Otsikon lause tuli esille erään blogikirjoituksen keskusteluketjussa ja jäin pohtimaan sitä. Muistan myös ajan, jolloin vapaiden suuntien ja kirkon joidenkin herätysliikkeiden piiristä jaksettiin hieman sormea heristäen muistuttaa: Kaste ei (yksin) pelasta ketään!
Ovatko kaikki kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut kristittyjä? Ensimmäinen vastaus on, että tietysti ovat! Kasteen kautta tullaan kristityksi. Eri kristilliset kirkot ovat määritelleet kasteen minimiehdoiksi sen, että kaste tulee tapahtua vettä käyttäen ja kolmiyhteisen Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kasteesta on muuten sitten riittänyt erilaisia näkemyksiä näihin päiviin saakka. Perusero menee suurten kirkkojen kasteen ja vapaiden suuntien uskovien kasteen välillä. On hyvä muistaa, että myös ns. vanhoissa kirkoissa meillä on aikuiskaste eli aikuisen kaste niiden kohdalla, joita ei ole aikaisemmin kastettu. Kirkoissamme emme kuitenkaan kasta uudelleen. Myös esimerkiksi Luther oli aikanaan uudelleenkastajia ja uudelleenkastamista vastaan.
Kaikki kastetut ovat siis kristittyjä. Kaste liittää ihmisen aina myös johonkin seurakuntaan ja kirkkoon. Yleensä ihmisiä ei kasteta,ellei ole seurakuntaa, minkä jäsenyyteen ja yhteyteen kastetaan. Entäpä kun ihminen eroaa seurakunnan ja kirkkonsa jäsenyydestä. Onko hän kastettuna edelleen kristitty? Yksinkertaisin vastaus tähän on, että on ja ei ole.
Ainakin omassa ev.lut. kirkossamme ajattelemme, että kastetta ei voi peruuttaa eikä kasteen lahjaa voida ottaa pois. Ihminen itse voi sen ehkä torjua, mutta kaste pysyy voimassa. Siten kastettu on aina kastettu. Kun ihminen eroaa kirkon jäsenyydestä, hän ei ole enää ainakaan ”tilastollisesti” kristitty. Hän voi olla sitä kuitenkin sydämessään vaikka näemmekin ristiriidan siinä, että ihminen haluaa uskoa ja turvata Jumalaan – olla kristitty – mutta hän ei halua kuulua kristittyjen yhteisöön.
Laajempi ja syvempi näkökulma koskee sitten sitä, mitä ajattelemme kastetuista kirkon jäsenistä, jotka eivät kovin aktiivisesti osallistu kirkon toimintaan. Usein ajattelemme mielestäni väärin, että osallistuminen on mittari. Osallistuminen voi tietysti olla merkki sitoutumisesta ja on myös niin, että ihminen voi kadottaa kastettuna olemisen merkityksen, jos hänellä ei ole kosketusta sanaan ja sakramentteihin.
Kastettu on kuitenkin kristitty vaikka hän kävisi vaikka vain kerran vuodessa joulukirkossa. Luther opasti pitämään kaikki kastettuja sisarina ja veljinä Kristuksessa. Hän kuitenkin teki myös eron kirkon todellisten ja nimellisten jäsenien välillä. Hän ymmärsi, että kirkossa on erilaisia jäseniä. Me ihmiset emme saa kuitenkaan jaotella kastettuja vuohiin ja lampaisiin.
Herätysliikkeiden piirissä edellinen jako on merkinnyt ja merkitsee edelleen herätyspuheita ja uskoon tulemisen korostamista. Se voi olla myös oikein, mutta samalla se voi viedä kristillisyyden mallin ja mittarit väärille urille. Toki kristillisen julistuksen sisältöön kuuluu kutsu Kristuksen seuraamiseen ja armosta elämiseen, kasteen lahjan todeksi elämiseen.
Kastettujen osallistumisen korostamisen yhteydessä unohtuu myös periluterilainen virka-ajattelu. Luther opetti, että jokaisella kristityllä on virka tai useampi. Noilla viroilla hän tarkoitti ihmisen arkisen elämän eri rooleja ja tehtäviä. Niissä viroissa ihminen palvelee Jumalaa ja lähimmäisiä.
Edellisestä tullaan seurakuntakäsitykseen. Seurakunta ei ole siis vain kastettujen kristittyjen osallistumista kirkon tilaisuuksiin vaan se on yhtälailla ja enimmiltä osin elämää arjen keskellä Jumalaan ja armoon turvaten ja lähimmäisiä palvellen.
Kaikki kastetut ovat kristittyjä. Sitä kristityn virkaa meidän on jokaista kastettua rohkaistava omalla paikallaan ja tavallaan toteuttamaan.
Toivo Loikkanen
Aika tarkkana saa olla ettei ala puhumaan toisille eri tavalla. Hengellisissä puheissakin saattaa vain hiukan viitata johonkin Raamatun tapahtumaan, josta jollakin kuulialla ei ole mitään tietoa. Jolloin tämä putoaa pois kärryiltä. Oletetaan että kaikkihan tämän tietää.
”Kaikki kastetut ovat kristittyjä” ? ”Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”.
Lapselta emme voi vielä saada vastausta tähän kysymykseen. Jeesuksen opetusta noudattaen, hän siunasi lapsia ja kastoi ne jotka lähtivät Jeesusta seuraamaan.
On olemassa monia perheitä joille Jumalan sana on vierasta tietoa, vaikka ollaan rippikoulukin käyty.
Rippikoulu on käyty vain siinä mielessä, saadakseen luvan avioliittoon vihkimiseen kirkossa.
Arvata vain voi miten Jumalan sanaa opetetaan lapselle kun aikuisetkaan ole sisällä asioissa.
Koulussakaan ei tänäpäivänä juurikaan opeteta Raamattua, pelätään loukkaavamme muslimeita, ateisteja, ym. Kaikenlisäksi kirkko häätää ihmisiä pois, keskustelemalla samaa pukupuolisten avioliittoon vihkimisen puolesta. Syntiä ei tänä päivinä julisteta synniksi, vaan vaietaan asiasta ja luodaan sallivuutta vaikenemalla. Kirkon johtajien pitäisi mennä polvilleen, rukoillakseen viisautta, jottei ihmiset kulkisi kadotukseen.
Erkko Järvinen. Vastausta tunnustamis- kysymykseesi ei saada myöskään hoivakodin dementiaosaston asukkailta tai psyykkisesti haurailta aikuisilta. Vähän isommalta lapselta saat, kun vedät ns oikeasta narusta ja kehittelet juttua sopivasti. Tuloksia saat myös, jos luot sopivan psyykkaavan tunnelman ns ymmärtävässä iässä oleville suunnattuun herätyskokoukseen. Herrammehan antoi evankeliointikäskyn, jonka mukaan meidän tosikristittyjen pitää mennä koko maailmaan ja paasata tietynlaista sanomaa kaikille ymmärtävässä iässä oleville ja syyllistää kaikki väärin motiivein rippikouluun tulleet ja kristillisessä kasvatustyössä epäonnistuneet tumpelot vanhemmat (?)
Alkukirkossa kaste oli tarkkaan rajattu. Nyky suomessa ja kirkossamme ei ole mahdollista palata alkukirkon tapaan. Ortodoksi kirkossa jo kirkkoon liittyminen on erilainen prosessi kuin meillä, ehkä siellä tapa kastaaa lapsia tulee lähemmäksi alkukirkon tilannetta.
Alkukirkkoa pidetään toisinaan oikean uskon ja aidon seurakunnallisen elämän ihanteena. Se on kuitenkin useastakin syystä ongelmallista. Ensinnäkin tiedot niin vanhoista käytännöistä ovat pakostakin vajavaisia. Toiseksi alkukirkon aikanakin oli paikallisia eroja omine korostuksineen. Apostolien teoistakin selviää, että juutalaiskristityt ja hellenistikristityt muodostivat omat ryhmänsä hyvin varhain. Kolmanneksi elämme aivan toista aikaa.
”Alkukirkkoa pidetään toisinaan oikean uskon ja aidon seurakunnallisen elämän ihanteena. Se on kuitenkin useastakin syystä ongelmallista. Ensinnäkin tiedot niin vanhoista käytännöistä ovat pakostakin vajavaisia. …”
Meillä on ihan riittävästi tietoa alkukirkon ja patristisen ajan historiasta, joten tämä on hiukan ongelmallinen näkökulma. Mitähän tällä nyt tarkoitetaan, mikä on se kysymyspatteristo ja mitä vastauksia haetaan?
” Kolmanneksi elämme aivan toista aikaa.” Alkukirkko on seurannut kanonista oikeutta laatimisesta asti, joten tämäkin on hiukan ongelmallinen näkökulma. Mitä tällä tarkoitetaan ja mikä ajatus tässä on mielessä?
”Mitähän tällä nyt tarkoitetaan, mikä on se kysymyspatteristo ja mitä vastauksia haetaan?” Kysymyksiä ja luonnoksia vastauksiksi voi hahmottaa vaikka tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Varhaiskristillisyys#Tutkimuksen_antama_kuva
Wikipedian linkissä ei nyt ollut mitään uutta ja mullistavaa. Molari eksegeettinä kertoo oletettuja tutkimustuloksia jotka pohjautuvat hänen väitöskirjaa. Nykyisin hän on ortodoksi. Harhaoppinen luettelo on hiukan suppeampi tuossa Wikipedian kuvauksessa. Muuten tutkimustuloksessa seurataan protenstanttista linjaa mm. viran kehityksen suhteen.
En ihan löytänyt vastauksia, vaikka varmaan yritit selventää ajatustasi. Osaisitko sanoittaa omin sanoin, mitä ajattelet, mikä on ajatuksesi.
Sekä vanhat kirkkokunnat että nuoret ns vapaat suunnat sanovat mielellään edustavansa alkuperäistä varhaiskirkon mallin mukaista kristillisyyttä. Edelliset katsovat säilyttäneensä apostolien perinteen ja jälkimmäiset väittävät löytäneensä sen uudelleen. Mielestäni on mahdotonta sanoa kumpaakaan ajatusta vääräksi, koska painotukset ovat kovin eri kohdissa. Siksi itse pidän aikamme haasteisiin vastaamista avoimin mielin ja Hengen johdatuksessa paljon tärkeämpänä kuin alkukirkon mallin etsimistä.
Martti Pentti puhut hengen johdatuksesta, mistä erotat ketä mikäkin henki johdattaa?
Voiko henki (Jumalan) johdatta tänään eritavalla kuin eilen eli muuttaa johdatustaan?
Itse en pysty historiallisista, ja teologisista syistä näkemään, että kummatkin mainitsemasi asiat olisivat yhtäaikaa tosia. Vanhat ja uudet kirkkokunnatkaan eivät itsekään ajatte näin. Kyse on sinun omasta mallista ja sisäisestä ajattelutavasta, kristikunnassa kipeä kysymys on hajaannus.
Kristikunnan alkujuuret eivät ole uhka kohdata modernia kysymyksiä, vaan enemmänkin mahdollisuus käyttää kirkon itse tietoisuutta ja kokemuksellisuutta avuksi.
”Nykyisessä Suomessa ja kirkossamme ei ole mahdollista palata alkukirkon tapaan.” Olen samaa mieltä. Vetoaminen alkukirkkoon onkin usein riidan aihe eikä väline yhteyden luomiseen. Tämän halusin tuoda esille. Kirkon kokemus on parintuhannen vuoden ikäinen ja koostuu onnistumisista ja virheistä. Niistä on hyvä ottaa oppia.
”Itse en pysty – – – näkemään, että kummatkin mainitsemasi asiat olisivat yhtaikaa tosia.” Ehkä eivät olekaan. Kysymys onkin siitä, että mielestäni ei ole riittäviä perusteita valita, kumpi niistä on totta tai lähempänä totuutta. Siksi kysymys kannattaa ohittaa ja kiinnittää huomio tähän päivään ja suunnata kohti tulevaa.
Kiitos hyvistä kommenteista. En ole itse ehtinyt valitettavasti kaikkiin vastaamaan eikä liene tarkoituskaan. Huomasihan jokainen, että otsikon perässä on sekä huuto- että kysymysmerkki.
Kristittyjä ovat ne joita Jumalan henki johdattaa.
Pyhä Henki johdattaa vain Jeesuksen Sanan kautta, ei Hän johdata väkivaltaan.
Tää avaa mielenkiintoisia ajatuksia, siis blogin väite.
Nyt heräsi Raamatun kohta ketkä ovat Jumalan lapsia, siihen löytyy selkeä vastaus Paavalin sanoista:
Room. 8:14
Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Siis Jeesus oli syntyessään Jumalan Poika koska oli syntynyt Pyhästä Hengestä.
Samoin kun ihminen uudestisyntyy Jumalan hengestä tulee hänestä Jumalan lapsi, MOT.
Entä mitä vaikuttaa tämä syntyminen Jumalan hengestä, silloin alkaa Jumalan Henki kuljettaa, siis selkeää kuin mikä niille jotka osaavat lukea ja Jumala ei tätä salaa.
Jumalan Henki, Pyhä Henki toimii sanan ja sakramenttien kautta. Hän synnyttää uskon, lohduttaa, rohkaisee ja antaa myös iankaikkisen elämän. Kaste ja usko ovat saman asian kaksi osaa tai puolta.
Toivo Loikkanen mistä ihmeestä saat tuon ”sakramentin”, ei Jumala toimi ihmisen mukaan vaan oman Sanansa. Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, samoin Hän käski julistamaan parannusta Hänen nimessään, siis kun ohitat tuon jollain ”sakramentilla” niin kenen idea se silloin on?
Kysyn vieläkin voitko toisen ihmisen pelastaa?
Jeesus selkeästi Sanoo että on turha HUUUUTAAAA Hänelle ”Herra Herra” jos ei tee Jumalan tahtoa.
Matt. 7:21
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Toivo Loikkanen voiko ihminen jota Pyhä Henki johdattaa tappaa toisen ihmisen?
Mietippä että Luther antoi ns ”Raamatulliset” perusteet ns ”uudestikastajien” vainoille, johdattiko Pyhä Henki häntä? Tämä on vain kaikkein karkein ja selvin esimerkki mitä ns ”kristin uskon” nimissä on tehty.
Ari Pasanen. Ovatko ns. uudestikastajat (helluntailaiset) syyllistyneet vaikkapa hengelliseen väkivaltaan tai talousrikoksiin ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön? Jos vastaus on myönteinen, niin tuleeko tästä tehdä johtopäätös, jonka mukaan tuolta kristillisyydeltä puuttuu Pyhän Hengen johdatus ja vaikutus?
Marko Sjöblom huomaa että Pyhä Henki johdattaa jokaista henkilökohtaisesti. Nyt puhun siis opista eli kun kasteessa luvataan kaikki, niin se on harhaa ja tästä on luterilaisen kirkon oppi-isän omat tekemiset jo todisteena.
Ari Pasanen, luulen että osaat ajatella kirkon historiaa ja tutkia sitä. Tämä on laaja-asia. Jos tutkit ja opiskelet kirkon historiaa kohtaa myös sakramentit ( mysteerit), kun ymmärrät niiden raamatullisen pohjan kysymykset vähenee. Nyt sinulla on vain paljon kysymyksiä.
Sami Paajanen minä luulet että ymmärrät kirkon historiaa eli kuinka esim ns ”uskonpuhdistus” sai aikaan täydellisen eron Sanan ja sakramenttien mukaan kastettujen kesken, siis oliko tämä keskinäisen rakkauden mukaista kun vielä tuli myös sotia näiden välille?
Mietippä ihan ite mille perustalle oman iankaikkisen elämäsi rakennat, tälle ”sana ja sakramentti” vai Jeesuksen julistuksen ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”?
Kyse on siis henkilökohtaisesta ratkaisusta mihin uskoo, uskooko isiltä perittyyn uskoon jonka teoista näkee väkivaltaa ja pakottamista vai nöyrtyykö parannukseen Jumalan kutsuessa?
Ari, minä nöyrryin parannukseen silloin kun minut lapsena kastettiin. Silloin en tiennyt matematiikasta, enkä Jumalasta mitään. Sotia ja sotaohjeita raamatussa Jumala itse antaa. Tappamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, käsky älä tapa kuuluu eri kategoriaan. Tietysti on paljon vääriä sotia ja vainoja. Kaikki oikeat sodat voidaan siunata. Sinäkin todennäköisesti kuulut siihen kirkkokuntaa jokan jäsenet ovat sotineet.
”Sami” En ymmärtänyt kirjoitustasi, kun kirjoitit: ”minä nöyrryin parannukseen silloin kun minut lapsena kastettiin”. ?? ”Tappamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, käsky älä tapa kuuluu eri katekoriaan” ??”Tietysti on paljon vääriä sotia ja vainoja”?? ”Kaikki oikeat sodat voidaan siunata”?? ”Sinäkin todennäköisesti kuulut siihen kirkkokuntaan jonka jäsenet ovat sotineet”??
Mieti kaksi kertaa, mistä sinun (vauvana) lapsena pitää nöyrtyä (ymmärtämättömänä) parannuksen tekoon, kun et ole vielä mitään syntiä tehnytkään? Ihmisen aloittamat sodat ovat vastoin Jumalan tahtoa, joista saamme lukea päivittäin lehtien lööpeistä. Pitää erottaa puolustautuminen hyökkääjän edessä. Kysyn sinulta, mitkä sodat ovat oikeita, jotka voidaan siunata?. Raamattu kehottaa: ” Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.