Ranskankielisten messujen pitäminen aloitettiin syyskuun toisena sunnuntaina vuonna 2008. Siitä lähtien niitä on pidetty joka kuukauden toisena sunnuntaina.
Olemme toimineet yhdessä rakkaani prinsessa Coletten kanssa tuosta lähtien, minä pappina ja Colette laulun johtajana. Mukana toiminnassa ovat olleet myös Soili ja Ari Norro, Soili pyhäkoulunopettajana ja Ari pappina.
Norrot ja me olemme toimineet yhdessä Kamerunissa lähetystyössä. Siitä johtuen näiden Helsingissä pidettyjen messujen liturgiassa olemme seuranneet Kamerunin luterilaisen kirkon kaavaa. Siihen sisältyy paljon laulua ja sen melodiat ovat helppoja oppia.
Nyt 11.9.2016 klo 15.00 messussa saarnatekstini on Luuk. 7:11-16. Se kertoo miten Jeesus herätti kuolleen nuorukaisen. Tämä tapahtui Nain nimisen kaupungin lähellä. Nuorukainen oli äitinsä ainoa lapsi, äiti oli jo aiemmin jäänyt leskeksi.
Kukka salimme pöydällä Kamerunissa Yaoundéssa,
pihan puutarhasta maljakkoon poimittu.
Liturgia on nähtävissä osoitteessa: http://www.roto.nu/doku.php/culte_1
ja tilaisuuksien esittelyä osoitteessa: http://www.roto.nu/doku.php/messe
Matias. Iloitsen siitä, että olet mukana tarjoamassa äidinkielisiä messuja myös varsin harvojen Suomessa puhumalla kielellä. Mahdollisuus yhteiseen rukoukseen omalla äidinkielellä on kokemukseni mukaan luovuttamattoman tärkeä asia.
Suomessa on käsittääkseni vähemmän ranskankielisiä messuja. Siksi on hyvä, että Pyhän Sydämen kappelissa sellaisia järjestetään ja vieläpä kerran kuussa. Englanninkielisiä jumalanpalveluksia on ehkä enemmän tarjolla?
Englannin kielellä messuja on joka sunnuntai
https://tapahtumat.sley.fi/25910/0
http://www.church.fi/where-we-meet
http://www.anglican.fi/events/
Hienoa. Maassamme on nyt turvapaikanhakijoita monelta kielialueelta ja siksi on tärkeää, että he voivat osallistua jumalanpalveluksiin omalla äidinkielellään, sillä se lisää mahdollisuutta kotoutumiseen.
Salme: ”siksi on tärkeää, että he voivat osallistua jumalanpalveluksiin omalla äidinkielellään, sillä se lisää mahdollisuutta kotoutumiseen.”
Taitaa olla vain niin, että suurimman osan turvapaikanhakijoista äidinkieli on ihan jokin muu, kuin englanti, jonka lisäksi he taitavat tunnustaa ihan eri sorttisia uskomuksia kuin kotimaiset kirkossakävijät.
KImmo
Maailman kaikista noin 60-70 miljoonasta pakolaisesta suurin uskonnollinen ryhmä ovat kristityt.
Myös Suomeen saapuneista moni on kristitty. Olen tavannut heitä esim. vietnaminkielisessä messussa ennen Kameruniin menoani. Heillä oli kirkko täynnä katolisessa messussa. Osallistuin tuohon useaankin otteeseen. Tuolloin heidän pappinsa oli aivan erinomainen saarnaaja.
Myös 1990 -luvun aallossa moni oli kristitty. Esimerkiksi Lapinjärvellä järjestimme yhdessä heidän kanssaan yhteisiä seurakuntailtoja.
Nyt tässä viime aallossa tosin useimmat Lähi-Idästä tulleet ovat taustaltaan muslimeja.
Helsingin seurakuntayhtymän pitäisi havahtua todella monipuoliseen messutoimintaan hyvin monilla kielillä . Tarvetta siihen olisi mitä suurimmassa määrin.
Kuka näistä Roton perhedynastian mainos- ja omakehupläjäyksistä on ihan oikeasti kiinnostunut?
No, ainakin sinä kun luit artikkelin.
Salme: ”No, ainakin sinä kun luit artikkelin.”
Minua ne huvittavat lähinnä omahyväisellä naiiviudelllaan – siksi kai niitä luen.
Kiitos Kimmo mielenkiinnosta. On hyvä jos tekstini voivat huvittaa sinua.
Pannaanpa lisää vettä myllyyn sanoilllesi ”lähinnä omahyväisellä naiiviudelllaan”.
Tämän viikonlopun useampaa tehtävää varten valmistelin sunnuntain evankeliumia Luuk. 7:11-16 lukemalla tekstin alkukielellä kreikaksi noin puolen sataa kertaa sekä tämän lisäksi erilaisista käännöksistä yhteensä noin kahdesta kolmannessadasta käännöksestä yhteensä noin kolmannessadalla eri kielellä.
Raamattuja on kotikirjastossani muutama sata, suurikokoisia ja pieniä, uusia ja vanhoja, toisella kymmenellä tusinalla eri kielellä.
Tässä osoitteessa ensi sunnuntain esittelyä sekä evankeliumiteksti luettavissa suomeksi: http://evl.fi/Evkirja.nsf/ppFI?OpenPage&id=0076#Ivsk3
Netistä raamattua voi lukea monestakin osoitteesta useammalla kielellä. Tässä kolme osoitetta.
http://www.bible.is/FRNDBY/Luke/7
http://biblehub.com/multi/luke/7-11.htm
https://www.biblegateway.com/passage/?search=Luke+7&version=NEG1979
Roto: ”Raamattuja on kotikirjastossani muutama sata, suurikokoisia ja pieniä, uusia ja vanhoja, toisella kymmenellä tusinalla eri kielellä.”
Taidat olla raamattufriikki. Takoitatko yl 120 kielellä? Jos tarkoitat, niin miksi näin vaikea ilmaisu: ”toisella kymmenellä tusinalla eri kielellä.”
Voisitko vielä selittää suomen kielellä, mitä tarkoittaa: kahdesta kolmannesta sadasta käännöksestä? Tarkoittaako se: kahdesta yli kahdesta sadasta käännöksestä, vai kahdesta kolmanneksesta sadasta käännöksestä, eli n. 66 käännöksestä?
Yhteensä noin kolmannessadalla eri kielellä taas tarkoittanee: noin 33 eri kieltä?
Voisiko lukumääriä suomen kielellä vielä vaikeammin esittää? Ihmettelen jos voi.
Kimmo
Käytin ympäripyöreitä ilmauksia huvin vuoksi.
Eri kielisiä raamattuja minulla on noin puolentoista sataa eri kielellä, siis suunnilleen 150 kielen paikkeilla. Olen järjestänyt erilaisia raamattunäyttelyitä eri puolilla, joissa yleensä on vain osa minun raamatuistani, koska näyttelyhuoneistojen tilat yleensä panevat rajoituksensa.
Lukaisin yli 66 eri käännöstä, mutten halunnut määritellä miten paljon yli kun en muista tarkkaa määrää, koska olen lueskellut niitä eri päivinä. Kuitenkin määrä on huomattavasti yli tuon luvun.
Samaten lukaisin yli 33 eli kielellä, mutta koska tässäkin on kyse useamman päivän lukemisista, niin en voi sanoa tarkalleen kuinka paljon enemmän. Kuitenkin tässäkin tuo luku 33 antaisi liian pienen luvun.
Muutoin tuo Yaoundéssa salin pöydällä ollut kukka oli kymmeniä senttejä joka suuntaan.
Matias,
Kyllä voit kirjoitella mitä haluat, mutta kun kirjoitat mitäsattuu, niin kohtaat ihmettelyä ja korjauksia.
Tällä ”mitä-sattuu” tarkoitan kun alat väittämään yleiseen kielitaitoosi ja pikalukuun (ilmeisesti) perustuvaa itse asian toiseksi vääntämistä. Jossakin on vikaa, kun selität julkisesti esimerkiksi valdolaisten kasteopin olevan luterilaisittain autuuttavan. Tämän väittämän heitit julkisesti tällä foorumilla minulle, koska siinä oli vain 100 sivun verran tekstiä italiaksi, niinkuin sanoit. Ihmettelin, että kuinka julkesit! Koska nuo 100 sivua eivät edes olleet valdolaista oppia, kuin ehkä 10 sivun verran, joka oli kaikin osin erilainen kuin selitit sen olevan, jopa sovellutuksista muidenkin liturgioihin.
Kreikkaa sanot opettaneesi, mutta pikkulapsi ja jälkeläinen ei sanana ei sinulle aukene.
Eli tällaiset hätäiset lukijat eivät ole huomanneet ”vaunujensa” vierellä juoksevaa Filippusta, joka kysyy ”ymmärrätkö myös mitä luet?”
Älä Reijo puhu pas… soopaa.
Kimmo Jaatilalle:
Koska olet tuollainen totuuteen taipuvainen, niin varmaan tuot mielelläsi perusteet tälle ulostemaiselle mielipiteellesi.
(Luitko tuota Matiaksen ”käännöstä” italiasta ja tiedätkö mitä ”teknon” – sana merkitsee, etenkin Apt. 2:39?)
Kimmo J:lle vielä,
Matias on kantansa selvittänyt tuolloin, kun hän kielitaitoonsa perustuen paljasti, että valdolainen pelastusoppi on sama kuin evlut kirkolla, eli kaste uudestisynnyttää.
Avaa sinä sitä enemmän joko kielitieteen tai yleisen tietämisesi kautta.
Myös tuo ”teknon” sana on Matiaksen taholta käyty noin sata kertaa läpi. Vain sinun osuutesi ja osaamisesi puuttuu.
Reijo
1) Samoin kuin meillä luterilaisilla myös valdolaisilla on käytössä kaste, joka tehdään uskovien eli kirkon jäsenten lapsille, kohta kun se saadaan järjestymään, mutta niille joita ei ennen ole kastettu se tehdään siinä vaiheessa kun he liittyvät kirkkoon.
Tässä meidän kirkkomme opetuksesta http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/BB9D352630B7B908C2257022004164F0?OpenDocument&lang=FI
2) Ekumeenisissa yhteyksissä keskustellaan kirkon virallisten oppien mukaan eikä silloin perusteta joidenkin yksittäisten jäsenten poikkeavia mielipiteisiin. Vetosin heidän kirkkonsa virallisiin dokumentteihin. Kun vetosit jonkun yksittäisen ihmisen tai ryhmän mielipiteisiin, niin silloin ei liikuta ekumeenisella eli objektiivisella keskustelun tasolla, vaan kaiken mitaksi tulee silloin minusta tuntuu -menetelmä, joka ei johda mihinkään kirkkojen välisissä oppineuvotteluissa.
3) Juutalaisessa proselyyttikasteessa, missä pakanaperhe otettiin juutalaisen uskon yhteyteen, kastettiin AINA koko perhe. Jos yksikin perheen jäsen ajateltiin jättää kastamatta eli Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, niin yksikään perheen jäsen ei saanut kastetta, koska ei voitu sallia, että yksi pakana pilaisi muutoin uskovan perheen juutalaisuuden olemalla pakana. (Lisäksi miespuoliset saivat ympärileikkauksen juutalaisessa yhteisössä.)
Rabbin tehtävä oli valvoa tätä että kaikki tapahtui niin kuin oli määrä. Ennen rabbin antamaa lupaa kastetta ei voitu toimittaa. Samoin oli käytössä kummit, joiden tehtävänä oli opastaa uutta perhettä juutalaiseen tapakulttuuriin.
4) Sama periaate oli käytössä myös alkuseurakunnan aikana. Niinpä kaikki vanhimmat kasteikään viittaavat tekstit puhuvat siitä että myös vauvat piti kastaa yhtä aikaa muun perheen kanssa. Tähän ikivanhaan käytäntöön viittaa myös vanginvartijan perheen kaste koko perheenä. Ap.t. 16. Kun perhe oli saanut kasteen niin siitä sanotaan että he olivat tulleet uskoviksi.
Maailman ensimmäinen kirkolliskokous, missä kasteikää käsiteltiin, pohti vaihtoehtoja sen välillä, kastetaanko lapsi heti synnytyksen jälkeen vai voiko kastetta siirtää yhden viikon ikään. (Karthagon kokous kaksisataa luvun puolivälissä.)
5) Välimeren maissa talossa asuu useinkin useampi sukupolvi. Näin myös Jeesuksen ja Paavalin aikana useampikin veli asui usein saman katon alla kaikkine lapsineen. Kun siis koko talous kastettiin niin kaikki kastettiin vauvasta vaariin.
Tämä suurtalouksien tapa oli käytössä vielä monella karjalaisella sotiemme välillä, niinpä tuossa ei ole mitään meidänkään lähikulttuurissamme oudosta ilmiöstä.
6) On täysin turhaa ruveta väittelemään sanasta ”teknon”, τέκνον, ου, τό. Mitä hyötyä on keskustella, jos jo etukäteen on lyönyt lukkoon ajatuksen, ettei sana voi merkitä sitä mistä sana on johdettu, eli synnyttää -sanasta ”tiktō”, τίκτω , johdettu substantiivi ”synnytyksen tuote”, ”äsken syntynyt”, ”vastasyntynyt” jne., niin silloin on turhaa siirtää keskustelua sanan toisiin merkityksiin kuten pentu, linnunpoika, poikanen, vauva, lapsi, jälkeläinen jne., joita niitäkin esiintyy lukemattomissa yhteyksissä.
Tämän verbin indoeurooppalainen kantasana on √teq , jonka laajemmasta merkityskentästä tätä keskustelua koskevat suomen sanat ”synnyttää” ja ”lisääntyä”.
Mutta otettakoon yksi kohta, Matt. 2:18, missä Raakel itkee lapsiaan. Kun otetaan huomioon että Herodeksen käsky oli tappaa kaikki ALLE kaksivuotiaat poikalapset, niin teknon -sanan vauva -merkitystä ei mitenkään voi välttää, jos haluaa olla rehellinen Pyhän Jumalan sanan edessä. Päänsä pensaaseen paneminen ei ole rehellistä näissä keskusteluissa.
Reijo
Kovin syvällinen teologi ei tarvitse olla sen joka ymmärtää, ettei 1975 perustettu valdolaisten ja metodistien yhteinen kirkko
Unione delle Chiese metodiste e valdesi
ole mikään helluntaikirkko, koska se on jäsenenä paitsi Kirkkojen maailmanliitossa, myös niin Reformoitujen kirkkojen kuin Metodistienkin maailmanlaajuisessa yhteisöissä.
Edelleen hiljakseen mielessäni mietin, miten sinä tiukasti helluntailaisuuteen sitoutuneena ja ainakin tähän asti liikkeen linjauksia seuranneena kovasti näytät samaistuvan kirkkoon, joka 2010 j.Kr. otti käytäntöönsä homoavioliittojen siunaamisen.
Minä ainakin olen kiinnostunut:) Matias on monta kertaa ottanut esille mielenkiintoisia näkökulmia ja asioita. Kiitos!
Marko
Kiitos mielenkiinnosta.
Muuten meillä on Reijon kanssa ollut useammassakin keskustelussa puhetta kasteesta. Hän edustaa kantaa, joka ensi kertaa maailmanhistoriassa tuli käytäntöön tammikuussa 1525 j.Kr. ja johon oppi-isämme Luther jo 1529 Isossa katekismuksessa otti hyvinkin voimakkaasti kantaa.
Alppilan kirkossa pidetään vironkielisiä messuja.
Juhani
Kiitos
Tässä tietoa tuosta vironkielisestä toiminnasta
http://www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/kallio/eestikeelnekogudusetoo.html
Arabiaksi tietoa
http://www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/herttoniemi/arabiankielinentyo.html
Kiinaksi
http://www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/kallio/chinesechurchinfinland.html
Venäjäksi
http://www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/mikael/po-russki-venajankielinentyo.html
Pieni yleiskatsaus Helsingin seurakuntayhtymän toiminnasta
http://www.helsinginseurakunnat.fi/yhteinentoiminta/yhteinenseurakuntatyo/kansainvalinenvastuu/vieraskielinenseurakuntatyo.html
Ortodokseilla on paitsi molempia kotimaisia kieliä käytössään myös venäjän ja englannin kielet toiminnassaan
Liturgia toki toimitetaan kirkkoslaaviksi, mutta kerhotoiminta on venäjäksi.
http://hos.fi/fi/kalenteri/event/841-venajankielinen-ortodoksiakerho-28-9-21-12
Heillä on myös oma ryhmänsä monikulttuuriseen työhön
http://hos.fi/fi/venajankielinen-tyo
Olen käynyt vironkielisessä messussa ja keitä suomalaisia oli usein enemmän kuin virolaisia.
Katolinen kirkko järjestää Helsingissä messuja ainakin suomeksi, ruotsiksi, vietnamiksi, puolaksi ja saksaksi. Toisinaan myös muilla kielillä.
http://katolinen.fi/?page_id=9557
Huomattakoon, että kun vietnamilaisia aikoinaan tuli maahamme pakolaisiksi, niin hyvin moni heistä oli kristittyjä, usein katolisia, ja siksi tuo katolisten vietnaminkielinen jumalanpalvelusyhteisö on ollut hyvinkin aktiivinen.
Matias, tämä on 10.09.2016 22:24, kommenttiisi:
Kohdat 3,4 ja 5, jätän kohdistamatta. Ovat tarpeettomia, koska evlut kirkon oppi on sinun ja minun tiedossa.
Sinun “tietämisesi” on pätkien poimimista, suoranaista vääristelyä. Ikävä kyllä, joudun näin epäystävälliseti sanomaan. Teen näin, koska tämä asia aikoinaan selvisi sinun täydelliseksi tietämättömyydeksi tai ymmärtämättömyydeksi, joko itse asiaa kohtaan tai kielelliseksi vajaukseksi.
Sanoin jo aikoinaan, että valdolainen oppi kasteesta ei ole luterilainen “kaste-autuuttaa” oppi. Valdolainen kirkko kastaa lapsenakin, mutta alleviivaa, että tämä ei merkitse mitään pelastuksen kannalta, jonka lapsi voi ja pitää ottaa itse henkilökohtaisesti vastaan, kun tulee siihen ikään.
Valdolaiset kastavat tai siunaavat lapsensa seurakunnan edessä ja siitä on nimenomaan maininta noissa liturgiamalleissa, jotka olet ymmärtänyt täysin väärin. Tässä on maininta juuri niissä italiankielisissä asiakirjoissa, päinvastoin kuin selität.
Et sinä saa täällä Suomen luterilaisuuden katveessa selittää perättömiä. Voit vaikka joutua edesvastuuseen, jos sinut valdolaisille paljastetaan.
– Paina nyt, vaikka kaaliin, että valdolainen kirkko kehottaa siunaamaan lapset, niinkuin Jeesuskin teki. Se, että kastetaankin, on kummallisuus, muttei merkitse enempää kuin siunaaminen.
Ai, että vetosit valdolaisten virallisiin dokumentteihin. Ei ne 100 sivua italiaksi, joiden kääntämisessä sinua ”autoin”, olleet Valdolaisen kirkon oppidokumentti. En edes viitsi tässä selittää mitä ne oli. Sanoin tuolloin, mitä ne olivat.
Mistä kaivat tuon: “Kun vetosit jonkun yksittäisen ihmisen tai ryhmän mielipiteisiin, niin silloin ei liikuta ekumeenisella eli objektiivisella keskustelun tasolla, .. “. En ole vedonnut mihinkään tällaiseen, vetosin vain sinun ymmärtämättömyyteesi viittaamaasi tekstiä kohtaan. Tyylisi on hyvin julkea. Ei tällainen ole sopivaa.
Ymmärrän kyllä tämän “teknon”, τέκνον – sanan sisällön ja miksi sitä käytetään. Tämä sana tässä Matteus 2:18, tarkoittaa yleensä profetiassa mainittuja lapsia, joita ei tuossa vielä kehenkään liitetä muutoin kuin että tällainen kauhistus tulee tapahtumaan tulevina aikoina, että juutalaisten silloisten jälkeläisten lapset (teknon) kohtaavat joukkosurman. Sitten samassa luvussa, kun puhutaan Jeesus-lapsesta sana on “paidion”, esiintyen luvussa 2, noin kymmenen kertaa. Samalla tavalla on Raamatun teksti uskollinen “teknon”- sanan sisällölle, muunmuassa Apt. 2:39.
Olet niinkuin Kandaken hoviherra vaunuissa, luet sujuvasti kieliä, muttet ole vielä ottanut kyytiin “filippusta”, jonka Jeesus jätti tänne aikaan opastamaan kaikkeen ja koko Totuuteen.
Reijo
Kuvittelet vain kun sanot että autoit kääntämisessä. Valitettavasti liikut epätosissa päiväunissa. Kuvitelmasi eivät osu maaliinsa. Tapasi antaa joillekin käsitteille helluntailainen erityismerkitys ei nimittäin sovi tekstiin jonka kulttuuriympäristö on aivan toisaalla. Yritys vääntää monille klassisen teologian termeille helluntailainen tulkinta on verrattavissa jaguaari -sanaan. Kissaeläin jaguaari ei nimittäin alkuunkaan sovi ajoneuvoksi maanteillemme. Samoin yhteisen, maailmanlaajuisen eli koko maailmaa koskeva yhteinen kristikansa, joka kokonaisena kansana elää olemuksen yhteydessä Kristuksen kanssa on luonteeltaan aivan muuta kuin yksittäisten kristittyjen summana oleva kirkkokäsitys.
Pinottu kasa oksia ei tee puuta, vaan se pysyy irrallisten oksien röykkiönä. Tämä kuva kertoo miksi kerho-käsitys ei ole seurakuntaoppiin sopiva. Sen sijaan elävässä puussa oksat ovat rungon ja juurien kautta toinen toiseensa yhdistyneitä. Ne ovat elämän yhteydessä yhdessä puussa. Tämä on klassisen kirkkokäsityksen olemusta kuvaava vertaus. Me emme siis luo yhteyttä, vaan yhteys on jo annettu todellisuus Kristuksen kanssa elämänyhteydessä eläessämme yhteisessä katolisessa eli kaikkia sisäänsä sulkemaan pyrkivässä kirkossa eli Jumalan kansassa.
Tässäkin keskustelussa Matias vie Reiskaa kebabkojulle 6-0.
Matias, kirjoitat:
”Kovin syvällinen teologi ei tarvitse olla sen joka ymmärtää, ettei 1975 perustettu valdolaisten ja metodistien yhteinen kirkko Unione delle Chiese metodiste e valdesi ole mikään helluntaikirkko, koska se on jäsenenä paitsi Kirkkojen maailmanliitossa, myös niin Reformoitujen kirkkojen kuin Metodistienkin maailmanlaajuisessa yhteisöissä. Edelleen hiljakseen mielessäni mietin, miten sinä tiukasti helluntailaisuuteen sitoutuneena ja ainakin tähän asti liikkeen linjauksia seuranneena kovasti näytät samaistuvan kirkkoon, joka 2010 j.Kr. otti käytäntöönsä homoavioliittojen siunaamisen.”
En ole teologi. Uudestisyntynyt uskova olen ja vaellan sitä tietä, mitä he (te) lahkoksi (helluntalainen) sanovat. Tähän lahkoksi haukuttuun joukkoon kuulun, eikä se ole mikään kirkko.
Luet paljon, muttet muista mitä sinulle vastataan. Tämä ei ole solvaus, vaan tulen siihen tulokseen, koska:
Olen hyvinkin yksityiskohtaisesti selittänyt, miksi valdolaiset, etenkin uskovat, ovat olleet tekemisissä kanssani vuodesta 1958. En selitä enempää, mutta minulla on Italiassa valdolaisia ja katoliseen kirkkoon kuuluvia ystäviä, joista jotkut ovat tulleet uskoon. Nekin, jotka eivät ole tulleet uskoon ovat ystäviäni koko ajan. Niin minä kuin perheeni olemme olleet heille aina helluntalaisia.
Monta valdolaista Friulin alueella, joka on minun lapsuuden seutua, on käynyt kastattamassa itsensä tultuaan uskoon. Näin tapahtui -58 jälkeenkin.
Nk. valdolainen herätys oli voimakas ja yksi potku oli Pietro Valdus, joka uskoontultuaan oli voimahahmo siinä Alkuseurakunnallisessa Jatkumossa, joita Rooman kirkko tappoi toistasataa tuhatta ja vainosi aina siihen asti, kun he Lutherin kanssa ystävystyivät ja ottivat lievemmän kannan lapsikasteeseen.
Vaikka valdolaisten vainot alkoivat poistua he eivät enää kasvaneet niinkuin tapahtui vainojen alla. Tänään valdolaisia on maailmanlaajuisesti 30-40,000 kirkon kirjoissa. Taso pysynnee samassa haarukassa, vaikka he yhdistyivätkin metodistien kanssa, joita oli muutama tuhat Italiassa tuolloin. Homous ja naispiispat sopii tälle unioinille. Heidän kasteoppinsa ei kuitenkaan ole sama kuin evlut kirkolla on. Äläkä enää siihen juttuun puutu. Vain neuvo!
Reijo
1) Jo oma puheesi todistaa yrityksestä ratsastaa kahdella eri suuntaan laukkaavalla hevosella.
Toisaalta puhut kuin valdolaisuuden kasteoppi olisi jotain muuta kuin vanhan kirkon yhteinen perinne (toki hyvinkin erityisesti painotettuna) eli siis jotain, joka olisi tukemassa edustamaasi baptistista kastekäsitystä tai ainakin että se olisi sitä lähellä oleva juttu,
ja
toisaalta kuitenkin kerrot että valdolaisia on kastettu uudelleen helluntailaiseen uskoon eli että valdolaisten kaste kuitenkin on samaa luokkaa kuin katolisten ja luterilaisten kaste, joita helluntailaisuus ei pidä aitoina kasteina.
Eli siis puhut kuin valkoinen mies intiaanipäällikön todistuksen mukaan (käärmeeseen viitaten): ”Puhuu kahdella kielellä.”
Teoreettisesti teologisestihan kirkon vanha kasteoppi, jossa kaste Pyhän Hengen vaikutuksesta välittää armon ja siunauksen ja toisaalla uudestikastajien 1520 -luvulla markkinoima uusi aatteellinen keksintö, että kaste on jo ”uudestisyntyneen” tunnusteko, ovat toisensa pois sulkevia todellisuuksia. Kirkon vanha perinne turvaa siihen että kaste on Jumalan teko ja uudestikastajien opissa se on kastettavan oma tunnustautumisen teko.
2) Valdolaisten kastekaavasta seuraava teksti: ”— , perché il battesimo, mediante l’opera dello Spirito, sia veramente per lui/lei il segno della grazia e della benedizione di Dio.”
Tässä lasten kasteen kaavassa olevassa lauseessa sanotaan kasteesta, että Pyhän Hengen työn kautta kaste on todellinen Jumalan armon ja siunauksen merkki. Kastekaava siis puhuu kasteen armosta.
Otetaanpa pieni kielihistoria tuosta armo -sanasta. Italian ”grazia” on tullut gratia -sanasta. Tämä puolestaan on ikivanhaa indoeurooppalaista juurta √ger, grā, joka tarkoittaa ”ylistää”, ”laulaa” jne. Sanskritiksi esimerkiksi gṛṇāti, hän laulaa, ylistää jne. tai gūrti, ylistää jne..
Tästä vanhasta indoeurooppalaisesta sanasta siis on latinan kautta muodostunut tuo Jumalan ylistettävän hyvyyden, suosion, laupeuden ja ystävyyden ilmaus ”armo”. Kyseessä siis on Jumalan oma teko kasteen kautta.
3) Alkuseurakunnan jatkumo on todellisuutta historiallisissa kirkoissa. Jatkumo pysyy voimassa piispuuden välityksellä. Vanhat kirkot ovat huolehtineet siitä että successio apostolica, apostolinen jatkumo, säilyy piispanvihkimysten yhteydessä, Jeesuksen sanojen mukaan: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Jeesus edellyttää että tuo jatkumo kulkee kahdella jalalla ihmiseltä ihmiselle eli siis piispalta piispalle, ja heidän kauttaa papistolle ja edelleen Jumalan kansalle, kirkolle.
Sen sijaan valdolaisuudessa tuo jatkumo on murtunut. Siinä vaiheessa kun heistä tuli katolisen kirkon ulkopuolinen liike, he menettivät osuuden tuosta jatkumosta. Helluntailaisilla apostolinen jatkumo on kokonaan kadoksissa.
Reijo:
”Monta valdolaista Friulin alueella, joka on minun lapsuuden seutua, on käynyt kastattamassa itsensä tultuaan uskoon. Näin tapahtui -58 jälkeenkin.”
Matias:
”toisaalta kuitenkin kerrot että valdolaisia on kastettu uudelleen helluntailaiseen uskoon eli että valdolaisten kaste kuitenkin on samaa luokkaa kuin katolisten ja luterilaisten kaste, joita helluntailaisuus ei pidä aitoina kasteina.”
Valdolaisen kirkon paikkakuntamme kokouksiin tuli ulkopuolisia. Ne, jotka tulivat uskoon, kokivat uudestisyntymän, he halusivat kastattaa itsensä Raamatun ohjeistamalla upotuskasteella. Heidät oli kastettu katolisuuteen jo. Valdolaiselle yhteisölle uskovien kaste on raamatullinen ja käytiin usein Pordenonen batistiseurakunnassa kasteella. Helluntaiseurakuntaan he eivät liittyneet. – Miksi puutut asioihin, joihin et yllä ymmärtämään. Kieliongelman olemme nyt jo tässä pisteessä ratkaisseet, mutta alatkin hämmentää kielihistorialla, joka kertoo mielestäsi, että saksimasi pätkä kastekaavassa kertoisi kasteen armosta. Se ei kerro sellaisesta armosta, eikä anna ymmärtää, jos ymmärtää mitä siinä lukee. – Puhut tässä nyt, koko ajan perättömiä, lähestyt mitä tahansa asiaa ja mistä tahansa kulmasta.
On nyt, tässä yhteydessä, AINOASTAAN kysymys mitä valdolaisuus opettaa kasteesta.
Valdolaisten opetus kasteesta heidän virallisen dokumenttinsa 1655 mukaan artikkelissa 28 ja 29 sanotaan:
1) Sakramentit yhdistävät meidät Kristukseen
2) Tekevät meidät osallisiksi hänen hyvyyksistään
3) Kaste todistaa meidän ottamistamme Jumalan lapseksi, (adoptio)
4) Kasteessa meidät pestään Jeesuksen Kristuksen veressä
5) Siinä meidät myös uudistetaan pyhään elämään.
Tästä voi lukea italiaksi ja ranskaksi osoitteesta
http://www.chiesavaldese.org/documents/discipline/01_cf.pdf
Huomattakoon myös miten valdolaisuus on mukana Louenbergin sopimuksessa:
Osoite
http://www.chiesavaldese.org/documents/discipline/04_clr.pdf
Kohta 14 puhuu kasteesta
Siinä otetaan esille mm seuraavia kohtia
1) Kaste toimitetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
2) Kasteessa syntiin ja kuolemaan langennut ihminen otetaan pelastuksen yhteyteen.
3) Kasteessa ihmisestä tulee uusi luomus.
4) Kasteessa ihminen kutsutaan elämään Jeesuksen yhteydessä Pyhän Hengen voimassa.
5) Kasteessa ihminen kutsutaan elämään uskosta.
6) Kasteessa kutsutaan myös jokapäiväiseen yhteydenpitoon Hänen kanssaan ja opetuslapsena elämiseen.
Jos tämä teksti ei olekaan riittävän selkeä meidän luterilaisen näkökulmamme mukaan, niin siinä kuitenkin tulee esille voimakas linjaus sen puolesta, että kaste on vaikuttava ja merkittävä uskon elämän lähtökohta.