Pääkallokeli tarkoittaa vihoviimeisen kenkkumaista säätä, joka saa autot luistelemaan ajoradoilla sekä jalankulkijat kaatuilemaan jalkakäytävillä ynnä telomaan itsensä lasarettikuntoon. Pääkallokiitäjä on perhonen. Jimi Pääkallo on muusikko. Astia, jossa on pääkallon kuva, sisältää myrkkyä. Mustanaamiolla oli pääkallosormus, josta jäi konniin selkeä jälki, kun hän tinttasi heitä leukaperiin. Natseilla oli Pääkalloprikaati, merirosvoilla pääkallolippu. Pääkallopata on ruoka, sellainen makaronimössö. Pääkallonpaikaksi kutsuttiin mestaa, jossa Jeesus teloitettiin.
1800-luvulla ruotsalaistutkijat olivat kovasti paljon kiinnostuneita suomalaisten pääkalloista. Pääkalloja ryösteltiin suoraan haudoista, jotta voitiin mittailla pään muotoja ja pituuksia. Myös eläville ihmisille tehtiin samanlaisia mittauksia, mutta silloin tutkijat eivät tohtineet lähteä päänirrotuspuuhiin. Ideana oli osoittaa lyhytkalloisten suomalaisten ja saamelaisten alempiarvoisuus muihin skandinaaveihin nähden.
Rotuprofessori Gustaf Retziuksen (1842-1919) johtopäätösten mukaan tyypillistä lyhytkalloisille suomalaisille oli alakuloisuus ja tunteellisuus. Suomalaiset istuivat mieluiten saunassa tai lauloivat kansanlauluja. He eivät olleet saaneet aikaan mitään merkittävää toisin kuin esimerkiksi maita valloittaneet germaanit.
Retziusta voitaneen pitää jonkinlaisena antifennofiilina?
Kiva asua tässä ylimielisen Ruotsin ja aggressiivisen Venäjän välissä!
Jo 1820-luvulla kansallinen herättelijämme Adolf Ivar Arvidsson totesi, että ”ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Tuolloin emme enää olleet Ruotsin vallan alla, mutta siitä huolimatta ruotsalaiset pääkallonmetsästäjät hyökkäsivät apinan raivolla rauhanomaisten hautuumaittemme kimppuun. On se niin väärin!
Piispa Huovisen ollessa Helsingin hiippakunnan käskynhaltijana Pääkallonpaikka sijaitsi sananmukaisesti Bulevardi 16:n seurakuntatalon viidennessä kerroksessa, piispan työhuoneessa. Hänen työpöydällään näet sijaitsi erään pääkallon loppusijoituspaikka. Myönnän, että tuon pääkallon näkeminen teki suuren vaikutuksen. En yhtään ihmettele, miksi Huovinen tuli kuuluisaksi fundeeraamisesta. Tuollainen kallo suorastaan pakottaa pohtimaan syntyjä syviä.
Minut tuo näky sai pohtimaan sitä, että jos jonkun naamataulu ei meitä miellytä, niin kannattaa ajatella, että sisältähän tuo tyyppi on varsin samanlainen kuin mekin: Pääkallo, luita, sisälmyksiä, tunteita ja eritteitä. Syntisäkki. Jos kadehdimme jotakuta, niin on hyvä muistaa, että tomua ja tuhkaa hän on siinä kuin me muutkin.
Mitä me tästä opimme? Älkäämme jättäkö pääkallojamme jälkeemme vaan maatukaamme pikaisesti iloisten liekkien loimussa. Minä en ainakaan kestäisi ajatusta, että joskus jotkut huligaanit kaivaisivat pääkalloni haudasta ja pelaisivat sillä jalkapalloa.
Kivutonta loppua sinulle, lukija. Lepää rauhassa, mutta vain vuoden 2018 loppuun asti. Sillä v. 2019 odottavat jo uudet kujeet.
Kuva: Läski-Basso ja Luu-Viulu. Tunnistatko kuvasta edes toisen meistä?
Iltalehti kertoo antaumuksellisesti ruotsalaisten ryöstöretkistä:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70e03f58-99e3-4138-8bd5-c3268449d381
HEH! Ovat päällisin puolin pätään pidempiä myös ruumiintiedossaan!