Otsikon lause tuli esille erään blogikirjoituksen keskusteluketjussa ja jäin pohtimaan sitä. Muistan myös ajan, jolloin vapaiden suuntien ja kirkon joidenkin herätysliikkeiden piiristä jaksettiin hieman sormea heristäen muistuttaa: Kaste ei (yksin) pelasta ketään!
Ovatko kaikki kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut kristittyjä? Ensimmäinen vastaus on, että tietysti ovat! Kasteen kautta tullaan kristityksi. Eri kristilliset kirkot ovat määritelleet kasteen minimiehdoiksi sen, että kaste tulee tapahtua vettä käyttäen ja kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kasteesta on muuten sitten riittänyt erilaisia näkemyksiä näihin päiviin saakka. Perusero menee suurten kirkkojen kasteen ja vapaiden suuntien uskovien kasteen välillä. On hyvä muistaa, että myös ns. vanhoissa kirkoissa meillä on aikuiskaste eli aikuisen kaste niiden kohdalla, joita ei ole aikaisemmin kastettu. Kirkoissamme emme kuitenkaan kasta uudelleen. Myös esimerkiksi Luther oli aikanaan uudelleenkastajia ja uudelleenkastamista vastaan.
Kaikki kastetut ovat siis kristittyjä. Kaste liittää ihmisen aina myös johonkin seurakuntaan ja kirkkoon. Yleensä ihmisiä ei kasteta,ellei ole seurakuntaa, minkä jäsenyyteen ja yhteyteen kastetaan. Entäpä kun ihminen eroaa seurakunnan ja kirkkonsa jäsenyydestä. Onko hän kastettuna edelleen kristitty? Yksinkertaisin vastaus tähän on, että on ja ei ole.
Ainakin omassa ev.lut. kirkossamme ajattelemme, että kastetta ei voi peruuttaa eikä kasteen lahjaa voida ottaa pois. Ihminen itse voi sen ehkä torjua, mutta kaste pysyy voimassa. Siten kastettu on aina kastettu. Kun ihminen eroaa kirkon jäsenyydestä, hän ei ole enää ainakaan ”tilastollisesti” kristitty. Hän voi olla sitä kuitenkin sydämessään vaikka näemmekin ristiriidan siinä, että ihminen haluaa uskoa ja turvata Jumalaan – olla kristitty – mutta hän ei halua kuulua kristittyjen yhteisöön.
Laajempi ja syvempi näkökulma koskee sitten sitä, mitä ajattelemme kastetuista kirkon jäsenistä, jotka eivät kovin aktiivisesti osallistu kirkon toimintaan. Usein ajattelemme mielestäni väärin, että osallistuminen on mittari. Osallistuminen voi tietysti olla merkki sitoutumisesta ja on myös niin, että ihminen voi kadottaa kastettuna olemisen merkityksen, jos hänellä ei ole kosketusta sanaan ja sakramentteihin.
Kastettu on kuitenkin kristitty vaikka hän kävisi vaikka vain kerran vuodessa joulukirkossa. Luther opasti pitämään kaikki kastettuja sisarina ja veljinä Kristuksessa. Hän kuitenkin teki myös eron kirkon todellisten ja nimellisten jäsenien välillä. Hän ymmärsi, että kirkossa on erilaisia jäseniä. Me ihmiset emme saa kuitenkaan jaotella kastettuja vuohiin ja lampaisiin.
Herätysliikkeiden piirissä edellinen jako on merkinnyt ja merkitsee edelleen herätyspuheita ja uskoon tulemisen korostamista. Se voi olla myös oikein, mutta samalla se voi viedä kristillisyyden mallin ja mittarit väärille urille. Toki kristillisen julistuksen sisältöön kuuluu kutsu Kristuksen seuraamiseen ja armosta elämiseen, kasteen lahjan todeksi elämiseen.
Kastettujen osallistumisen korostamisen yhteydessä unohtuu myös periluterilainen virka-ajattelu. Luther opetti, että jokaisella kristityllä on virka tai useampi. Noilla viroilla hän tarkoitti ihmisen arkisen elämän eri rooleja ja tehtäviä. Niissä viroissa ihminen palvelee Jumalaa ja lähimmäisiä.
Edellisestä tullaan seurakuntakäsitykseen. Seurakunta ei ole siis vain kastettujen kristittyjen osallistumista kirkon tilaisuuksiin vaan se on yhtälailla ja enimmiltä osin elämää arjen keskellä Jumalaan ja armoon turvaten ja lähimmäisiä palvellen.
Kaikki kastetut ovat kristittyjä. Sitä kristityn virkaa meidän on jokaista kastettua rohkaistava omalla paikallaan ja tavallaan toteuttamaan.
Toivo Loikkanen
Toivo Loikkanen nyt selostat että kasteessa voisit tehdä toisen ihmisen Jumala suhteeseen jotain, siis kuinka sen teet?
Miksi Jeesus ei kastanut lapsia, eikä ”väkisin” ketään?
Tää on merkityksellinen kysymys, siis voiko toinen ihminen päättää toisen puolesta tuleeko tästä Jumalan lapsi?
Toinen ihminen eli vanhempi voi päättää, että lapsi saa parhaan mahdollisen lahjan ja pohjan elämälle, kasteen ja kirkon jäsenyyden. Lapsi voi nuoreksi ja aikuiseksi tultuaan päättää, haluaako on olla kirkon jäsen. Vanhemmat päättävät monta muutakin asiaa lapsen puolesta. Jumala tekee meistä lapsiaan, siihen ei kukaan ihminen pysty.
Toivo Loikkanen väität:””Jumala tekee meistä lapsiaan, siihen ei kukaan ihminen pysty.””
Siis tuleeko kasteessa vauvasta Jumalan lapsi?
Vanhan liiton merkki oli ympärileikkaus, joka suoritettiin 8 vrk:n ikäisille poikalapsille. Juutalaisen talon orjat myös ympärileikattiin isännän uskon mukaisesti.
Toisella blogilla Ari Pasanen syytät luterilaista kirkkoa siitä, että elit pimeydessä. Valo löytyi myöhemmin etsikkoaikasi kautta. Se, että elit pimeydessä ei ollut kasteen vika eikä myöskään Kristuksen suorittaman sovituksen ja ylösnousemuksen vika. Syntien sovitus on tarkoitettu koko maailmalle ja kaikille ihmisille. Armosta voi kuitenkin kieltäytyä. Kastetta ei pidä moittia. Syy pimeyteen on ”synnin, maailman ja perkeleen”. ”…, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. Mitä se on? Se on jotain muuta kuin se ”Isän koti, johon Kristus meni hankkimaan meille sijan/paikan.”
kari Paukkunen kuinka voi seurata Jeesusta kun ei kuule Hänen ääntänsä?
Tässä on kaiken harhan paljastava asia, kuulla Jeesuksen ääni, kun on harhassa niin ei kuule Jeesusta.
Nyt kun väitetään vauvan tulevan Jumalan lapseksi kasteessa niin tämän pitäisi kuulla Jeesuksen ääni, tapahtuuko näin? Jumalan lapsella on Pyhä Henki joka ohjaa ja antaa voiman ja rakkauden elää Jumalan tahdossa.
Pasanen, lasta pitäisi kasteen jälkeen ”opettaa pitämään kaikki, minkä Jeesus on käskenyt pitää”. Jos näin ei tehdä niin lapsi ei pysy Jumalan sanan yhteydessä, vaan maailman henki valtaa hänet ja hän ei enää ymmärrä, että elämän kallein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen. Näin ilmeisesti kävi sinulle nuoruudessasi?
Olen tavannut lukuisia ns. uskovien kasteen ottaneita, jotka ovat myöhemmin jättäneet kaiken hengellisen elämän taakseen. Jotkut heistä ovat esim. 10-20 vuoden kuluttua ”uudelleen heränneet” ja todenneet, että ainoastaan seurakunnan keskellä ja julistuksen alla voi uskoa synnit anteeksi. KELA tai työvoimatoimisto eivät tätä sanomaa julista.
Pitäisikö mielestäsi nämä ns. uskovien kasteella kastetut ja myöhemmin uskostaan luopuneet kastaa uudestaan kymmenien vuosien ”paatumuksen” ajan jälkeen, kun ovat palanneet seurakunnan yhteyteen?
Luterilainen kirkko ei kasta uudelleen paatumuksen tilasta palanneita, vaan he saavat uskoa synnit anteeksi. Yksi kaste riittää. Sitä ei tarvitse uusia. Raamatun mukaan pelastukseen tarvitaan usko ja kaste. Raamattu ei anna lupaa synnin tekemiseen, niin kuin olen sinulle monta kertaa kirjoittanut. Sinä et saa syntiä tehdä enkä minä. Minussa itsessäni asuu synnin ja kuoleman ruumis, joka itsessään ei rakasta Jumalaa. En kykene pelastamaan itseäni. En usko, että uusi kaste auttaisi minua. Minun turvani ja uskoni on Jeesuksessa Kristuksessa, joka rukoili Golgatalla: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” ja ”Se on täytetty”. Jeesuksen Kristuksen työ on se, jonka varassa uskallan elää ja kuolla. Hänellä on iankaikkisen elämän sanat. Kenen muun tykö minä voisin mennä? En ainakaan niiden, jotka käskevät tehdä jotakin muuta kuin uskoa, käskevät vaikka uudelleen kasteelle, vaikka minulla on jo kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.Raamatun mukaan siis usko ja kaste pelastavat. Minulla on molemmat. Kiitos Kristukselle Hänen sanomattomasta armostaan! Sitä ei minulta kukaan ihminen voi riistää.
”Tässä on kaiken harhan paljastava asia: kuulla Jeesuksen ääni. Kun on harhassa niin ei kuule Jeesusta.” Miten sinä kuitenkin kuulit hänen äänensä, vaikka olit harhassa? ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” Uskoakseni hän puhutteli sinua siksi, että sinut oli lapsena kastettu Jumalan lapseksi. Silloin kylvetty siemen iti, kun sen aika oli.
Puutarhan ammattilaiset ja viljelijät tietävät, että joidenkin kasvien itämisaika on pitkä. Paatuneen lapsen/nuoren/aikuisen vaellus ei mitätöi kastetta, jos se on suoritettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kuka uskaltaa nousta kaikkivaltiaan Jeesuksen käskyä vastaan ja kumota Hänen työnsä, kieltää Jeesuksen sanalla suoritetun kasteen?
Jotkut kääntyneet innostuvat niin omasta uskostaan, että eivät huomaa sen olevan alusta loppuun saakka Jumalan työtä, vaan koettavat ottaa omia bonuksia lisäksi. Jeesus sanoo: ”Kukaan ei voi tulla minun tyköni, ellei Isä vedä häntä” Jeesus Kristus on meidän uskomme alkaja ja täyttäjä. Oma rakennus on hiekalle rakentamista. Kristuksen varaan rakentaminen on kalliolle rakentamista. Oman hengellisyyden ihastelu ajan myötä kuivuu kuin kedon kukkanen, samalla alkaa maistua Jumalan sanan lupaukset, jotka kestävät iankaikkisesti.
Kari Paukkunen mitä on se opetus jota opetat lapsille eli ”pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää”?
Kun nyt kylvän sinulle sitä Sanaa jota Jeesus on käskenyt pitää esim tee lähimmäiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän, niin kasvaako tämä sinussa hyvää hedelmää?
Entä kun lapselle opetetaan kunnioita isääsi ja äitiäsi, kuinka tämän käskyn laita, kasvoiko se sinussa lapsena hyvää hedelmää, minussa ei, olin kyllä ”silmänpalvoja” mutta kun isän silmä vältti niin tein toisin kuin hän sanoi ja myöhemmin selkeästi kapinoin häntä vastaan.
Siis kuinka opettaa kenellekkään kun Jumala salaa Sanansa eikä anna voimaa elää, tämä on jokaisen ihmisen nöyrryttävä tunnustamaan, en ole kuullut Jumalaa enkä myöskään kyennyt elämään Hänen Sanansa mukaan.
Kymmenen käskyä on hyvä lähtökohta lapsen opettamiseen . Huomaatko Pasanen , kuinka ne suojelevat elämää? Jos niitä noudatettaisiin, niin esim. ovissa ei tarvittaisi lukkoja. Käskyjä pitää opettaa kaikille, näin Taivaan Isä Raamatussa opettaa. Jumalan laki joko herättää tai paaduttaa. Käskyjä voi noudattaa tai olla noudattamatta kuka tahansa. Joku uskoa vailla oleva voi luonnostaan totella paremmin isäänsä kuin Pasanen nuorukaisena.
Pointtini on se, että sinun tottelemattomuutesi ei ole turhentanut Jumalan lakia. Se ei ole myöskään Jumalan lain vika, että sinä et ole sitä noudattanut. Sinä, joka et ennen nähnyt, nyt näet ja ymmärrät, että laki on hyvä ja käskysana pyhä. Laki on aina ollut voimassa ja on edelleen.
Lapselle voi myös opettaa Herran siunauksen, Isä meidän rukouksen, pienoisevankeliumin, rakkauden kaksoiskäskyn, Raamatun kertomuksia lapsen kehityksen mukaan. Osa opetuksesta uppoaa hyvään maahan, osa ei. Tästäkin Jeesuksella on oiva kylväjä-vertaus Raamatussa. Ei tämä Pasanen ole rakettitiedettä. Näitä kaikkia voi ja pitäisi opettaa kastetuille. Sinäkin ilmeisesti luet Raamattua ja siinä toimit oikein.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat lapsesta saakka pysyneet uskossa, eikä heillä ole ”tuhlaajapoika-kertomusta” omasta elämästään. He ovat aina saaneet asua ”Isän talossa” ja aina ovat omistaneet Raamatun lupaukset omalle kohdalleen.
Jeesus sanoo: ”minun sanani ovat henki ja elämä” Jos lapsena kastettua hoidetaan Jumalan sanan yhteydessä, niin Pyhä Henki ei hänestä väisty, vaan opettaa ja muistuttaa kaikesta, mitä Jeesus omilleen on Raamatussa opettanut. Pyhä Henki toimii sanan ja sakramenttien kautta ja tämä on varmasti totta, niin ja aamen. Ns. vapaitten suuntien kristillisyydestä ja omasta hengellisyydestään (kokemuksista) viehättyneet saattavat olla asiasta hieman toista mieltä.
Jäi kirjoittamatta asia toisesta suunnasta eli: Kuka on kristitty? Hän kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen, turvaa Jumalan armoon ja Kristukseen sekä tahtoo seurata Kristusta.
Kaikki ihmiset ovat jonkun ”jumalan” lapsia. Jumalia on näet paljon. Toisaalta, voi sitä olla vain vanhempiensa lapsi. Vanhemmat voivat hylätä lapsen, mutta silti lapsi on heidän. Myös kuollut lapsi on vanhempiensa lapsi.
Niin kuin juutalaisuudessa : vaikka hylkäisi juutalaisena elämisen, on silti juutalainen. Jumala teki aikoinaan liiton ihmisen kanssa, ja se liitto pitää, vaikka ihminen ei sitä tunnustaisi.
Tästä tulee verotoimisto mieleen. Verovelvollinen pääsee ikeestään vasta vuoden kuluttua kuolemastaan.
Kaikki ihmiset syntyvät tänne maailmaan lähimmäisen rakkaus olemuksessaan Jeesiksen sanomankin mukaisesti. Siinä on kaikki laki ja profeetat. Sen ymmärtäminen on elämämme rikkaus ja tarkoitus ja se antaa mahdollisuuden ns. pelastukseen, josta tietoisuutemme tulee, jos tulee, poislähtömme jälkeen tästä maailmasta.
Kasteen merkitys on ainoastaan siinä, että sen kautta tullaan seurakunnan jäseneksi. Sen merkitys Jumalan lapseksi, pelastuksen edellytykseksi, on maanpäällistten jumalien kirkon pappien sanomaa.
Reino hyvä, Kasteesta ja sen merkityksestä on Uudessa testamentissa monta merkittävää kohtaa. Esim. tämä: Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne (Gal.). Ja monta muuta.
Kasteesta ja sen merkityksestä on vaikka kuinka paljon ihmisten kirjoituksia niin Uudessa Testamentissa kuin tänä päivänäkin vaikka teidän pappiuen toimesta.
Korostan, että Uusi Testamentti kuin koko Raamattu on koottu ihmisten kirjoituksista niiden rakentajien käsitysten ja tavoitteiden mukaisesti. Johanneksen evankeliumi hyvä esimerkki tästä jopa käytännöllisesti katsoen yksimielisesti kaikkien teologian tutkijoiden mukaan.
Miksiköhän kysymys siitä onko joku kristitty olisi merkityksellinen? Mihin tarkoitukseen voisin tarvita tuota tietoa?
Kiitos blogi kirjoituksesta. Muutama näkökulma lisäykseksi. Kaikki kastetut eivät ole kristittyjä, vaikka olisivatkin saaneet oikea kasteen. Tästä meillä on esimerkki apostolien teoissa ( Apt 8:9-25) en selitä tätä enempää auki, mutta tämä näyttäisi viittaavan siihen suuntaan. Johonkin asti kaikki sujui hyvin kunnes, kadotuksen joudut rahoinesi kr. to argyrion sou syn soi eiei eis apoleian rahasi joutukoot sinun kanssasi kadotukseen – lause ei ole veltto toteamus, eikä toivotuskaan, vaan voimallinen kirous.
Kirjoitat: ” On hyvä muistaa, että myös ns. vanhoissa kirkoissa meillä on aikuiskaste eli aikuisen kaste niiden kohdalla, joita ei ole aikaisemmin kastettu. Kirkoissamme emme kuitenkaan kasta uudelleen.”
Tässä harmonisoidaan liikaa vanhojen kirkkojen oppia ja käytäntöä. Ortodoksi kirkossa kastetaan uudestaan luterilaiset. Suomi on tässä poikkeus konstattinopolin päätöksen mukaan, Suomessa saadaa vain mirhavoitelu.
Kirjoitat; ” Luther opetti, että jokaisella kristityllä on virka tai useampi. Noilla viroilla hän tarkoitti ihmisen arkisen elämän eri rooleja ja tehtäviä. Niissä viroissa ihminen palvelee Jumalaa ja lähimmäisiä.” En malta olla tarttumatta tähän. Puhut kristityistä, siltä osin asia on ok. Mutta jos ajattelemme ihmistä joka ei tunne Jumalaa, miten hänen virkansa tulisi ymmärtää? Luterilainen tunnustus antaa järkyttävän kuvan, viranhoitajista. Kaikki heidän tehtävänsä on Jumalasta irrallaan väärin ja syntiä. Tämä luterilainen ajattelu lähtee ilmeisesti kontekstista käsin, suhteesta, kaikki on väärää jos suhde on väärä.
Hyvä lisänäkökulmia.
Toivo Loikkanen ja te muut. Kasteoppi on täynnä paradokseja, joita yhtäältä ei pidä puhtaaksiviljellä eikä toisaalta selittää pois. Vain yksi pointti: Kaste yhdistää meidät nimenomaan Kristukseen ja Hänen ansaitsemansa pelastukseen. Mutta samalla tämä voi toteutua vain uskossa. Minun mielestäni aikamme kansankirkon suurin yksittäinen kasteteologinen ongelma on juuri se, että lapsina kastettuja ei enää ohjata tutkimaan itseään Raamatun sanan valossa, elävätkö he nyt uskossa Kristukseen vaiko ei.
Marko, Olet varmaan oikeassa tuossa kommenttisi lopussa. Toisaalta joidenkin taholta kastettuja kehotetaan tai jopa vaaditaan tekemään sellaista, mikä ei ole tarpeen uskovaisuuteen tietyllä tavalla. Jo sanamuoto ”elävätkö uskossa Kristukseen vai ei” on tuossa mielessä hankala. Minusta kastetun on tärkein turvautua Kristukseen. Uskossa eläminen tuo monenlaisia mielikuvia.
Joitakin vuosia sitten vapaa-ajattelijat järjestivät tilaisuuden, jossa halukkaat saivat huuhdella päänsä Katumajärvestä tuodulla vedellä lapsikasteensa kumoamiseksi. Kusuisitko Toivo näin toimineitakin edelleen kristityiksi?
Tuo tuli minullekin mieleeni. Jos ihminen ei halua olla (enää) kristitty, ei hän sitä ole. Silti kaste ja mahdollisuus olla kristitty sen pohjalta pysyy.
Kaikki kastetut voivat olla kristittyjä, mutta ovatko he kaikki uskovia?
Tuo on se perinteinen kysymys. Voi sanoa myös, ett tulin uskoon tai että usko tuli minuun. Uskova tai uskovainen on kovin rasitteinen sana. Jokin herätysliike taisi ilmaista, että ovat ”toivovaisia”. Minusta on parempi sanoa, että olen kristitty ja että turvaan Jumalaan ja Kristukseen. Itsekin uskon, mutta en ole ”uskovainen” sanan pietistisessä merkityksessä.
Pekka: Kerropa minkälaisia kriteerejä sinä asettaisit henkilölle x, jotta hän voisi kutsua itseään ’uskovaksi’? Vai voisiko kukahyvänsä ryömiä kynnyksesi yli ja sanoa olevansa ’uskovainen’, ja sinä hyväksyisit hänet uskonsisareksi/-veljeksi?
Kiitos Toivo Loikkaselle ja Kari Paukkuselle. Ilo oli lukea. Muillakin oli hyviä huomiota. Kaste jaksaa puhutella, se on hyvä juttu.
Miksi minun pitäisi Seija, asettaa kriteerejä sille kuka on uskovainen? Mitkään ukonelämän kriteerit ei sitä kerro. Mieluummin suhtaudun jokaiseen, niin kuin he olisivat.
Pekka mitä on sokeus, eikö sitä ettei ”näe” ja seuraa mitä ihmeellisempiä harhaoppeja?
Kun ei kuule Jeesuksen ääntä niin ei osaa erottaa oikeaa väärästä vaan oman ”viisauden ja ymmärryksen” mukaan etsii omalle mielelle mukavan ”uskon”.
Siis jos Luther tulisi tänä päivänä opettamaan ja puhumaan mitä silloin, niin kuinka moni häntä kuuntelisi ja seuraisi varsinkin kun linnaan hän joutuisi vihapuheistaan?
Mitä merkitsee paavalin sanat:
1. Kor. 5:11
Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.