Kahdeksan vuotta ranskankielisiä messuja Pyhän Sydämen kappelissa

Matias,

Alat vääntäytyä sanomaan niinkuin valdolainen kasteoppi näissä dokumenteissa tiivistää:
“Il battesimo non è necessario per la salvezza.”
Eli: “Kaste ei ole välttämätön pelastukseen.”

Tämä tiivistys on kaikissa kasteliturgioissa, joiden mukaan (kylläkin korjailtuna, kuten luterilainen) valdolainen kirkko kastaa, niin uskovien kuin lasten kasteessa.

Isäni aikoinaan oli kutsuttuna suomalaisen luterilaisen kastajaisissa Italiassa, jonka suoritti valdolainen pastori. Suomen suurlähetystö oli ottanut yhteyden Triesten valdolaiseen kirkkoon ja he suorittivat kastamisen tuon valdolais-luterilaisella kaavalla, mutta korjailtuna, eli ilman autuutusta, eli uudestisyntymää. Se ilmoitetaan jokaisessa kaavassa, että tämä kaste ei ole pelastava vaan lapsen on tultava uskoon, uudestisynnyttävä sitten kun hän haluaa sen vastaanottaa.

Koska tämä ilmoitus on kaikissa näissä dokumenteissa, niin ihmettelen vielä kerran, että miksi menet “sormeilemaan” heidän, valdolaisten, kirjoittamaa toiseksi.

Näissä asiakirjoissa on seikkaperäinen kertomus siitä, kuinka valdolainen kirkko on ikäänkuin halunut jättää kunkin seurakuntansa arvioitavaksi, että millä merkityksellä he haluavat kastaa. Sitten kuitenkin on painotus, että on luovuttamattomia Raamatun totuuksia, joissa ei jousteta. Tällaista ”merkityksetöntä” lapsikastetta suorittaa mm. metodistit ja 70-luvulle asti Vapaakirkkokin suvaitsi lasten kastamisen, vailla autuutusta.

Viittasin jossain kohdin siihen, että valdolaisuus levisi lähes kaikkialle Eurooppaan, koska heitä vainottiin, oikein rankimman jälkeen. Lutherin aikoihin he alkoivat löysäämään suhtautumistaan lapsikasteeseen. Siihen liikkeen kasvu pysähtyi ja jahtaaminen niin luterilaisten kuin katolisen kirkon taholta alkoi poistumaan ja sitä ei enää ollut 1800-luvulla. Ei ole paljon jahdattaviakaan .

Uskovaiset valdolaiset kuuluvat kirkkoon, joka ei kasta uskoviksi.
Uskovaiset luterilaiset kuuluvat kirkkoon, joka ainoastaan kastaa uskoviksi.

Luterilainen kirkko ei siunaa lapsia, niinkuin Jeesus antoi mallin.
Valdolainen kirkko siunaa seurakunnan edessä lapset tai kastaa. Kummankin merkitys on sama

Pieni historiallinen pala kertoo liikkeen juurista.

Historian suurista linjoista. Valdolaisuuden syntyaikoina syntyi myös kaksi muuta liikettä kataarit ja fransiskaanit. Maantieteellisesti nämä olivat eri etäisyydellä Roomasta. Mitä lähempänä Roomaa ne olivat sitä myönteisempi oli niiden hyväksyminen.

Kataareja vainottiin heti alusta. Valdolaisuus ja fransiskaanit hakivat paavilta toimintalupaa. Kumpikin liike oli rikkaan liikemiehen perustamia. Molemmissa tapauksissa nämä luopuivat omaisuudestaan ja alkoivat saarnatoiminnan ja tulivat liikkeen perustajiksi. Fransiskaanit saivat paavin luvan toimintaansa. Fransiskaaniveljet ovat merkittävä liike katolisen kirkon sisällä. Paavi Fransiskus on ottanut viran mukaiseksi nimekseen liikkeen perustajan nimen.

Valdolaiset eivät saaneet paavin lupaa. Kun he kuitenkin jatkoivat hengellisiä kokoontumisiaan, niin liike joutui kiellettyjen liikkeitten joukkoon.

Valdolaisten tekstien valossa näkyy että valdolaiset suuntautuivat omiin painotuksiinsa useammassakin kohdassa. Merkittävin ero katolisuuteen oli kodeissa kokoontuminen. Heidän ”partaniekkansa” hoitivat saarnaamisen. Valdolaisten kirjoittamien tekstien valossa näkyy että keskiaikana valdolaiset osallistuivat katolisten messuihin ja sakramentteihin.

Vielä 1530 käydyissä neuvotteluissa valdolaiset pitäytyivät omiin ”partaniekkoihinsa” saarnatoimessa sekä tapaansa osallistua katolisiin messuihin ja sakramentteihin. Mutta sitten reformoidut voimat saivat suuremman vaikutuksen ja heidän vaiktuksestaan jo 1532 valdolaiset liittyivät reformoituun kirkkoon, jolloin ”partaniekoista” tuli ”pastoreita” ja muutoinkin reformoidun kirkon tyyli tuli mukaan.

(Lähteenä mm.: Pour tout connaître de l’histoire des Vaudois : Fondation Centre culturel vaudois, Via Beckwith 3, 10066 Torre Pellice (TO), Italie)

Useissa kirkkokunnissa käytännön elämässä esiintyy monenmuotoisia ilmiöitä, jotka eivät aina ole päälinjauksen mukaisia. Yksittäisen ihmiset saattavat saada oman ryhmänsä ulkopuolelta vaikutteita jotka elävät omaa elämäänsä. Niinpä Reijon tekstistä yksi kohta on huomattava. Kun hän kertoo uudestikasteista, niin hän sanoo, että niitä tehtiin naapurina olleessa baptistikirkossa. Näitä ei siis tehnyt valdolaisten oma pappi.

Matias,

minun intoni tähän väittelyyn johtui siitä, että annoit valdolaisista väärän todistuksen ja sitten selittelit, että vaikka annoitkin niin näiden historian pläjäytysten valossa sinulla on perusteita riittävästi.

En ole käännyttämässä sinua enkä muitakaan pois siitä mitä RKK ja Evlut kirkko ovat sopineet, että ennen eikä jälkeen kasteen ei ole mitään autuuttavaa. Uskot siihen niin kauan kuin et ’vaunuhusi’ ota filippusta.

Ikäänkuin summa summarum: valdolainen oppi ja liturgian muodot kieltävät pelastavan kasteen. Valdolainen kirkko kyllä sympatiseeraa esim. luterilaisen pohdinnan kanssa ja on tehnyt sitä jo sitten Lutherin, mutta se on ERI ASIA.

Nyt tämä viimeinenkin ”pala historiaa” sisältää sinun mieltymystäsi autuuttavaan kasteeseen, mikä on ymmärrettävää. Et edes toista lähteellesi uskollisesti, vaikka siihen viittaat. Tulkitset ja vääntelet sitäkin tukemaan vääriä väitteitäsi, koskien sitä mitä valdolainen liturgiakaava-ehdotuskset sisältävät.
On taitolaji pysyä asiassa ja sen puuttumista arvostelen.

Lähden muutaman tunnin kuluttua valdolaisten ”pakeille”, Italiaan. Jätä nämä kommentit ihmisten luettavaksi. Uskon, että olemme jo kylliksi purkaneet osiin tätä asiaa.