(Johanna Korhonen & Sari Roman-Lagerspetz) Kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen vastasi (Kotimaa24 1.11.) kritiikkiin, jota olemme esittäneet Kirkkohallituksen toiminnasta suhteessa lähetysjärjestöihin.
Oli surullista saada tietää, että naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjintä on kirkossa ja lähetystyön kokonaisuudessa toisarvoinen asia, vain ”yksi kymmenien joukossa”, eikä siihen sen tähden ole syytä kiinnittää ainakaan vakavaa huomiota.
Oli huolestuttavaa kuulla, ettei Kirkkohallituksessa ilmeisesti pidetä tärkeänä allekirjoitettujen sopimusten yksityiskohtaista noudattamista. Ymmärsimme Kääriäisen vastauksista, että järjestöjen ilmaisemat syrjivät toimintaperiaatteet eivät ole kokonaistarkastelussa merkityksellisiä, kun järjestöt kuitenkin samaan aikaan tekevät myös hyvää, ja huomio pitäisi Kääriäisen mielestä kiinnittää mieluummin tähän hyvään.
Erikoisena pidämme Kääriäisen tapaa ottaa virkamiehenä kantaa siihen, mistä asioista luottamushenkilöt saavat ja eivät saa olla kiinnostuneita, sekä millaisin sanoin meidän on sopivaa havaintojamme kuvailla.
Hänen kehotuksensa ”tutustua huolellisesti esimerkiksi kirkolliskokouksen päätöksiin” emme tulkitse koskevan meitä, koska juuri niihin olemme huolellisesti tutustuneet. Niiden noudattamista edellytämme myös lähetysjärjestöiltä, jotka ovat sopimuksessa vakuuttaneet näin tekevänsä. Kääriäiselle huomautamme, että nyt ei ole lainkaan puhe avioliitoista, vaan työsyrjintä-nimisestä rikollisuuden alalajista.
Surullisinta Kääriäisen asennoitumisessa oli, että haastattelunsa perusteella hän tuntuu kantavan enemmän huolta syrjivien järjestöjen taloudesta kuin syrjittyjen ihmisten kohtalosta kirkossa ja maailmassa. Odotamme kiinnostuneina tietoja järjestöjen Kirkkohallitukselle antamista vastauksista.
Johanna Korhonen
Sari Roman-Lagerspetz
Luottamushenkilöitä, Vantaa
Oikeastaan ongelma kiteytyy lainaukseen ja sen tulkintaan. Jutussahan kirjoitettiin näin: Kääriäisen mukaan viime vuosina kiihtyneessä keskustelussa lähetysjärjestöjen ja kirkon suhteessa korostuvat nyt täysin suhteettomasti vain eräiden järjestöjen suhtautuminen naispappeuteen ja saman sukupuolen parisuhteisiin. Samalla jää Kääriäisen mielestä huomiotta se arvokas työ, jota kaikki suomalaiset lähetysjärjestöt tekevät eri puolilla maailmaa.
Toisin sanoen kaikki muu unohtuu, kun korostetaan vain kysymyksiä seksuaalisuudesta ja naispappeudesta. Näin sen ei pitäisi olla. Samalla tulisi huomioida kaikki arvokas lähetysjärjestöjen työ, jolloin vain kaksi korostusta saisivat oikeat mittasuhteet. Kaksi esiin nostettua ongelmakysymystä tosin muuttuisivat huomattavasti, niin että nyt tehty härkänen kutistuisi kärpäseksi. Siinä on se ongelman ydin.
Mika T. Olet oikeassa. Tavalliset ihmiset ajattelevat varsin yleisesti, ettei kirkon oppiin kuulu mitään muuta kuin seksiasiat.
Mika Turunen,
tässä tulee väkisinkin mieleen se kritiikki jota Johanna Hurtig jne. ovat saaneet osakseen kun ovat nostaneet esiin lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja naisten asemaa vl-liikkeessä. Heitä on joidenkin kanssakristittyjen taholta painostettu voimakkaasti ja vedottu etteivät he puhuisi niistä asioista joista he ovat puhuneet, tai, että he eivät puhuisi ainakaan sillä tavalla, jolla he ovat niistä puhuneet.
”Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö” on ”vain yksi asia” ja silti se on korostunut (aivan suhteettomasti, joidenkin mielestä) vl-liikettä koskevassa julkisessa keskustelussa. Kaikki se hyvä jota vl-liikkeessä on – siellä on takuuvarmasti satoja hyviä asioita – on jäänyt suhteettomalla tavalla tämän ”yhden asian” jalkoihin, ainakin monien mielessä.
Mutta sopii kysyä ovatko ihmiset tai kokonaiset ihmisryhmät koskaan ”vain yksi tai kaksi asiaa”? Olisiko edes yhden yksilön huono kohtelu ”vain yksi asia”.
Jos sinua (tai jotain henkilöä joka on sinulle rakas) kohdeltaisiin huonosti, niin olisiko se (sinulle) niin pieni asia, että siitä ei pitäisi puhua, tai jos siitä puhuttaisiin, niin pitäisi kuitenkin samalla aina muistaa mainita ne kymmenet muut asiat jotka ovat hyvin siinä yhteisössä jossa sinua/sinulle rakasta ihmistä kohdeltaisiin huonosti. Jotta tämä yksi asia ei korostuisi ”suhteettomasti”.
Syrjintä/ulossulkeminen/epä-tasa-arvoinen kohtelu/halventaminen sukupuolen tai seksuaalisen suuntautuminen perusteella (tai lasten seksuaalinen hyväksikäyttö) ei ole ”vain yksi asia kymmenien muiden joukossa” niiden näkökulmasta katsottuna joihin se kohdistuu.
Monet ihmiset eivät sitäpaitsi kykene – heihin kohdistuvan syrjinnän takia – nauttimaan lainkaan niistä kymmenistä hyvistä asioista joita esim. vaikkapa homoja syrjivissä lähetysjärjestöissä on. Heidät kun on suljettu tämän yhden asian takia (seksuaalinen suuntautuminen ja/tai parisuhde samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa) kokonaan ulkopuolelle.
Ikävää on, että nämä lähetysjärjestöt myös vahvistavat kirkkomme nimissä sellaista kristillistä yhteisöllisyyttä lähetyskohteissa joissa niissäkään seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät voi tämän ”yhden asian” takia tulla osallisiksi niistä kymmenistä hyvistä asioista, jotka hyvä seurakuntayhteys voi parhaimmillaan tuoda mukanaan.
Kommentti vielä sukupuolten tasa-arvoon liittyen:
Naisten ja miesten välinen tasa-arvo ei ole sekään ”vain yksi asia kymmenien muiden joukossa”. Se, että naiset ja miehet voivat olla yhdessä tasavertaisesti päättämässä ja kantamassa (”paimenen”) vastuuta lähetysjärjestön tai kirkon asioista, vaikuttaa kaikkiin muihinkin asioihin. He ovat silloin yhdessä vastuussa muistakin asioista.
Onkohan tuo Kiäriäisen kannanotto tulkittava kirkon, kirkkohallituksen vai Kääriäisen omaksi mielipiteeksi?
Riippuu siitä, eroaako sen takia paljon väkeä kirkosta
Aihepiiriä käsiteltäessä tulisi kyetä pitämään erillään pyrkimys ja vaatimus yhdenvertaisuuteen ja toisaalta asioiden erilainen arvottaminen. Syrjinnästä voi olla kysymys vain silloin kun ihmisia kohdellaan samassa asiassa eri tavalla. Asenne muuttuu syrjinnäksi vasta kun se realisoituu toiminnassa.
Työnantaja voi esimerkiksi olla sitä mieltä, että jokin työpaikka sopii hyvin esimerkiksi maahanmuutajalle, mutta tämä ei anna oikeutta syrjiä kantaväestöön kuuluvaa rekrytoinnissa. Lähetysjärjesto voi julkisesti ilmaista kantansa vaikkapa kirkon virkakysymyksessä, mutta tämä ei saa vaikuttaa yhteityöhön paikalliseurakunnissa.
Toinen seikka on pitää erillään näkemysero pyrkimyksestä tasa-arvoon näkemyserosta siihen miten tasa-arvo toteutuu. Joidenkin ihmisten mielestä vaikkapa sukupuolikiintiöt lisäävät tasa-arvoa, toisten mielestä ne aiheuttavat epätasa-arvoa. Tehtävään sopivin jää valitsematta, koska on sillä kertaa väärää sukupuolta.
Joidenkin mielestä ns. unisex ratkaisut ovat tasa-arvoa, toiset kannattavat tasa-arvoista oikeutta oman sukupuolensa mukaiseen ilmeeseen.
Sari, toisessa tapauksessa kyse on rikoksesta ja toisessa on kyse suhteellisuudentajusta. Näin kysymykset eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Samaistamisyritykset eivät näin ollen kuvaa ongelmaa oikein.
Mika,
syrjintä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen & parisuhteen muodon perusteella (esim. työhönotossa) ovat työsyrjintärikoksia Suomen ev.lut.kirkossa. Kirkon virallisissa lähetysjärjestöissä (joiden toiminta on lähetysstrategian mukaan kirkon omaa toimintaa) ne ovat kirkkohallituksen edustajan mukaan kuitenkin ”vain kaksi asiaa kymmenien muiden joukossa”.
Sari, Linkittämästäni uutisesta toinen lainaus.
Kysynkin missä se rikos on tapahtunut jos sitä ei ole tehty?