Otsikon lause tuli esille erään blogikirjoituksen keskusteluketjussa ja jäin pohtimaan sitä. Muistan myös ajan, jolloin vapaiden suuntien ja kirkon joidenkin herätysliikkeiden piiristä jaksettiin hieman sormea heristäen muistuttaa: Kaste ei (yksin) pelasta ketään!
Ovatko kaikki kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut kristittyjä? Ensimmäinen vastaus on, että tietysti ovat! Kasteen kautta tullaan kristityksi. Eri kristilliset kirkot ovat määritelleet kasteen minimiehdoiksi sen, että kaste tulee tapahtua vettä käyttäen ja kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kasteesta on muuten sitten riittänyt erilaisia näkemyksiä näihin päiviin saakka. Perusero menee suurten kirkkojen kasteen ja vapaiden suuntien uskovien kasteen välillä. On hyvä muistaa, että myös ns. vanhoissa kirkoissa meillä on aikuiskaste eli aikuisen kaste niiden kohdalla, joita ei ole aikaisemmin kastettu. Kirkoissamme emme kuitenkaan kasta uudelleen. Myös esimerkiksi Luther oli aikanaan uudelleenkastajia ja uudelleenkastamista vastaan.
Kaikki kastetut ovat siis kristittyjä. Kaste liittää ihmisen aina myös johonkin seurakuntaan ja kirkkoon. Yleensä ihmisiä ei kasteta,ellei ole seurakuntaa, minkä jäsenyyteen ja yhteyteen kastetaan. Entäpä kun ihminen eroaa seurakunnan ja kirkkonsa jäsenyydestä. Onko hän kastettuna edelleen kristitty? Yksinkertaisin vastaus tähän on, että on ja ei ole.
Ainakin omassa ev.lut. kirkossamme ajattelemme, että kastetta ei voi peruuttaa eikä kasteen lahjaa voida ottaa pois. Ihminen itse voi sen ehkä torjua, mutta kaste pysyy voimassa. Siten kastettu on aina kastettu. Kun ihminen eroaa kirkon jäsenyydestä, hän ei ole enää ainakaan ”tilastollisesti” kristitty. Hän voi olla sitä kuitenkin sydämessään vaikka näemmekin ristiriidan siinä, että ihminen haluaa uskoa ja turvata Jumalaan – olla kristitty – mutta hän ei halua kuulua kristittyjen yhteisöön.
Laajempi ja syvempi näkökulma koskee sitten sitä, mitä ajattelemme kastetuista kirkon jäsenistä, jotka eivät kovin aktiivisesti osallistu kirkon toimintaan. Usein ajattelemme mielestäni väärin, että osallistuminen on mittari. Osallistuminen voi tietysti olla merkki sitoutumisesta ja on myös niin, että ihminen voi kadottaa kastettuna olemisen merkityksen, jos hänellä ei ole kosketusta sanaan ja sakramentteihin.
Kastettu on kuitenkin kristitty vaikka hän kävisi vaikka vain kerran vuodessa joulukirkossa. Luther opasti pitämään kaikki kastettuja sisarina ja veljinä Kristuksessa. Hän kuitenkin teki myös eron kirkon todellisten ja nimellisten jäsenien välillä. Hän ymmärsi, että kirkossa on erilaisia jäseniä. Me ihmiset emme saa kuitenkaan jaotella kastettuja vuohiin ja lampaisiin.
Herätysliikkeiden piirissä edellinen jako on merkinnyt ja merkitsee edelleen herätyspuheita ja uskoon tulemisen korostamista. Se voi olla myös oikein, mutta samalla se voi viedä kristillisyyden mallin ja mittarit väärille urille. Toki kristillisen julistuksen sisältöön kuuluu kutsu Kristuksen seuraamiseen ja armosta elämiseen, kasteen lahjan todeksi elämiseen.
Kastettujen osallistumisen korostamisen yhteydessä unohtuu myös periluterilainen virka-ajattelu. Luther opetti, että jokaisella kristityllä on virka tai useampi. Noilla viroilla hän tarkoitti ihmisen arkisen elämän eri rooleja ja tehtäviä. Niissä viroissa ihminen palvelee Jumalaa ja lähimmäisiä.
Edellisestä tullaan seurakuntakäsitykseen. Seurakunta ei ole siis vain kastettujen kristittyjen osallistumista kirkon tilaisuuksiin vaan se on yhtälailla ja enimmiltä osin elämää arjen keskellä Jumalaan ja armoon turvaten ja lähimmäisiä palvellen.
Kaikki kastetut ovat kristittyjä. Sitä kristityn virkaa meidän on jokaista kastettua rohkaistava omalla paikallaan ja tavallaan toteuttamaan.
Toivo Loikkanen
Toivo Loikkaselta hyvä blogi. Kun aiemmin usein olen asiaa sivunnut lainaan nyt yhden aiemmin kirjoittamani.
Kirkko tavoittaisi nuoret aikuiset mutta kirkon on vaikea sitä tehdä kun se itse ei halua huomata asiakseen muuta kuin Ihmisen pelastumisen tästä ajasta.
Kirkko ei halua huomata hyvien elämänneuvojensa takaa sitä että kyse ei ole näiden neuvojen tarkasta, automaattisesta noudattamisesta ns. common sense mallilla, vaan siitä, että Ihminen alkaisi ajatella moraalisesti ja tämä sisäisesti niin että Ihminen ponnistuksen, ajatuksen, yrityksen ja erehdyksen kautta tunnistaa pyrkivänsä vapaudessaan eteenpäin. Näin hyvän ja pahan problematiikka, hyvän ja huonon elämän problematiikka, sinun ja minun välinen problematiikka, minä yhteisön jäsenenä problematiikka, saavat uuden ja toisenlaisen sisällön. ja samalla sisällön vaikutukset.
Tarkoituksena näin ajan kanssa olisi Ihmisen henkinen kohoaminen. Tähän sitten tarvittaisiin sielun hoito-opetusta mutta sitähän Emme kirkolta saa. Vuosia sitten koetin asiasta muistuttaa ilman vastakaikua. Tämän asian tausta löytyy Luomiskertomuksen kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian silloin saamasta diskontinuiteetista mikä tarkoitti Ihmisen kohdalla Hänen erkaantumistaan tielle omaksi kuvakseen. Ei tämä prosessi nopea ole mutta välttämätöntä olisi sinnepäin pyrkiä.
Nuoret aikuiset kirkko tavoittaa näin opetuksellaan tai sitten odottamalla herätystä. Piispa Revon maininta hautausmaista kirkkorakennuksineen on tärkeää ja ikälisien myötä tärkeämmäksi tulevaa asiaa kun huomaamme jälkemme täällä olevan vain 120.tä vuotta ja silloinkin edellyttäen että perheen piirissä muistelemista harjoitetaan. Tähän lasken neljän sukupolven vaikutusta. Tämän jälkeen nimemme löytyy kirkkomaalta kivipaadesta , puurististä, tahi sitten kuvana pöydällä ja joskus harvoin maalattuna seinältä.
Näin kristillisestä kasvatuksesta puhuminen on asiaa näköalasta riippumatta.
Apostolien aikana perhekunnat kastettiin, siten myös vauvat, koska muuten ne, joita ei olisi kastettu, olisi erotettu kasteessa perhekunnasta ja perhekunnan pelastuksesta. Perhekunta on käännös talosta. Taloon kuuluivat myös palvelijat ja isovanhemmat, mikäli talo oli iso. Talo kastettiin isännän päätöksen mukaisesti.
Minusta luterilainen vesikaste on enemmän Raamatun mukainen kuin vapaiden suuntien. Kun perhekunnasta kastetaan yksi uskoon tullut, niin perhekunta ikään kuin hajotetaan. Ei Jeesus tullut perheitä hajottamaan, vaan yhdistämään.
Omasta kokemuksestani sanon, ettei kannata mennä aikuisvesikasteelle. Se oli elämäni pahimpia mokia, katkera erehdys. Mutta kun se näytti niin raamatulliselta. Jos Katumajärven vesi auttaisi, niin sen voisin ottaa 🙂 Mutta se ei tee tehtyä tekemättömäksi. Häpeää olen kantanut 40 vuotta ja kannan kuolemaan asti.
Tapio Tuomaala todistat siitä kuinka ihminen ei itse voi mitään ottaa eli ei kaste auta ellei siinä ole Jumala mukana.
Lueppa nyt Pietarin sanat helluntaina:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Siis tärkein on että Jumala kutsuu, ei siis että ihminen ottaa kasteen ja näin saisi jotain. Mitä sitten on parannus, siihen kuuluu täydellisen eron Jumalasta tunnustaminen, ei siis ole ollut missään yhteydessä Jumalaan vaan elänyt pimeydessä.
Monille ns ”uskoville” tulee synnin tunto eli ymmärtävät ettei se elämä jota elävät ole oikein ja se usko (kirkko) jossa on ei anna voimaa siihen oikeaan elämään, tällöin kipinkapin lähdetään etsimään ja otetaan jopa kaste saadakseen sen voiman, mutta ei kuitenkaan nöyrrytä todelliseen parannukseen.
”38 Niin Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)”
Korneliuksen kodissa Pietarin lupaus kääntyi toisin päin. Henki tuli kaikelle talon väelle ennen vesikastetta. Siis mitä etua Korneliuksen perhekunta sai vesikasteesta?
Pietari kirjeessään asettaa vesikasteen oikealle paikalle toteamalla, että se on hyvän omantunnon pyyntö.
Kun on vauvana kastettu perhekunnan mukana, kukin vuorollaan, niin mitä etua on enää aikuisvesikasteesta? Siitä tulee tyypillinen lihan teko, jolla yritetään saada jotain etua, kun ajatellaan, ettei armo riitä ilman lihan apua.
Tapio Tuomaala eli väität että ”perhe” voi pelastaa vauvan kunhan vain kastattaa?
Entä tänäpäivänä kun perheet eivät enää kastatakkaan vauvojaan (ei ole pakko)?
Raamatun pelastusoppia pitäisi kutsua perhekunnan pelastusopiksi. Ut käyttää Nooan ja Lootin perhekuntaa esikuvana pelastuksesta. Perhe on arkki.
Lootin perhekuntaan kuuluivat myös vävyt, mutta he kieltäytyivät pelastuksesta.
Jumala ei riko perhekuntaa pelastuksen päivänä, kuten ei vesikasteessakaan pitäisi rikkoa perkekuntaa, mutta on sitten eri asia, kuka kutsuttu tulee arkkiin.
Tapio Tuomaala nyt annat ”perhekunnan” hämätä itseäsi, siis Jumalan kutsu on henkilökohtainen, et voi pakottaa esim puolisoasi uskoon eli kasteelle.
Paavali tuo tämän esille kyllä selkeästi että kun toinen puoliso vain uskoo niin…..
Lainaus Toivo Loikkaselta, ”Itsekin uskon, mutta en ole “uskovainen” sanan pietistisessä merkityksessä.”
Voisitteko kertoa enemmän tästä koska kirkkohistoriaan liittyvänä mitä oli ja on jäljellä kuin pietismin asiasta ajalleen uskollisena on haasteellista huomata miten asiat olisivat niinkin erillisiä.
Pekka, Lausumani on toisaalta semanttista saivartelua ja toisaalta asiaa: En ole enkä halua olla tietynlainen uskovainen, joka ajattelee kuten hänen joidenkin taholta halutaan ajattelevan. Uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja olen kristitty, mutta en voi olla samaa muottia tietyllä tavalla uskovien ja uskoaan harjoittavien kanssa.
Ette siiis myöskään halua uskoa kirkon uudistumisen mahdollisuuteen ”Pietismin hengessä” katsoa myönteisesti henkilökohtaista Jumalakokemusta enTheos merkityksessä vaan haluatte enemmän pitää kiinni kirkon perinteestä sakramenteissa.
Pekka, Kyllä pietismin perinnöllä on vahva sijansa osana kirkon ja kristillisyyden tulevaisuutta maassamme.
”Ette siiis myöskään halua uskoa – – – vaan haluatte enemmän pitää kiinni…” Miksi rakentaa vastakkaisuuksia asioiden välille? Se on joutavaa ja vahingollista riidankylvämistä.
Ei tässä vastakkainolosta ole kysymys vaan sen löytämisestä että herätyskristillisyyden asia eri muodoissa on mahdollista löytää niin nyt kuin tulevaisuudessa.
Toivo Loikkanen tuot oppi-isäsi ajatuksia esille, voitko niitä mitenkään yhdistää Raamatun Sanaan, jos et niin kuinka toimit, otatko edelleen Lutherin sanat vai et?
””Luther opasti pitämään kaikki kastettuja sisarina ja veljinä Kristuksessa. Hän kuitenkin teki myös eron kirkon todellisten ja nimellisten jäsenien välillä. Hän ymmärsi, että kirkossa on erilaisia jäseniä. Me ihmiset emme saa kuitenkaan jaotella kastettuja vuohiin ja lampaisiin.””(Toivo Loikkanen)
Yksinkertaisesti paavali sanoo:
1. Kor. 5:11
Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
Kasteessa saadaan Kristus pelastuslahjoineen ja se otetaan vastaan uskolla, jota kaste vaikuttaa ja vahvistaa. Tällöin pitää huomata myös se, että tässä uskossa kyse on uskosta Kristukseen niin kuin Raamattu sanoo. Kyllä jo Uuden testamentin kirjeissä kehotetaan kastettuja koettelemaan itseään. Sekä uskon sisältöä että omaa elämää.
Marko Sjöblom milloin sitten uskova saa Pyhän Hengen?
Kasteessa vaiko kun ”uskoo”?
Sjöblom. ” Kyllä jo Uuden testamentin kirjeissä kehotetaan kastettuja koettelemaan itseään. Sekä uskon sisältöä että omaa elämää”.
Tämähän sisältää ajatuksen, että pelastuksen voi myös menettää. Koettelun tarkoitushan on todeta, että olemme uskossa. Olen aina ajatellut, että ei voi olla uskossa uudestisyntyneenä ilman että tietää sen. Näin usko ja ymmärryskään eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.
Kristityn voi parhaiten tunnistaa samasta hengestä. Kaikkiin on hyvä suhtautua kuitenkin samoin. Muuten ulkopuolella olevat kokevat ettei heillä ole toivoa, eivätkä uskalla tulla uskoon.
Ari Pasanen. Lähtökohtaisesti ja pääsääntöisesti Pyhä Henki saadaan pyhässä kasteessa. Ei kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen mitään merkityksetöntä puuhaa ole. Arvaan kyllä, että alat latoa seuraavaksi raamatunkohtia, joissa puhutaan uskossa kuulemisesta tapahtuvasta Pyhän Hengen saamisesta. Sekin on totta – kastetta ja uskoa ei pidä esittää toisensa poissulkevina vaihtoehtoina. Kaste antaa ja usko ottaa vastaan.
Jos suhtaudumme ei uskoviin eri tavalla, kuin uskoviin, niin viestitämme huomaamattamme heille sen käsityksen että he ovat toivottomia tapauksia.
Pekka, Juuri näin! Meidän tulee kohdata kaikki ihmiset Jumalan luomina ja lunastamina – olivat he sitten kastettuja tai eivät. Kirkossa meitä yhdistää kaste ja Kristus.
Tässä just tuleekin harha jossa eletään, nykyään on ”oikein” puhua juuri että ”kaikki ihmiset on kohdattava samalla ravalla”, entä kuinka oppi-isänne kohtasivat, he joita seuraatte ja joilta otatte iankaikkisen elämänne sanat?
Mitä on sokeus, juuri ettei näe menneiden sukupolvien ja erityisesti oman ”oikean” uskon (kirkon) todellista tilaa, siis kun sieltä näkyy väkivaltaa ja vainoa, niin ei sieltä voi löytyä iankaikkista elämää ja rakkautta.
”Mitä on sokeus? Ettei näe menneiden sukupolvien ja erityisesti oman ’oikean’ uskon todellista tilaa.” Sokeus voi olla sitäkin, että ei pysty näkemään oikeaa uskoa ja sen synnyttämää elämää ja rakkautta, kun haluaa kiihkeästi löytää vajavaisen maailman keskeltä puhdasta taivaallista täydellisyytä. ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.” Virheetöntä kristallimaljaa ei ajassa löydä.
Martti Pentti siis meinaat että Jeesuksen seuraajat eivät erotu yhtään muista?
Miten aitoja kristittyjä kohdeltiin, heitä vainottiin, mitä ajattelet kun ns ”kristityt” vainoavat toisia kristittyjä?
Ja Jeesuksen seuraajat tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta, onko näin, varmasti on, AAAMEN.
”Martti Pentti, siis meinaat että Jeesuksen seuraajat eivät erotu yhtään muista?” Jälleen kerran: maailma ei ole mustavalkoinen. Jeesuksen seuraajat erottuvat, mutta eivät puhtaina ja täydellisinä vaan usein lähes aavistuksenomaisesti.
Martti Pentti mitä on keskinäinen rakkaus?
Kristittyjen keskinäinen rakkaus on sitä, että haluaa toimia sellaistenkin hyväksi, joista ei juurikaan pidä ja sellaistenkin, joita ei oikeastaan siedäkään. Sitä rakkautta on toisinaan liian vähän eikä koskaan tarpeeksi. Se ei tee tyhjäksi sitä, että se kuitenkin on todellista ja vaikuttavaa.
Juuri näin. Lopultahan vain Jumala näkee ihmisen sydämmeen ja tuntee omansa. Meille, jotka emme näe ihmisten sydämmiin, tulee välttää ihmisten jakamista. Jos joku ei tänään usko, voi hän jo huomenna uskoa. Jumala voi myös herättää kivistä itseleen lapsia, meidän tietämättämme. On hyvä suhtautua kaikkiin ihmisiin, kuten Jumala, hän antaa sateensa kaikille.
Tunnustamme yhteisen seurakunnan, emme näön perusteella, emmekä lihan mukaan tunne enää ketään, vaan uskomme yhteisen seurakunnan, jonka huulilla on lausuttu: Jeesus on Herra. Jos joku taas kieltää Herran, niin me emme kuitenkaan kiellä, vaan todistamme aina loppuun asti, jos Jumala suo.