Ruttopuiston rovasti on yksi seurakuntansa monista paimenista, mutta kuitenkin ainoa, jolla on oma paimensauva! Kuten yllä olevasta kuvasta näet, kyse on kunnon kepistä, ei mistään tahtipuikosta tai porkkanasta.
Olen antanut monitoimipaimensauvalleni nimen Mooses, koska profeetta Jesaja kutsui kansanjohtaja Moosesta paimeneksi. Mossen tehtävänsä oli huolehtia israelilaisista ja johtaa heidät perille luvattuun maahan. Minun täytyy vielä harjoitella sauvan käyttöä, mutta jo treenien tässä vvaiheessa osaan jakaa automeren kahtia. Se on kivaa!
Sauvani muistuttaa minua tehtävistäni pappina: Hommiini kuuluu lauman kokoamista, jukuripäitten oikeaan suuntaan ohjaamista, kuoppiin pudonneitten ylös kiskomista, tien näyttämistä. Sauvan varsi muistuttaa minua heikkojen ja sairaitten tukemisesta. Sauvan lisävarustukseen kuuluu sivulle taitettava piikki, jolla voin tarvittaessa hieman motivoida velttoja ja laiskanpulskeita lampaita siirtymään pikkuisen eteenpäin elon tiellä.
Piispa Johannes Kultasuu Krysostomos (347- 407 j.Kr) opettaa, ettei papin virkaan pidä tuppautua kunnianhimoisista syistä: ”On kyettävä ylenkatsomaan ihmisten ylistyksiä, vältettävä turhamaisuuden kari, halpamaiset imartelut ja liehittelyt, rikkaiden mielisteleminen ja kansansuosion tavoittelu”.
Mutta se, mikä on papille myrkkyä, on poliitikolle suoranaista mannaa!
Paimenen nimitystä käytettiin juutalaisessa ja itämaisessa perinteessä myös maallisista hallitsijoista ja vallanpitäjistä. Keisari Tiberiuksen kerrotaan vastanneen verojen korotuksia ehdottaville maaherroille, että ”hyvän paimenen tapoihin kuului keritä laumansa, ei nylkeä sitä!”
Tunnettu puhuja ja filosofi Dion Prysalainen (n. 40-120 j.Kr) sanoo kuninkuutta koskevassa puheessaan, että kuninkaan pitää tulla kansansa oppaaksi ja paimeneksi eikä olla kuin se, joka pitää pitoja kansansa kustannuksella. Dion kutsuu kuninkaita kansojen paimeniksi ja sanoo paimenen tehtävän olevan valvoa, vartioida ja suojella laumaansa eikä teurastaa sitä. Erityisen tärkeää on siis se, miten ja mihin päämääriin vallassa olijat valtaansa käyttävät.
Suomi on eilen (su 19.4.2015) saanut uudeksi johtajakseen Juha Sipilän (kesk), joka kasvoi korkoa oppositiossa. Jäämme jännittyneinä odottamaan, mitä tämä paimen esikuntineen laumalleen tekee, keriikö vai nylkeekö.
Muuten: Kuka kannattaisi kanssani Suomen valtiomuodon muuttamista kuningaskunnaksi? Mielestäni on vaikea verrata taivaallista valtakuntaa demokratiaan. Jos tahdomme, että Jumalan tahto tapahtuisi samalla tavalla maan päällä niin kuin se tapahtuu taivaassa, meilläkin pitäisi olla oma kuningaskunta. Tehtäisiin vaikka presidentistä kunkku.
Suomen itsenäistymisen aikoihinhan tämä kuninkuusasia oli viimeksi esillä. Vuonna 1918 ehdittiin jo valitakin Hessenin prinssi Friedrich Karl, mutta juttu kuivui silloin kokoon. Joko nyt aika olisi kypsä tällaiselle muutokselle? Oma ehdotukseni olisi Karl Fazer. Komea nimi ja pelkkää hyvää suomalaisille tarkoittava historia.
Saan myös itse tukea tuosta sauvastani. Jokin aika sitten minulta kysyttiin, että miten ihmeessä sinä pystyt paimentamaan laumaasi, kun et juuri mitään näe. Seuraavatko seurakuntalaiset sinua?
Vastasin, että kyllä minä tunnen ihmisten perässäni tulevan. Siitä en tosin aina ole ihan varma, seuraavatko he minua vai ajavatko kenties takaa!
On hyvä tuntea seuraajansa, ei vain nähdä. On viisautta kulkea vain sauvansa kanssa eteenpäin näkemättä faneja perässään. Ja parasta kaikesta: takaa-ajajat voit ovelasti johdattaa perässäsi vaikka taka-oven kautta Ruttopuiston kirkkkoon. Silmittömille ei jää aikaa huomata, minne päätyvät.
Kiitos, Päivi, silmiä avaavasta kommentistasi.
Ruttopuiston kirkon takaovi alias sakastin ovi on muuten niin matala, että takaa-ajajat kolauttavat oitis otsansa ovenkarmiin. Vain tarpeeksi nöyrästi kumartavat mahtuvat sisään. 😉
Eivätkös ne hyvän paimenen lampaat tunne paimenensa ÄÄNESTÄ?
Olen antanut itselleni kertoa, että lähi-idän paimen kulkee lauman edellä ja juttelee tai lauleskelee, ja lauma seuraa. Vierasta ne eivät seuraa, koska tuntevat hyvän paimenen äänen.
Joku takavuosien saarnamies huipensi esityksensä kysymykseen ”Onko sinulla lampaan korva?”
Marja-Sisko: Hah, saman ikäluokan ihmisinä ja saman papinkoulun käyneinä tunnemme myös samat jutut. Minäkin huipensin eilisen saarnani lampaan korvaan. Oli aivan pakko.
RR: ”Jos tahdomme, että Jumalan tahto tapahtuisi samalla tavalla maan päällä niin kuin se tapahtuu taivaassa, meilläkin pitäisi olla oma kuningaskunta.”
Höpö-höpö, Ruttopuiston Rovasti. Ei taivaan kuninkuus ole maallista vaan taivaallista, ihmisten näkökulmasta eettistä ja moraalista kuninkuutta. Käsitykseni mukaan ihminen on taivaan näkökulmasta ”kuningas” silloin, kun hän todella tahtoo pitää huolta myös heistä, jotka luonnon olemassaolon taistelu tappaisi ja tuhoaisi..
Tuula: Oikein uskovien laumaan kuuluvana et pystyne seuraamaan luterilaista höpö-höpö-tystä? Minä ajattelen samalla tavalla kuin Martti Luther, että ellei meidän Herra Jumalamme leikinlaskua ymmärtäisi, niin enpä tahtoisi minä taivaaseen!
Omakohtaisesti itse asiasta kuultuna: Pidän Suomen hallitusmuodonmuutosta suorastaan Kuningas-ideanani!
Hannu Kiuru :”Tuula: Oikein uskovien laumaan kuuluvana et pystyne seuraamaan luterilaista höpö-höpö-tystä?”
Mihin ”oikein uskovien laumaan”? En ole eläessäni kuullut oikeastaan mitään muuta, kuin että en ole ”oikea uskoinen” milloin mistäkin näkökulmasta. Kaipa se on niin, että kun on lapsena oppinut kantapään kautta luterilais-ortodoksisten arvojen sekamelskaan, niin on ollut vähän vaikea sopeutua vain oikeaoppisiin luterilaisiin käytäntöihin.
Tuula: Eikös ortodoksisuus tarkoita oikealla tavalla uskovaa? Aika vaatimattomasti sanottu…
Oikeeoppisest luterilaisest käytännöst mie en kyll mittää tiiä. Pystykorvaluterilaisuuvestha jotku jottai haastelloo, mutt tiiä hänestkää…
Luterilainen puhdasoppisuus lienee kuitenkin tuttua. Liika puhtaus on pahasta. Lapsi menee pesuveden mukana.
Kuningasidea on hyvä bändi.