Taivas – helvetti vaihtoehdon kummallisimpia piirteitä on mielestäni se, että Jeesuksen sanojen mukaan koko ihmiskunta jaetaan jyrkästi kahteen osaan, vuohiin ja lampaisiin. Lampaat pääsevät taivaaseen ja vuohet painuvat helvettiin kitumaan. Ei mitään välimuotoja maallisen vaelluksensa jättäneiden ihmisten kohtelussa.
Ei tämä nyt ainakaan minun oikeustajuuni mahdu alkuunkaan. Ihmisten välillä on toki aste-eroja pahuuden ja hyvyyden suhteen. Eino Leino kirjoittaa Hymyilevässä Apollossa: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ aina ei esille loista.” Olen samaa mieltä.
Jos Jumala on luotujaan syvästi rakastava, tuntuu täysin kohtuuttomalta, että Hän voi jakaa heikot ja vajavaiset lapsensa jyrkästi kahteen leiriin. Minulle herää myös ajatuksia siitä, minkälaista joukkoa taivaassa mahtaa olla? Haluaisinko itse päästä siihen sakkiin, varsinkaan siinä tapauksessa, jos rakkaani ja lähimmät ihmiseni joutuisivat alakertaan.
Kaipa tämä asia on ollut vaikea pala monille oppineille kirkkoisillekin. On yritetty löytää pehmeämpiä vaihtoehtoja, joiden mukaan helvetin kärsimysten ja taivaan riemujen välillä olisi aste-eroja. Dante on esittänyt yksityiskohtaisen ratkaisun Divina Commediassaan. Hän ratkaisi asian jakamalla helvetin yhdeksään piiriin syntien raskauttavuuden mukaan niin, että ensimmäiseen piiriin kuuluivat lievimmät tapaukset ja yhdeksännessä piirissä helvetin tuskista kärsivät raskaimpien rikosten tekijät. Maan keskipisteessä, yhdeksännen piirin alimmassa osassa kituivat hyväntekijöidensä pettäjät kuten Lucifer, Juudas Iskariot, Brutus ja Cassius.
Jos Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki ovat olemassa, on ainakin minun mahdotonta uskoa, että He jakaisivat ihmiskunnan jyrkästi kahteen osaan. Varsin merkilliseltä tuntuu myös se, että Jumala on sallinut kirkon levittää taivas- ja helvettioppiaan.
Olen sitä mieltä, että taivas ja helvetti ovat ihmisten oman mielikuvituksen tuotetta. Helvetin ideaa on kirkon piirissä kehitelty ja muokkailtu vuosisatojen ajan. Sen välityksellä on tehty suunnatonta vahinkoa ihmiskunnalle ja sen poistaminen kristinuskosta on kuitenkin hyvin vaikeaa, koska helvetin olemassaolo perustuu Raamatun mukaan Jeesuksen omiin puheisiin. Jos helvetistä luovutaan, putoaa kristinuskolta pohja pois. Siinäpä vasta pirullinen ongelma.
Tämän keskutelun pohjana olevan paradigmaan ’ikuisuudesta’ tulisi ottaa mukaan myös se mahdolinen lähtökohta, ettei ainakaan Ut:sa edes ole välttämättä sellaista sanaa joka merkityisi kirjaimellisesti koskaan loppumatonta aikaa. Sanonta ’eis aionas ton aionon’ (aina ja iankaikkisesti) kun esim. merkitsee yksinkertaisesti ’ajajaksosta ajanjaksoon’. Nämä eripituiset aioonit eli jaksot voivat myös päättyä.