä ja Hermaan Paimenessa se on jo melkein kokonaan väistynyt.”
Sola scriptura on kirkolle sen ainut normi. Mielekiintoista kesustelua on aina mukava käydä, mutta joudun pitämään hieman taukoa.
Kosti. Näyttää siltä, että jaamme aika paljon periaatteita, joilla Raamattua lähestymme. Tuntuisi oudolta, jos tässäkin keskustelussa kadotuksesta, helvetistä ja kuolemasta luettelisimme vain röykkiön kirkkoisien ja teologien usein ristiriitaisiakin käsityksiä aiheesta. Oma kanta kannattaa aina marssittaa esille, se on mielestäni rehtiä, ja sinä sen kyllä teet. Samaan hengenvetoon on tietysti tunnustettava, etten kaikkea ymmärrä – tai että voin ymmärtää väärin.
Nykyään on todella runsaasti tietoa Raamatun sanoista ja muusta sellaisesta, joka avaa sen opetusta. Oletan, että Raamatun heprean ja kreikan tuntemus täytyy olla todella huippua, jos aikomus on ihan itse asiat Isosta Kirjasta selvittää. Näissä asioissa kannattaa turvautua todellisiin asiantuntijoihin, eikä vain yhteen tai kahteen. Taitavat ne todelliset ekspertitkin niin menetellä.
Eräs johtava periaate itselläni on Raamatun ymmärtäminen sisäisesti ristiriidattomana kirjana. Siksi tuo alkuperäisen blogin otsikko ”kadotuksen katoamisesta” vaatii kohtalaisen laajan katselmuksen, jossa toinen jae ei riitele toisen kanssa. Jos kuolemassa kerran nukutaan, silloin ei voida käydä syvällisiä keskusteluja huuteluetäisyydellä. Vaikka olisi kuinka rikas mies tai nimeltään Lasarus.
Kyllähän Luukkaan 12 voi kannustaa sellaista Raamatun lukijaa ajattelemaan kaikkien rikkaiden ja välinpitämättömien korventumista heti kuoleman jälkeen, jos muuta Raamatun opetusta ei ota huomioon. Tai sitten voi pitää Raamattua toivottoman ristiriitaisena teoksena, josta pieni ihminen ei saa mitään tolkkua. Tässäkin pätee hieno ajatus Heprealaiskirjeestä, jota siteeraan uusimman käännöksen mukaisesti: ”Jumalan sana on elävä ja voimakas. Se on terävämpi kuin molemmilta puolilta teroitettu miekka. Se lävistää tajunnan ja hengen, viiltää nivelet, halkaisee luut ja paljastaa salaisimmatkin aikeet ja ajatukset.”(Hepr4:12)
Kosti Vasumäki03.02.2021 22:01
”Sillä ei ole merkitystä, millä käsitteillä asiasta puhutaan, synnin himon olemme saaneet kaikki syntymälahjaksi ilmansuunnasta riippumatta.”
Jäin miettimään minkä synnin himon? Mitä tällä tarkoitat? En minä ainakaan ole saanut mitään syntymälahjaa, jotakin synnin himoa. Kuka sen olisi minulle lahjoittanut. Mikä Raamatun kohta sinulla on mielessä?
Rauli, tuon raamattuperiaatteen jaamme selkeästi. Rehellisesti sanottuna olet ollut siinä apuna, että olen pyrkinyt alkuperäisen tekstin ymmärtämiseen, vaikka huomasin lanatessani edellä KR1642, kuinka värikkäästi asiat voidaan esittää, kuitenkin sanassa pysyen. Voinhan minäkin heittää tänne kasan Lutherin lainauksia, tai jonkun muun teologin, mutta ei se riitä. Ne on pystyttävä perustelemaan Raamatulla. Kyllä nuo lainaukset pitää yrittää sisäistää Raamatusta käsin. Kuten tuolla edellisessä kommentissani totesin, minua kiinnostaa erityisesti se, millä tavalla Kristus on voittanut Saatanan vallan ja missä. Otan tähän selvennyksesi nyt kuitenkin lainauksen Eero Huovisen saarnasta 1.4.2018.
”Jostakin syystä Kristuksen matka tuonelaan oli alkukirkon kristityille niin tärkeä asia, että se nostettiin uskontunnustukseen asti. Uudessa testamentissa on vain yksi kohta, Pietarin kirjeessä, jossa sanotaan, että kuolemansa jälkeen Jeesus ”meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille” (1Pie3).
Olen miettinyt muutaman päivän, selittääkö tuo raamatunkohta tarpeeksi Jeesuksen astumista alas tuonelaan, vai onko löydettävissä muuta raamatunkohtaa, joka selittäisi asiaa vielä syvemmin. Ehkäpä niin sittenkin on, kun löysin Hoosean kirjasta äsken jakeen (6:2). Siinä sanotaan näin:
”Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessään.” Kysymys kuuluukin, miksi meidät tehdään eläviksi kahden päivän kuluttua mutta kolmantena päivänä meidät vasta herätetään? Vaikka siis lainasinkin tuota Huovisen saarnaa perustelen sen tuolla (Hos6:2) Asia on niin keskeinen, että siihen on paneuduttava syvemmin.
Nämä ovat niin vaikeita asoita, että ymmärrys jotuu kovasti koetteelle, saati sitten, kun yrittää kirjoittaa ymmärrettävästi. Olen sen ainakin itsestäni huomannut.
Sami, ei millään pahalla, mutta voitko vakavasti sanoa että olet kaikista himoista vapaa. Mikäli olet, sitten rakastat kärsimystä ja iloitset siitä.
Kosti, nyt ei ollut puhetta siitä mitä nyt on vaan siitä, että synnin himot olemme saaneet syntymälahjaksi. Miten perustelet tämän väitteen. Mikä raamatun kohta sinulla on mielessä?
Sami, Daavid toteaa ainakin itsestään: (Ps51:7) Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Synnin himo tuli häneen siten jo siittäessä. Synti tuli sitten ilmi mm. aviorikoksena, kun hän katsoi himoiten toisen puolisoa. Lisäksi, kun raamattuhakuun laittaa sanan ”synti”, niin siitä on maininta ainakin 572:ssa jakeessa. Lisäksi (1Joh8) ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä”, jne.
Kosti, Ps 51 ei puhu mitään siitä, ,että synnin himo tuli Daavidiin hedelmöityksen hetkellä. Eihän siinä niin sanota. Seuraavaksi siirryt seuraavaan vaiheeseen, Daavidin myöhempään elämään. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lopuksi lainaat vanhaa Johannesta. Joka ei liity vastasyntyneen lapsen elämään.
Ei himo ole sellainen ain joka tulee meihin tahtomattamme, pakosta, välttämättömyyden pakosta. Raamattu puhuu asiasta aivan toisin.
Sami, miten David olisi voinut omalla valinnallaan syntiisä vaikuttaa, koska hän oli jokatapauksessa synnissä siinnyt.
Kosti, jos ajattelemme tätä sinun viimeistä kysymystä, niin luterin teologian vastasu on tietysti ei mitenkään. Pelastus käsitys luterilaisuudessa on täysin monergistinen. Nyt täytyy huomioida, että tämä näkemys on syntynyt vasta 1500 luvulla. Tämän näkemyksen mukaan sovellat Raamatun kohtia, se on ymmärrettävää.
Jos sen sijaan tutkimme alkukirkon ja partistisen ajan kirjallisuutta aina 1500 luvulle asti ja siitäkin eteen päin, huomaamme, että pelastusta, ihmisenluontoa koskevia oppeja ei ymmärretä näin. Suuret kirkon ja suurin osa kristikunnasta ei opeta ihmisen tilasta kuten luterilaisuus. Tässä on se ero. Luterilainen näkemys on tullut teologiaan vasta uskonpuhdistuksen myötä.
Sami, huomaan ettet käytä perusteluissasi Raamatun tekstejä. Niitäkin olisi kiva nähdä ihan uskottavuudenkin kannalta, eikä vain olettaa, että synti tuli ihmisten elämään vasta 400 – ja 1500-luvulla.
Kosti, voisin käyttää Raamatun tekstejä, mutta onko se tarpeellista? Voi ollakin. Joka tapauksessa kirkon tulkintatraditio Raamatun teksteistä muuttui 1500 luvulla. Luther ja kumppanit muodostivat uuden rintaman ja tämä on oleellista nähdä. Siksi alkuperäinen konkupisenssi ajatuksesi ei osu yhteen yhtenäisen kirkon ajatusten kanssa. Sitä ei voida soveltaa kuten sovellat. Tämä on se pointti mitä haluan sanoa.
Sami se on varsin tarpeellista, että kumoat Raamatulla vaikkapa tämän. (Ps51:7) Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”
Kosti Vasumäki05.02.2021 13:17
”… varsin tarpeellista, että kumoat Raamatulla vaikkapa tämän. (Ps51:7) Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”
Vastasyntyneellä ei ole henkilökohtaisia syntejä. Hän on lankeemuksen seurauksista kyllä osallinen ( kuolema, sairaudet, vanheneminen ym) näistä ovat kaikki ihmiset osallisia. Jonkinlainen synnin tarha hänessä on ja synti on alullaan ihmisessä syntymästä saakka ja houkuttelee häntä. Ihminen ei ole kuitenkaan luonnoltaan syntinen tai, että ihmisen luonto olisi ytimeltään turmeltunut.
Tämä osoittaa selvästi sen, että synti on jotakin erillistä meidän luonnossamme, koska meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Myös luterilainen tunnustus tekee eron ihmisen luonnon ja ”perisynnin” välillä, ( vaikka käsittääkin lankeemuksen seuraukset uskonpuhdistuksen tulkintalinjan mukaan, jota en siis tässä varsinaisesti kannata( FC 428, 3, Affirmativa).
Ihmisen luonnossa on pysyvä hyvyys jota ei voida ikinä kumota, samalla kuin voimme olla uppoutuneina syntiin tiedämme, että se ei ole kuitenkaan osa luontoamme, vaan vieras voima joka asuu meissä. Apostoli Paavali kirjoittaa Rm 7:18 ” Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei. ” tämä kohta on mielestäni ymmärrettävä sen suuntaisesti mitä ole kirjoittanut. Paavalin teksti kokonaisuus tosin hyvin vaikea, ja hän kuvaa kokemusta taistelevana kristittynä.
Voin jossakin mielessä ymmärtää ja hyväksyä tuon konkupenssi ajatuksen. Katolisessa ajattelussa synnillistä himoa ei sinänsä nähdä syntinä, luterilaiset taas näkevät Jla. vastaisen himon jo sellaisenaan syntinä. Tässä mielestäni luterilaiset ymmärtävä asian syvemmin.
Kostille Jeesuksen saarnasta.
Tuo 1. Piet3:18 on joskus nähty todisteena siitä, että Jeesus ei suinkaan ollut tuonelassa kuoleman unessa kolmea päivää aktiivisesti saarnaamassa hengille. Muutaman ongelman tuollaiselle tulkinnalle mielelläni ottaisin heti esille.
KR38 ”hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.”
KR92: ”Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.”
KR2020: ”Hänen ruumiinsa tapettiin, mutta Henki teki hänet eläväksi. Niin hän meni julistamaan vankeudessa oleville hengille,”
Hiukan käännökset vaihtelevat, ja englantilaiset tuovat vielä lisää vaihtoehtoja. Kaikista käy kuitenkin ilmi se, että Jeesus saarnasi vasta sen jälkeen, kun hänet oli herätetty eloon. Eli sen jälkeen, kun ”viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki”, kuten 1. Korinttilaiskirjeessä Jeesuksen ylösnousemus selitetään.(15:45)
Myös saarnan kohteesta kerrotaan seuraavassa jakeessa 1.Pietarinkirjettä: ”jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä.”
Missään Raamattu ei kerro, että tuonelassa olisi saarnoja kuuntelevaa joukkoa.(paitsi siinä vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta) Mutta entä tällaiset vankeudessa olevat henget: ”enkelit, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten.”(Juud6) KR-käännökset viittaavat tässä kohtaan 2.Piet3:4, jossa kerrotaan että noiden henkien vankila ei ole nimeltään Haades vaan Tartaros.
Olisi tietysti mielenkiintoista tietää, mitä Jeesus kuolemasta voiton saatuaan noille tottelemattomille hengille saarnasi, mutta evankeliumia se ei voinut olla. Villi arvaus: siitä helvettiin/tulijärveen heitosta tulevaisuudessa Herramme noita demoneja muistutti. Voi arvaukseni kyllä mennä väärinkin, tietoa kun ei Raamatusta löydy.
Tuo ensimmäinen lause jäi paitsi vai-sanaa, tätä minä tarkoitin:
Tuo 1. Piet3:18 on joskus nähty todisteena siitä, että Jeesus ei ollut tuonelassa kuoleman unessa kolmea päivää VAAN aktiivisesti saarnaamassa hengille.
Kaikkia virheitä ei täällä kannata korjata, mutta tuollainen tekee lauseesta käsittämättömän. Sorry, yritän olla jatkossa huolellisempi.
Rauli, muistaakseni me olemme jossain blogissa käsitelleet tätä (1Pie3:18-19). Otat esille tuon (1Piet3) ja toteat, että se ”on joskus nähty todisteena siitä, että Jeesus ei ollut tuonelassa kuoleman unessa kolmea päivää VAAN aktiivisesti saarnaamassa hengille.”
Niin, miten on ymmärrettävissä tuo (1Piet3:19-20) ”hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä.”
Mikäli annetaan tekstin puhua niin sen perusteella voidaan todeta, että Jeesus tehtiin eläväksi hengessä – meni pois – ja saarnasi hengille, jotka olivat vankeudessa. En tiedä miten tämä on selitettävissä, mutta tekstin mukaan henget kuulivat tuon saarnan. Mikäli olemme uskollisia Raamatulle ei tätä tekstiä voi oikein poiskaan selittää. Jotakin sen täytyy tarkoittaa. Viittasit tuohon (Juud6). Noita se ei voi tarkoittaa, sillä heillä on iankaikkiset kahleet. Jumala ei säästänyt noita korkeita henkiä ja jaloja luomuksia, vaan syöksi heidät pimeyden kuiluun, jotka odottavat epätoivoisina joka silmänräpäys tuomiotansa. (2Pie2:4) Voimme vaan kuvitella tuota olotilaa, kun Jumalan armo on heistä väistynyt lopullisesti. Helvettihän se on, kun se on iankaikkista eroa Jumalasta.
En tiedä onko tuon tuon Raamatun kertomuksen (Luk16) focus osaltaan kuitenkin siinä, että se on vertauksen muodossa kuvaus lopullisesta tuomiosta, koska siinä on tuo raja, jota ei voi ylittää ja kummallakin puolella ollaan elossa. Aabraham ei armoa tunne, muuta kuin käskee kuunnella Moosesta ja profeettoja, jotka todistavat Kristuksesta.
Palaan vielä tuohon lukuun (Hoos6:2), jota pidän ratkaisun avaimena tuohon (1Pie3). Vastaavaa muuta kohtaa en Raamatusta löytänyt. (Hoos6) alkaa kehotuksella kääntymään Herran tykö. (Hoos6:1) ”Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät”, jossa on viitteitä raamatunjakeisiin;
(5Moos32:39) ”Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni.”
(1Sam2:6) ”Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen.
(Job5:18) ”Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.”
(Jes.26:16) ”Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit.”
Sitten tuo (Hoos6:2) tulee tekstiin aivankuin irrallisena. ”Hän – siis Kristus – tekee meidät eläviksi – kahden päivän kuluttua -, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.” Mitään rinnakkaisviitteitä tähän ei liity. Nyt ei aukene oikein enempää.
Taisipa olla, että tuota Pietarinkirjeen kohtaa olemme aiemminkin pohdiskelleet. Tuskin nyt kukaan sitä niin ymmärtää, että Jeesus kävi tulijärvessä olevia jututtamassa, sinne heittämiset kun oli vielä Ilmestyskirjaa kirjoitettaessakin tulevaisuutta.
Ilmeisesti tuo ”Tartaros” henkien vankilana ei ole mikään suljettu osasto, koska vasta tuhannen vuoden alussa Saatanalta ja hänen joukoiltaan riistetään toimintamahdollisuudet: ”Hän syöksi sen kuiluun ja lukitsi ja sinetöi luukun. Näin lohikäärme ei voisi vielä tässä vaiheessa johtaa kansoja harhaan.”(Ilm20:3KR2020) Ja vaikka tässä ei saatanan enkeleistä eli demoneista puhuta, on johdonmukaista päätellä, että niidenkin aktiivinen työura päättyy vasta tuolloin.
Kuten aiemmassa keskustelussa muistaakseni oli puhetta, Jeesus nuhteli riivaajia eli demoneja useaan otteeseen, ja kohtalaisen pirteiltä nuo henget vaikuttivat. Ihmiseksi muuntuminen heiltä on ainakin estetty kahleilla, ihmisten tyttärien kanssa ei onnistu enää sukupuolielämä.(1.Mo6:2) Lieneekö kaikenlaisen seksuaalielämän sekasotku nykyään juuri noiden demonien vaikutusta, näytelmänä katselevat kun itse eivät voi osallistua?
Tuosta Hooseasta en saa minäkään mitään profeetallista irti, vaikka jakeen 6:2 kolmantena päivänä voisi viitata Jeesukseen, ainakin teoriassa. Mutta sitten tuo ”päivä tai kaksi”, se ei sittten sovi kuvaan lainkaan. Joten eiköhän ollut vain ja ainoastaan jakaantuneen valtakunnan pohjoisosaa, jolle Hoosea pääosin sanansa kohdisti. KR viittaus Jes26.luvun jakeeseen on kyllä vihjaus ylösnousemukseen, mutta sitä linkitystähän ei alunperin Raamattuun ole kirjoitettu.
Kosti. Yksi tarkentava kysymys Jeesuksen saarnaamista koskien, jotta ymmärrän sinut oikein.
Jeesus kuoli silloin perjantaina meidän viikonpäiväjärjestyksemme mukaan. Hänet herätetttiin ”kolmantena päivänä” eli sunnuntaina. Kolmisen päivää Jeesus oli siis tuonelassa. Oletko kanssani samaa mieltä siitä, että vasta tuon ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kävi hengille puhumassa?
”Kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä” on kolmen päivän kestoineb tapahtumasarja, näyttäisi Raamattu opettavan. Mitä ajattelet?
Totta, ei varmaan niin, että Jeesus olisi tuolla lopullisessa ”tulijärvessä” ketään jututtanut, mutta kuten totesin, niin mikäli olemme uskollisia Raamatulle ei tuota tekstiä (1Piet3:19) voi oikein poiskaan selittää. Tuota kohtaa (Juud6) katsoin ainoastaan siltä kannalta, että heille on jo ns. tuomio annettu, mutta unohdin sen, että Saatanan valtaa ei ole vielä lopullisesti kukistettu. Täällähän se vielä riehuu ”apulaisineen” ja houkuttelee ihmisiä luopumukseen.
En tiedä, mutta olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että meno on samanlaista kuin 1920-luvulla. Tuota mainitsemaasi sekasotkua ajetaan kovasti kirkon sisälle.
Tuo (Hoos6:2) on mielestäni kuitenkin tutkimisen arvoinen. On se senverran erikoinen lisäys ilman mitään viitteitä. Mielestäni tuota on vaikea yhdistää koskemaan pelkästään tuota jakautunutta valtakuntaa, että se tehtäisiin eläväksi ”kahden päivän kuluttua.” Tuo kuulostaisi jokseenkin erikoiselta. Vaikka meillä lienee Raamatun tekstien tulkinnassa eri näkemyksiä, kutenkin keskustelumme on sujunut hyvässä hengessä. Kiitos siitä. Tekstit puhukoot puolestaan. Joka tapauksessa tässä ajassa emme Raamattua tule läpikotoisin ymmärtämään.
Rauli, en huomannut, että olit vielä tarkentanut kysymystäsi, kun lähetin tuon viestin. Kysyit, ”olenko kanssasi samaa mieltä siitä, että vasta tuon ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kävi hengille puhumassa?”
En oikein tiedä. Tuo (1Pie3), kyllä toteaa, että…Jeesus ”tehtiin eläväksi – hengessä, jossa – hän meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille..” Mieleeni tuli tässä nyt se, että jos oletetaan hänen menneen tuonelaan hengessä, ei hän voinut mennä sinne ilman näkyvää ruumista, joka ei voinut olla se, joka makasi haudassa. Oletan, siis oletan, että hän kävi siellä ylösnousemusruumissa. Tähän liitän tuon (Hoos6:2) Myönnän tässä tuon ristiriidan, että hän nousi ylös kolmantena päivänä, jolloin hänellä varmasti oli tuo ylösnousemusruumis, jonka Maria Magdaleena ensimmäisenä näki. Mutta oliko se hänellä jo astuessaan alas tuonelaan. Ota huomioon, että nämä ovat vain pohdintaa, enkä ole sinänsä tuota vastaan, että ”vasta tuon ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kävi hengille puhumassa?” Toivottavasti ymmärrät jotenkin, mitä yritän sanoa, tai pikemminkin arvella.
Raamatun mukaan Jeesus meni tuonelaan, siitä ei liene kenelläkään epäselvyyttä. Vanhemmat raamatunkäännökset ja uskontunnustukset puhuvat kyllä helvetistä, mutta sen voimme antaa niille anteeksi.
Jeesus siis kuoli perjantaina, herätettiin kolmantena päivänä kuolleista, ja tuolloin hän kuvaannollisesti puhuen palasi tuonelasta. Tätä tapahtumasarjaa kannattaa pohtia sen perusteella, mitä Raamattu ylösnousemuksesta muualla opettaa. 1.Korinttilaiskirjeen luku 15 on varsin hyvä instrumentti, varsinkin kun siinä käytetään esimerkkinä. juuri Jeesuksen herättämisestä kolmantena päivänä.
Jakeessa 35 päästään asiaan: ”Joku saattaa kysyä: ’Miten kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?’” Ja sitten tulee vastaus: ”Se, minkä kylvät, ei tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän jyvän, joko vehnänjyvän tai jonkin muun. Jumala kuitenkin antaa sille sellaisen varren, siis sellaisen ruumiin, kuin tahtoo. Jokainen kylvetty siemen saa oman vartensa.”
Sitten kuvataan, että on olemassa useita varsia: ”On olemassa taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten kirkkaus on aivan toista kuin maallisten.” Jeesuksesta tuli ylösnousemuksen seurauksena ”henki”, hän sai sen taivaallisen varren. Näin tuollaista jatkossa selostetaan: ”Samanlainen on kuolleiden ylösnousemus. Se, mikä tuhoutui kylväessä, herää katoamattomana. Se, mikä kylväessä oli mitätöntä, herää mahtavana. Se, mikä kylväessä oli heikkoa, herää voimakkaana. Fyysinen ruumis, joka kylvettiin, herää hengellisenä ruumiina. Jos on olemassa fyysinen ruumis, on myös hengellinen.”
En ota kantaa siihen, onko tuo KR2020 täsmällisempi kuin aiemmat, mutta ihan kaikista käännöksistä tulee esille sama periaate: ylösnousemuksessa saadaan uusi ruumis, entistä ehompi, Pietarin ilmaisua käyttäen ”kuoletettiin lihassa, herätettin hengessä”.(KR38)
Kuten voidaan havaita, uusi ruumis annetaan ylösnousemuksessa, Jeesukselle siis kolmantena päivänä tuonela-vaiheen jälkeen. Tästä ymmärtääkseni seuraa se, ettei tuonelassa ole minkäänlaista ruumista, ainakaan Raamattua selaamalla sellaista ei löydä.
Raamatussa on, sanoisin kymmeniä viittauksia siihen, ettei tuonelassa tarvita enempää tätä ”fyysistä” kuin ”hengellistäkään ruumista”. Kattavin perustelu lienee tämä: ”Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa(Sheol), jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.”(Saar9:10) Luettelossa ei ole mainittu ruumista, mutta se lienee pääteltävissä oleva asia.
Varsin luontevaa on, ettei Jeesus pitänyt mitään suurta opetustuokiota tuon ajan Raamattuun perehtyneille juutalaisille seuraajilleen, totesi vain kuolleen nukkuvan. Niin, paitsi tietysti sen rikkaan miehen ja Lasaruksen, mutta sehän onkin vertaus.
Sen sijaan siitä meidän varsinaisesta aiheestamme helvetti/kadotus Jeesus opetti runsaasti. Esimerkiksi, että ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää mieluummin häntä, joka voi tuhota sielunne ja ruumiinne helvetissä.” Voi olla, että tämä sitaatti poikii lisää ajatuksia keskusteluun aiheesta ”kadotus kadonnut”?
Rauli, yritän selvittää seuraavan tekstin katkelmassa esilletulevan ajatuksen Kristuksen alaslaskeutemisesta tuonelaan, jonka otan myöhemmässä vaiheessa esille. Tässä katkelma tuosta tekstistä.
“He descended into hell”, “niedergefahren zur Hölle“ or, as in the modern translations: “hinabgestiegen in das Reich des Todes”. The article of the Apostle’s Creed on Christ’s descent into Hell is one, the interpretation of which has puzzled many theologians both in the Middle Ages, during the Reformation and also today. In the High Middle Ages a spatial understanding of Hell was mostly taken as granted: Therefore among the questions that arose were, whether Christ descended into Hell in his whole person comprising the body and the soul, with the soul only, or only in an effective manner…..”
Raamatun helvetti on käännöksissä KR38, KR92 ja KR2020 peräisin alkukielen sanasta Gehenna. Sana viestitti aikalaisille Hinnomin laaksossa sijainneesta kaatopaikasta. Eräs tuttu kirkkoherra tulkitsikin ilmaisun ”painu helvettiin” käskyksi kipittää kaatopaikalle.
Ilmestyskirjan tulijärvi ja Jeesuksen Matteuksen 25.luvussa mainitsema ikuinen tuli ymmärrettäneen yleensä helvetiksi, vaikkei sanaa Gehenna olekaan tekstissä. Joka tapauksessa helvetti mielletään aina paikkana/tilana, jossa toteutetaan ikuista rangaistusta.
Haades on sitten se, johon kaikki kuoltuaan menevät, kuten olemme jo todenneetkin. Jeesus menee Raamatussa kyllä Haadekseen, muttei koskaan helvettiin. Olen siis edelleen ymmyrkäisenä ja odotan mielenkiinnolla perustelua sille, että Jeesus olisi Gehennassa/tulijärvessä käynyt tai tulisi sinne menemään.