Heti sanottava, että olen aina tuntenut sympatiaa juutalaisia kohtaan. Heprea on yksi kauneimmista ellei kaunein kieli. Osaan hepreaa paremmin kuin englantia. Lukioaikana pelasin koripalloa ja paikallisessa baarissa flipperiä, mikä selittää surkean englannin ja vähän muutakin.
Maailman paras kirjallisuus on täynnä juutalaisia kirjailijoita: Isaah Bashevis Singer, Amos Oz, Boris Pasternak, Saul Bellow, David Grossman, Ilja Ehrenburg tulevat ensimmäisinä mieleen, mutta lista lähes loputon. Samoin on tiedemiesten laita: Sigmund Freud, Karl Marx, Albert Einstein, Emile Durkheim, Ludwig Wittgenstein, Noam Chomsky jne.
En tiedä mitään muuta kansaa, joka olisi rikastuttanut länsimaista kulttuuria samalla upealla tavalla. Hienoin osa eurooppalaisuutta on liberaalia, demokraattista ja kosmopoliittista. Ja siinä porukassa juutalaisia on ollut leijonanosa.
Kaikki salaliittoteoriat juutalaisista ovat – turha sanoakaan – silkkaa pötyä. Juutalaisten kansanmurhista kristityt kantavat suurimman vastuun. Jääköön luterilaisuuden ikioman pyhimyksen Martin Lutherin häpeällinen antisemitismi tarkemmin erittelemättä. Siinä olisi luterilaisuudella juhlivilla pikkukirkoilla edelleen peiliin katsomisen paikka. Ehkä tämä selittää jotain siitä kiihkosta, jolla vuorostaan Israelia on vuosikymmenet puolustettu.
Tunnen suurta sympatiaa myös Palestiinan paljon kärsinyttä kansaa kohtaan. Se on joutunut eurooppalaisen syyllisyyden sijaiskärsijäksi.
Tuskin missään milloinkaan on taisteltu ja tapeltu yhtä verisesti mitättömistä länteistä keskellä hiekka-aavikkoa tai joistain surkeista kivisistä, pyhinä pidetyistä rauniokasoista kuin Lähi-Idässä, ns. Pyhällä maalla.
Hamas on mielestäni terrorijärjestö, mutta terrorijärjestöt tarvitsevat käyttövoimansa. Ja Israel erityisesti oikeistohallitusten aikana on tarjonnut Hamasille kylliksi polttoainetta sen julmiin ja verisiin iskuihin Israelin puolelle.
————————————————
Israel – Gaza – Länsiranta
Seuraavassa muutama fakta:
1. Gaza on Espoon kokoinen alue. Siellä asuu 2.3 miljoona ihmistä. Näistä 80% elää sanoin kuvaamattomassa köyhyydessä.
2. Gaza on maailman suurin vankila tai paremminkin vankileiri. Sieltä ei ole poistumismahdollisuutta.
3. Länsirannalla Hamas ei ole vallassa. Siellä on reilussa vuodessa kuollut 250 arabia Israelin ratsioissa. Näistä 250:stä viisikymmentä on ollut lapsia.
4. Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla Israelin siirtokuntalaisten määrä on peräti kahdeksankertaistunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ollen nyt lähes 800 000. Ei mene kauan, kun luku yltää miljoonaan.
5. Jos Gaza on vankileiri niin länsirannalla Israelin harrastama politiikka on verrattavissa apartheidiin.
6. Israelin miehitys palestiinalaisalueilla on laiton ja rajusti kasvaneet edellä mainitut siirtokunnat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
7. Kansainvälinen media nukkuu, kun Israel ”rauhallisina” aikoina normisortaa palestiinalaisia. Kansainvälinen media herää, kun Hamas iskee. Sama koskee valtioiden johtajia.
——————————————————
Välähdys Gazasta Israelin iskun jälkeen. Gaza niin täyteen ahdettu, ettei sieltä mahdollista löytää pommi- tai muutakaan suojaa
Edellisten perusteella voi kysyä, onko ihme, että sellainenkin verinen terrorijärjestö kuin Hamas kerää kannatusta etenkin Gazassa? Ihmiset, jotka syntyvät ylisukupolviseen köyhyyteen ja täydelliseen toivottomuuteen ovat – tutkitustikin – valmiit tarttumaan miltei mihin tahansa oljenkorteen olkoon se kuinka verinen tahansa.
On odotettavissa, että joidenkin päivien kuluttua Israel aloittaa massiivisen maahyökkäyksen Gazaan. Siitä tulee -jopa Israelin kostotoimenpiteeksi – ennen näkemättömän julma ja verinen.
Samalla kun jyrkästi – muistettakoon tämä – tuomitsen Hamasin terrori-iskut ja itseasiassa koko järjestön olemassaolon, niin joudun samalla kysymään, saako Israel vastata miten tahansa Hamasin hyökkäykseen?
Israel on ilmoittanut laittavansa Gazan totaaliseen saartoon. Se tulee väistämättä aiheuttamaan alueella ennen näkemättömän humanitaarisen kriisin. Ihmisiltä viedään ruoka, vesi ja sähkö. YK ja EU ovat jo ilmoittaneet, että Israelin todennäköinen täydellinen Gazan saarto tulee olemaan kansainvälisen oikeuden vastainen.
————————————————————
Hamasin raketti-isku
Sydämeni sykkii Israelille ja juutalaiselle kansalla. Mutta samalla on mahdoton sulkea silmiä siltä sorrolta, mitä Israel harrastanut erityisesti viimeiset kolmekymmentä vuotta palestiinalaisia kohtaan. Ihmisiä nämäkin ovat.
Hamasin kanssa paitsi Israel, myös Yhdysvallat ja EU ovat kieltäytyneet neuvottelemasta. Realistina ajattelisin niin, että verenvuoto ei Israelissa, Gazassa tai Länsirannalla ikinä lopu ellei Hamasiin haeta jotain poliittista kosketusta. Täytyy muistaa, että Yhdysvallat esimerkiksi neuvotteli jatkuvasti Talibanin kanssa, vaikka oli samanaikaisesti välittömässä sodassa sen kanssa.
Keskustelu Israelin ja Palestiinan välienselvittelystä on jatkuvaa ja turhauttavaa whataboutismia. Kun Hamas, niin Israel ja toisinpäin. Ei tässä loputtoman tuntuisessa konfliktissa ole enää syyllistä eikä etenkään syytöntä.
On hyvin vaikea ylipäänsä muodostaa mitään lähellekään totuudenmukaista kuvaa tapahtumainkulusta, koska sekä Hamasin että Israelin armeijan tiedotteisiin, kuviin ja videoihin on suhtauduttava erittäin kriittisesti.
Israelin armeijan viestintä lienee maailman tehokkainta. Näin ainakin mikäli Lähi-Itään erikoistuneisiin mediatutkijoihin on uskominen. Ja Yhdysvaltojen lehdistö ja muu media puolestaan toistaa demokraateista äärimmäisiin republikaaneihin uskollisesti Israelin narratiivia.
Turha kai sanoa, että Hamasin propagandavideot eivät sisällä totuutta nimeksikään. Ne ovat yleensä täynnä uhmaa ja uhkauksia ja vain sitä.
Ne, jotka näkevät Israelin/Palestiinan konfliktin ennen muuta poliittisena, taloudellisena ja sosiaalisena, ovat oikeassa. Mutta ei tästä täysin ilman uskontoakaan selvitä. Suurinpiirtein niillä samoilla surkeilla neliömetreillä, joista nyt on loputtoman tuntuisesti taisteltu viimeiset vuosikymmenet, on syntynyt kolme kirjan uskontoa: juutalaisuus, kristinusko ja islam.
Minkään ei toki enää pitäisi yllättää. Silti yllätti, että ilmeisen oikeasti kahdella maailman tehokkaimpana pidetyllä tiedustelutaholla, Yhdysvaltain ja Israelin tiedusteluviranomaisilla ei ollut aavistustakaan Hamasin aikeista. Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Jack Sullivan totesi vain runsas viikko sitten jopa, että ”Lähi-idän alue on nyt rauhallisempi kuin kahteen vuosikymmeneen.”
Miten tämä on mahdollista kysyy nyt muutkin kuin maakansa päätään pudistellen.
Kuka tästä hyötyi? Ennen muuta Iran, jolle Israelin ja Saudi-Arabian lientyneet suhteet olivat kuin myrkkyä. Eikä Venäjällekään tästä ole haittaa. Nyt Yhdysvaltojen ja muunkin maailman huomio kohdistuu muualle kuin sen aloittamaan hyökkäyssotaan.
Lopuksi. Historiankirjoissa puhutaan kolmekymmenvuotisesta sodasta. Itseasiassa se tarkoitti pitkää sarjaa toisiinsa kytkeytyviä konflikteja ja lokaaleja sotien sarjaa, jotka tavalla ja toisella ehdollistivat toisiaan. Olisiko nyt meneillään jotain samantapaista? Elämmekö nyt samankaltaisen ajanjaksoa alkua, sen joka alkoi 24.2.2022, ja jota tulevaisuuden historiankirjoissa, mikäli maapallosta ja sivilisaatiosta vielä on jotain jäljellä, kutsutaan ”kaksikymmenvuotiseksi sodaksi”?
Jorma Hentilä edellä: ”Kyllä Sartola nyt puhuu monissa kohdin vähän mututuntumalla. Ei kestäisi faktantarkastusta.”
Tökkikö se klipissä siinä sivussa näytetty Sartolan kirja ”Temppelivuori”, jota ei millään lailla käsitelty ohjelmassa? Pekka Sartola on mielestäni erittäin asiallisen toimittajana ja kirjailijana, hän jos kuka tuntee Lähi-idän tilanteen perinpohjaisesti vuosikymmeniä aiheeseen ja alueeseen perehtyneenä. Ei hän ihan mututuntumalla puhu eikä kirjoita niin kuin ehkä me joskus/usein näillä sivuilla.. Vaikea on myös kuvitella etteivät hänen sanomansa kestäisi faktantarkastusta. Toki kukaan meistä ei ole täydellinen ja virheitä voi sattua. Toisen käden me kaikki joudumme viime kädessä turvautumaan. Siksi on hyvä yrittää ottaa selvää läheteistä ja vertailla niitä toisiinsa. Toki Sartolan näkökulma on pro-Israel ja hyvä niin. Toisesta näkökulmasta kirjoittajia ja puhujia on tässä maailmassa ihan riittävästi. ja havaintojeni mukaan usein juuri siellä tarvittaisiin faktantarkastajia,
Temppelivuori tuli muuten esille Pentti Tepsankin hyvässä blogissa.
Täydennys: Toki ihmiset voivat tehdä erilaisia johtopäätöksiä samojen faktojen pohjaltakin.
Mielestäni Sartola osoitti kyllä asiantuntemustaan, en tiedä mikä siinä olisi ollut epäilyttävää.
Hyvä aihepiiriin liittyvä keskustelu juuri äsken Radio Yle 1. Timo Steward oli Ruben Stillerin vieraana.
https://areena.yle.fi/podcastit/opas
Keskustelu TV.ssä toi esiin sen ettei Israelin sotilas komentajat halua maahyökkäystä Gazaan tehdä.
Se tulisi vaatimaan paljon menetyksiä ja samalla humanitäärinen katastrofi kasvaisi niin suureksi, että sotatoimet olisi pakko lopettaa. Samaan aikaan poliittinen paine hyökkäykselle koko ajan kasvaa. Avustus kuljetusten kokonaan estäminen taitaa sataa pelkästään Hamasin laariin. Sen tähden kansainvälinen paine siirtyy lopulta Israelia vastaan
A-Talkin jälkeen näytetty Ulkolinja ”Taistelu Israelista” oli myös erinomainen. Siinä pitkän linjan juutalainen siirtokuntalainen tiputteli avoimesti tulemaan, mitä ajatteli arabeista ja näiden ”oikeuksista”. Ääneen pääsivät kaikki osapuolet.
Kahden valtion malli edellyttää elinkelpoisia kokonaisuuksia, osapuolten keskinäistä luottamusta ja poliittista toimintakykyä. Tällä hetkellä Israelin sisäpolitiikka on myllerryksessä ja palestiinalaishallinto pitkälti keinotekoinen systeemi. Israelin talous on kunnossa, mutta palestiinalaisten ei, mikä johtuu useista eri syistä. Israelin tietoinen syrjivä politiikka, tai ainakin tietoisesti läpi sormien katsova, politiikka on keskeinen, mutta ei ainoa syy. Luottamuksesta lienee turha puhua. Ulkopuolelta on helppo huudella ja esittää oikeudenmukaisia ratkaisumalleja, mutta ilman asianomaisten ihmisten omaa sitoutumista ja tahtotilaa mikään ratkaisu ei onnistu. Palestiinan arabit ovat sekä arabivaltioiden toiminnan että omien vallanpitäjiensä uhreja ja panttivankeja samalla kun heitä sysitään syrjään. Taustalla vaikuttaa myös islamin juutalaisille vihamielinen tulkintatraditio. Mutta sitä vastapäätä on myös juutalainen kansallisuusaate, joka hakee innoituksensa enemmän tai vähemmän jyrkästi Vanhasta testamentista.
Israelin vastatoimet Gazassa on tietysti helppo tuomita. Mutta miten sitten Israelin pitäisi rankaista Hamasin terroristeja, jotka teurastavat siviileitä? Tietysti YK voisi tehdä päätöksen, että Hamasin johtajat ja taistelijat vedetään vastuuseen ja lähettää Gazaan raskaasti aseistetun poliisijoukon – mutta kuka uskoo että se toimisi?
Valitettavasti tässä taitaa toistua minikoossa kuvio 80 vuoden takaa. Israel on kuin liittoutuneet ja Hamas kuin Natsi-Saksa. Liittoutuneiden menetelmä oli: Barbaarisen ja epäluotettavan vihollisen kanssa ei neuvotella vaan vaaditaan näiden ehdoton antautuminen. Siihen pyrittäessä pommitetaan, hyökätään ja näännytetään ja jos niin vaaditaan, soditaan niin kauan, että antautuvat. Sitten voidaan järjestää oikeudenkäynti sotarikollisille, jotka vielä ovat elossa. Mutta: toivottavasti muistetaan myös jatko: Euroopan jällenrakennus, Marshall-apu ja toimivan demokratian rakentaminen. (Jos se nyt onnistuu muualla kuin länsimaisissa yhteiskunnissa).
Oma lukunsa ovat ne kristityt sionistit, joiden mielestä koko alue kuuluu juutalaisille – perusteluja on tunnetusti erilaisia – ja arabit sopeutukoot siihen tai muuttakoot muualle.
Kiitos Marko kommentista! Hamasin operaatio oli harvinaisen raaka ja brutaali. Keskustelussa on käytetty jo kahteen otteeseen ”natsi”-termiä Hamasin veriseen iskuun liittyen. Ehkä se on paikallaan? Entä Israelin armeijan ratsiat esimerkiksi länsirannalla. Niissä on kesästä 2022 tähän hetkeen saanut surmansa viisikymmentä lasta. Olisiko jälleen paikallaan puhua ”natseista”?
Israel pitää itseään ”juutalaisvaltiona”. Israelin maa-alasta on valtion omistuksessa noin 90%. Suurinta osaa siitä puolestaan hallinnoi juutalainen kansallisrahasto. Rahaston säännöissä puolestaan lukee, että rahasto rajoittaa toimintansa vain sellaiseen, mikä ”suoraan tai epäsuorasti koituu juutalaista uskontoa, rotua tai alkuperää olevien henkilöiden hyväksi.”
Ei-juutalaisia – pääosin arabeja – puolestaan on Israelin väestöstä lähes neljäsosa. Maanomistus- ja maanvuokrauskysymyksissä arabit esimerkiksi ovat Israelissa lähes oikeudettomia. Aika moni kutsuu muun muassa tätä systeemiä apartheidiksi ja mielestäni perustellusti.
Palestiinan arabit ovat varmasti myös omien vallanpitäjiensä sekä arabivaltioiden toiminnan uhreja. Itse olen Israelin ystävä ja ennen muuta juutalaisuuden. Silti minun on mahdoton ummistaa silmiäni siltä etniseltä syrjinnältä, vainolta ja ”pogromeilta”, mitä Israelilta puolelta heitä kohtaan on vuosia ja vuosikymmeniä harrastettu.
Hekin ovat ihmisiä. Ihan samanlaisia kuin etnisesti juutalaiset Israelin asukkaat.
Minä ihmettelen Kristillisdemokraattien toimintaa ja mukana oloa köyhiä, heikkoja ja vähäosaisia sortavassa hallituksessa. Ihmettelen, miten kukaan kristitty voi sellaista hyväksyä.
Mutta sekin vielä on jotenkin järjellä ymmärrettävää, mutta miten kukaan kristitty voi sulkea silmänsä Israelin valtion palestiinalaisia kohtaan harrastamalta tappamiselta, sorrolta ja vainolta?
Ja edelleen korostan, etten halua tehdä myöskään palestiinalaisista sankareita. Tuomitsen jyrkästi ja yksiselitteisesti Hamasin raketti-iskut, vauvojen tappamiset ja muut lahtaamiset. Asian toinen puoli on sitten se, minkä blogissakin toin esiin, että ylisukupolvinen köyhyys ja täydellinen toivottomuus radikalisoi. Katso tämän päivän kolmekymppistä (arabi) pizzalähettiä kuskaamassa ruokaa suomalaiselle, valkoiselle keskiluokalla. Ajattele niitä katseita – ja katseiden poiskääntämisiä – joita tämä kohtaa päivittäin jatkuvasti. Voit varma, että viimeistään hänen poikansa on valmis mihin tahansa.
https://www.gesherhajetsia.fi/israel/israelin-synty/palestiina-mika-se-on/
Radio 1 lähettää arkiaamuisin (ma-pe) Ykkösaamun, 50 minuutin ajankohtaisohjelman. Tänään pääjuttuna oli Lähi-itä. Tällä kertaa Israelin/Palestiinan kysymystä käsiteltiin vähän laajemmasta kuin vain tähän hetkeen liittyen. Toimittajan kanssa keskustelivat tutkijatohtori Tiina Järvi Tampereenn yliopistosta Lähi-idän mediasodan tutkija Tapio Kujala. Hyvä ohjelma. Löytyy Areenasta. Kannattaa kuunnella.
Yllä mainitussa radio ykkösen ohjelmassa tuli muutamia faktoja. Kuluneiden viime päivien aikana Israelin iskuissa Gazassa kuollut noin 1500, joista 500 lasta. Vuosien 2008 -2019 välillä Israelin ja Gazan välienselvittelyissä kuollut 12 700 palestiinalaista ja 88 israelilaista.
Israelin armeijan tapa tehdä ratsioita kiinnostava. Ei mennä ovesta vaan räjäytetään talon seinä (tietämättä tippakaan, onko seinän takana terroristeja, siviilejä vai lapsia). Ruumiita tulee.
Itse olen miettinyt, miten silmitön viha voi syntyä, mutta jos ajattelee, että nyt kaksikymppiset nuorukaiset ovat koko elämänsä eläneet Gazassa, alueella, jossa ei juuri puhdasta vettä, ei hygieniaa, ei työtä, ei poistumismahdollisuutta, niin tätä taustaa vasten voi jotain käsittää.
Tällä hetkellä Gazasta siis katkaistu vesi, sähkö ja polttoaineen sekä ruuan tuonti. Voi kuvitella, että hygienia entistäkin huonompi ja taudit sekä suoranainen nälänhätä leviävät. Alkamassa ja jo itseasiassa meneillään kollektiivinen kosto siviiliväestöä kohtaan, jossa ei jätetä kiveä kiven päälle.
Israelin kansan tuoreessa muistissa on holokausti ja sen kauheudet. Nyt ne tuotiin uudelleen hirvittävällä tavalla heidän eteensä. Israelilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin toimia. Sen on pakko tuhota Hamas.
Nyt Israelin hallitus on antanut armeijalle sen tehtävän. Sota Gazassa on etu Iranille sillä nyt sitä ei uhkaa Israelin hyökkäys pitkään aikaan. Samalla maailman sympatiat kääntyy Palestiinalaisten puolelle Israelia vastaan. Israel tulee voittamaan taistelun mutta häviämään sodan.
Kriisi leviää. Lehtitietojen mukaan Hizbollah valmis liittymään Hamasin rinnalle sotaan Israelia vastaan. Hamasin ja Hizbollahin taistelijoiden eroa voi verrata amatööri- ja ammattilaisjalkapalloilijoiden eroon.
Samaan aikaan UNRWA eli YK:n palestiinalaispakolaisten järjestö toteaa lausunnossaan, että ”Gazasta nopeasti tulossa helvetti ja se on romahduksen partaalla.”
Israelin on vähintään poliittinen pakko toimia. Jossain vaiheessa USA vetää käsijarrusta. Hamasia Israel ei onnistu tuhomaan. Jos seuraava sallitaan, niin mielestäni ”holokausti ja sen kauheudet” tulevat nyt esiin ennen muuta Gazassa.
Niin.
Täältäpäin on suhteellisen helppoa neuvoa Israelia ”välttämästä humnitaarista katastrofia Gazassa”, ja ”siviilien aseman uhasta” – mikä huoli tietenkin on totta. Samoin on mielestäni hiukan ”tekopyhää” vertailla siviiliuhreja puolin ja toisin, varsinkin kun toisella osapuolella ei tunnu olevan mitään selkeää kriteeriä sille, kuka on siviili, ja kuka taistelija. Edelleen ajatus, että nyt ylipäänsä olisi mahdollista toimia ns. normaalien demokraattisten sääntöjen mukaisesti lieneelähinnä hurskasteluamme täältä rauhallisessa Pohjolassa. Pahuuden kannattaja ja pahuudesta vaikenevakin osallistuu pahuuteen. Eettisyydellä on hintansa. Aidosti vain ja ainoastaan hyvää ratkasua en näe näköpiirissä. Ns. virkamiehen asenne: ” jos ei tehdä mitään, ei tehdä väärin” on itsessään väärin tekemistä.
Tilanne on vaikea – ellei peräti mahdoton – koska kyseeessä on kamppailu terrorismia vastaan Hamasin hallitsemalla alueella, jossa sekä siviilit että siviileiksi naamioituneet tai väitetyt siviilit eivät voi, eivätkä usein tunnu haluavankaan vastustaa terroristisia tavoitteita ja toimintatapoja. Edessä on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Kyseessä on sotatilanne, jossa toinen osapuoli tuntuu erottelevan omat sotilaansa siviileistä ja toinen osapuoli ei erottele sotilaitaan ja siviilejään. Tässä suhteessaa eettiset periaatteet eivät ole yhteismitallisia. Eettisiä ideaaleja eivät toki kumpikaanosapuoli täysin noidata – jos voisivatkaan.
Onko sitten veden, sähkön ja polttoaineen saannin estäminen eettisesti okein voidaan toki kysyä, ja kysymys tietenkin on aiheellinen. Sama pätee vaatimukseen siviilien evakuoimiseen nopealla aikataululla. Kysyjien soisi kuitenkin ehdottavan jonkin paremman ja toimivamman ratkaisun. Suoranainen taistelu tilanteen lopettamiseksi tuskin sekään täyttää eettisiä ihanteitamme eikä siviilien koskemattomuutta. Kuolema niittänee satoaan joka tapauksessa aivan liikaa.
Ainakin Hamasille on tarjottu pieni aika osoittaa halukkuutensa jonkinlaiseen ei-sotilaalliseen vastineeseen, ennen odotettavissa olevaa taistelua. Sotatilanne rikkoo yksilöiden ihmisarvon täyttä toteuttamista. Miten valitaan pienin paha pahuuden keskellä, siinä pohde. Minulla ei ole hyviä ratkaisuja.
Jukan kommenttiin: siinä unohtuu, että myös Israel ja sen armeija harrastaa silkkaa, puhdasta terrorismia ja tappamista. Samoin esimerkiksi usein ääriuskonnollisten siirtokuntien jäsenet.
En puolusta Hamasia tai hyväksy sentin vertaa sen tekemää väkivaltaa. Mutta: peräänkuuluttaisin konfliktin katsomista tasapuolisesti. Se tuntuu olevan etenkin suomalaisille kristityille vaikeaa.
En puolustele israelin kaikkea toimintaa. En väitä heitä aina eettisesti oikein tekeviksi. En kiistele nyt siitäkään ”kuka tämän aloitti”. Pahaa tehdään molemmilla puolilla.
Kuitenkin on ero sillä toimitaanko sotilaallisena taistelijana sotilaan vai siviilin ulkoisessa olemuksessa, käytetäänö siviilejä ihmiskilpinä ym.. Se on ollut meillä vaiettu aihe. Tämähän on jossain määrin samankaltaainen ongelma kuin Itä-Ukrainassa Venäjän ”vihreät miehet” -taistelijat, josta kyllä on puhuttu. Ja lienevät Ukrinalaisetkin pahojaan tehneet noudattamatta aina kaikkia eettisiä periaatteita. Ettistä toimitaa on edellytettävä molemmilta.
Kirjoitin nyt lähinnä tähän akuuttiin tilanteeseen liittyen. Epäilemättä Isrtaelissa ovat siirtokuntalaiset tehneet pahojaan, eikä armeijan tai turvallisuuspalvelujen toimet eettisiä normejamme aina noudattane. Niistä on täällä kerrottu, mikä sinänsä ei väärin toki ole.
Tasapuolisuus on vaikeaa. Suomen mediaa ei liene aina tasapuolisen koettu. Se lienee myös tilannetta ja asenteisiin vaikuttanut. Käsitykset jakautuvat ”tiukemmin” kun asioista tuodaan yksipuolisesti näkemyksiä esille. Toki jonkinlaista Israe-fanitustakin (ja Palestiina-antipatiaa) meillä on ollut, siinä missä Palestiina-sellaistakin(tai Israel-antipatiaa). Valitettavati tunnelma on usein (ollut?): jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan – täällä Suomenmaassammekin. Ei hyvä.
On totuuden nimessä sanottava, että myös Hamasin joukot ovat kulkeneet israelilaisissa kylissä tuhoamassa ja tappamassa kokonaisia perheitä ja yhteisöjä vähän kuin (alkuperäisten) natsien einsatzgruppen-ryhmät aikoinaan.
Ja samalla muistettava, että israelilaiset siirtokunnat ovat harjoittaneet palestiinalaisia kohtaan ”pogromeja”, keskimäärin noin kolme vuorokaudessa viimeisen vuoden aikana. Ja muistettakoon edellä mainitsemani israelin armeijan tapa tehdä ratsioita räjäyttämällä talosta seinä. Siinä menee mukana niin vanhukset kuin vauvat.
Tätä whataboutismia voisi jatkaa loputtomiin. Yhtä kaikki: palestiinassa on nyt menossa vanhatestamentillinen tuho, teurastus ja tappaminen. Herra armahda! אדון רחם נא!
Tätä viha saa aikaan! On ”epäpyhää” mitenkään rinnastaa edellä mainittua, joukkoteurastuksiin saakka vietyjä veripirskeitä suomalaiseen vihapuheeseen ja rasismiin, mutta yhtä kaikki: kun askel askeleelta mennään päätyyn saakka, populismilla ja ihmisten eriarvoistamisella olla synkät seuraukset.
Kari-Matti, laitan kommenttini tähän kun keskustelu näkyy jatkuvan. Kolme ajatusta. 1. Minusta on hyvä välttää ns. natsikortin käyttöä eli itse termiä. (Luen parhaillaan aivan sattumalta H-U Wehlerin kansallissosialismin historiaa).
2. Kukaan meistä ei voi muuttaa historiaa vaikka haluaisi. Lähi-Idän konfliktin juuret palautuvat ratkaisevasti reilun 100 vuoden taakse, kun 1 maailmansodan voittajat vetivät arabimaailman rajoja osmanivaltakunnan raunioille.
Kristityt sionistit painottavat mielellään Balfourin julistusta 1917, mutta tosiasiassa 1 maailmansodan ympärysvallat antoivat erilaisia lupauksia moniin suuntiin, jotta saivat liittolaisia Osmanivaltakuntaa vastaan käytävässä sodassa. Hajota ja hallitse -politiikan mukaisesti arabien alueet jaettiin moneen eri osaan ja siitä lähtien arabit ovat tietysti kamppailleet siitä, kuka mitäkin aluetta saa hallita. Yleensä ei muisteta, että Palestiinaa hallinnoivat britit yrittivät tasapainoilla arabien ja juutalaisten maahanmuuttajien vaatimusten ja intressien välillä. Usein unohdetaan sekin, että Transjordanian Abdullah olisi ollut valmis ottamaan alamaisikseen Palestiinan juutalaiset kunhan uusien maahanmuutto olisi lopetettu.
3. 1800-luvun suuri aate oli kansallisuusaate eli nationalismi: Joka kansalle piti perustaa oma valtio. Italialaisille Italia, saksalaisille Saksa ja puolalaisille Puola. Juutalaisella kansallisuusliikkeellä eli sionismilla oli pyrkimyksenä luoda juutalaisvaltio, joka tietysti piti sijoittaa jonnekin maailmankartalla. Historiallis-uskonnollisista syistä sen paikka on tietysti Jerusalemissa ympäristöineen. Kun juutalaisia lisäksi vainottiin Euroopassa, sionistinen liike sai tietysti uutta pontta. Ja lopulta holokaustin jälkiselvittelyissä juutalainen kansallisvaltio saatiin luoduksi. Ja sotahan siitä seurasi: yhdistihän Garibaldi Italian sotimalla kuten Bismarck Saksan 1870-71 ja Pilsudski Puolan 1914 – 20.
Kansallisvaltion oikeutukseksi pyritään myös luomaan historialliset perustelut. Israelin osalta tämä perustelu on sekä historiallinen (juutalaisten läsnäolo Palestiinassa antiikista, mahdollisesti varhaisemmastakin ajasta, alkaen) että uskonnollinen: Jumala on antanut tämän maan juuri meille. Palestiinalaisten osalta tämä kansallisvaltioprosessi on jokseenkin yhä alkutekijöissään ja nykyään ajatus yksi kansa – yksi oma valtio on huomattu varsin ongelmalliseksi.
Lopuksi. Se, että monet kristityt Israelin ystävät ovat omaksuneet teologisen tulkinnan tästä kaikesta on minusta ymmärrettävää, mutta ongelmallista. Ei vähiten siksi, että palestiinalaiset tuntuvat alitajuisesti rinnastuvan Vanhan testamentin kanaanilaisiin, jotka pitää jumalallisen oikeuden nojalla joko ajaa pois tai alistaa (sukupuuttoon tappamista kukaan ei onneksi ole yrittänyt oikeuttaa)!
Toinen ongelma on siinä, että Pekka Sartolan kaltaiset itseoppineet asiantuntijat pyrkivät koko ajan kirjoittamaan Raamatun avulla historiaa etukäteen: Israelin, Jumalan valitun kansan kansallisvaltion, kimppuun kerääntyy milloin minkäkin lainen maailmanlaaja sotilaallinen liittoutuma maailmanhistorian ”loppusotaa” varten, ja sen alkusoittoa todistamme juuri nyt.
Vanhan testamentin saarnaaja sanoo: aika on sodalla ja aika on rauhalla. Aika on heittää kivet ja koota ne jälleen. Nyt on sodan aika sen lait voimassa. Kun pöly Gazan raunioista on laskeutunut, kansainvälisen yhteisön on jollakin tavoin voitava ratkaista yhtälö, jonka se itse on luonut toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä. Mutta rauhaa ei voida tehdä ilman, että molemmat osapuolet itse sitä haluavat. Tässä pätee Paasikiven viisaus: ”Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”. Mutta osapuolten pitäisi myös päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitkä nämä tosiasiat ovat.
Rukoilkaamme siis oikeudenmukaista rauhaa Jerusalemille ja sen ympäristölle. Herra kaikkia kärsiviä armahtakoon!
Marko. Jerusalem, Palestiina jne ovat suomalaisille olleet, voi sanoa, vuosisatoja tuttuja Raamatun kirjoista ja pappien saarnoista. Israelin todellisuutta katsotaan helposti niiden läpi, etenkin jos ainut ymmärrys asioista joku ”Karmel”-henkinen turistimatka.
Edward Said käytti joskus ilmaisua orientalismi, joka kuvasi länsimaiden tutkijoiden näkemyksiä Itämaista. Se ei vastannut alkuunkaan kohdettaan. Utuista ”orienttia” ei todellisuudessa ollut missään, paitsi länsimaisten matkailijoiden mielikuvituksessa.
Vähän samaa näissä Israel- kiihkoilijoissa. Vaikka Israelin armeija pyyhkäisisi palestiinalaiset Gazasta mereen ja pommittaisi rakennukset maantasalle, se ei muuttaisi näiden raamatullisten-israel-uneksijoiden haaveellisesta, ylimaallista ja virheetöntä kuvaa Israelista.
Tosiasia on se. että Hamas ja Hizbollah ym. ovat terroristijärjestöjä ja osa muslimiveljeskuntaa, ovat jihadisteja ja Isis-tyyppisiä terroristeja, jotka vihaavat juutalaisia ja haluavat eliminoida heidät ja Israelin kokonaan pois maailman kartalta. Israel luovutti Gazan kun tehtiin sopimus sen luovuttamisesta. Gazalaiset itse äänestivät sen jälkeen vaaleissa Hamasin valtaan Fatahin sijasta. Israelin oli tietenkin pakko sulkea raja Hamasin terroritekojen takia. Ja niin kuin huomaatte ei Egyptikään halua tuota kansanjoukkoa sinne. Se on liian suuri turvallisuusriski. Gazalaiset tavalliset kansalaiset joutuvat kärsimään tästä ja Hamas käyttää jopa lapsia ihmiskilpinä ja soluttautuu normaaleihin asuintaloihin. Gazan alla on Hamasin tunneliverkosto, joita lapsetkin on pakotettu kaivamaan ja siellä on lapsia kuollutkin. Että tällainen ”valtio”!
Marko: ”Mutta rauhaa ei voida tehdä ilman, että molemmat osapuolet itse sitä haluavat”.
Tässä on nyt syytä muistaa kuka haluaa rauhaa ja kuka ei. Israel ei ole muuta ole koskaan halunnutkaan kuin rauhaa, mutta sillä on oikeus puolustaa valtiotaan hyökkäyksiä vastaan ja myös vastata terroritekoihin. Mutta terroristijärjestöt eivät halua rauhaa eivätkä ole koskaan halunneetkaan, vaan he haluavat teurastaa juutalaiset ja lopettaa juutalaisten ja Israelin valtion olemassaolon maailmassa. Heitä ei yksinkertaisesti saa olla olemassa. Miten voit neuvotella tällaisen osapuolen kanssa? Kun katsoo noiden ihmisten huutoa ja vihanpurkauksia kaduilla, niin kyllä jokainen normaali ihminen tajuaa, että näillä ihmisillä ei kaikki ole kunnossa. Heidät on aivopesty ääri-islamiin ja vihaan. Lapset jo ihan pienestä pitäen kasvatetaan vihaamaan juutalaisia, jotka islamin mukaan ovat apinoita.
Israel on tehnyt monta rauhanehdotusta ja tarjousta luovuttaa maata palestiinalaisille. Yhteenkään palestiinalaiset eivät ole suostuneet. V. 2008 heille tarjottiin 97% kiistellyistä maa-alueista ja Itä-Jerusalem pääkaupungiksi, mutta nämä ns. palestiinalaiset eivät suostuneet. Luin yhden artikkelin kommentista, että Israel on tehnyt ”jopa viisi selkeää tarjousta. Heti vuoden 1967 sodan jälkeen Israel tarjoutui palauttamaan kaikki valtaamansa alueet kestävästä ja pitävästä rauhasta, mutta arabit kieltäytyivät siitä ja julistivat päätöksen Khartumissa: Ei rauhaa Israelin kanssa. Siis ketkä ovat vastuussa tästä Lähi-Idän ongelmasta?” Tämän Markus Leikolan artikkelin ensimmäisestä kommentista otin sitaatin.
https://www.apu.fi/artikkelit/markus-leikola-totuus-lahi-idasta
En osaa sanoa onko joissakin kristillisissä piireissä tyypillistä nähdä asiat ääripäiden kautta. Joskus vaikuttaisi siltä.
Oma käsitykseni on, että Israel/palestiinalaiset-kuviossa jo ihan riittävästi ääri-ajattelua ilman, että sitä tässä enää pieneltäkään osin lisätään.
Todellisuus on aina mutkallista. Hamas on – jos ei Israelin luoma, niin – Israelin aikoinaan tukema Fatahin vaikutusvallan heikentämiseksi. Lopulta Hamas sai vallan Gazassa ja hääti pois Fatahin.
Helsingin Sanomien eilisessä (13.10.2023) artikkelissa ”Netanjahu luuli ostaneensa rauhan Hamasin kanssa” kuvataan Netanjahun hallitusten ja Hamasin kanssakäymistä. Alaotsikko kertoo, mistä on ollut kyse: ”Pääministeri Benjamin Netanjahun hallitsema Israel tarjosi Hamasille taloudellisia mahdollisuuksia vastineeksi siitä, että Gaza pysyy rauhallisena”.
Artikkelissa haastatellaan Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professoria Hannu Juusolaa. Hän toteaa Natanjahun pyrkineen ostamaan rauhan Hamasin kanssa. Minkäänlaista poliittista prosessia rauhan eteen ei Netanjahun pääministerikausien aikana aloitettu eikä niitä edes tavoiteltu. Netanjahun politiikka piti yllä status quota, josta Juusolan mukaan hyötyivät ennen kaikkea Israelin juutalaiset. Juusola sanoin: ”He [Hamas ja Netanjahu] olivat petikavereita, jotka kummatkin hyötyivät tilanteesta.”
Jaa. No ääriajattelua on toki, mutta en ole ääriajattelija.
En luota meidän Suomen mediaan lainkaan. Eivät todellakaan kerro kaikkea ja sen mitä kertovat on värittynyttä heidän ideologiansa mukaan. Kopioivat uutiset CNN:lta jne. Kun lukee muita medioita, joita onneksi on, niin saa tasapuolisemman käsityksen asioista.
Riitta S. Se, kuka lopultakin haluaa rauhaa ja kuka ei, ei valitettavasti ole koskaan ollut aivan yksiselitteistä tässä konfliktissa. Näin kolmesta syystä. Ensiksikin sekä juutalaisten että varsinkin palestiinalaisten arabien joukossa on kaikkea muuta kuin rauhantahtoisia militantteja. Toiseksi harvat ihmiset noin ylipäänsä haluavat rauhaa millä hinnalla hyvänsä. (Esimerkiksi Ukraina saisi rauhan heti, kun se myöntyisi Venäjän vaatimuksiin). Kolmanneksi ”arabit” ovat jakautuneina moneen eri valtioon, joilla kaikilla on omat intressinsä. 70 vuodessa hallitukset tavoitteineen ovat vaihtuneet moneen kertaan myös Israelissa.
Nyt Israelin kimppuun kävi joukko häikäilemättömiä Hamasin terroristeja, jotka eivät piittaa edes ”omiensa” eli gazalaisten hengestä. Terrorismia ei pidä missään nimessä hyväksyä. Samalla on ymmärrettävä, että tämäkään terrorismi ei sikiä tyhjästä. Terrorismi kun on tyypillisesti heikommassa asemassa olevan konfliktiosapuolen keino ajaa tavoitteitaan.
On selvää, että ilman kompromisseja JA kestäviä turvatakuita Lähi-Itään on mahdotonta saada rauhaa.